Internetissä on USA:ssa käyty jo muutaman vuoden melko kiivasta keskustelua possibilianismista.
Suomen kielistä nimeä ei ole, mutta suomalainen Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan emeritus professori Kullervo Rainio on esittänyt ehdotuksen ”mahdollisuusfilosofia”? Minusta ”mahdollisuususko” olisi parempi, sillä siitä on johdettavissa myös uskonnollisia ajatuksia.
Kvanttifysiikka on näyttänyt todeksi, että elämme indeterministissä eli ”sattunnaisopin” maailmassa,
vaihtoehtoisten mahdollisuuksien ketjussa. Kvanttifysiikka antaa vahvan perusteen mahdollisuususkolle. Mahdollisuusfilosofian keskeinen ajatus on, että mitään esiintymää, ilmiötä, tapahtumaa tai prosessia, ei voida sulkea olemassaolon ulkopuolelle, sillä perusteella, että siitä ei ole näyttöä eli evidenssiä. Tieteen nykytendenssi on ollut pitkään, että ilmiöstä tulee olla ”näyttöä” tai havaintoja, ” todella olevasta” Das Ding an sich ennen kuin voimme hyväksyä sen ns. ” objektiiviseksi todellisuudeksi”.
Epätodennäköisyys jollekin tapahtumalle on mielenkiintoista. Esimerkiksi Suomeen tulleet Eurojackpotit eli Euroloton kahdeksan päävoittoa ovat uskomattomia sattumia ja tilastollisesti uskomattomia tapauksia. Usko ihmeisiin on enemmän kuin pelkkä ihmeen havaitseminen. Se on siihen sisältyvän merkityksen, viestin näkemistä. Juuri kulttuuri on ihmeitten kasvualusta. Näkeekö vain kyllin ” kultivoitunut” ihminen ihmeitä ts. havaitseeko vain hän ihmeitä ympärillään? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta!
Hyvänä esimerkkinä on musiikki. Esimerkiksi minä en ole ”erityisen musikaalinen”, mutta opettajanvalmistuslaitoksessa saatu teoreettinen pohja mahdollistaa minulle kuitenkin siedettävän kuuntelukokemuksen. Mutta se eroaa kuin öinen tähtitaivas todellisen musiikin ”ymmärtäjän” kokemus vaikkapa samasta kokemuksesta. Hänelle musiikki tarjoaa ”ihmeitä”, yllätyksiä, uutuuksia. Hän yksinkertaisesti tajuaa ikään kuin ”sävelten omaa kieltä”. Kauneus voi aktualisoitua hänen tajunnassaan ja siirtyä potentiaalisuudesta reaaliseen olemassaoloon.
Samoin on muiden taiteiden maailmassa. Esittävä kieli mahdollistaa merkitykset, kuvakulttuuri auttaa tajuamaan symboleja ja loputtomasti uutta luovat esittävät taiteen keinot saavat meidät ihmiset tuntemaan ja havaitsemaan samaistumiskohteita ympärillämme.
Emme me ihmiset silti ole lastuja mahdollisten maailmojen laineilla, vaan eräänlaisia tutkimusmatkailijoita. Seikkailemme Liisan Ihmemaassa ja edustamme Nalle Puhin filosofiaa. Olemme joka päivä oivallisuuksien ja inspiraatioittemme varassa. Reaalimaailmaa me aistimme vain suppeasti.
Filosofi David Eagelman toteaa nasevasti (10.7.2009 New York Times): ”Tietämättömyytemme kosmoksesta on liian laaja sitoutuaksemme ateismiin ja nyt tiedämme liian paljon voidaksemme sitouta mihinkään erityiseen uskontoon”: Onko tässä kaikkien uskontojen uskonpuhdistus?
Tarvitsemme tiedollista humanismia yhä enemmän, sillä tieteen löytämät säännönmukaisuudet pitävät edelleen paikkansa! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille etelälahtelaisille!
Juhani Melanen