Rippikoulussa opetan rukouksesta usein niin, että se on sydämen puhetta Jumalalle. Se on sitä, että saamme jakaa hiljaisimmatkin huokauksemme Taivaalliselle isällemme. Se on toisten ihmisten ja itsensä tuomista Jumalan kämmenelle, uskoutumista lempeimmälle ja turvallisemmalle paimenelle.
Voi tuntua hölmöltäkin puhua Jumalalle. Voi tulla sellainen olo, että puhunkohan tässä nyt vain itsekseni? Kuuleeko kukaan? Jumala kuitenkin vastaa meille, jos vain uskallamme heittäytyä kuuntelemaan. Itse olen ainakin monesti kokenut, kuinka Jumala johdattaa ja vastaa rukouksiin. Ei sillä tavoin kuin olisin välttämättä itse halunnut tai ajatellut, vaan tavalla, joka on hämmästyttänyt ja tuntunut lopulta juuri oikealta. Näinhän sen piti mennä.
Tänä keväänä vietämme samana sunnuntaina sekä rukoussunnuntaita että äitienpäivää. Tänään haluaisin rukoilla äitien puolesta, tuoda heidät Jumalan kämmenelle. Hyvä Jumala, kiitos äidistä. Kiitos äidinrakkauden ihmeestä. Siunaa äitiä aina. Aamen.
Maija-Reetta Katajisto