Uskomattomia ovat herran tiet, sillä Suomen kunnat Kauniaista lukuun ottamatta ovat melkein suoritustilassa. Kunnilla on noin 500 lakimääräistä tehtävää ja valtio sysää kuntien harteille yhä enemmän tehtäviä osoittamatta näihin lisääntyviin velvollisuuksiin yhtään lisää korvamerkittyä
rahaa. Kuntien menot ovat kasvaneet vuosittain 3-4 prosenttia, mutta menot ovat pysytelleet koko ajan nollalinjassa.

Kuntaliitto toivoisi valtion osaltaan turvaavan välttämättömien menolisäykset esimerkiksi investoimalla rahaa infrastruktuurin rakentamiseen , peruskorjauksiin ja välttämättömiin tulevaisuuden investointeihin, mutta mitään ei tapahdu. Henkilöstövähennyksiin ja verotaulukoiden kiristymisiin on valmistauduttava vielä tämänkin vuoden lopussa. Miten kunnat aikovat selviytyä nuorisotyöttömyydestä, joka lähentelee 20 prosenttia?

Hämeessä oli toissa vuonna 13715 yritystä, joista 2640 oli yli 55 vuotiaiden pyörittämiä pieniä perheyrityksiä. Uusia yrityksiä syntyy yhä harvemmin ja entisiä kaatuu vuosittain vähän yli 150. Mutta silti herrat lapioivat rahaa taskuunsa itse mitään kipua ja häpyä tuntematta.
Uskomattominta on kunnanyhtiöiden pomojen toiminta tilanteessa, jossa kunnan veroäyriä jouduttiin nostamaan ja työntekijöille annettiin kenkää, mutta samaan aikaan yhtiön pomot nauttivat kohtuuttomista bonuksista.

Erityisesti ylisuuria palkkioita on maksettu kaikissa kuntien tietoliikennettä koskevissa suunnitteluissa ja konsultoinneissa. Noin parisen sataa kuntaa ja  kuntayhtymää on ulkoistanut tietokantansa Kuntien Tiera – osakeyhtiöön. Tiera syntyi Sitran vetämän kaksivuotisen hankkeen tuloksena.
Kuntien Tiera OY maksoi lähes 300.000 euron bonuksen viiden hengen johtoryhmälle, mutta samaan aikaan antoi potkut viidelle suoritusportaan työntekijälle. Vain todella tyhmä yhtiön hallitus voi toimia näin edesvastuuttomasti ja vailla kohtuutta pelkästään ahneus kannustimenaan.

Kaikille Tieran hallituksen jäsenille on maksettu mielettömiä kokouspalkkioita ja yhtiö on pyrkinyt peittelemään tappioitaan luomalla aktivointitilejä eli siirtänyt menojaan tuleville vuosille. Näin toki voi toimia, mutta tilintarkastusyhtiön ei olisi pitänyt tätä sallia.

Kunnissa on paljon juuri laskelmoitua hyväksikäyttöä siksi, että päättäjät eivät ymmärrä osakeyhtiölaeista mitään. Lahdessa kuntaa kupataan järjestelmällisesti juuri osakeyhtiölain perusteella. Paras esimerkki on Lahden Talot Oy, joka kansan suussa kulkee nimellä Lahden Valot.

Juhani Melanen

Namikan pelaajapaketti on mahdolliset amerikkalaisten yllätyspotkut poislukien valmis tulevalle Korisliigakaudelle. Viimekaudella häthätää sarjapaikkansa säilyttänyt lahtelaisnippu näyttää ainakin paperilla astetta viimevuotista tiukemmalta sikermältä.

Lahtelaisittain uusia suomalaisia kasvoja ovat 26-vuotias laituri Eldar Skamo ja Salon Vilppaassa koripallo-oppinsa saanut parikymppinen korinaluspelaaja Tommi Huolila. Skamo on jo vuosia sitten sarjassa paikkansa vakiinnuttanut Korisliigajyrä, joka tulee antamaan Lahdelle joko kelpo avauksen pelaajan pienen laiturin paikalle tai pippuria tasapaksuun penkkimiehistöön. Hyvänä yleispelaajana tunnettu Skamo on juuri oikeanlainen peluri avittamaan viime kaudelle rämpinyttä Namikaa. Huolilalla on vyöllään sen sijaan vielä tässä vaiheessa uraansa enemmän potentiaalia kuin todistettuja tuloksia, sillä mies on palloillut Salon Vilppaassa viimeisen kolmen kauden aikana vaatimattomin minuutein ja tehoin. Huolila on kuitenkin nuori, kehittyvä ja urheilullinen pelaaja, jolta odottelen jopa pienoista läpimurtokautta.

