Uskomattomia ovat herran tiet, sillä Suomen kunnat Kauniaista lukuun ottamatta ovat melkein suoritustilassa. Kunnilla on noin 500 lakimääräistä tehtävää ja valtio sysää kuntien harteille yhä enemmän tehtäviä osoittamatta näihin lisääntyviin velvollisuuksiin yhtään lisää korvamerkittyä
rahaa. Kuntien menot ovat kasvaneet vuosittain 3-4 prosenttia, mutta menot ovat pysytelleet koko ajan nollalinjassa.

Kuntaliitto toivoisi valtion osaltaan turvaavan välttämättömien menolisäykset esimerkiksi investoimalla rahaa infrastruktuurin rakentamiseen , peruskorjauksiin ja välttämättömiin tulevaisuuden investointeihin, mutta mitään ei tapahdu. Henkilöstövähennyksiin ja verotaulukoiden kiristymisiin on valmistauduttava vielä tämänkin vuoden lopussa. Miten kunnat aikovat selviytyä nuorisotyöttömyydestä, joka lähentelee 20 prosenttia?

Hämeessä oli toissa vuonna 13715 yritystä, joista 2640 oli yli 55 vuotiaiden pyörittämiä pieniä perheyrityksiä. Uusia yrityksiä syntyy yhä harvemmin ja entisiä kaatuu vuosittain vähän yli 150. Mutta silti herrat lapioivat rahaa taskuunsa itse mitään kipua ja häpyä tuntematta.
Uskomattominta on kunnanyhtiöiden pomojen toiminta tilanteessa, jossa kunnan veroäyriä jouduttiin nostamaan ja työntekijöille annettiin kenkää, mutta samaan aikaan yhtiön pomot nauttivat kohtuuttomista bonuksista.

Erityisesti ylisuuria palkkioita on maksettu kaikissa kuntien tietoliikennettä koskevissa suunnitteluissa ja konsultoinneissa. Noin parisen sataa kuntaa ja  kuntayhtymää on ulkoistanut tietokantansa Kuntien Tiera – osakeyhtiöön. Tiera syntyi Sitran vetämän kaksivuotisen hankkeen tuloksena.
Kuntien Tiera OY maksoi lähes 300.000 euron bonuksen viiden hengen johtoryhmälle, mutta samaan aikaan antoi potkut viidelle suoritusportaan työntekijälle. Vain todella tyhmä yhtiön hallitus voi toimia näin edesvastuuttomasti ja vailla kohtuutta pelkästään ahneus kannustimenaan.

Kaikille Tieran hallituksen jäsenille on maksettu mielettömiä kokouspalkkioita ja yhtiö on pyrkinyt peittelemään tappioitaan luomalla aktivointitilejä eli siirtänyt menojaan tuleville vuosille. Näin toki voi toimia, mutta tilintarkastusyhtiön ei olisi pitänyt tätä sallia.

Kunnissa on paljon juuri laskelmoitua hyväksikäyttöä siksi, että päättäjät eivät ymmärrä osakeyhtiölaeista mitään. Lahdessa kuntaa kupataan järjestelmällisesti juuri osakeyhtiölain perusteella. Paras esimerkki on Lahden Talot Oy, joka kansan suussa kulkee nimellä Lahden Valot.

Juhani Melanen

Sunnuntaina vietämme mikkelinpäivää. Mikkeli on vanha suomalainen muunnos Mikaelista. Samankaltaisia suomennoksia ovat vaikkapa Pertteli (Bartolomeus) tai Taavetti (Daavid). Mutta kuka on Mikkeli eli Mikael, jonka mukaan on nimetty Suomessa yksi kaupunki ja kirkkopyhä? Hän on yksi enkeleistä, häntä on kutsuttu arkkienkeliksi tai ylienkeliksi tai enkeliruhtinaaksi. Nimi Mikael merkitsee ”Kuka on Jumalan kaltainen”.

Mikkelinpäivää vietetään 29.9. Työmarkkinaneuvotteluissa on keskusteltu siitä, voisiko joitakin pyhäpäiviä siirtää viikonloppuun. Tällä on ajateltu voitavan nostaa tuottavuutta. Itse en oikein tällaiseen muutokseen ja sen vaikutuksiin usko. Kuitenkin näin on käynyt jo monelle kirkolliselle juhlapäivälle. Niinpä juhannusta ei vietetä juhannuksena eikä mikkelinpäivää mikkelinä, vaan sitä seuraavana viikonloppuna.

