Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat panneet vauhtia suomalaiseen eutanasiakeskusteluun tekemällä kansalaisaloitteen asiasta. Aloite keräsi noin 60.000 allekirjoitusta. Eutanasia on sallittu vain Alankomaissa, Belgiassa, Sveitsissä, Luxemburgissa ja Oregonin osavaltiossa se on sallittu erittäin tarkoin säännellyissä olosuhteissa. Tätä keskustelua ”hyvästä kuolemasta” ei voi käydä, ellei siihen liity tiettyjä arvovarauksia.

Kuolinavun toteuttamista sääteleviä ehtoja rajataan aloitteessa 11 kriteerillä. Neljä koskee potilasta ja hänen tilaansa: Se on lääketieteellisesti toivoton ja johtaa pian kuolemaan, ja potilaalla on ”sietämättömiä” fyysisiä kipuja, joita ei voida lievittää. Potilaan täytyy kuitenkin olla oikeuskelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti. Lisäksi hänen on esitettävä hoitavalle lääkärilleen toistuvasti, että hän haluaa vapaaehtoisesti armokuolemaa ja hänen päätöksensä on harkittu ja tehty ilman painostusta. Lisäksi lääkärin pitää olla varma, ettei potilas kärsi psykiatrisesta sairaudesta. Lääkärin ja potilaan täytyy olla molempien samaa mieltä, että muita ratkaisuja ei enää ole käytettävissä.

Kansalaisaloitteen mukaan eutanasialainsäädännön säätäminen edellyttää valvontaelimen perustamista. Tällöin eutanasian suorittanut lääkäri toimittaisi tarkat tiedot eutanasiapäätöksestä johtuneista syistä sekä muista tapahtumista, joita vaadittaisiin, kuten aikataulusta ja konsultoivista muista lääkäreistä. Kriteerit ovat selkeitä ja yksiselitteisiä, mutta mutta..

Sitten tulevat ne toiset argumentit. Voiko länsimainen oikeusvaltio luopua yhdestä keskeisimmistä ihmisoikeusperiaatteista, hengen suojaamisesta, edes silloin, kun kuolemansairas sitä pyytää? Hollannissa myrkyn voi kumota itse tai lääkärit jättävät välineet, joilla sen voi itse hoitaa. Mutta miten
nelirajavammainen pahoin loukkaantunut siihen itse kykenisi?
Sveitsissä armokuolemaa ei saa tehdä, jos tekijä tai avustaja hyötyy kuolemasta. Siellä sen voi kuitenkin tehdä esimerkiksi Dignitas-järjestön avulla, jossa lääkäriä ei tarvita muuhun kuin kirjoittamaan pentobarbiitaaliresepti.

Suomessa kansalaisaloite sivuttaa lääkäreiden vastustusta. Kuitenkin lääkärikunnastamme löytyy sellaisiakin lääkäreitä, jotka yksityistapauksissa saattaisivat avustaa kuolemaa.Tarvitsisimme siis selkeän eutanasialain, jossa määriteltäisiin tarkasti, milloin toimenpiteisiin  ryhdyttäisiin. Monilla on harhaluulo, että eutanasialain säätäminen takasi kaikille sitä haluaville armokuoleman. Sitä ei suinkaan ole laissa tarkoitettu, vaan hankkeen ajajat haluaisivat vain lievittää parantumattomasti sairaiden kärsimyksiä.

Tavalla tai toisella kaikkien armon enkeleiden yritykset on torpattava. Vanhusten viime hetken hoitojen priorisointia tehdään jo nyt monissa kunnissa, koska 95-vuotiaalle ei tehdä enää 500.000 maksavia operaatioita, joilla elinodotetta voidaan lisätä parilla kuukaudella. Keskustelu asiasta on tässäkin aviisissa alkanut!  Mitä mieltä sinä olet?