Edellisvuosien tapaan joukkueesta löytyy myös paluumuuttaja, sillä lahtelaisten vahvuuteen palaa vuoden 2009 mestaritakamies Ilkka Vuori. Yhdeksättä kauttaan Korisliigassa aloittava luunkova Vuori on varsinkin pelinrakentaja ja puolustajana sarjan parhaimmistoa. Viime kaudella lahtelaisyleisölle männävuosina lukemattomia harmaita hiuksia aiheuttanut kolmen pisteen heittokin putosi kohtuullisella 33,3% tarkkuudella, joka on kirkkaasti atleettitakamiehen uran paras osumatarkkuus kaaren takaa.
Vuori tuo joukkueeseen tullessaan valtavasti johtajuutta, urheilullisuutta ja taistelutahtoa, mutta miehen uraa ovat vaivanneet jatkuvat loukkaantumiset. Vuoren on syytä pysyä terveenä, sillä hän on kirkkaasti Lahden paras ykköspaikan pelaaja vahvistushankintojenkin suuntautuessa jälleen muille pelipaikoille.

Ilkka Vuori tekee paluun Lahteen

Vahvistuksista puheenollen, Namikan viimeinenkin amerikkalainen saapui paikalle viikko sitten. Tätä edelsi valitettavan yleinen veijaritemppu, kun jo aiemmin Namikan palkkaama, kaikkien aikojen valkoisimmalta kuulostavan nimen omaava musta mies Billy White jätti saapumatta mastokaupunkiin. Tilalle lahtelaiset kaappasivat syksyn alekorista myrskyisänä atleettina tunnetun jääkaappipakastimen nimeltään Storm Warren. Warren on kaksimetriseksi merkattu jässikkä, joka viihtyy korin läheisyydessä ja tulee Namikan paidassa miehittämään nelos- ja vitospaikkoja

Warrenin korinaluskaverina sen sijaan nähdään viimeiset kolme kautta Itävallassa palloillut sentteri Dan Oppland. Oppland on iso mutta kankea perussentteri, joka täyttänee tonttinsa ilman suurempia mokailuja tai huippuonnistumisia.

Jenkkitrion täydentää heittävä takamies Robert Arnold, joka on Opplandin seurakaveri viimeiseltä kahdelta kaudelta. Yksi vastaan yksi pelissä loistava Arnold on kovaa korille ajava pistemies, jonka kaukoheittoprosentit jättävät kuitenkin paljon toivomisen varaa. Äkkiseltään näyttää siltä, ettei Vuori-Arnold takakenttä naksahtane ainakaan hyökkäyspäässä heti paikoilleen palapelin palojen lailla.

Yhteensopivuus kysymysmerkkinä

Namikan joukkue on viimevuotisen tapaan hieman erikoisesti kasattu. Näyttää siltä, että nipussa on panostettu nopeuteen ja urheilullisuuteen, joten seura saattaa hyvinkin pelata yleisöystävällistä, aggressiivista koripalloa molemmissa kenttäpäädyissä. Ongelmat alkavat kuitenkin pelin hidastuessa, sillä ainakaan avausviisikossa ei ole montaa kolmosuhalla vastustajia pelottelevaa pelaajaa. Paikkapuolustus ja korin alustan sumputus aiheuttenevatkin lahtelaissikermälle rutosti ongelmia hyökkäyspäässä.

Pidän myös hieman outona, että siinä missä koko muu Namikan avausviisikon miehistö on valmiina ottamaan ylinopeussakot kolmenkympin alueella, on sentteri Oppland kuitenkin selkeästi hitaampaan pelityyliin istuva iso mies. Ei toki ole ennen kuulumatonta, että nopeasti pelaava joukkue pärjää hyvin hitaasta sentteristä huolimatta (ks. Lakers, Los Angeles 1980-1989), mutta helppoa se ei ole.

Päävalmentaja Ilkka Palviaisella onkin kädet täynnä töitä. Avausviisikko tulee todennäköisesti elämään melko paljon kauden vanhetessa. Harjoituspelien ja mututuntuman perusteella sanoisin kuitenkin, että Korisliigaavauksessa kentälle kirmaa ensimmäisenä viisikko Vuori-Arnold-Skamo-Warren-Oppland. Heittorajoitteinen nippu voisi toisaalta hyötyä Aleksi Alasen Keijo Alen-tason kultaranteesta, joten Skamo saattaa aloittaa myös penkiltä. Varteenotetavimmat penkkimiehet tulevat joka tapauksessa olemaan isojen miesten huilauttaja Tommi Huolila, ikitaistelja Vesa Heinonen, pienillä minuuteilla kohtalaisen hyvin viime kaudella esiintynyt Jimi Koskinen sekä ennakkoluulottomasti viime vuonna peliä rakentanut Valtteri Mäkäläinen. Kesän aikana joukkue menetti pelaavasta leveydestään Cedric Latimerin sekä pahasti viime vuonna flopanneen virolaissentteri Joonas Vainon.

Katseet kohti pudotuspelejä

Odotukset tulevalle kaudelle ovat luonnollisesti viime kauden toteutunutta sijoitusta korkeammalla. Namikan kollektiivisesti kehittynyt taitotaso, mutta toisiinsa kyseenalaisesti sopivat palaset ja halvahkot vahvistukset eivät lupaa kaudesta enempää pannukakkua kuin hunajaakaan.