Nykyisin mikkelinpäivä ei ole vain arkkienkeli Mikaelin vaan kaikkien enkelten päivä. Tänä päivänä muistamme enkeleitä ja heidän tehtäväänsä Jumalan maailmassa. Jumala on luonut näkyvän ja näkymättömän maailman. Osa tätä näkymätöntä todellisuutta ovat enkelit. Sana enkeli tulee kreikan sanasta angelos, joka merkitsee sanansaattajaa tai viestintuojaa. Enkeli toi viestin Marialle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. Enkelit toivat viestin Jeesuksen syntymästä ja hänen ylösnousemuksestaan, jne. Pelastushistorian keskeisissä tapahtumissa ovat enkelit olleet läsnä.

Enkeleillä sanotaan olevan tehtävänä myös suojella. Esimerkiksi Mooses sai sanan Herralta: ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla.” Enkelit opastavat meitä ja muistuttavat Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. He ovat Heprealaiskirjeen mukaan palvelevia henkiä. Ja vielä, enkelit kiittävät ja palvovat Jumalaa. Tähän enkelten ylistykseen täällä yhtyy vielä matkalla oleva seurakunta, kun se laulaa: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä.”

Heikki Pelkonen
Launeen srk:n khra

Sananvapaus. Lehdistönvapaus. Uskonnonvapaus. Vapaus kokoontua. Vapaus liikkua ja matkustaa, äänestää ja vaikkapa opiskella… Kansalaisoikeudet takaavat meille vapauksia, mahdollisuuden tehdä itse omaa elämää koskevia päätöksiä ja kritisoida yhteiskunnan epäkohtia. Yhteiselo vaatii tietysti aina myös rajoja, lakeja ja sääntöjä, joita jokaisen täytyy sitoutua noudattamaan. Älä varasta, riistä henkeä, rajoita vapautta, syrji tai tuhoa ja niin edelleen. Joidenkin mielestä sääntöjä ja lakeja on jo toisaalta liiankin kanssa. ”46 outoa lakia ja sääntöä – ovatko nämä Suomen turhimmat kiellot?”, uutisoi iltapäivälehtikin alkusyksyllä.

Valitettavasti meitä ei rajoita pelkästään lait ja muut yhteisön asettamat säännöt, vaan usein erityisesti oma mieli. Huono itsetunto estää monia elämästä omana itsenään. Riittämättömyyden tunteet rajoittavat tuomasta omaa osaamistaan muiden iloksi. Katkeruus kahlitsee nauttimasta elämän jokaisesta hetkestä. Ahneus sitoo huomaamasta arjen pieniä aarteita. Ja niin edelleen.

”Vapauteen Kristus meidät vapautti”, Paavali muistuttaa. Jeesuksen seuraaminen ei tarkoita lisää ahdistavia ja rajoittavia sääntöjä ja rajoituksia. Kristus sitoo meidät ainoastaan totuuteen ja rakkauteen ja näyttää siinä itse meille suunnan. Kristus vapauttaa seuraajansa rajoituksista, joita me, hänen joukkonsa, itsellemme tai toisillemme herkästi asetamme. Hän vapauttaa meidät perustamasta elämäämme omien tekojen tai toisten ihmisten mielipiteiden varaan.

Mira Vorne
seurakuntapastori, Laune

Jokainen muistaa kouluajoiltaan, kuinka kokeisiin luettiin monta yötä lukioaikoina ja sitten vastattiin nippelitietoihin antaumuksella. Milloin solmittiin Pähkinäsaaren rauha? Miksei kysymys voinut kuulua, kuka oli Suomen vanhin nainen? Kokeita toki tarvitaan silloin, kun halutaan saada selville, onko oppilas tajunnut asian laajemmin ja osaako hän yhdistellä tietojaan luovasti, mutta ”googlaamalla” selviää nykykoululainen aivan mainiosti. Turha googlesta on kuitenkin yrittää varastaa tietoja, sillä kaikilla Suomen yliopistoilla on jo käytössään sellaisia ohjelmia, jotka paljastavat plagioinnin.

Kokeisiin kuluu hirvittävästi aikaa. Varovasti laskien peruskoulussa kokeita on keskimäärin 50 ja lukoissa 70. Kokeisiin kuluva aika vastaa 210 tuntia, mikä käytännössä tarkoittaa, että ensimmäiseltä luokalta lukion loppuun oppilas istuu kokeissa noin 400 tuntia. Aikajanalla tämä tarkoittaa, että jos oppilas saisi syyskuun alussa eteensä kasan koepapereita, hän saisi työnsä valmiiksi itsenäisyyspäivänä. Kuulostaako ihan järkevältä?

