Kaksi opetuslasta oli matkalla Emmaus-nimiseen kylään. Silloin heidän seuraansa liittyi yksinäinen kulkija. Miehet olivat murheissaan Jeesuksen kuolemasta. Siksi he eivät tunnistaneet kulkijaa. Oli kuin peite olisi ollut heidän silmillään. Niinpä he eivät huomanneet, että kulkija oli itse ylösnoussut Herra.
Usein suru ja huolet sumentavat niin näkökyvyn, että tuntuu, kuin ulospääsyä vaikeasta tilanteesta ei olisi. Kun toivo on kadonnut, tuntuu kuin ei olisi tulevaisuuttakaan. Tai jos se on, niin se tuntuu pelottavalta ja uhkaavalta.
Koko matkan Jeesus puhui opetuslapsille ja selitti heille, kuinka hänen olisi kärsittävä, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousisi kuolleista. Vasta kun he illalla asettuivat aterialle ja Jeesus siunasi ja mursi leipää, heidän silmänsä avautuivat ja he tunsivat mestarinsa. Ja kun he olivat saneet kohdata Herran, sai myös kirjoitusten sisältö uuden, todellisen ja elävän merkityksen.
Ylösnousseen Kristuksen kohtaaminen voi avata myös meidän silmämme näkemään Jumalan mahdollisuudet elämässämme. Hänen läsnäolonsa voi sada sydämemme palamaan. Kristus tahtoo kohdata meidät ja ottaa meidät vastaan. Seurakunnassaan hän puhuu meille ja murtaa meille elämän leipää.
Heikki Pelkonen
khra, Laune
Näin on kirkossa toivotettu alusta lähtien. Kristus on ylösnoussut-siinä ydinsanoma. Sitä ennen hän on kärsinyt, kuollut ja siirretty haudan lepoon. Mitä tässä näkyy? Mitä tässä näen? Ymmärrys tavoittaa kärsimystä, vääryyttä, tuskaa, kuolemaa, ahdistusta ja pelkoa. Millainen Jumala kätkeytyy tällaisen taakse? Ja miksi maailmassa ei mikään muuttunutkaan?
Kirkko opettaa, että Kristus on uhrikuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Tätä selittäviä tulkintoja on laadittu paljonkin. Voin kannattaa klassista sovitusoppia tai latinalaista sovitusoppia, mutta kirkon uskollisena poikana en subjektiivista sovitusoppia.
Sovitus on sidoksissa lunastukseen. Kristuksessa Jumala vapauttaa ihmisen synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Tästä prosessista on seurauksena minut on pelastettu yhteyteen ja rauhaan Jumalan ja toisten ihmisten kanssa.
Tähän asti päästään hyvinkin järjellisesti. Mutta sitten: tyhjä hauta! Jeesuksen lähipiiri koki uuden järkytyksen, joka myöhemmin muuttui vakuuttuneisuudeksi. Miksi hauta oli tyhjä? Missä ruumis on? Myöhemin monien kokemus muuttui: Jeesus elää! Juuri tästähän hän puhui. Emmekä silloin ymmärtäneet. Jumala herätti hänet kuolleista. Jeesuksen Kristuksen näkyvä matkakertomus näytti päättyneen, mutta uusi oli alkamassa. Mitä on näkyvissä näissä tapahtumissa ja henkilöissä? Jeesuksen seuraajien taivastien kulkemisessa tarvitaan vahvistusta. Omin voimin ja omalla päätöksellä ei kukaan voi uskoa todeksi pääsiäisen tapahtumia. Tarvitsemme osallisuutta tähän kaikkeen.
Pääsiäisyön rukouksissa kaikuu kirkon syvä usko: ”Kasteessa sinä olet tehnyt meidät osallisiksi ylösnousemuksen voimasta…herättämällä Poikasi Jeesuksen Kristuksen kuolleista teit hänestä kuoleman voittajan…Auta meitä kulkemaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen avaamaa tietä vapaina synnin ja kuoleman orjuudesta. ..Vie meidät perille taivaan suureen pääsiäisjuhlaan.”
Osallisuus kutsuu osallistumaan yhteiseen juhlaan jo tässä ajassa. Sitä on oikea pääsiäisen vietto.
Esa Kekki
Tulevana sunnuntaina liehuvat palmunoksat, pajunkissat ja värikkäät kankaat – ihan riippuen siitä, missä maassa ja tilanteessa Jeesuksen tuloa Jerusalemiin juhlitaan. Palmusunnuntaina Jeesus ratsastaa aasilla kaupunkiin ja kansa iloitsee kuninkaastaan.
