Ensimmäisen helatorstain ja helluntain välissä oli kummallinen tyhjä kohta. Jeesus oli noussut taivaaseen. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki ei ollut vielä tullut. Piti vain hiljaa odottaa, mitä tuleman pitää. Odotus palkittiin. Helluntaista alkaen Jumala on toiminut täällä maan päällä Pyhän Henkensä kautta. Jumalan henki auttaa meitä uskomaan ja rukoilemaan. Henki opastaa eteenpäin, avaa Raamatun sanaa, patistaa liikkeelle lähimmäisen luo.
Välillä ihmisen elämässä on hiljaisia, haaleita, pimeitä kohtia. Mikään ei oikein sytytä. Ei koeta suuria tunteita, kaikki tuntuu tylsältä. Ehkä sellaisissa tyhjissä kohdissa kytee jonkun uuden odotus. Kun mikään ei säväytä, herkistymme pienillekin toivon merkeille. Kun flunssa on ensin vienyt makuaistin, tuntuvat ensimmäiset raikkaat maut tervehtyneessä suussa aivan erityisiltä.
Jumala on meidän kanssamme kaikenlaisissa vaiheissa. Hän ei ole vain vahvoissa uskon hetkissä, rukousvastauksissa ja ihmeissä. Hän on aivan yhtä lailla läsnä hiljaisessa tuulenhuminassa: silloin kun ihminen rukoilee arasti Jumalalta apua, silloin, kun hätääntynyt löytää luottamuksen, kun masentunut alkaa vähän toivoa.
Meidän ei tarvitse katsoa itseemme, vaan saamme kääntää huomion suureen, rakastavaan Jumalaan. Hän on meidät luonut. Hän johdattaa meitä. Jumala on antanut Poikansa maailmaan. Jeesus täytti kaiken, mitä tarvittiin ihmisen pelastukseen. Siksi voimme siirtää katseen omasta heikkoudesta Jumalan lahjoihin. Pyhä Henki avatkoon niitä meille joka päivä.
Maanantai-iltana Manchesterissa tehty terrori-isku oli monella tavalla hirvittävä ja todiste siitä, miten pitkälle iskun tekijät ovat valmiina menemään saadakseen teolleen maksimaalisen julkisuuden. Kohteeksi oli suunnitelmallisesti valittu nuoria, perheitä ja lapsia.
Miten juurisyihin voi vaikuttaa?
Suomeen iskulla ei ole todettu olevan suoraa yhteyttä, mutta on selvää, että henkisesti jokainen isku vaikuttaa myös meihin suomalaisiin. Uuden tiedustelulain odotetaan ratkaisevan paljon, mutta mikään laki tai tiedustelu ei ratkaise itse ongelmaa. Terrorismin juurisyihin me emme pääse lainsäädännöllä kiinni. Se vaatii, että ongelmia ratkaiseva politiikka palaa kansainväliseen politiikkaan. USA:n, Venäjän ja muiden suurvaltojen lisäksi avaimia on myös Euroopan Unionin käsissä. Syyrian, Irakin ja koko Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kriisien ratkaisua ei ole näköpiirissä. Suomi voi vaikuttaa asioihin, mutta pääasiassa EU:n kautta.
Manchester kestää
Minulle Manchesterin Areena on tuttu paikka. Ensimmäisen kerran pelasin siellä jääkiekkoa keväällä 1996 paikallista Manchester Storm-joukkuetta vastaan Birminghamin joukkueen eli Solihull Blazen paidassa. Samana vuonna kaupungin ylpeys Oasis tuli ulos biisillään ”Don’t look back with anger”. Olen Britanniassa Lontoossa ja Birminghamissa asuessani usein vieraillut Manchesterissa, koska kaupungissa on oma erityinen henki ja meininki. Eikä kyse ole vain jalkapallosta tai musiikista. Itsetunto on terveellä tavalla positiivinen.
Missä ja mitä seuraavaksi?