Pudotuspelipaikka lienee jälleen realistinen tavoite, vaikka siellä edes toiselle kierrokselle eteneminen vaatisi jo melkoista venymistä. Onneksi pelit ovat kuitenkin vielä pelaamatta ja tässä vaiheessa kaikki on auki, pelaa muissa joukkueissa sitten kimmomuurisia, tuukkakotteja tai vaikka teemurannikoita. Viimeiseksi haluaisin muistuttaa lahtelaisia koripallon ystäviä virittämään lihasmuistinsa uudelleen, sillä Namika tulee nyt ja vastaisuudessa pelaamaan siis Lahden Suurhallilla. Ei auta muu kuin toivoa yleisöryntäystä peleihin, sillä iso puolityhjä halli on aina huonompi kuin pieni ja melkein täysi sali. Yleisön määrän ollessa suoraan verrannollinen kotijoukkueen otteisiin, katseemme kääntyy teidän suuntaanne, Namika.

Korisliiga jysähtää käyntiin 4.10. Namika kohtaa ensimmäisessä ottelussaan Ilkka Vuoren ja Eldar Skamon entisen seuran Karhun Kauhajoella, ennen kuin joukkue esiintyy ensimmäisen kerran Korisliigaottelussa kotiyleisönsä edessä 9.10., kun vastaan astelee kahden edelliskauden mestari Nilan Bisons Loimaalta.

Mikko Blomberg

Sunnuntaina vietämme mikkelinpäivää. Mikkeli on vanha suomalainen muunnos Mikaelista. Samankaltaisia suomennoksia ovat vaikkapa Pertteli (Bartolomeus) tai Taavetti (Daavid). Mutta kuka on Mikkeli eli Mikael, jonka mukaan on nimetty Suomessa yksi kaupunki ja kirkkopyhä? Hän on yksi enkeleistä, häntä on kutsuttu arkkienkeliksi tai ylienkeliksi tai enkeliruhtinaaksi. Nimi Mikael merkitsee ”Kuka on Jumalan kaltainen”.

Mikkelinpäivää vietetään 29.9. Työmarkkinaneuvotteluissa on keskusteltu siitä, voisiko joitakin pyhäpäiviä siirtää viikonloppuun. Tällä on ajateltu voitavan nostaa tuottavuutta. Itse en oikein tällaiseen muutokseen ja sen vaikutuksiin usko. Kuitenkin näin on käynyt jo monelle kirkolliselle juhlapäivälle. Niinpä juhannusta ei vietetä juhannuksena eikä mikkelinpäivää mikkelinä, vaan sitä seuraavana viikonloppuna.

Nykyisin mikkelinpäivä ei ole vain arkkienkeli Mikaelin vaan kaikkien enkelten päivä. Tänä päivänä muistamme enkeleitä ja heidän tehtäväänsä Jumalan maailmassa. Jumala on luonut näkyvän ja näkymättömän maailman. Osa tätä näkymätöntä todellisuutta ovat enkelit. Sana enkeli tulee kreikan sanasta angelos, joka merkitsee sanansaattajaa tai viestintuojaa. Enkeli toi viestin Marialle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. Enkelit toivat viestin Jeesuksen syntymästä ja hänen ylösnousemuksestaan, jne. Pelastushistorian keskeisissä tapahtumissa ovat enkelit olleet läsnä.

Enkeleillä sanotaan olevan tehtävänä myös suojella. Esimerkiksi Mooses sai sanan Herralta: ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla.” Enkelit opastavat meitä ja muistuttavat Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. He ovat Heprealaiskirjeen mukaan palvelevia henkiä. Ja vielä, enkelit kiittävät ja palvovat Jumalaa. Tähän enkelten ylistykseen täällä yhtyy vielä matkalla oleva seurakunta, kun se laulaa: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä.”

Heikki Pelkonen
Launeen srk:n khra

Sananvapaus. Lehdistönvapaus. Uskonnonvapaus. Vapaus kokoontua. Vapaus liikkua ja matkustaa, äänestää ja vaikkapa opiskella… Kansalaisoikeudet takaavat meille vapauksia, mahdollisuuden tehdä itse omaa elämää koskevia päätöksiä ja kritisoida yhteiskunnan epäkohtia. Yhteiselo vaatii tietysti aina myös rajoja, lakeja ja sääntöjä, joita jokaisen täytyy sitoutua noudattamaan. Älä varasta, riistä henkeä, rajoita vapautta, syrji tai tuhoa ja niin edelleen. Joidenkin mielestä sääntöjä ja lakeja on jo toisaalta liiankin kanssa. ”46 outoa lakia ja sääntöä – ovatko nämä Suomen turhimmat kiellot?”, uutisoi iltapäivälehtikin alkusyksyllä.

