Tällä viikolla saimme valtiovaraisministeri Riikka Purran budjettiesityksen. Yllätyksellistä siinä on se, että sitä ei ole tehty yhteisesti kaikkien hallituspuolueiden kanssa. Siitä tuli perussuomalainen kesäteatteri. Kaikki on PS:n taattua tavaraa. Leikataan maahanmuutosta ja kehitysavusta, mutta samalla koulutuksesta ja järjestöiltä viedään viimeisetkin siivet.
Orpon ja Purran hallitus nousi valtaan ja voitti vaalit lupaamalla leikata. Tosin 9 miljardista saatiin kasaan alle 3 miljardia ja Suomen velkaantuminen on suurempaa kuin aiemmin. Mutta Suomen kansa ja enemmistö äänestäjistä saa nyt sitä mitä halusi ja koko rahalla. Silti asioita pitää katsoa aina pidemmälle ja syvemmälle. Miten Suomi tai EU, jossa syntyvyys sakkaa, väkiluku laskee, osaaminen rapistuu ja investoinnit laahaavat voisi menestyä? Fazer ja Lahti tästä iloinen poikkeus tietysti.
Halusin avata keskustelun tulevasta hallitusohjelmasta ESS:n vieraskynässä viime sunnuntaita. Se kannatti, koska sain monta hyvää viestiä ja ajatusta takaisin, miten Suomea pitäisi korjata. Mutta vaikeaa on käydä Suomessa enää keskustelua suuremmista ”systeemitason” muutoksista.
Muistatteko vielä Risto Murron työryhmän ja 54 esitystä Suomen kasvulle? Et varmaan, koska siitä ei jäänyt käteen kuin 2 prosentin yhteisöveron alennus millä nyt ei ole suurta merkitystä. Jäätiin jälleen kerran sen kuuluisan pilkun väärälle puolelle.
Pakolaiskiintiöstä leikkaaminen tai sen poistaminen kertoo sen miten vähän Perussuomalaiset ymmärtävät maahanmuuton tai pakolaisuuden suunnitelmallisuuden merkityksestä. Ja Kokoomus on sivussa hiljaa. Miksi lahtelainen maahanmuuttajayrittäjä, joka työllistää 10 ihmistä pakotetaan palaamaan kotimaahansa? Siksi, että hän on kotoisin Irakista. Se tekee hänestä ”huonomman” ihmisen. Miksi Lahteen ei saada enää ulkomaalaispelaajia koripallossa tai se on tehty niin vaikeaksi, että ei kannata edes yrittää? Tätä on Suomi vuonna 2025.
Suurin muutos politiikassa on se, että politiikassa ei enää puhuta sisällöistä eli politiikan ytimestä. On vain identiteettipolitiikkaa omalle kohderyhmälle. Tämä kaikki on helppo ymmärtää. Suuremmat muutokset ovat vaikeita ja ne eivät myy mediassa tai kiinnosta somessa. On kiva ottaa somekuvia ja kertoa ketä on tavannut ja missä, mutta mitä sitten?
Tästä esimerkkinä tämän kesän poliittiset avaukset. Vielä 10 vuotta sitten kesälläkin käytiin vilkasta keskustelua yhteiskunnan ongelmien ratkaisuista. Nyt ei näin ole. Sama koskee kunnallispolitiikkaa. Onko kukaan Lahdessa edes esittänyt miten saisimme työllisyyden kuntoon ja sitä kautta Lahden talouden?
Viime valtuustokauden suurin ajatus oli myydä Lahti Energia. Alussa meitä oli pieni joukko sitä vastustamassa, mutta onneksi järki voitti. Toinen oli perusterveydenhuollon myynti Mehiläiselle, mikä sitten myös toteutui. Siinäkin jäin vähemmistöön ja omatkin pettivät. Kysymys on meidän tärkeimpien palveluiden ja yhteiskunnan toimivuuden ytimestä. Vai tiedättekö parempaa sijoituskohdetta kuin kunnallinen energiayhtiö? Tai varmempaa sijoitusta kuin perusterveydenhuolto? Yhteistä molemmille on, että niitä pitää myös omistajan kehittää ja siksi moni varmaan koki sen haastavaksi tehtäväksi. Halutaan hakea monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ja helppoja sekä lyhyen aikavälin ratkaisuja.
Tässä on nyt ehkä se suurin ero menestyneen Suomen tekemiseen. Meiltä puuttuu maltti ja näkemys tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ja sitoumuksia. Kunnat ja valtio elävät kvartaalitaloutta, kun samaan aikaan muu maailma, EU:n ulkopuolella erityisesti Kiina pelaa maltilla pitkää peliä.
Ville Skinnari