Miksi emme olisi iloisia siitä, että Suomessa ei enää valmisteta tulitikkuja ja sinappia. Tavaratuotanto siirtyy halvan työvoiman maihin kivuttomasti. Miksi emme nosta eläköön huutoja, kun paperitehdas Suomessa lakkautetaan ja suljetaan. Sulkeminen pakottaa syrjäisen maan fiksut ihmiset keksimään
helpommin kuljetettavia laiteita ja siirtämään tuotantoaan immateriallisiin kohteisiin, kuten musiikkiin ja tietokonepeleihin.
Näperrelkööt vieraiden maiden työläiset tulitikkuja ja myykäämme me heille kalliita pelisovellutuksia heidän matkapuhelimiinsa. Suomalasien työläisen onneksi työvoima ei vielä liiku Kiinasta ja Intiasta tänne, mutta kohta voi olla tosin.

Miksi kaikkien pitäisi osata kaikkea. On hölmöä, että johtaja siivoaa huoneensa ja asiantuntijat keittävät itse kahvinsa. kaikille töille löytyy oikea tekijänsä, Mitä helvettiä, me teemme moniosaajilla muuta kuin mökillä! Tämähän on tuhlausta. Se on pähkähullua organisaatio, joka maksaa
asiantuntijan palkkaa toimistoapulaisen töistä. keskittyköön kukin vain ydinosaamiseensa. Kaljanjuonti on tosin siinä rajamailla.

Jussi Melanen

On sadonkorjuun aika. Maasta nousee kaikenlaista, Suomen suven kypsyttämää, lempeässä lämmössä nopeasti kasvanutta ja samaan aikaan iätöntä. Luojan voimasta lähtenyttä.

”Ja niin kuin ruokit ruumiimme runsailla lahjoillasi, myös ruoki, Herra, sielumme pyhällä sanallasi” (virsi 475). Löysin Siikaniemestä taivaallisen menun. Nuorteni aikaansaama. Kuusi Luojan ruokalajia sielumme ravinnoksi.

Usko, toivo ja rakkaus. Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan tekee meidät yhdeksi seurakunnaksi. Keskenämme erilaisina saamme tulla kokoon yhden Jumalan kunniaksi, jakamaan omastamme, saamaan toisiltamme. Siinä ovat meidän juuremme. Toivo ankkuroi meidät paikoillemme elämän myrskyissä. Meitä revitään eri suuntiin, monet asiat painavat mieltä. Ahtaalla, mutta emme umpikujassa, kuten apostoli kuvaa. Toivo nostaa katseemme maasta ja kiinnittää sen tulevaan, siihen mikä on jo näköpiirissä ja siihen, minkä voimme vain aavistaa. Ja kolmantena rakkaus, elämämme perustus ja kasvupohja.

Mitä muuta näiden klassikoiden lisäksi? Usko, toivo ja rakkaus. Niiden lisäksi tulevaisuus, anteeksianto ja armo.

”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Nämä Jumalan sanat tulivat meille profeetta Jeremian kautta. Tulevaisuudestamme emme tiedä mitään. Suunnitelmamme joko toteutuvat tai sitten eivät. Me kristittyinä luotamme siihen, että meidän tulevaisuutemme on Jumalan kädessä. Jumalan tietämättä ei mitään tapahdu. Tähän asti Herra on meitä hoitanut. Hän hoitaa loputkin päivämme.

Me elämme anteeksiantamuksesta. Me elämme siitä, että vaikka olemme tehneet väärin, meitä ei katsota vihassa ja inhotuksen vallassa, vaan rakkaudella ja anteeksiantamuksen läpi. Tämä on totta niin suhteessamme toisiin ihmisiin kuin myös suhteessa Jumalaan. Jos me emme saisi toisiltamme anteeksi, elämämme näivettyisi ja muuttuisi sietämättömäksi. Jos emme saisi Jumalalta anteeksi, me kaatuisimme maahan emmekä nousisi enää.

”Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi.” Nämä lahjat Jumala antaa hyvyydessään meille. Hän antaa meille uskoa, toivoa ja rakkautta, häneltä on tulevaisuutemme ja syntiemme anteeksianto. Kaikki tämä on Jumalan armoa, hyvyyttä jota emme ole ansainneet. Tämä on sato, joka korjataan jokaisena päivänä, sielumme ravinnoksi. Miksi? Palaan virteen. Jotta saisimme elää ilossa ja rauhassa Jumalan armon laitumilla.