Juhani Melanen

Ensimmäisen helatorstain ja helluntain välissä oli kummallinen tyhjä kohta. Jeesus oli noussut taivaaseen. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki ei ollut vielä tullut. Piti vain hiljaa odottaa, mitä tuleman pitää. Odotus palkittiin. Helluntaista alkaen Jumala on toiminut täällä maan päällä Pyhän Henkensä kautta. Jumalan henki auttaa meitä uskomaan ja rukoilemaan. Henki opastaa eteenpäin, avaa Raamatun sanaa, patistaa liikkeelle lähimmäisen luo.

Välillä ihmisen elämässä on hiljaisia, haaleita, pimeitä kohtia. Mikään ei oikein sytytä. Ei koeta suuria tunteita, kaikki tuntuu tylsältä. Ehkä sellaisissa tyhjissä kohdissa kytee jonkun uuden odotus. Kun mikään ei säväytä, herkistymme pienillekin toivon merkeille. Kun flunssa on ensin vienyt makuaistin, tuntuvat ensimmäiset raikkaat maut tervehtyneessä suussa aivan erityisiltä.

Jumala on meidän kanssamme kaikenlaisissa vaiheissa. Hän ei ole vain vahvoissa uskon hetkissä, rukousvastauksissa ja ihmeissä. Hän on aivan yhtä lailla läsnä hiljaisessa tuulenhuminassa: silloin kun ihminen rukoilee arasti Jumalalta apua, silloin, kun hätääntynyt löytää luottamuksen, kun masentunut alkaa vähän toivoa.

Meidän ei tarvitse katsoa itseemme, vaan saamme kääntää huomion suureen, rakastavaan Jumalaan. Hän on meidät luonut. Hän johdattaa meitä. Jumala on antanut Poikansa maailmaan. Jeesus täytti kaiken, mitä tarvittiin ihmisen pelastukseen. Siksi voimme siirtää katseen omasta heikkoudesta Jumalan lahjoihin. Pyhä Henki avatkoon niitä meille joka päivä.

Riitta Särkiö

Maanantai-iltana Manchesterissa tehty terrori-isku oli monella tavalla hirvittävä ja todiste siitä, miten pitkälle iskun tekijät ovat valmiina menemään saadakseen teolleen maksimaalisen julkisuuden. Kohteeksi oli suunnitelmallisesti valittu nuoria, perheitä ja lapsia.

Miten juurisyihin voi vaikuttaa?

Suomeen iskulla ei ole todettu olevan suoraa yhteyttä, mutta on selvää, että henkisesti jokainen isku vaikuttaa myös meihin suomalaisiin. Uuden tiedustelulain odotetaan ratkaisevan paljon, mutta mikään laki tai tiedustelu ei ratkaise itse ongelmaa. Terrorismin juurisyihin me emme pääse lainsäädännöllä kiinni. Se vaatii, että ongelmia ratkaiseva politiikka palaa kansainväliseen politiikkaan. USA:n, Venäjän ja muiden suurvaltojen lisäksi avaimia on myös Euroopan Unionin käsissä. Syyrian, Irakin ja koko Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kriisien ratkaisua ei ole näköpiirissä. Suomi voi vaikuttaa asioihin, mutta pääasiassa EU:n kautta.

Manchester kestää

Minulle Manchesterin Areena on tuttu paikka. Ensimmäisen kerran pelasin siellä jääkiekkoa keväällä 1996 paikallista Manchester Storm-joukkuetta vastaan Birminghamin joukkueen eli Solihull Blazen paidassa. Samana vuonna kaupungin ylpeys Oasis tuli ulos biisillään ”Don’t look back with anger”. Olen Britanniassa Lontoossa ja Birminghamissa asuessani usein vieraillut Manchesterissa, koska kaupungissa on oma erityinen henki ja meininki. Eikä kyse ole vain jalkapallosta tai musiikista. Itsetunto on terveellä tavalla positiivinen.

Missä ja mitä seuraavaksi?