Kohta ilmassa viuhuvatkin toisenlaiset äänet. Piinaviikko merkitsee Jeesukselle kannatuslukujen laskua ja tunnelman tummenemista päivä päivältä. Jopa läheisimmät ystävät nukahtavat ja pakenevat viereltä. Pietari, joka on ollut henkeen ja vereen Jeesuksen puolella, kieltää nyt edes tuntevansa tuota nasaretilaista Opettajaa. Jeesuksen elämän viimeinen viikko johtaa kärsimykseen ja ristinkuolemaan pitkäperjantaina. Juhlittu kuningas saa pahantekijän kohtalon, vaikka on tehnyt pelkkää hyvää.
Jeesuksen kuolema on meille ristinmuotoinen salaisuus. Se on Jumalan suunnitelma, jota on mahdoton järjellä käsittää. Mutta virressä laulan: ”Nyt liehuu viiri Kuninkaan ja loistaa ristin salaisuus. On Kristus kuollut. Kuollessaan hän voitti meille elämän.” (Virsi 72:1) Jeesuksen syvä kärsimys ja kuolema merkitsee meille vapautusta syntien taakasta, anteeksiantoa ja sovitusta.
Jeesus ei jäänyt ristilleen eikä hautaansakaan. Palmusunnuntain juhlatunnelma palaa viikon päästä takaisin, kun Jeesus nousee ylös kuolleista. Hän on sittenkin kuningas ja koko maailman pelastaja. Nyt häntä tervehditään keltaisten narsissien, vihreän ruohon ja heräävän kevään kanssa.
Virsi 72 päättyy näin: ”Oi terve, toivo ainoa! Vain ristiin katsoo syntinen. Myös kärsimyksen aikana me ylistämme Voittajaa.” Siunattua hiljaista viikkoa ja pääsiäisen aikaa!
Riitta Särkiö
Kirkon elämää säätelevät erilaiset kirkkovuoden juhlapyhät. Niihin joko ollaan valmistautumassa, niitä vietetään tai muistellaan eli lasketaan ajankulu tietystä juhlapyhästä lähtien. Monelle sellaiselle seurakuntalaiselle, joka ei käy kirkossa kovinkaan usein, nämä erilaiset pyhäpäiville annetut nimekkeet eivät sano yhtään mitään.
Tällä hetkellä elettävä paastonaika on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että paasto tarkoittaa vielä useimmille jotain. Ehkä siksi, että kirkko ei ole pystynyt omimaan paasto sanaa, vaan paastoaminen liittyy ihan tavalliseenkin elämään.
Pääsiäiseen valmistava ja sitä edeltävä pitkä paastonaika on edennyt jo 5. paastonajan sunnuntaihin ja on nyt niin pitkälle, että paasto syvenee. Tuleva sunnuntai on nimeltään kärsimyssunnuntai, mikä kertoo selvästi siitä, että aletaan lähestyä pääsiäistä. Kristuksen kärsimystä ja vihdoin pääsiäisenä koittavaa iloa.
Kärsimyssunnuntai viittaa Jeesuksen tulevaan kuolemaan ja kärsimykseen suostumiseen, mutta kärsimys on myös monelle tavalliselle ihmiselle liiankin tuttu asia. Tuskin kukaan haluaa tehdä tuttavuutta kärsimyksen kanssa. Mutta tässä asiassa keneltäkään ei kysyä, haluatko vai et. Siihen vaan joutuu, tulee temmatuksi ilman että asiaan pystyy vaikuttamaan.
Kärsimyksen syvin olemus piilee ehkä siinä toivottomuudessa ja yksinäisyydessä, mihin kärsimys kuljettaa. Kärsivä ihminen on yksin kipunsa kanssa. Niitä jotka pystyisivät olemaan lähellä ja tukena löytyy kovin vähän. Kärsivän seurassa on vaikea olla, koska myös seurassa olija joutuu kohtaamaan oman voimattomuutensa ja rajallisuutensa.
Joskus kuulee sanottavan että kärsimys jalostaa. Luulen, että se joka on joutunut kärsimään, mutta selvinnyt takaisin elämään tietää ettei kärsimys ketään jalosta. Muuttaa kyllä toiseksi ihmiseksi kuin oli aikaisemmin, mutta ei jalosta. Kärsimykselle on ehkä haluttu antaa jokin jalo tarkoitus tai palkita kärsivä ihminen. Tai ehkä peittää omaa neuvottomuutta kun ei voi selittää, miksi jonkun elämässä on kärsimystä enemmän kuin toisen.
Kärsimyksen syytä ja tarkoitusta ei voi tietää. Mutta kärsimyksenkin keskellä voi nähdä Kristuksen. Kristuksen joka on myös kärsinyt. Kärsimykseen suostunut Jeesus Kristus kestää kärsivän rinnalla ja kuljettaa kohti valoa.
Hanna Suominen
vs. srk pastori
Launeen seurakunta