Anu Toivonen

Hallitus on menossa perse edellä puuhun, sillä se ei todella tiedä, mihin se on menossa eikä miten tässä lamassa pitäisi toimia. Hallitus ei pysty kepulikonsteilla palauttamaan maan kilpailukykyä vientiteollisuudessa millään kertarysäyksellä. Juhana Vartiaisen johdolla hallituksen olisi pidettävä maa
lamassa niin kauan, että ay-liike ei enää esitä mitään palkankorotusvaatimuksia, vaikka herrojen optiot säilytetään ja eläkejohtajien etuja maksimoidaan.

Tilanteessa on jotain absurdia. Vaikka tasavallan presidentti paheksuu menettelyä mediassa, meno jatkuu kuin hirttäjäisissä. Juuri valtion ajama erittäin
kireä finanssipolitiikka on ajamassa SUOMEA ojasta allikkoon. Tätä väitettä tukee professori Pertti Haaparannan lausunto, jonka mielestä Suomen markkinaosuuden pienentyminen johtuu ennen kaikkea suomalaisten yritysjohtajien heikosta ja lähes onnettomasta tuotekehittely- ja markkinointiosaamisesta.

Tavallinen palkansaaja ei ole tähän syypää, vaan pitkällä aikavälillä tehnyt paperiteollisuuden virhepäätelmät Yhdysvalloissa ovat tulleet maksamaan Suomen muutaman Nokia. Miksi niistä ei puhuta mitään? Tässä tilanteessa kiristävä suu suppuun talouspolitiikka on kaikkein epäjohdonmukaisinta, sillä
ne vain pahentavat ja pitkittävät lamaa.

Hallitus toimii irrationaalisesti, kun se toisella kädellä painaa jarrua, vaikka se on asettanut itselleen kasvu- ja työllisyystavoitteita. Nyt pitäisi toimia kokonaan toisella tavalla ja elvyttää kunnolla enemmän kuin vaivaiset 9 miljardia. Tätä valtiovallan ja EU: n äärimmäisen tiukkaa talouslinjaa ja sen pääpappia komissaari Olli Rehniä ei ymmärrä edes taloustieteen professori Paul Krugmankaan, saati sitten tavallinen ajatteleva kuluttaja.

Suomella velkaa on erittäin vähän verrattuna moniin muihin maihin, joten syömävelkaa eli todellista investointivelkaa on otettava reilusti. Nyt olisi oikea hetki käyttää lainamiljardeja asuntojen korjaamiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Nämä olisi kohdennettava rohkeasti julkiselle sektorille.

Pienillä menoleikkauksilla ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä ja se vaikuttaakin hölmöläisten valon kannolta. Koko todellisen jupakan syy on eurokriisin täysin taitamaton hoitaminen ja pankkiirien tappioiden siirtäminen palkansaajien maksettavaksi eli uussosialisointi köyhiltä rikkaille. Meitä toki odottavat suunnattomat rakenteelliset muutokset, mutta ei niitä kannata tehdä pahimmassa lamassa.

Juhani Melanen

Kaksi ensimmäistä kouluvuotta minulla oli luokanopettaja, joka laulatti jokaisen koulupäivän aluksi virren. Omille vanhemmilleni ja sitä vanhemmille ikäpolville virren laulaminen aamulla oli tuttua perinnettä, mutta oman sukupolveni joukossa ei enää ollenkaan yleistä. Näiden aamuvirsien ansiosta opin kuitenkin tuntemaan monta virttä, jotka muuten olisivat jääneet ehkä oppimatta. Opettaja vaihtui kun siirryin 3. luokalle ja sen jälkeen aamunavaukset kuunneltiin aina keskusradion kautta.

Näistä ensimmäisten kouluvuosien aamuvirsistä on erityisen hyvin jäänyt mieleen, kun opettelimme virren 397; Kun on turva Jumalassa. Pystyin jotenkin aivan näkemään miten lintuemo levittää siipensä suojelevasti poikastensa päälle ja poikasten on turvallista nukkua emon suojassa. Virren sanojen mukaan ajattelin myös Jumalan huolehtivan meistä kaikista ja suojelevan kaikelta pahalta.

Samanlainen luottamus Jumalan huolenpitoon välittyi myös sellaisista lastenlauluista kuin Pikkulintu riemuissaan ja Satatuhatta tähteä loistaa. Tällaista vilpitöntä luottamusta Jumalaan ja Jumalan huolenpitoon kaikkina hetkinä kutsutaan usein myös lapsenuskoksi. Lapsenuskoa pidetään hieman kypsymättömämpänä kuin aikuista uskoa, hieman samalla lailla kuin lapsen ymmärrystä pidetään usein vähäisempänä kuin aikuisen ymmärrystä.