Historia on opettanut Brittejä katsomaan vaikeitakin tilanteita silmiin. Manchesterin henki on vahva ja se kestää. Silti jokainen meistä miettii jo eteenpäin – missä ja mitä tapahtuu seuraavaksi? On selvää, että niin Britanniassakin muin muualla turvatarkastuksia ja tiesulkuja tullaan näkemään entistä enemmän. Liberaali, vapaaseen liikkuvuuteen tottunut Eurooppa on kovilla ja se on juuri iskujen tekijöiden tavoite. Siksi pelolle ei saa antaa valtaa, vaan meidän on tehtävä kuten Manchesterissa – elää normaalia elämää ja arkea, kylvää vähemmän riitoja ja löytää ongelmiin ratkaisuja. Sieltä ne juurisyyt kaikkiin ongelmiin lopulta tulevat. Suuriin ja pieniin.
Oletko joskus juuttunut kumisaappaat jalassa kiinni upottavaan, märkään peltoon? Pitäisikö paakkuinen saapas jättää liejuun, ja jatkaa kevyemmin kuivemmalle tantereelle. Tai yrittäisikö vielä kaapia sitä puukepillä ja toisen saappaan pohjalla, ja sitten vain sinnitellä eteenpäin? Lapsena tuollainen tilanne tuntui erityisen tukalalta. Sitä ehti jo miettiä, pääsenkö ollenkaan täältä pois.
Ja miten tämä sitten liittyy rukoilemiseen? No ainakin siten, että sunnuntain psalmissa (40) sanotaan muun muassa: ”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan jalkojeni alle.” Psalmissa kerrotaan, että Hän vahvisti askeleeni ja antoi minulle uuden kiitoslaulun! Lisäksi muutkin näkevät tapahtuneen, ja parhaassa tapauksessa turvaavat Korkeimpaan. Rukousvastauksella on siis kerrannaisvaikutus lähipiirissämme! Tämä extra on rohkaisevaa.
Liejuun juuttuminen säikäyttää. Maan vetovoima näyttää voimansa, näinkin yksinkertaisessa etenemisessä. Mitä kumisaappaista voisi oppia – lapsuuden muistossani muut porhalsivat eteenpäin. Oma tyypillinen tapani oli yrittää selviytyä yksin, ja tuosta selviydyinkin. Kotiin päästyäni kerroin tapahtuneen äidille, moitetta ja huutoahan sitä seurasi. Psalmissa kerrotaan, että Isämme ei mutaan juuttunutta moiti, hän nostaa ylös, kovalle maalle ja vielä vahvistaa askeleemme matkalle eteenpäin.
Lopuksi Psalmin kirjoittaja ylistää Jumalaa, joka tekee ihmeitä aina vain, ja jolla on voima meidät pelastaa, kun olemme uppoamassa. Aivan samoin yhä.
Presidentti Mauno Koiviston perintöä kannattaa vaalia. Koivisto vei rohkeasti Suomen osaksi länttä ja Euroopan Unionia. Ulko- ja talouspolitiikka ovat Koiviston ajoista nykyisin vielä enemmän kytköksissä toisiinsa. Molempien osaamisen yhdistelmä on sellaista, mitä Suomi edelleen tarvitsee. Ystävät kannattaa olla läheltä ja viholliset kaukaa.
Koivisto ymmärsi realistina Suomen maantieteen merkityksen ja Venäjä-suhteen tärkeyden. Presidentin valitsijamiesvaaleissa pääsin isäni Joukon vaalityössä loppuvuonna 1981 tapaamaan Lahden Jukossa ensimmäisen kerran nuorena poikana tulevaa presidenttiä. Koiviston ajattelu sopii ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä talouden lisäksi myös maakunnan sisäisen yhteistyön rakentamiseen. Näemmekö todella kaikki mahdollisuudet tehdä yhteistyötä oman maakunnan sisällä? Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymä on tästä hyvä esimerkki ja koeponnistus yhteisen näkemyksen merkityksestä, sen olemassaolosta tai sen puutteesta.