Historia on opettanut Brittejä katsomaan vaikeitakin tilanteita silmiin. Manchesterin henki on vahva ja se kestää. Silti jokainen meistä miettii jo eteenpäin – missä ja mitä tapahtuu seuraavaksi? On selvää, että niin Britanniassakin muin muualla turvatarkastuksia ja tiesulkuja tullaan näkemään entistä enemmän. Liberaali, vapaaseen liikkuvuuteen tottunut Eurooppa on kovilla ja se on juuri iskujen tekijöiden tavoite. Siksi pelolle ei saa antaa valtaa, vaan meidän on tehtävä kuten Manchesterissa – elää normaalia elämää ja arkea, kylvää vähemmän riitoja ja löytää ongelmiin ratkaisuja. Sieltä ne juurisyyt kaikkiin ongelmiin lopulta tulevat. Suuriin ja pieniin.

Ville Skinnari

Suomi on keksijöiden ja omaperäisten teknisten ratkaisujen alkukoti, jossa menneisyyden Suomi etsii ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin koko ajan muuttuvassa maailmassa, jossa soditaan enemmän ja kyberhyökkäykset valtion, sairaaloiden ja maan johtoa vastaan lisääntyvät. Näkevätkö maan poliittiset johtajat maan ”todellisen” tilan ja osataanko näihin terroristien tekemiin hyökkäyksiin reagoida oikein?

Emme toki elä enää eristyksissä ja tietoa liikkuu koko ajan suunnaton määrä, josta meidän pitäisi suodattaa juuri se ”oikea” ja ajankohtaisin meihin suuntautuva uhkakuva. Tulevaisuutta ei pysty ennustamaan kukaan, mutta onko se edes tärkeää, sillä tulevaisuus on tässä ja nyt. Tähän ei pysty tiedekään, sillä kuka olisi uskonut, että Newtonin mekaniikan lait heittäisivät häränpyllyä, kun suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka alkoivat muuttaa omaa käsitystä todellisuuttamme.

Voisiko historiasta ottaa oppia? Japanilainen Francis Fukuyama kirjoitti teoksen ”Historian loppu” vuonna 1992. Hänen mukaansa kaikki inhimillisen historian kannalta on jo kirjoitettu, koska länsimainen demokratia oli voittanut, kun sosialismi sortui. Kuinka väärässä hän olikaan, sillä historia loppu ei toteutunut ja me kakki suomalaiset mukaan lukien elämme suurta eurooppalaista tarinaa, jossa ovat mukana suuret voimat tsaari Putin ja Amerikan Roope Ankka Donald Trump ”Amerikka ensin” ohjelmallaan. Kiina on sotilaallinen mahti Idässä ja erilaisia diktaattoreita elää maailmassa eri laskutapojen mukaan joka 63 tai 64. Lieneekö väliä!

Tosiasiassa meitä kaikkia odottaa tulevaisuuden kuva, jossa automaatio ja tietotyö lisääntyvät ja nousevat arvoon arvaamattomaan. Yliopistot ovat joutuneet leikkausten kohteiksi. Koko ajan meillä toimitaan politiikassa kuin olisimme takaisin suistumassa agraarivaltioksi Sipilän johdolla.

Me olemme holhousyhteiskunta, joka usein sekoitetaan hyvinvointiyhteiskunnaksi! Ja tämä on vaaralista, sillä aikuisten ihmisten pikkutarkka holhoaminen vain paradoksaalisesti vahvistaa sitä, mitä sen pitäisi suojella. Ulkomaalaisten kuvaa Suomesta ja suomalaisista on vaikea muuttaa, ellemme uskalla edes keskustella siitä. Käsitys suomalaisista holhousta tarvitsevina lihavina sydäntautisina, on pakko alkaa muuttaa ja nopeasti.

Tosiasiahan meillä on loistava terveydenhoitojärjestelmä, jollei sote-uudistus sitä pilaa. Me voisimme kaupata koulutusjärjestelmiämme ja nopeita päiväkirurgiaan erikoistuvia yksiköitämme niin itään kun eteläänkin. Vain kauppamiehet puuttuvat!

