Ensi sunnuntain aiheena on usko ja epäusko. Nämä kaksi asiaa nähdään usein vastakkaisina. Joko uskot hartaasti siihen, mistä Raamattu kertoo tai sitten sinulla on joku syy, mikä estää uskomisen eli olet epäuskossa. Toisaalta voisi ajatella, että uskon ja epäuskon vastakohta on täydellinen välinpitämättömyys. Epäusko sentään vaatii kannanottoa ja asiaan perehtymistä.

Jokaisen kristityn elämään liittyy myös epäuskoa. Voi tulla aikoja, jolloin uskominen tuntuu itsestä mahdottomalta. Juuri rakkaimman menettäneen tai vaikeasti sairastuneen saattaa olla vaikea uskoa turvalliseen taivaan Isään. Silloin joutuu prosessiin, jossa uskokin rakentuu uudella tavalla. Tavallisesti siihen kuluu aikaan. Samoin kuin isosta vastoinkäymisestäkin selviytymiseen.

Vaikka sinusta joskus saattaisi tuntua siltä, että Jumala on jossakin hyvin kaukana, niin malta odottaa. Sinua saattaa odottaa jossain vaikuttava kristillinen tapahtuma tai papin saarna, jonka avulla voit tarkastella asioita eri näkökulmasta.

Tällä hetkellä luonto ympärillämme muuttuu. Minua usein kiehtoo tämä vuodenaika, jossa luonto näyttää kuolevan, vaikka se ainoastaan säästää voimavaroja talvea varten. Talven pimeimpinä ja sateisimpina hetkinä voi luottaa siihen, että piilossa on elämää. Ehkä uskossa ja epäuskossa on jotain samaa. Epäuskon hetkenäkin voi tarrautua siihen luottamukseen, että on olemassa Taivaallinen Isä, joka kutsuu meitä luokseen. Aina ja koko ajan.

Siunattua syksyä.