Torstaina olimme perustuslakivaliokunnan kanssa tapaamassa tasavallan presidenttiä. Samalla minulla oli mahdollisuus allekirjoittaa presidentti Koiviston surukirja Presidentilinnassa.
Allekirjoitin torstaina presidentti Koiviston surukirjan Presidentinlinnassa.
Pieni maa voi vaikuttaa
Pieni maa voi olla kokoaan suurempi vaikutttaja kansainvälisesti ja EU:ssa. Suomi on ollut pitkään kokoonsa nähden merkittävässä roolissa kansainvälisesti, kuten esimerkiksi presidentti Koiviston aikakaudella. Suomi on onnistunut valitsemaan aikaansa sopivat ja osaavat presidentit – näin on nytkin.
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eurooppa-politiikassa Suomea johtaa päämiestasolla pääministeri. EU:ssa käydään tänä vuonna laajaa tulevaisuuskeskustelua. Uudelle ajattelulle on tilausta ja suuri tarve. Kansainvälisesti Suomella on kaksi vahvuutta ylitse muiden: korkea teknologia – ja ympäristöosaaminen ja historiastamme johtuva Venäjä-tuntemus.
Suomi ei ole onnistunut profiloitumaan strategisella tasolla Euroopan unionissa sitten Lipposen I hallituksen. Aktiivisen EU-politiikan sijaan olemme käpertyneet seuraamaan sivusta, mihin suuntaan EU meitä vie. Edelläkävijän rooli ja näkemyksellisyys on vaihtunut omien kantojen puolustamiseksi. EU-oikeutta impivaaralainen Suomi tulkitsee tiukemmin kuin muut. Meillä on kuitenkin paikka ottaa roolia kokoamme suurempana vaikuttajana, kun olemme EU:n puheenjohtajamaa vuonna 2019. Se ei onnistu ilman todellisia visioita ja näkemyksiä eli politiikan sisältöjä.
Pariisin kevät
Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksista riittää aina mielipiteitä. Pariisin kevät on ollut maajoukkueelle vaikea. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä miten torstaina USA-ottelussa tulee käymään. Kanada-ottelussa tuli esille kylmä tosiasia joukkueiden tasoerosta. Suomen pelaajamateriaali ei yksinkertaisesti riitä huippumaita vastaan. Pelitapa – oikea tai väärä – ei enää ratkaise, kun yksilötaidossa, kaksinkamppaluissa ja kiekollisessa varmuudessa nopeassa kansainvälisessä pelissä ollaan merkittävästi jäljessä. Kisojen jälkeen voidaan toki kysyä miksi niin moni NHL-pelaaja ei halunnut edustaa Suomea nykyisen päävalmentajan alaisuudessa.
Myönnän, että oma arvioni meni aivan pieleen, kun toimittaja kysyi ennen kisoja Juha-Matti Aaltosen roolista MM-kisoissa. Ennustin, että Juhis yllättää positiivisesti aika vaikean HIFK – kauden jälkeen ja sytyttää joukkueen lentoon. Olin väärässä, vai olinko? USA-ottelu voi vielä muuttaa kaiken, koska tämä kaveri voi syttyessään tulla sammuttajaosastolta aivan liekkeihin ja kääntää yksin matsin kuin matsin.
Maailmamme tuntuu levottomalta ja epävakaalta. On sotia, terrorismia ja erilaisia konflikteja. Maailmanrauha ei ole vain missikisojen osallistujien toiveena, vaan sitä kaipaa yhä useampi. Kuitenkin ponnistelut rauhan rakentamiseksi tuntuvat olevan kovin vaikeita. Historia on osoittanut, että rauhan eteen on tehtävä työtä. Se ei tule itsestään. Mutta historian esimerkit rohkaisevat meitä myös siinä, että rauha voidaan löytää.