Ympäristöosaamisessa olemme koko Suomessa kuin myös Lahdessakin aivan maailman huippua. Miten saisimme hihat heilumaan ja vauhtia vai jäämmekö odottamaan ilmastonmuutosta uimahousut jalassa? Ja lopuksi ymmärrämmekö ihan oikein luontomme moninaisuuden ja arvon?
Tilaakin olisi!

Näitä kysymyksiä kannattaa miettiä, kun käymme keskustelua jokapäiväisistä valinnoistamme!

Juhani Melanen

Oletko joskus juuttunut kumisaappaat jalassa kiinni upottavaan, märkään peltoon? Pitäisikö paakkuinen saapas jättää liejuun, ja jatkaa kevyemmin kuivemmalle tantereelle. Tai yrittäisikö vielä kaapia sitä puukepillä ja toisen saappaan pohjalla, ja sitten vain sinnitellä eteenpäin? Lapsena tuollainen tilanne tuntui erityisen tukalalta. Sitä ehti jo miettiä, pääsenkö ollenkaan täältä pois.

Ja miten tämä sitten liittyy rukoilemiseen? No ainakin siten, että sunnuntain psalmissa (40) sanotaan muun muassa: ”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan jalkojeni alle.” Psalmissa kerrotaan, että Hän vahvisti askeleeni ja antoi minulle uuden kiitoslaulun! Lisäksi muutkin näkevät tapahtuneen, ja parhaassa tapauksessa turvaavat Korkeimpaan. Rukousvastauksella on siis kerrannaisvaikutus lähipiirissämme! Tämä extra on rohkaisevaa.

Liejuun juuttuminen säikäyttää. Maan vetovoima näyttää voimansa, näinkin yksinkertaisessa etenemisessä. Mitä kumisaappaista voisi oppia – lapsuuden muistossani muut porhalsivat eteenpäin. Oma tyypillinen tapani oli yrittää selviytyä yksin, ja tuosta selviydyinkin. Kotiin päästyäni kerroin tapahtuneen äidille, moitetta ja huutoahan sitä seurasi. Psalmissa kerrotaan, että Isämme ei mutaan juuttunutta moiti, hän nostaa ylös, kovalle maalle ja vielä vahvistaa askeleemme matkalle eteenpäin.

Lopuksi Psalmin kirjoittaja ylistää Jumalaa, joka tekee ihmeitä aina vain, ja jolla on voima meidät pelastaa, kun olemme uppoamassa. Aivan samoin yhä.

Johanna Piirola
pastori
Launeen seurakunta

Presidentti Mauno Koiviston perintöä kannattaa vaalia. Koivisto vei rohkeasti Suomen osaksi länttä ja Euroopan Unionia. Ulko- ja talouspolitiikka ovat Koiviston ajoista nykyisin vielä enemmän kytköksissä toisiinsa. Molempien osaamisen yhdistelmä on sellaista, mitä Suomi edelleen tarvitsee. Ystävät kannattaa olla läheltä ja viholliset kaukaa.

Koivisto ymmärsi realistina Suomen maantieteen merkityksen ja Venäjä-suhteen tärkeyden. Presidentin valitsijamiesvaaleissa pääsin isäni Joukon vaalityössä loppuvuonna 1981 tapaamaan Lahden Jukossa ensimmäisen kerran nuorena poikana tulevaa presidenttiä. Koiviston ajattelu sopii ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä talouden lisäksi myös maakunnan sisäisen yhteistyön rakentamiseen. Näemmekö todella kaikki mahdollisuudet tehdä yhteistyötä oman maakunnan sisällä? Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymä on tästä hyvä esimerkki ja koeponnistus yhteisen näkemyksen merkityksestä, sen olemassaolosta tai sen puutteesta.

Torstaina olimme perustuslakivaliokunnan kanssa tapaamassa tasavallan presidenttiä. Samalla minulla oli mahdollisuus allekirjoittaa presidentti Koiviston surukirja Presidentilinnassa.