Valitettavasti meitä ei rajoita pelkästään lait ja muut yhteisön asettamat säännöt, vaan usein erityisesti oma mieli. Huono itsetunto estää monia elämästä omana itsenään. Riittämättömyyden tunteet rajoittavat tuomasta omaa osaamistaan muiden iloksi. Katkeruus kahlitsee nauttimasta elämän jokaisesta hetkestä. Ahneus sitoo huomaamasta arjen pieniä aarteita. Ja niin edelleen.

”Vapauteen Kristus meidät vapautti”, Paavali muistuttaa. Jeesuksen seuraaminen ei tarkoita lisää ahdistavia ja rajoittavia sääntöjä ja rajoituksia. Kristus sitoo meidät ainoastaan totuuteen ja rakkauteen ja näyttää siinä itse meille suunnan. Kristus vapauttaa seuraajansa rajoituksista, joita me, hänen joukkonsa, itsellemme tai toisillemme herkästi asetamme. Hän vapauttaa meidät perustamasta elämäämme omien tekojen tai toisten ihmisten mielipiteiden varaan.

Mira Vorne
seurakuntapastori, Laune

Jokainen muistaa kouluajoiltaan, kuinka kokeisiin luettiin monta yötä lukioaikoina ja sitten vastattiin nippelitietoihin antaumuksella. Milloin solmittiin Pähkinäsaaren rauha? Miksei kysymys voinut kuulua, kuka oli Suomen vanhin nainen? Kokeita toki tarvitaan silloin, kun halutaan saada selville, onko oppilas tajunnut asian laajemmin ja osaako hän yhdistellä tietojaan luovasti, mutta ”googlaamalla” selviää nykykoululainen aivan mainiosti. Turha googlesta on kuitenkin yrittää varastaa tietoja, sillä kaikilla Suomen yliopistoilla on jo käytössään sellaisia ohjelmia, jotka paljastavat plagioinnin.

Kokeisiin kuluu hirvittävästi aikaa. Varovasti laskien peruskoulussa kokeita on keskimäärin 50 ja lukoissa 70. Kokeisiin kuluva aika vastaa 210 tuntia, mikä käytännössä tarkoittaa, että ensimmäiseltä luokalta lukion loppuun oppilas istuu kokeissa noin 400 tuntia. Aikajanalla tämä tarkoittaa, että jos oppilas saisi syyskuun alussa eteensä kasan koepapereita, hän saisi työnsä valmiiksi itsenäisyyspäivänä. Kuulostaako ihan järkevältä?

Miksi emme olisi iloisia siitä, että Suomessa ei enää valmisteta tulitikkuja ja sinappia. Tavaratuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin kivuttomasti. Miksi emme nosta eläköön huutoja, kun paperitehdas Suomessa lakkautetaan ja suljetaan. Sulkeminen pakottaa syrjäisen maan fiksut ihmiset keksimään
helpommin kuljetettavia laiteita ja siirtämään tuotantoaan immateriallisiin kohteisiin, kuten musiikkiin ja tietokonepeleihin.
Näperrelkööt vieraiden maiden työläiset tulitikkuja ja myykäämme me heille kalliita pelisovellutuksia heidän matkapuhelimiinsa. Suomalasien työläisen onneksi työvoima ei vielä liiku Kiinasta ja Intiasta tänne, mutta kohta voi olla tosin.

Miksi kaikkien pitäisi osata kaikkea. On hölmöä, että johtaja siivoaa huoneensa ja asiantuntijat keittävät itse kahvinsa. kaikille töille löytyy oikea tekijänsä, Mitä helvettiä, me teemme moniosaajilla muuta kuin mökillä! Tämähän on tuhlausta. Se on pähkähullua organisaatio, joka maksaa
asiantuntijan palkkaa toimistoapulaisen töistä. keskittyköön kukin vain ydinosaamiseensa. Kaljanjuonti on tosin siinä rajamailla.

Jussi Melanen

Viime maanantaina kävi HJK näyttämässä miksi se jälleen kerran on voittamassa Suomen mestaruutta. Klubin puolustus ei yksinkertaisesti antanut lahtelaishyökkääjille mahdollisuutta edes kokeilla maalintekoa. Lahden hyökkääminen näytti katsomoon kovin ponnettomalta, mutta suurin syy oli kuitenkin se, että HJK oli yksinkertaisesti parempi pelin kaikilla osa-alueilla. Mannerheim-teemalla otteluun lähtenyt FC Lahti pysyi siis teemassaan ja hävisi sotansa Mannerheimin tavoin.

Samalla voidaan sanoa, että pronssijuna meni jo ja jätti Lahden asemalle. Loput viisi peliä ovat kovia joukueita vastaan ( MYPA, Jaro, Mariehamn, Honka ja TPS), joten ilmaisia pisteitä ei ole jaossa. Tosin voittamalla Myllykoski, Jaro ja Maarianhamina ollaan vielä taistelussa mukana, sillä juuri nuo joukkueet kilvoittelevat myös jollain tasolla pronssista. Todennäköistä kuitenkin on, että pronssit matkaavat Vaasaan tai Maarianhaminaan.

