Näin on kirkossa toivotettu alusta lähtien. Kristus on ylösnoussut-siinä ydinsanoma. Sitä ennen hän on kärsinyt, kuollut ja siirretty haudan lepoon. Mitä tässä näkyy? Mitä tässä näen? Ymmärrys tavoittaa kärsimystä, vääryyttä, tuskaa, kuolemaa, ahdistusta ja pelkoa. Millainen Jumala kätkeytyy tällaisen taakse? Ja miksi maailmassa ei mikään muuttunutkaan?

Kirkko opettaa, että Kristus on uhrikuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Tätä selittäviä tulkintoja on laadittu paljonkin. Voin kannattaa klassista sovitusoppia tai latinalaista sovitusoppia, mutta kirkon uskollisena poikana en subjektiivista sovitusoppia.
Sovitus on sidoksissa lunastukseen. Kristuksessa Jumala vapauttaa ihmisen synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Tästä prosessista on seurauksena minut on pelastettu yhteyteen ja rauhaan Jumalan ja toisten ihmisten kanssa.

Tähän asti päästään hyvinkin järjellisesti. Mutta sitten: tyhjä hauta! Jeesuksen lähipiiri koki uuden järkytyksen, joka myöhemmin muuttui vakuuttuneisuudeksi. Miksi hauta oli tyhjä? Missä ruumis on? Myöhemin monien kokemus muuttui: Jeesus elää! Juuri tästähän hän puhui. Emmekä silloin ymmärtäneet. Jumala herätti hänet kuolleista. Jeesuksen Kristuksen näkyvä matkakertomus näytti päättyneen, mutta uusi oli alkamassa. Mitä on näkyvissä näissä tapahtumissa ja henkilöissä?  Jeesuksen seuraajien taivastien kulkemisessa tarvitaan vahvistusta. Omin voimin ja omalla päätöksellä ei kukaan voi uskoa todeksi pääsiäisen tapahtumia. Tarvitsemme osallisuutta tähän kaikkeen.

Pääsiäisyön rukouksissa kaikuu kirkon syvä usko: ”Kasteessa sinä olet tehnyt meidät osallisiksi ylösnousemuksen voimasta…herättämällä Poikasi Jeesuksen Kristuksen kuolleista teit hänestä kuoleman voittajan…Auta meitä kulkemaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen avaamaa tietä vapaina synnin ja kuoleman orjuudesta. ..Vie meidät perille taivaan suureen pääsiäisjuhlaan.”
Osallisuus kutsuu osallistumaan yhteiseen juhlaan jo tässä ajassa. Sitä on oikea pääsiäisen vietto.

Esa Kekki