Suvaitsevaisuuden lisääntyminen oli vielä kymmenen vuotta sitten keskeinen modernin valtion mittari ja kriteeri. Poliittinen pluralismi eli moniarvoisuus kuului eittämättä avoimeen yhteiskuntaan ja markkinatalouteen. Nyt päätään nostaa uussuvaitsemattomuus ja demokraattinen suomalainen yhteiskunta joutuu kamppailemaan perustuslaissa turvattujen sananvapauden ja uskonnon harjoittamisen oikeuden välimaastossa. Liberaali traditiomme halutaan haastaa ja vilpittömätkin lausunnot halutaan kyseenalaistaa. Vihapuheesta tuomitaan varsin heppoisin eväin. Valtakunnansyyttäjä Raija Toivainen on lähtenyt ristiretkelle kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan ja syyttää häntä vihapuheesta ihmisryhmää kohtaan. Räsänen on raamattuun vedoten halunnut tuominut homoseksuallisuuden. Hänestä on tehty esitutkinta jo kolme kertaa aikaisemmin ja todettu ettei jatkosyytteisiin ole perusteita, mutta Toivainen ei ole hellittänyt, vaan nosti taas kerran asian pöydälle. Räsästä kuulusteltiin kuin taparikollista kuusi tuntia Pasilan poliisitalolla. Millä oikeudella Toivianen oikein toimii ja paljonko hän saa tuhlata valtion varoja tässä noitavainoa muistuttavassa sananvapaus-tapauksessa?
Lahtelainen kenttäpiispa Särkiö sai kokea samanlaisen suvaitsemattomuuden myrskyn, koska arvioi syitä, miksi ydinperheen, avioliiton ja parisuhteen mureneminen on vähentänyt Suomen syntyvyyttä. Miksi hänellä ei olisi oikeutta lausua mielipiteensä? Hän ei tehnyt tätä virkamiehenä eikä kenttäpiispana, vaan aidosti huolta kantavana yksilönä. Uskomaton triviaali asia olikin yhtäkkiä viherkommunistien ykkösasia ja parjauskampanja alkoi välittömästi. Kyllä minäkin täällä loistavassa Omalähiössä olen omissa kirjoituksissani uskaltanut arvioida varsin voimakkaasti lahtelaisia päätöksentekijöitä, jopa nimillä, mutta aina siten, että olen tuonut lähteeni ja faktani päätoimittaja Petri Salomaan tietoon, koska hän kantaa lopulta viime kädessä vastuun lehden linjasta.
Jokaisella on oikeus esittää huolensa Suomen vähäisestä syntyvyydestä. Onneksi molemmille esittelemilleni esimerkkitapauksille on löytynyt niin sosiaalisessa mediassa kuin lehtien yleisönosastoilla rohkeita puolustajia. Tyypillistä näille suvaitsemattomuuskampanjoille on ”malka omassa silmässä” -ajattelu. Yksittäisiä henkilöitä vastaan on järjestetty tahallisia loanheittokampanjoita, joilla yksilön maine on haluttu tahrata. Tämä Amerikasta lähtenyt ns. Cancel-kulttuuri lähtee siitä ajatuksesta, että on olemassa oikeita mielipiteitä, jotka on helppo erottaa vääristä. Edellisiä on kaikkien kannatettava, kun taas jälkimmäisiä ei kenenkään pidä suvaita. Tämä vaarallinen anti-intelletuaalinen virtaus ei ole enää harmitonta puuhastelua, vaan totisinta totta, joka aiheuttaa suomalaisessakin yhteiskunnassa turhaa vastakkainasettelua.
Olemme tulossa kohta sellaiseen tilanteeseen täällä Suomessa, jossa valtion perinnäistapoja ja arvostettuja instituutioita vaaditaan muutettavaksi sen takia, että joku hiljattain maahan saapunut ryhmä saattaisi loukkaantua tästä. Tätä asurdia ajattelua ovat lähteneet ajamaan monet vihreät lakimiehet, joille ”tarkoitus pyhittää keinot”. Koko ajan olemme liikkumassa sellaiseen suuntaan, että enemmistön on sopeuduttava vähemmistön ajattelutapoihin. Monet nämä esittämäni asiat ovat muuttumassa farssista tragediaksi ellei meiltä Suomesta löydy ”tolkun ihmisiä” lopettamaan näitä älyttömyyksiä. Olemme tilanteessa, jossa valtakulttuuri istutetaan altavastaajaksi ja syyttäjän roolin omaksuvat ne, jotka eivät halua jakaa yhteisiä arvojamme. Demokratiamme on arvokriisissä, mikäli oikeuslaitoksemme hyväksyy sananvapausvainot. Rasismikortit ja leimaaminen lisääntyvät, koska lainsäädäntömme suo tähän mahdollisuuden.
Vanhoillislestadiolaiset ovat tehneet minustakin poliisille tutkintapyynnön kansanryhmään kohdistuneesta vihapuheesta. Esitin poliisille väitteitteni tueksi selkeää faktaa siitä asiasta, että tässä uskonnollisessa ryhmässä oli tavallista enemmän pedofiliaa kuin normaaleissa evankelisluterilaisissa yhteisöissä ja toin esille rikostuomioiden määrät ns. vanhempain neuvostoissa. Mitään syytä ei tietysti löydetty. Mutta tässäkin tapauksessa poliisien resursseja käytettiin väärin siksi, että tämä kiihkouskovainen ryhmä teki perättömän tutkintapyynnön. Poliisien aika tuhraantuu tällöin täysin olemattomien sananvapausasioiden penkomiseen eikä todellisten rikosten torjuntaan. Naurettavinta olisi se, että me enemmistö tarvitsisimme suojaksemme enemmistövaltuutetun turvaamaan oikeuksiamme!
Juhani Melanen