Tässä vaiheessa harmittaa suuresti pieleen mennyt alkukausi Kautosen johdolla. Muutama voitto enemmän alkukaudesta, niin puhuttaisiin ihan eri asioista. Tosin voi olla, että jos Kautosen johdolla oltaisiin voitettu ne pari peliä enemmän, ei valmentajaakaan olisi tarvinut vaihtaa ja Malisen kuhnurit olisi jäänyt näkemättä?

No Malinen jatkaa matkaansa kauden jälkeen Rovaniemelle ja kuten tiedetään, uusi valmentaja on valmentajapörsseissä kovassa nousussa oleva Toni Korkeakunnas. Erittäin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Korkeakunnas Lahden peliä ensi kaudella vie.

Maanantaina nähtiin upea dokumentti FC Lahden faneista. Vaikken aina olekaan samaa mieltä homovitun- ja lupirunkkarin huutamisesta, niin kyllähän nämä veijarit suhtautuvat asiaansa kunnoitettavan intohimoisesti ja aika hiljaista stadionilla olisi ilman tuota apinalaumaa. Fanilauma tekee paljon hyvää joukkueen eteen, mutta usein mediaan nousevat vain ne negatiiviset uutiset, joita on ainakin toistaiseksi riittänyt. Tällä kaudella ei muuten ole tainut vielä sakkoja tulla ja varsinkin Kisapuistossa apinalauma oli yllättävän vaisu. Ihan meinasi ikävä tulla…

Ex-puheenjohtaja Koskista kävi kyllä sääliksi, sillä mies jäi pahasti puun ja kuoren väliin, kun palloliitto ahdisti toiselta puolelta ja toiselta puolelta huutelivat fanit. Ja samalla piti pyörittää koko palettia ja palvella yritysasiakkaita…Ei ihme, että itku ja lähtö tuli.

Pelicans kärjessä!

Ainakin alkukaudesta Pelicans on näyttänyt epäilijöilleen, että kyllä täällä Lahdessakin pelata osataan. Kolmen kierroksen jälkeen Pelicans johtaa sarjaa ilman tappioita. No, jokainenhan ymmärtää, että tilanne tulee varmasti jatkossa muuttumaan, mutta Pelicansille hyvä alku on erittäin tärkeä, varsinkin, kun viime kausi lähti käyntiin niin surkeasti. Hyvä alku antaa signaalin siitä, että oikealla tiellä ollaan ja se luo uskoa niin joukkueeseen kuin katsojiinkin.

Niinimäki-Redenbach kaksikko on jatkanut liigassa siitä mihin harjoituspeleissä jäi. Loistavaa kiekollista osaamista ja upeaa ylivoimaa. Tärkeässä roolissa on ollut joukkueen puolustuspeli, joka on onnistunut kiitettävästi. Kolmessa pelissä vain neljä päästettyä maalia.

Tärkein yksittäinen onnistuja löytyy kuitenkin maalinsuulta, jossa Jere Myllyniemi on ollut itse varmuus. Yhtään helppoa ei ole lipsahtanut ja muutama huikea gamesaverikin on jo nähty. Jatkossakin Pelicans tarvitsee hyvää maalivahtipeliä ja tiukkaa puolustusta, sillä varmuudella muut joukkueet petraavat pelaamistaan. Tosin niin tekee myös Pelicans, sillä nyt pelit on voitettu lähinnä hyvällä erikoistilannepelaamisella. Tasakentällisin ei peli, varsinkaan hyökkäyspeli, kulje vielä lähellekään toivotusti.

Ykköskentän ulkopuolelta esiin on noussut Smolenak, joka on tehnyt juuri sitä, mitä mieheltä odotetaankin eli maaleja. Taiteilija Smolenak elää maaleista, joten odotettavissa on jatkossakin lisää sitä herkkua, varsinkin kun mies sai heti alusta alkaen maalihanansa auki.
Ainakin hetkeksi aikaa on hiljennetty ne, joiden mielestä Pelicans on rupusakki täynnä jäähdyttelijöitä, valmentajanaan eläkepäiviään odotteleva ikäloppu.

Pete Salomaa

On sadonkorjuun aika. Maasta nousee kaikenlaista, Suomen suven kypsyttämää, lempeässä lämmössä nopeasti kasvanutta ja samaan aikaan iätöntä. Luojan voimasta lähtenyttä.

”Ja niin kuin ruokit ruumiimme runsailla lahjoillasi, myös ruoki, Herra, sielumme pyhällä sanallasi” (virsi 475). Löysin Siikaniemestä taivaallisen menun. Nuorteni aikaansaama. Kuusi Luojan ruokalajia sielumme ravinnoksi.

Usko, toivo ja rakkaus. Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan tekee meidät yhdeksi seurakunnaksi. Keskenämme erilaisina saamme tulla kokoon yhden Jumalan kunniaksi, jakamaan omastamme, saamaan toisiltamme. Siinä ovat meidän juuremme. Toivo ankkuroi meidät paikoillemme elämän myrskyissä. Meitä revitään eri suuntiin, monet asiat painavat mieltä. Ahtaalla, mutta emme umpikujassa, kuten apostoli kuvaa. Toivo nostaa katseemme maasta ja kiinnittää sen tulevaan, siihen mikä on jo näköpiirissä ja siihen, minkä voimme vain aavistaa. Ja kolmantena rakkaus, elämämme perustus ja kasvupohja.