Tuntuu siltä, että rauha on suurvaltojen johtajien käsissä. Osittain näin onkin. Mutta myös meillä on oma roolimme ja paikkamme. Rauha lähtee ruohonjuuritasolta. Arjen elämässä luodaan joko vastakkainasetteluja tai toisen ymmärtämistä. Ja niitä vastakkainasetteluja voidaan luoda hyvin erilaisten ihmisryhmien välille: kansojen ja kansallisuuksien, uskontojen, poliittisten ryhmittymien, rotujen, eri yhteiskuntaluokkien, ym. välille. Mutta samoin voidaan etsiä toisen ymmärtämistä, toisen asemaan asettumista ja puolesta puhumista.
Ensi sunnuntain raamatunteksti lupaa: ”Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.” Vanhurskaudella Raamatussa tarkoitetaan oikeudenmukaisuutta ja Jumalan mielenmukaisuutta mutta myös Jumalalle kelvollisuutta. Epäoikeudenmukaisuus synnyttää kaunaa ja eriarvoisuutta. Oikeudenmukaisuus tuottaa ja rakentaa rauhaa.
Todellisen oikeudenmukaisuuden taustalla on Jumalan mielenmukainen elämä ja käsitys elämästä. Sen perustana on Jumalan luomisteko, että meidät on luotu yhdenvertaisiksi ja tasa-arvoisiksi. Ja todellisen rauhan perustana on se anteeksiantamus, jonka Jumala on valmistanut pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kaunoista ja vihasta voidaan päästä vain anteeksiantamuksen kautta. Jos joutuu kantamaan vihaa tai katkeruutta, se vammauttaa mielen ja koko elämän. Kun Jeesus kehottaa, että voita sinä paha hyvällä, se ei ole helposti tehty. Mutta jos ymmärtää myös itse saaneensa anteeksi, on helpompaa antaa anteeksi.
”Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.”
Vaikka sää on ollut poikkeuksellisen kylmä, niin eduskunnassa tunnelma lämpenee kesää kohti mentäessä. Keskiviikkona hallitus toi eduskuntaan pitkään odotetun lakiesityksen valinnanvapaudesta. Monimutkainen ja vaikeasti kirjoitettukin lakipaketti etenee nyt valiokuntakäsittelyyn. Perustuslakivaliokunnassa käsittelemme lakiesityksen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta. Peruskysymyksiä ovat mm. se miten esityksessä toteutuu kansalaisten yhdenvertaisuus ja vaatimus siitä, että julkista valtaa voi käyttää vain viranomainen. Valiokunta kokoontuu neljä kertaa viikossa tiistaista perjantaihin, mutta kiire tulee,jos haluamme olla valmiina kesäkuun loppuun mennessä.
Hämärärekisteri jäi pöydälle
Pitkään kiistelty esitys hallintarekisteristä jäi pöydälle keskiviikon myöhäisistunnossa SDP:n esityksestä. Hallituksen esitys eri porsaanreikien tukkimiseksi sijoittajilta veronkierrolta, rahanpesulta ja sijoitusten piilottamiseksi ulkomaille eivät vakuuta. Mitä perussuomalaisille tapahtui, kun he yhtäkkiä tulivatkin tukemaan hallituksen esitystä, joka piti olla jo kuopattu koko hallituskaudeksi? Kokoomuksen tuen suurpääoman miehille ja naisille vielä jotenkin ymmärtää, mutta se että Keskusta ja Perussuomalaiset ovat tässä mukana on jo toinen juttu. Ilmaisesti hallitus lähtee siitä, että kaikki sijoittajat ovat rehellisiä ja rangaistavuutta ei tarvittaisi. Tämän tulkinnan mukaan koko rikoslain voisi poistaa Suomesta, koska kaikki noudattavat sääntöjä muutenkin.
Omassa puheenvuorossani korostin sitä, miten Suomesta voi oikea-aikaisella kaupankäynnillä välttää sakkoveron. Esimerkiksi Britanniassa on nolla prosentin lähdevero. Pidetään osaketta 362 päivää ja myydään ennen h-hetkeä eli osingonmaksua. Tulot muuttuvat myyntivoitoksi osinkojen sijasta – ja entä jos sattuu unohtamaan raportoida myyntivoitot verottajalle. Sitten voidaan ostaa takaisin ja pitää taas 362 päivää.
