Tyttärentyttäreni yliopisto-opiskelun myötä ja avustuksella olen alkanut seurata kansantaloustiedettä hivenen tarkemmin. Tätä tietoa olen yrittänyt sitten jakaa Teille, arvon etelälahtelaiset, parhaan kykyni mukaan. Taloudessa saattaa olla nyt edessä jotain sellaista, mitä viimeksi on koettu 1970-luvulla. Tämä isoista ikäluokista muistaa vielä moni. Ukrainan sota voi ajaa maat stagflaatioon eli tilanteeseen, jossa inflaatio kiihtyy eli hinnat nousevat samaan aikaan, kun talouden kasvu hyytyy ja talous kääntyy taantumaan.
Tässä on kyse erittäin pirullisesta kehityskierteestä, jota on vaikea katkaista aiheuttamatta taloudelle lisää ongelmia. Sota Ukrainassa horjuttaa aina luottamusta, joka on aina huono asia talouden kannalta. Lisääntynyt epävarmuus voi nopeasti vähentää investointeja (Nord Stream 2), joka toisivat kasvua. Myös talouspakotteet leikkaavat talouskasvua pysäyttämällä kaiken viennin Venäjälle. Vientiyritysten kautta vaikutus leviää helposti muuallekin talouteen. Suurin kasvua heikentävä vaikutus tulee kuitenkin siitä, että Ukrainan sota kiihdyttää energiahintojen nousua. Jokainen meistä kuluttajista huomaa sen bensalaskussa, sähkölaskussa ja lämmityskuluissa. Tästä aiheutuu se, että me kuluttajat joudumme vähentämään muita ostoksiamme. Myös kaikki yritykset joutuvat vaikeuksiin, koska energiakustannukset syövät niiden kannattavuutta.
Kaikki ylläluetellut seikat johtavat siihen, että myös työttömyys alkaa vähitellen lisääntyä, samalla energiahintojen nousu kiihdyttää entisestään inflaatiota. Tämä myrkyllinen kierre on todella vaarallinen. Tähän mennessä sota on nostanut öljyn tynnyrihintoja huimasti, jopa 50 %. Pohjanmeren Brent-öljyn barellihinta ylitti 110 dollarin rajan eli olemme palanneet kahdeksan vuoden takaiseen tasoon. Voimme hyvin varautua paljon suurempaankin hintahyppyyn. Tämä tilanne on täysin mahdollinen, jos Venäjä vastapakotteilla lopettaa maakaasun ja öljyn toimitukset Europpaan. Venäjä väittää, että se löytää helposti vaihtoehtoiset ostajat tälle liikkeelle ja kykenee vaimentamaan länsipakotteita. Täytyy huomata, että Venäjä ja Ukraina ovat suuria maataloustuottajia, joten ruuan hinta tulee nousemaan hyvin nopeasti. Esimerkiksi vehnän maailmanmarkkinahinta on noussut sodan alettua korkeimmilleen yli kymmeneen vuoteen. Tässäkin on tietty inflaatiopiikki.
Erityisesti keskuspankeille stagflaatio on vaikea pala. Jos keskuspankki nostaisi korkoja inflaation hillitsemiseksi, se heikentäisi samalla talouden kasvua entisestään. Erityisen vaarallista olisivat nopeat koronnostot, sillä ne varmistaisivat taantuman tulon. Nyt inflaatio laukkaa euroalueella kuin hulluksi tullut hevonen. Tästä superinflaatioista olen kirjoittanutkin Omalähiöön aiemmin. Koska keskuspankkien keinot ovat vähissä, voisivat valtiot tässä tilanteessa parantaa talouden tilannetta finanssipoliittisin keinoin. Valtio voisi pehmentää öljynhinnan nousun aiheuttamaa shokkia verohelpotuksilla tai subventoimalla polttoaineiden hinnan nousua jollain muulla tavalla. Suomessa turvevoimalat on otettava heti käyttöön. Juuri suuri omavaraisuus on jokaiselle maa etu!
Viime aikoina on esiintynyt myös kysyntäinflaatiota. Puolijohdemarkkinolla myydään ei oota ja metallien hinnat ovat pompanneet taivaisiin erityisesti nikkeli (Terrafamelle etua). Tosin maailmantalous on paljon monipuolisempi kuin 1970-luvulla ja onneksi öljyriippuvuutemme ei enää ole niin fataalista, sillä vihreän siirtymän kaltaiset megatrendit muokkaavat tulevaisuudessa kasvunäkymiä ennestään. Avainasemassa tulevaisuudessa ovat uusiutuvat energialähteet.
Suomessa tämä stagflaation riski on suurempi kuin monella muulla maalla, koska Suomella on vientiä ja vientiyrityksiä Venäjällä enemmän kuin muilla. Fortumilla on todella paljon menetettävää Venäjällä ja se on joutunut tekemään jo miljardin alaskirjaukset. Kansallistaako Venäjä seitsemän Fortumin voimalaitosta vastapoolina Euroopan pakotteisiin? Monet talousasiantuntijat ovat sitä mieltä, että vaikka koronnosto on huono ase taistelussa energian hinnannousua vastaan, siihenkin on tartuttava kuin hukkuva oljenkorteen juuri tässä tilanteessa. Toivottavasti keskuspankit ympäri maailmaa ovat oppineet 1970-luvulla tehdyistä virheistä! Elleivät ole, olemme niin sanotusti pitkän aikaa kusessa kaikkialla.
Juhani Melanen