Mitä muuta näiden klassikoiden lisäksi? Usko, toivo ja rakkaus. Niiden lisäksi tulevaisuus, anteeksianto ja armo.

”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Nämä Jumalan sanat tulivat meille profeetta Jeremian kautta. Tulevaisuudestamme emme tiedä mitään. Suunnitelmamme joko toteutuvat tai sitten eivät. Me kristittyinä luotamme siihen, että meidän tulevaisuutemme on Jumalan kädessä. Jumalan tietämättä ei mitään tapahdu. Tähän asti Herra on meitä hoitanut. Hän hoitaa loputkin päivämme.

Me elämme anteeksiantamuksesta. Me elämme siitä, että vaikka olemme tehneet väärin, meitä ei katsota vihassa ja inhotuksen vallassa, vaan rakkaudella ja anteeksiantamuksen läpi. Tämä on totta niin suhteessamme toisiin ihmisiin kuin myös suhteessa Jumalaan. Jos me emme saisi toisiltamme anteeksi, elämämme näivettyisi ja muuttuisi sietämättömäksi. Jos emme saisi Jumalalta anteeksi, me kaatuisimme maahan emmekä nousisi enää.

”Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi.” Nämä lahjat Jumala antaa hyvyydessään meille. Hän antaa meille uskoa, toivoa ja rakkautta, häneltä on tulevaisuutemme ja syntiemme anteeksianto. Kaikki tämä on Jumalan armoa, hyvyyttä jota emme ole ansainneet. Tämä on sato, joka korjataan jokaisena päivänä, sielumme ravinnoksi. Miksi? Palaan virteen. Jotta saisimme elää ilossa ja rauhassa Jumalan armon laitumilla.

Anu Toivonen

Hallitus on menossa perse edellä puuhun, sillä se ei todella tiedä, mihin se on menossa eikä miten tässä lamassa pitäisi toimia. Hallitus ei pysty kepulikonsteilla palauttamaan maan kilpailukykyä vientiteollisuudessa millään kertarysäyksellä. Juhana Vartiaisen johdolla hallituksen olisi pidettävä maa
lamassa niin kauan, että ay-liike ei enää esitä mitään palkankorotusvaatimuksia, vaikka herrojen optiot säilytetään ja eläkejohtajien etuja maksimoidaan.

Tilanteessa on jotain absurdia. Vaikka tasavallan presidentti paheksuu menettelyä mediassa, meno jatkuu kuin hirttäjäisissä. Juuri valtion ajama erittäin
kireä finanssipolitiikka on ajamassa SUOMEA ojasta allikkoon. Tätä väitettä tukee professori Pertti Haaparannan lausunto, jonka mielestä Suomen markkinaosuuden pienentyminen johtuu ennen kaikkea suomalaisten yritysjohtajien heikosta ja lähes onnettomasta tuotekehittely- ja markkinointiosaamisesta.

Tavallinen palkansaaja ei ole tähän syypää, vaan pitkällä aikavälillä tehnyt paperiteollisuuden virhepäätelmät Yhdysvalloissa ovat tulleet maksamaan Suomen muutaman Nokia. Miksi niistä ei puhuta mitään? Tässä tilanteessa kiristävä suu suppuun talouspolitiikka on kaikkein epäjohdonmukaisinta, sillä
ne vain pahentavat ja pitkittävät lamaa.

Hallitus toimii irrationaalisesti, kun se toisella kädellä painaa jarrua, vaikka se on asettanut itselleen kasvu- ja työllisyystavoitteita. Nyt pitäisi toimia kokonaan toisella tavalla ja elvyttää kunnolla enemmän kuin vaivaiset 9 miljardia. Tätä valtiovallan ja EU: n äärimmäisen tiukkaa talouslinjaa ja sen pääpappia komissaari Olli Rehniä ei ymmärrä edes taloustieteen professori Paul Krugmankaan, saati sitten tavallinen ajatteleva kuluttaja.

Suomella velkaa on erittäin vähän verrattuna moniin muihin maihin, joten syömävelkaa eli todellista investointivelkaa on otettava reilusti. Nyt olisi oikea hetki käyttää lainamiljardeja asuntojen korjaamiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Nämä olisi kohdennettava rohkeasti julkiselle sektorille.

Pienillä menoleikkauksilla ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä ja se vaikuttaakin hölmöläisten valon kannolta. Koko todellisen jupakan syy on eurokriisin täysin taitamaton hoitaminen ja pankkiirien tappioiden siirtäminen palkansaajien maksettavaksi eli uussosialisointi köyhiltä rikkaille. Meitä toki odottavat suunnattomat rakenteelliset muutokset, mutta ei niitä kannata tehdä pahimmassa lamassa.