Viime kädessä tässä on kysymys omistuksen julkisuudesta ja siitä että edellytetään ettei ulkomailla käydä kiertämässä sääntelyä. On meidän kaikkien etu ja erityisesti piensijoittajien etu, että osakastiedot ovat julkisia. Siksi olisin odottanut hallitukselta jotain muuta kuin vain lisää byrokratiaa ja epätoivoista sakkomallia.
Uusi valtuusto aloittaa
Lahdessa kuntavaaleissa valittu uusi valtuusto aloittaa kesäkuussa. Ensimmäinen syksy tulee olemaan tärkeä koko nelivuotiskautta ajatellen. Paikkaneuvottelut saadaan valmiiksi lähiaikoina. SDP:lle on tulossa kaksi tärkeää paikkaa eli Lahden kaupunginhallituksen ja Hyvinvointiyhtymän hallituksen puheenjohtajuus.
Kokoomukselle oli tärkeää pitää kiinni mm. Lahti Energian hallituksen puheenjohtajuudesta. Paikkajaossa on tärkeää ymmärtää yli puoluerajojen, että jokaiseen vaativaan paikkaan löytyy osaamista ja kokemusta hoitaa vaativaa tehtävää.
Yksi kysymys nousee kuitenkin ylitse muiden. Miten uusi kaupunginhallitus ja valtuusto löytää yhteisen näkemyksen Lahden suurimman ongelman eli työllisyyden parantamiseen? Talous kasvaa nyt kohisten ja Lahden on pystyttävä ottamaan tästä kasvusta omansa. Se tarkoittaa samalla uusia työpaikkoja ja parempaa ostovoimaa eli lisää säpinää Lahden kauppoihin, ravintoloihin ja palveluiden käyttöön.
Ensi sunnuntain raamatuntekstit kertovat Jeesuksesta, jolla oli huoli seuraajistaan. Heitä piti ennakkoon valmistella, sillä Jeesus oli lähdössä Jumalan luokse valmistamaan asuinsijaa, kuten Raamattu kertoo. Yksi Jeesuksen huolista oli yhteys ja yhdessä pysyminen. Mikään joukko ei pysy yhdessä, jos ristiriidat erottavat sen jäsenet heti toisistaan. Jeesuksen sanat on kirjoitettu osaksi hänen jäähyväisrukoustaan, joka on samalla hänen testamenttinsa seuraajilleen. Jokainen kirjoittaa viimeiseen testamenttiinsa vain asioita, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä. Jeesus halusi siis nostaa lopuksi esiin ennen kaikkea yhteyden.
Yhteyden kaipuulle on tilaa näinäkin päivinä. Toiset haluavat vaalia yhteyttä. Niin yhteiskunnassa, kirkossa kuin maailmallakin. Joidenkin mielestä pienissä kyläyhteisöissä oltiin enemmän yhteydessä, kuin tämän päivän kaupunkikulttuurissa. Se on varmasti totta. Toisten mielestä on turvallisempaa, jos jokainen on omassa karsinassaan. Paljon puhutaan moniäänisyydestä. Iso joukko ihmisiä ei koskaan voi olla samaa mieltä, se on osa ihmisyyttä. Jos joku niin väittää, on kyse illuusiosta, jossa ei uskalleta sanoa omaa mielipidettään.
Jo Jeesuksen ajoista lähtien, kristinuskon luonteeseen on kuulunut yhteys. Seurakunta kokoontuu yhteen palvelemaan Jumalaa ja toinen toistaan. Yhteyteen ja yhteydessä voi kasvaa. Kirkon ykseys on elävä ruumis mutta kyse ei silti ole tiukasta saman mielisyydestä. Myös kirkko ja kristityt epäonnistuvat yhteyden säilyttämisessä. Monet kokevat erilaisiin yhteisöihin, ryhmiin ja piireihin kuulumisen valtavan tärkeäksi. Seurakunta on yksi yhteisö, joka Jeesuksen pyynnön tavoin kutsuu ihmisiä.