Mielenkiintoista on kuitenkin miten Jeesus asetti nimenomaan lapsen esimerkiksi. Kun Jeesukselta kysyttiin kuka on suurin taivasten valtakunnassa, hän osoitti lasta. Samoin ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. — Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Aikuisen uskon on vaikea heittäytyä sellaiseen huolettomuuteen, ettei mietitä tulevaa. Liiallinen huolehtiminen vie kuitenkin ilon pois myös tästä päivästä. Liikaa huolehtiessa ja murehtiessa omia asioitaan, ei ehdi huomata toisia ihmisiä ympärillä eikä toisten ihmisten avuntarvetta. Ja liikaa huolehtiessa ei ehdi muistaa Jumalaa.

Hanna Suominen
Launeen seurakunta, pastori

Eräs kuuluisa ranskalainen gigolo kertoi upporikkaalle maksavalle amerikkalaiselle naisasiakkaalleen tämän kysyessä , miksi hän heitteli kalliit armaani ja cuccivaattensa hotellin ikkunasta ulos:” Madam, kun olen lopettanut, muoti on muuttunut!”

Nyt keväällä se taas tapahtui. Viime viikolla Rubensin muodot löysi Lindexin alusvaateosastolta, kun myyntiin ilmestyi pakaroiden kohdalta topatut alushousut. Ruotsalaiset H&M eli kotoisesti ”halppisketju Henkan” XL malli Jennie Runk poseerasi uudessa uimapukumallissa runsaine reisineen ja muhkuraisine pakaroineen mainoksessa, joka suorastaan julisti perseen uutta tulemista.

Tavikset pyörivät kesän Helsingissä pakaramyötäisissä leggingseissä ja napapaidoissa kotoisasti kuin Ryysyrannassa. Ruumiillisuus on vahvasti läsnä kaikkialla. Heinäkuussa Kaapelitehtaalla kiekui dj- kollektiivi Major Lazer, joka ylisti kappaleessaan Bubble Butt isoja perseitä niin rankasti, että hyvä,
että orgiat eivät alkaneet jo lavalla.

Nyt on suurinta muotia perseen heiluttaminen kyykkyasennossa eli niin sanottu twerking , joka periytyy tietysti jostain Afrikan perselävestä. Jokainen maailmanmatkaaja tietää, että Brasilia on perseen palvojien luvattu maa. Siellä oikean kokoinen perse voi olla jopa sosiaalisen nousun väline. Riossa käydessäni, nautin suunnattomasti Miss Bum Bum tosi Tv sarjasta, jossa ihan oikeasti etsittiin kansakunnan parasta persettä. Toivottavasti ne löytyvät ennen olympialaisia ja jalkapallon MM-kisoja, etteivät häiritse alan harrastajien keskittymistä.

Mutta viime viikonloppuna poikkesin uimareissullani Lahden messuhallissa Fitness messuilla ja voihan Pärkele! Ruumiinpalvonta oli niin uskomatonta hedonismia, että hiukseni nousivat pystyyn. Suomen mestaruudesta kilpailtiin kolmessa naisten sarjassa alle 163 cm, yli 163 ja yli 168 senttiä. Siellä lavalla sitten poseerattiin perseet edestä, perseet sivulta ja perseet takaa tyylillä. Katsomoliput maksoivat 40 euroa ja ne oli myyty loppuun jo sunnuntai aamupäivällä. Uskomatonta!

Nuoret itsensä kiduttajanaiset olivat imeneet ja polttaneet rasvat kehostaan kokonaan ja rasvanneet itsensä kiiltäviksi barbeiksi. Jokaisen rusketuksella olisi Amerikassa joutunut rotuerottelun kohteeksi, mutta pullistelun lomassa hymy kaivettiin esiin tuskan takaa. Varmaa, että sellaisia muotoja ei Markus- sedän kaurapuurolla hankita.

Niinpä Lahden messuilla olikin tarjolla yli 1200 erilaista lisäravinnetta ja voidetta. Erilaisia kuntolaitteita, vaatteita ja puseroita löytyi kolmesta katalogista 400. Nopeasti arvellen keskihinta liikkui eri tuotteiden välillä 50- 60 euron hujakoilla, joten Fintess myy todella hyvin, eikä lama ainakaan siellä näkynyt. Jengi oli niin tiukassa maskissa, että lyön oikean käteni pantiksi, että dopingia ja ruiskeita alan piireissä pyörii kuin papukaijamerkkejä lasten kutsuilla. Mieluimmin rehevät perseet kuin olemattomat rinnat. MOT

Jussi Melanen