Pieni maa voi vaikuttaa

Pieni maa voi olla kokoaan suurempi vaikutttaja kansainvälisesti ja EU:ssa. Suomi on ollut pitkään kokoonsa nähden merkittävässä roolissa kansainvälisesti, kuten esimerkiksi presidentti Koiviston aikakaudella. Suomi on onnistunut valitsemaan aikaansa sopivat ja osaavat presidentit – näin on nytkin.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eurooppa-politiikassa Suomea johtaa päämiestasolla pääministeri. EU:ssa käydään tänä vuonna laajaa tulevaisuuskeskustelua. Uudelle ajattelulle on tilausta ja suuri tarve. Kansainvälisesti Suomella on kaksi vahvuutta ylitse muiden: korkea teknologia – ja ympäristöosaaminen ja historiastamme johtuva Venäjä-tuntemus.

Suomi ei ole onnistunut profiloitumaan strategisella tasolla Euroopan unionissa sitten Lipposen I hallituksen. Aktiivisen EU-politiikan sijaan olemme käpertyneet seuraamaan sivusta, mihin suuntaan EU meitä vie. Edelläkävijän rooli ja näkemyksellisyys on vaihtunut omien kantojen puolustamiseksi. EU-oikeutta impivaaralainen Suomi tulkitsee tiukemmin kuin muut. Meillä on kuitenkin paikka ottaa roolia kokoamme suurempana vaikuttajana, kun olemme EU:n puheenjohtajamaa vuonna 2019. Se ei onnistu ilman todellisia visioita ja näkemyksiä eli politiikan sisältöjä.

Pariisin kevät

Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksista riittää aina mielipiteitä. Pariisin kevät on ollut maajoukkueelle vaikea. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä miten torstaina USA-ottelussa tulee käymään. Kanada-ottelussa tuli esille kylmä tosiasia joukkueiden tasoerosta. Suomen pelaajamateriaali ei yksinkertaisesti riitä huippumaita vastaan. Pelitapa – oikea tai väärä – ei enää ratkaise, kun yksilötaidossa, kaksinkamppaluissa ja kiekollisessa varmuudessa nopeassa kansainvälisessä pelissä ollaan merkittävästi jäljessä. Kisojen jälkeen voidaan toki kysyä miksi niin moni NHL-pelaaja ei halunnut edustaa Suomea nykyisen päävalmentajan alaisuudessa.

Myönnän, että oma arvioni meni aivan pieleen, kun toimittaja kysyi ennen kisoja Juha-Matti Aaltosen roolista MM-kisoissa. Ennustin, että Juhis yllättää positiivisesti aika vaikean HIFK – kauden jälkeen ja sytyttää joukkueen lentoon. Olin väärässä, vai olinko? USA-ottelu voi vielä muuttaa kaiken, koska tämä kaveri voi syttyessään tulla sammuttajaosastolta aivan liekkeihin ja kääntää yksin matsin kuin matsin.

Ville Skinnari

Jo vuosia olen seurannut, kuinka kaikki avoimuus on vaikea pala eläkeyhtiöille, vaikka ne huolehtivat sosiaaliturvastamme. Entinen vasemmistolainen Suvi-Anne Siimes on paras esimerkki takinkääntäjästä. Eläkeyhtiöiden ja niiden etujärjestöjen Telan puheenjohtajana, hän jo paheksui ja väitti, että avoimuus, jopa pahimmillaan vaikutti hallitusten kokoonpanoon. Varma jopa vastusti aluksi sitäkin, että eläkeyhtiöiden johdon ja salkunhoitajien omat osakekaupat tulisivat ilmi.

Nyt kun näiden vakuutusyhtiöiden johtajien nimet ovat tiedossa, seuraava tärkeä asia, olisi kertoa eläkeläisille pitävätkö kaikki niiden väitteet paikkaansa ja vastata vaikkapa seuraaviin kysymyksiin.
Loppuvatko eläkerahat Suomesta, jos eläkkeisiin tehdään indeksimuutoksia? Tässä erään vakuutusmatemaatikon tulkinta: Potissa on rahaa yli 190 miljardia euroa. Laskemalla sille vuosittainen 3-4 prosentin reaalituotto heilahtaa vakuutusyhtiöille 5-7 miljardia euroa vuosittain. Rahastoista ollaan viime vuosina käytetty vain joitain satoja miljoonia euroja eläkkeiden kustantamiseen ja kun suuret ikäluokat 20-25 vuoden kuluttua kuolevat pois, markkinoilta poistuvat suurimmatkin menoerät.

