Olen seurannut presidentti Niinistöä jo kahden kauden ajan ja nähnyt hänen kasvavan erääksi tasavaltamme ja Suomen pidetyimmäksi presidentiksi. Puolivallattomasta poikamiehestä ja työväen residenttistä tuli yli puoluerajat ylittävä koko kansakunnan luottomies, joka todella jaksaa kuunnella hallintoalamaisiaan tarkalla korvalla ja aidosti. Hän itse se ”Tolkun mies”, joka unilukkarin tavoin herättelee aika ajoin kansalaisiamme huomioimaan ympärillämme tapahtuvia tärkeitä asioita. Samalla hän tutkan tavoin heijastaa valtiojohdon mielipiteitä tasavallan kulloisestakin tilasta.
Hän on uskaltanut arvostella eläkepomojen törkeää ahneutta. Hän on painottanut viimeksi Suomen hallitusmuodon 100-vuotisjuhlapuheessaan hallitusmuotomme, perustuslakimme ja valtiosääntömme mahdollistavan kaiken yhteisen olemisen perustan. Tämä perusta edellyttää meiltä kansalaisilta ennen muuta kahta asiaa: luottamusta ja osallistumista yhteisten asioittemme hoitamiseen. Perustuslaki turvaa meille oikeuden sosiaaliturvaan, mutta me olemme myös yksilöinä vastuussa omasta turvastamme. Samassa juhlapuheessa hän ilmaisi myös huolensa siitä suuresta joukosta, jotka valitettavasti ovat jääneet syystä tai toisesta yhteiskuntamme ulkouolelle tai marginaaliin. Nuorten tukeminen on tärkeää ja toivottavaa. Perustuslakimme on kirjoitettu onneksi väljin ilmaisuin ja se jättää tilaa ajan ja tulkinnan vaatimuksille.
Näihin presidentti Niinistön mietteisiin on helppo yhtyä. Toistuvasti hän on korostanut YK:n asemaa pienten valtioiden turvatakeena. Tärkeitä Niinistölle ovat myös eurooppalaiset arvot ja kansainvälisiin sääntöpohjaisiin sopimuksiin nojaaminen. Myös hänen huolensa ydinaseiden paluusta kansainvälisen politiikan arkipäiväksi on selkeä kannanotto rauhaan ja kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvien ydinrajoituksien puolesta. Elämme Niinistön mielestä murroskautta. Uuteen saatetaan tarttua hanakasti, mutta siitä saatetaan myös luopua helposti. Vaarana on tässä tapauksessa edustuksellisen demokratian menettäminen. Meidän edustuksellisella demokratiallamme on nimittäin kyky sovittaa erilaisia näkemyksiä ja kuunnella ja yrittää ymmärtää muiden mielipiteitä, vaikkei niitä itse hyväksyisikään. Oikeus kyseenalaistamiseen on demokratiamme ytimessä. Vaarallisiin ääriliikeisiin on suhtauduttava kuitenkin kielteisesti, koska niiden poliittiset päämäärät ovat varsin usein väkivaltaisia, raakoja ja menneiltä vuosikymmeniltä. Demokratiamme kunnioitus mitataan arkisissa asioissa, pöydän molemmin puolin.
Olen tässä poiminut presidentti Niinistön ajatuksia viime vuosikymmeniltä. Näitä hänen ajatuksiaan on miellyttävä välittää. Silti Niinistö tajuaa, että kansakunnan tarina ei ole yksilön tarina. Kuitenkin hän voisi huoletta todeta presidenttikautensa jälkeen, kuten kreivimme Pietari Brahe:”Minä olin maahan ja maa minuun tyytyväinen.”
Juhani Melanen