Juhani Melanen

Monien kovasti odottama SM-liiga (vai pitääkö nyt sanoa pelkästään Liiga?) pärähtää käyntiin tänä viikonloppuna. Perinteisesti tässä vaiheessa kauden kynnyksellä on taas Sporttinurkan asiantuntevan (?) runkosarjaveikkauksen aika muutaman huomion kera. Pankaapa talteen, niin voitte taas naureskella loppukaudesta meikäläisen kustannuksella…Sen verran pitää selitellä jo etukäteen, että tulossa on taas todella tasainen sarja, jossa hyvä startti voi kantaa vaikka kuinka pitkälle. Toisaalta taas epäonnistuminen alussa voi syöstä monen joukkueen vaikeuksiin.

1. Kärpät
  – Lauri Marjamäki penkin takana ja kentällä mm.nimet Aaltonen, Kukkonen, Maxwell, Pyörälä, Huml, Lehtonen ja lisäksi maalissa Rynnäs. Ei muuta tavoitetta kuin Suomen mestaruus
Seuraa häntä: Mailataituri vailla vertaa, JM Aaltonen (saattaa tosin lähteä KHL:aan jo marraskuussa)

2. Tappara
– Rautakorven Tappara jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi. Ykkössentteri McRae on kysymysmerkki, mutta Jormakka tekee lopullisen läpimurtonsa. Laiturit kokonaisvaltaisesti kovaa valuuttaa.
Seuraa häntä: Lahdesta tuttu Pekka Jormakka ON vauhdissa!

3. JYP
– Valmentaja vaihtui, mutta taso säilyy jyväskyläläiseen tyyliin. Perrin liidaa joukkueen taas korkealle. Pelaajisto kauttaaltaan laadukas ja Tuppurainen huippupaluumuuttaja
Seuraa häntä: Jani Tuppurainen, (Perrin syöttää Tuppurainen maalaa…)

4. Jokerit
– Viimeinen kausi liigassa. Ykkössentteri puuttuu. Miten pärjää nuori Teuvo Teräväinen? Väänänen ja Karalahti liigan ykköspakkipari, joiden kanssa painiessa kellään ei ole kivaa.
Seuraa häntä: Antti Tyrväinen, Nastolan ihmiskuula stadissa. Maaleja ja pelirangaistuksia luvassa

5. Ässät
– Pekka Virta ottaa mestarit luotsattavakseen, joka onkin yksi epävarmuustekijä. Hagman huippuhankinta liigaan ja muutenkin Ässät on taas yllätysvalmis.
Seuraa häntä: Niklas Hagman. 770 ottelua NHL:ssa kertoo olennaisen.

6. Lukko
– Dufva hommasi joukkueeseen kokemusta mm.Turusta. Nummelin ja Vahalahti edelleen liigan kärkipään pelaajia. Maalivahti Zapolskin astuttava Vehasen saappaisiin.
Seuraa häntä: Petteri Nummelin. Vieläkö jalka nousee entiseen tahtiin. Jos nousee, niin pitelemätön pakki.

7. HIFK
– Leveä ja laadukas materiaali. Peräti 10 ulkomaalaista soturia epävarmuustekijänä. Suurin syy HIFK:n menestykseen tai tuhoon löytyy penkin takaa. Summanen on räjähdysaltis ja silloin voi tapahtua mitä tahansa…Hommasi ”henkivakuutuksen” jo ennen kautta (T.Gillies)
Seuraa häntä: valmentaja Summasen show voi ylittää kaikki odotukset ja pelaajien suoritukset…

8. TPS 
– Kulta-Suikkasen paluu. Myös Turussa luotetaan ulkomaalaisiin, joita löytyy rosterista 8 kappaletta. Suikkasen vuoksi yllätysvalmis, jos ulkomaalaiset ( Wilsie, Pàre, Sexton ) eivät floppaa, kuten viime kaudella Lahdessa.
Seuraa häntä: Dan Sexton, 88 ottelua NHL:ssa (Anaheim). Tämän kauden ”lasch”?

9. Blues
– Ex-Jyp valmentaja Jyrki Aho puikoissa tietää hyvää Bluesille. Ykkössentterinä löysäilystä usein syytetty Hirschovits, tosin kovia tehoja on mieheltä löytynyt aina. Iki-HIFK Liivik nyt pikkuveli Bluesin paidassa.
Seuraa häntä: Maalivahti Koskinen paljon vartijana, koska pystyy kääntämään hyvänä päivänä ottelut Bluesille

10. Pelicans
– Vahvuutena tasaisuus, mutta selvä kärki puuttuu. Onko se hyvä vai huono asiaa, jää nähtäväksi. Aravirran viimeinen kausi, tuskin haluaa lopettaa huonoon kauteen. Redenbach-Pärssinen-Niinimäki olleet hyvällä jalalla ja hyvillä tehoilla liikenteessä harjoituskaudella. Maalivahtit kysymysmerkkeinä. Nähdäänkö maalissa viimekeväinen varma-Myllyniemi vai syksyinen ”en saa kiinni rantapalloakaan”-Myllyniemi?
Useimmissa etukäteisarvioissa asetettu viimeiseksi, mutta uskon Pelicansin yltävän parempaan.
Seuraa häntä: Jesse Niinimäki: Armoitettu mailataituri on viime kevättä huomattavasti paremmassa kunnossa ja kädet käy!