Suomessa eläkkeiden tasot ovat jääneet ostovoimasta jälkeen palkkojen kanssa, sillä nykyinen indeksiturvaa ei ole muutettu, vaikka asiaa onkin yritetty ajaa eduskunnassa. Eläkeläisten ostovoima on alkanut heiketä.  Mistään eläkekatastrofista ei ole tulevaisuudessa tietoakaan, sillä mitkään ennusteet eivät voi tietää, mitä 50 vuoden kuluttua ihan oikeasti tapahtuu, eikä muualla maailmassa tuollaisia ennusteita tehdäkään!

Viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että tulevaisuudessa 500-700 miljardien summia ei aiotakaan maksaa takaisin. Ne ovat ikään kuin valtion puskuripussi, jota höyhennetään ainoastaan valtion luvilla. Tästä johtuen valtio saa helposti velkaa ja sillä on luottoa kansainvälisillä markkinoilla, jos tilanne kiristyy maailmalla. Edes ajatusta rahojen käyttämisestä nuorten eläkkeisiin tulevaisuudessa ei ole esitetty?

Pelätään ekokatastrofeja ja muita hömpötyksiä, eikä haluta oikoa vanhoja virheitä eikä toimia. Asioita voidaan korvata monella tavalla, eräs on korjata vanha palkkaindeksimalli sopivalla palkkakertoimella. Muitakin malleja olisi, jos kovapalkkaiset eläkepomot vain haluaisivat!

Juhani Melanen

Maailmamme tuntuu levottomalta ja epävakaalta. On sotia, terrorismia ja erilaisia konflikteja. Maailmanrauha ei ole vain missikisojen osallistujien toiveena, vaan sitä kaipaa yhä useampi. Kuitenkin ponnistelut rauhan rakentamiseksi tuntuvat olevan kovin vaikeita. Historia on osoittanut, että rauhan eteen on tehtävä työtä. Se ei tule itsestään. Mutta historian esimerkit rohkaisevat meitä myös siinä, että rauha voidaan löytää.

Tuntuu siltä, että rauha on suurvaltojen johtajien käsissä. Osittain näin onkin. Mutta myös meillä on oma roolimme ja paikkamme. Rauha lähtee ruohonjuuritasolta. Arjen elämässä luodaan joko vastakkainasetteluja tai toisen ymmärtämistä. Ja niitä vastakkainasetteluja voidaan luoda hyvin erilaisten ihmisryhmien välille: kansojen ja kansallisuuksien, uskontojen, poliittisten ryhmittymien, rotujen, eri yhteiskuntaluokkien, ym. välille. Mutta samoin voidaan etsiä toisen ymmärtämistä, toisen asemaan asettumista ja puolesta puhumista.

Ensi sunnuntain raamatunteksti lupaa: ”Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.” Vanhurskaudella Raamatussa tarkoitetaan oikeudenmukaisuutta ja Jumalan mielenmukaisuutta mutta myös Jumalalle kelvollisuutta. Epäoikeudenmukaisuus synnyttää kaunaa ja eriarvoisuutta. Oikeudenmukaisuus tuottaa ja rakentaa rauhaa.

Todellisen oikeudenmukaisuuden taustalla on Jumalan mielenmukainen elämä ja käsitys elämästä. Sen perustana on Jumalan luomisteko, että meidät on luotu yhdenvertaisiksi ja tasa-arvoisiksi. Ja todellisen rauhan perustana on se anteeksiantamus, jonka Jumala on valmistanut pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kaunoista ja vihasta voidaan päästä vain anteeksiantamuksen kautta. Jos joutuu kantamaan vihaa tai katkeruutta, se vammauttaa mielen ja koko elämän. Kun Jeesus kehottaa, että voita sinä paha hyvällä, se ei ole helposti tehty. Mutta jos ymmärtää myös itse saaneensa anteeksi, on helpompaa antaa anteeksi.

”Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Vaikka sää on ollut poikkeuksellisen kylmä, niin eduskunnassa tunnelma lämpenee kesää kohti mentäessä. Keskiviikkona hallitus toi eduskuntaan pitkään odotetun lakiesityksen valinnanvapaudesta. Monimutkainen ja vaikeasti kirjoitettukin lakipaketti etenee nyt valiokuntakäsittelyyn. Perustuslakivaliokunnassa käsittelemme lakiesityksen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta. Peruskysymyksiä ovat mm. se miten esityksessä toteutuu kansalaisten yhdenvertaisuus ja vaatimus siitä, että julkista valtaa voi käyttää vain viranomainen. Valiokunta kokoontuu neljä kertaa viikossa tiistaista perjantaihin, mutta kiire tulee,jos haluamme olla valmiina kesäkuun loppuun mennessä.

Hämärärekisteri jäi pöydälle

Pitkään kiistelty esitys hallintarekisteristä jäi pöydälle keskiviikon myöhäisistunnossa SDP:n esityksestä. Hallituksen esitys eri porsaanreikien tukkimiseksi sijoittajilta veronkierrolta, rahanpesulta ja sijoitusten piilottamiseksi ulkomaille eivät vakuuta. Mitä perussuomalaisille tapahtui, kun he yhtäkkiä tulivatkin tukemaan hallituksen esitystä, joka piti olla jo kuopattu koko hallituskaudeksi? Kokoomuksen tuen suurpääoman miehille ja naisille vielä jotenkin ymmärtää, mutta se että Keskusta ja Perussuomalaiset ovat tässä mukana on jo toinen juttu. Ilmaisesti hallitus lähtee siitä, että kaikki sijoittajat ovat rehellisiä ja rangaistavuutta ei tarvittaisi. Tämän tulkinnan mukaan koko rikoslain voisi poistaa Suomesta, koska kaikki noudattavat sääntöjä muutenkin.

Omassa puheenvuorossani korostin sitä, miten Suomesta voi oikea-aikaisella kaupankäynnillä välttää sakkoveron. Esimerkiksi Britanniassa on nolla prosentin lähdevero. Pidetään osaketta 362 päivää ja myydään ennen h-hetkeä eli osingonmaksua. Tulot muuttuvat myyntivoitoksi osinkojen sijasta – ja entä jos sattuu unohtamaan raportoida myyntivoitot verottajalle. Sitten voidaan ostaa takaisin ja pitää taas 362 päivää.

Viime kädessä tässä on kysymys omistuksen julkisuudesta ja siitä että edellytetään ettei ulkomailla käydä kiertämässä sääntelyä. On meidän kaikkien etu ja erityisesti piensijoittajien etu, että osakastiedot ovat julkisia. Siksi olisin odottanut hallitukselta jotain muuta kuin vain lisää byrokratiaa ja epätoivoista sakkomallia.

Uusi valtuusto aloittaa

Lahdessa kuntavaaleissa valittu uusi valtuusto aloittaa kesäkuussa. Ensimmäinen syksy tulee olemaan tärkeä koko nelivuotiskautta ajatellen. Paikkaneuvottelut saadaan valmiiksi lähiaikoina. SDP:lle on tulossa kaksi tärkeää paikkaa eli Lahden kaupunginhallituksen ja Hyvinvointiyhtymän hallituksen puheenjohtajuus.