Eduskunnan täysistuntokeskustelussa tuli eilen ahdistava olo. Sinänsä erittäin tärkeä keskustelu Suomen julkisen talouden tulevaisuudesta kääntyi pelkäksi juupas-eipäs väittelyksi. Kenen ansiota talouden kasvu on? Kuinka paljon itse asiassa Suomen omilla päätöksillä on vaikutuksia, jos ja kun koko Euroopan kasvu oli jäissä pitkään 2008 finanssikriisin jälkeen?
Pääministeri puhui hyvin sanoessaan, että tavoitellaan yli kahden prosentin kasvua ja se on tärkeä positiivinen viesti suomalaisille. Kahden prosentin kasvulla pääsemme Sipilän hallituksen tavoitteeseen eli 72 prosentin työllisyysasteeseen. Mutta kuten valtiosihteeri Hetemäki muistutti, sekään ei meille riitä pitkässä juoksussa, vaan 80 prosentin työllisyysaste tarvitaan, jotta julkinen talous olisi jatkossa tasapainossa. Haaste on niin suuri, että se kuka on oikeassa tai kenen ansiota kaikki on ei ole tärkeintä. Kasvua me haluamme.
Hallitus kuunteli hyviä avauksia
Suomen talous on kääntynyt kasvuun ja se on hieno asia. Nyt väiteltiin siitä, kuka sen on saanut aikaiseksi – ja koska. Viime hallituskaudella käynnistetyt toimenpiteet esim. rakentamisessa vaikuttavat varmuudella. Työllisyysvaikutuksien näkeminen kestää aina. Minä halusin keskustella täysistunnossa hallituksen kanssa rakentavasti tulevaisuudesta – en penkoa jatkuvasti historiaa, etsiä syyllisiä tai sankareita. Omassa puheenvuorossani korostin oikean ja monipuolisen elinkeinopolitiikan merkitystä. Sanon suoraan, että elinkenopolitiikassa me Demarit olemme lähempänä Kokoomusta kuin Keskustaa. Keskustan kasvustrategia perustuu biotalouden kehittämiseen, joka on valitettavasti pääosin paikallista ja alueellista puuhastelua. Sipilän johtama Suomi ei pysty luomaan uutta ja kansainvälisesti verkottunutta innovaatiojärjestelmää, johon 1990-pystyimme Nokian valtakaudella. Keskustalle se tuntuu nyt riittävän. Kokoomuksella on enemmän näkemystä ja kunnianhimoa kansainvälistymiseen ja aitoon kasvuun. SDP:n avauksista puoliväliriiheen otettiin mukaan panostukset kiertotalouteen, tutkimukseen ja kehitykseen sekä matkailuun. Molemmat tärkeitä asioita myös Lahdessa nyt ja tulevaisuudessa. Päivähoitomaksuissa maksuttomuuden tulorajoja nostettiin ja hyvä niin.
Yhteistä näkemystä löytyy
Yhteistä näkemystä meiltä löytyy suurissa asiakokonaisuuksissa yli hallitus – oppositiorajojen. Talousvaliokunnassa teimme lähes yksimielisen mietinnön hallituksen energia- ja ilmastostrategiaan. Vain vihreät halusivat profiloitua taas kerran omalla eriävällä mielipiteellä.
Mikä on Suomen suunta?
Mitä sitten SDP tekisi eri tavalla? Vastaus on yksinkertainen. Sipilän Suomessa kasvu ja hyvinvointi jakautuu eriarvoisesti suomalaisten kesken ja se on väärin – tehdään jako heihin kenellä jo on ja niihin kenellä ei ole – eikä tule tällä menolla olemaankaan hyvinvointia. Heikompia pitää puolustaa – vahvat selviävät aina. Suomi ei saa jakaantua kahtia. Se ei saa olla Suomen suunta.
