Voiko Venäjää ymmärtää? Lännen vastainen hurmos on järkyttänyt Venäjän älymystöä. Silti suurimman pettymyksen on tuottanut kansa. Jo 1800-luvulta saakka venäläinen älymystö on yrittänyt rakentaa moraalisen olemassaolonsa visiolle eurooppalaisesta, valistuneesta Venäjästä. Kristillinen humanismi oli tärkeä osa tätä visiota ja Leo Tolstoi sen maineikkain edustaja. Tolstoi uskoi venäläisen musikan kristillisyyteen ja oikeanmukaisuuteen.
Yhteiseen kansan moraaliin uskoi myös kirjailija Aleksander Solzenitsyn, joka kirjoissaan kuvasi totalitarismin ja Stalin tekoja varsin seikkaperäisesti. Tunnettu venäläinen runoilija ja filosofi Olga Sedakova sanoo kirjassaan ”Ihmisyyden aine, 2019”, että Krimin kaappaaminen vei häneltä viimeisetkin illuusiot. Vielä viime vuosikymmenellä saattoi ajatella, että kansa ja valta ovat vastakkaisia. Nyt vallitsee täysi pimeys ja paljastuu, että valta ja kansa ovat militaristisessa hysteriassa. Kuvitelkaa että kymmenien miljoonien venäläisten murhaajan, Isä Aurinkoisen, Stalin kannatus on 80 prosenttia!
Jegor Gaidar kirjoitti kirjassaan ”Imperiumin tuho”, että sellaisissa maissa, joilla ei ole demokraattista perinnettä, kansalliset tunteet ovat poliittisen stimuloinnin vahvempia välineitä.
Sedakovan mukaan venäläisillä on poikkeuksellinen suhde pahaan. Lännessä suhde pahaan on erittäin yksislitteinen. Venäjllä se on taas epämääräinen: mitään ei tunnusteta lopullisesti pahaksi! Dostojevskin ”Yleismaailmaailmallisessa myötätunnossa” sekä anteeksiantamisessa piilee kyvyttömyys erottaa ja tunnistaa paha.
Valtion sadat trollitehtaat suoltavat lännen vastaista propagandaa ja synnyttävät salaliittoteorioita ja aiheuttavat paranoidisia fantasioita kansassa. Tahalliset valheet syrjäyttävät kaiken logiikan ja ja sammuttavat järjen viimeisenkin äänen kansan keskuudessa. Moraalinen lausuma on venäläisille intuitiivinen, ei looginen. Samalla kyvyttömyys erottaa paha lomittuu sulavasti suvaitsemattomuuteen erimielisiä ja vähemmistöjä kohtaan. Tästä seuraa venäläinen paradoksi: hyvää voi tehdä vain pahan avulla.
Venäjällä on aina tarkoitus pyhittänyt keinot. Aina syntyy ns. inhimmilisiä vahinkoja, kun toimitaan reaalipolitiikassa. Venäjässä asuu voimakas tiedostettu imperialismi, jota tsaari Putin osaa ruokkia. Korruptio voi Venäjällä mainiosti ja venäläisellä sentimentalismilla voi oikeuttaa melkein mitä vain. Kaikki toisinajattelijat on tapettu ja vain Aleksei Navalnyi yrittää vielä jatkaa epätoivoista taistelua Putinin yksinvaltaa vastaan. Moraalin manipulointia yritetään puolustaa käsityksellä venäläisten erityisyydellä; ainutlaatuisuudella. Kun tähän on sidottu vielä Venäjän patamusta ortodoksisuus, joka nöyristelee Putinia, on demokraatista Venäjää turha haikailla. Suomessa tämä Venäjän toiminta onneksi tiedetään ja tajutaan!
Juhani Melanen