Kokoomukselle oli tärkeää pitää kiinni mm. Lahti Energian hallituksen puheenjohtajuudesta. Paikkajaossa on tärkeää ymmärtää yli puoluerajojen, että jokaiseen vaativaan paikkaan löytyy osaamista ja kokemusta hoitaa vaativaa tehtävää.
Yksi kysymys nousee kuitenkin ylitse muiden. Miten uusi kaupunginhallitus ja valtuusto löytää yhteisen näkemyksen Lahden suurimman ongelman eli työllisyyden parantamiseen? Talous kasvaa nyt kohisten ja Lahden on pystyttävä ottamaan tästä kasvusta omansa. Se tarkoittaa samalla uusia työpaikkoja ja parempaa ostovoimaa eli lisää säpinää Lahden kauppoihin, ravintoloihin ja palveluiden käyttöön.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Teflon poliitikko Petteri Orpon kardinaalivirhe oli se, ettei hän missään vaiheessa tunnustanut tehneensä mitään väärää tai halusi jopa kieltää, sen, että oli ollut päättämässä kolikoiden ulkoasusta. Kolikon suunnitellut Ilkka Suppanen luuli oikeasti, että ”kolikosta tulisi sulka Orpon hattuun!”.

Kylmä totuus on, että sisällissotamme molemmat osapuolet tekivät molemmin puolin hirvittäviä terroritekoja, joista nykylainsäädännön ja EU-tuomioistuimen lakitulkinnoilla olisi seurannut suuria sanktioita. On aivan samantekevää, onko kuva lavastettu vai ei. Me ennen muuta suuret ikäluokat haluamme, korostaa kansallista yhteyttä sekä talvisodan yksimielisyyttä. Siksi se tuntuu meistä vastenmieliseltä!

Mielestäni on varsin outo asia se, että juhlarahoissamme ei saisi käsitellä vapaussodan, kansalaissota tai sisällissodan, millä nimellä sitten haluammekin tätä vuoden 1918 sotaa nimittää, niitä kauheuksia, joita silloin tehtiin. Teloituskuvassa teloitetuilla on kravatit , valkoiset paidat, komeat pussihousut ja saappaat. Ovatko teloittajat siis punaisia vai valkoisia? Mielestäni sen symbolinen arvo on juuri siinä, että tätä ei saisi enää koskaan tapahtua. Se on syvä muistutus sitä, mitä tapahtuu silloin kun veli käy veljeä vastaan.

Suunnittelijan ratkaisu oli radikaali ja se on herättänyt keskustelua laajasti, kuten sen pitääkin herättää! Sisällissodastamme on kulunut jo niin pitkä aika, että sen kuvistakin on tullut enemmän symbolisia ja kuvitteellisia ikoneja, kuin henkilökohtaisia teloitus- tai tappamiskuvia.

Minulla oli etuoikeus olla läsnä sotiemme veteraanien huikean hienossa ja isänmaallisessa juhlassa Lahdessa 27.4.2017, päivänä jolloin Lapin sota loppui. Koko tilaisuudesta henki se maanpuolustustahto ja isänmaallisuus, jossa kunnianosoituksena olivat viime sotiemme veteraanit. Ilman vasemmiston ja nimenomaan sosiaalidemokraattien maanpuolustuspanosta puhuisimme nyt venäjää äidinkielenämme.

Silloin rinnakkain sotivat vielä tehtaan poika ehkä vänrikkinä ja torpparin poika sotamiehenä. Mutta eivät nämä useimmat vänrikit pelänneet johtaa joukkojaan edestä, yhtä vähän kuin rohkeat entiset punakaartilaiset lähteä hyökkäykseen, jossa lopputuloksena olisi todennäköinen kuolema. Presidentti Niinistö sanoikin sattuvasti omassa juhlapuheessaan, että kansa, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu epäonnistumaan kansakuntana.

Siispä Orpo oli todella orpo, kun esitti Pontius Pilatusta tässä kiusallisessa kolikkoasiassa. Onneksi tämäkin asia unohtuu pian. Ilman sotiemme veteraanien panosta meillä ei olisi demokratiaa, vapaata lehdistöä ja ilmaisun vapautta. On jo lopulta suuren sovinnon aika! Edessämme ovat uudet uhat, kuten terrori ja itsevaltaiset despootit ja kybersota. Tekemistä siis turvallisuuskysymyksissä riittää meille kaikille!

Juhani Melanen
Kasvatustieteiden maisteri,
erityisluokanopettaja,
res. yliluutnantti