11. KalPa
– Laukkasella on käsissään joukkue, joka on viime kaudesta heikentynyt. Artturi Lehkonen ja Kasperi Kapanen ovat vuoden vanhempia, mutta onko heistä kantamaan vastuuta illasta toiseen? Kuopiossa huomattavissa pientä notkahdusta yleisömäärissä, eikö liiga enää savolaisia kiinnosta?
Seuraa häntä: Kasperi Kapanen. Isä-Samin hellässä huomassa kasvamassa kovaksi liigapelaajaksi

12. HPK
– Uusi valmentaja Kai Rautio ja liigatasolla kokemattomat maalivahdit (Tuohimaa- Saros). Siinä suurin syy, miksi HPK löytyy häntäpäästä. Hyvääkin joukkueesta löytyy, sillä Viitaluoma-Vihko kaksikko on liigan vaarallisimpien kaksikoiden joukossa ja molemmat löytynevät korkealta pistepörssistä.
Seuraa häntä: Tuomas Santavuori. Vieläkö potkulauta toimii? Ensi vuonna takaisin Lahteen?

13. Ilves 
– Monissa arvioissa laitettu Pelicansin ohella viimeiseksi. Saanut muutaman hyvän vahvistuksen, mutta riittääkö joukkueessa leveys? Liigan häntäpää on kuitenkin tasainen, kuten koko liigakin, joten välttää jumbosijan nyt kun karsintoja ei pelata. Maalivahtikaksikko Kolppanen-Järvenpää ei vakuuta.
Seuraa häntä: Daniel Corso, Kärpissä huippusentteri, miten nyt?

14. SaiPa
– Aikaisempina kausina monesti hännille veikattu, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti jumbo. Markkanen ei ole vakuuttanut harjoituspeleissä ja keskushyökkääjäosasto ei vakuuta. Joukkueen kovimmat pelurit löytyvätkin laidasta ( Mankinen, Giliati, Davis, Tavi…)
Seuraa häntä: Janne Tavi. 7 kautta Lahdessa ilman lopullista läpimurtoa. Tuleeko se SaiPassa?

Pete Salomaa

Kaksi ensimmäistä kouluvuotta minulla oli luokanopettaja, joka laulatti jokaisen koulupäivän aluksi virren. Omille vanhemmilleni ja sitä vanhemmille ikäpolville virren laulaminen aamulla oli tuttua perinnettä, mutta oman sukupolveni joukossa ei enää ollenkaan yleistä. Näiden aamuvirsien ansiosta opin kuitenkin tuntemaan monta virttä, jotka muuten olisivat jääneet ehkä oppimatta. Opettaja vaihtui kun siirryin 3. luokalle ja sen jälkeen aamunavaukset kuunneltiin aina keskusradion kautta.

Näistä ensimmäisten kouluvuosien aamuvirsistä on erityisen hyvin jäänyt mieleen, kun opettelimme virren 397; Kun on turva Jumalassa. Pystyin jotenkin aivan näkemään miten lintuemo levittää siipensä suojelevasti poikastensa päälle ja poikasten on turvallista nukkua emon suojassa. Virren sanojen mukaan ajattelin myös Jumalan huolehtivan meistä kaikista ja suojelevan kaikelta pahalta.

Samanlainen luottamus Jumalan huolenpitoon välittyi myös sellaisista lastenlauluista kuin Pikkulintu riemuissaan ja Satatuhatta tähteä loistaa. Tällaista vilpitöntä luottamusta Jumalaan ja Jumalan huolenpitoon kaikkina hetkinä kutsutaan usein myös lapsenuskoksi. Lapsenuskoa pidetään hieman kypsymättömämpänä kuin aikuista uskoa, hieman samalla lailla kuin lapsen ymmärrystä pidetään usein vähäisempänä kuin aikuisen ymmärrystä.

Mielenkiintoista on kuitenkin miten Jeesus asetti nimenomaan lapsen esimerkiksi. Kun Jeesukselta kysyttiin kuka on suurin taivasten valtakunnassa, hän osoitti lasta. Samoin ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. — Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Aikuisen uskon on vaikea heittäytyä sellaiseen huolettomuuteen, ettei mietitä tulevaa. Liiallinen huolehtiminen vie kuitenkin ilon pois myös tästä päivästä. Liikaa huolehtiessa ja murehtiessa omia asioitaan, ei ehdi huomata toisia ihmisiä ympärillä eikä toisten ihmisten avuntarvetta. Ja liikaa huolehtiessa ei ehdi muistaa Jumalaa.

Hanna Suominen
Launeen seurakunta, pastori