Kun olimme lähdössä Angolasta kolmen vuoden työrupeaman jälkeen takaisin Suomeen, sain paikallisilta työtoveriltani uuden nimen ”Nandila”. Tuo nkumbinkielinen sana on suomeksi ”Matkalla syntynyt”. Sen merkitys ei heti avautunut minulle, mutta nyt, kun aikaa Suomeen paluusta on kulunut enemmän, olen palannut tuohon nimeen uudelleen.

Elämääni on leimannut matkalla ja liikkeellä oleminen. Laskin, että olen ehtinyt asua jo 20 eri kodissa ja viidessä eri maassa. Jotkut noista kodeista ovat olleet kotejani vain muutaman kuukauden, jotkut usean vuoden ajan. Koteja on ollut erilaisia aina rähjäisestä opiskelijakämpästä isoon, puutarhalla ja uima-altaalla varustettuun omakotitaloon. Koteja ne kuitenkin ovat olleet kaikki.

Näiden useiden lähtöjen, tulojen ja muuttojen keskellä olen miettinyt, mikä kodista sitten tekee kodin. Muutama tärkeä esine, pari valokuvaa, kulunut pöytäliina ja ikoni – siinäpä ne ovat, lähes kaikissa kodeissani mukana kulkeneet tavarat. Ehkä tärkein kaikista on kuitenkin ollut se, että olen opiskeluaikojeni soluasuntoja lukuun ottamatta saanut jakaa kodin kaikkein läheisimpien ihmisteni kanssa.

Nyt olen jälleen uuden matkan alussa, Launeen seurakunnan lähetys- ja evankelioimistyön pappina. On hienoa saada jakaa tämä matka yhdessä seurakuntalaisten kanssa, oman yhteisöni keskellä. Matka taittuu mukavammin, kun rinnalla on matkakumppaneita. Ihmisiä, jotka kulkevat kukin oman aikansa vierelläni. Ystäviä, jotka joskus joutuvat jopa kantamaan minua, kun itse en jaksa. Seurakuntalaisia, jotka rukoilevat yhdessä kanssani ja puolestani.

Rohkaiskoon meitä kaikkia raamatun sana: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (2. Tess. 5:16-18,24)

Siunausta syksyynne!
Pauliina Hatakka
Launeen seurakuntapastori