Kirkkovuodessa Lännen kirkossa tämä sunnuntai aloittaa hiljaisen viikon loppuun ulottuvan syvän paaston ajan. Jeesuksen aikalaiset eivät suuressa mittakaavassa ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä maailman Vapahtajana. Jeesus oli uuden liiton välittäjä. Hän kuoli kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Näin opettaa kirkkomme evankeliumikirja.
Evankeliumikertomusten äärellä tuntuu voimakkaana myös Jeesuksen lähipiirin ymmärtämättömyys. Vasta myöhemmin palaset ikään kuin loksahtavat kohdalleen ja syntyy voimakas vakaumus Jeesuksesta Messiaana lupausten täyttäjänä.
Kristuksen ruumiin eli kirkon historiassa voi myös epäillä joskus uskon olleen heikonlaista tai ainakin uskon liittymistä milloin mihinkin valtaan voimaan, kunniaan tai elämäntapaan.
Toki on niin, ettei kemiallisesti täysin puhdasta kristinuskoa omista kukaan. On myös niin, että elämme jossain tietyssä historian vaiheessa ja tietyssä kulttuurissa ja olemme vastaanottaneet jonkun hyvän ja mieltä muokkaavan sivistys- ja koulutuspaketin. Kaikki tämä vaikuttaa ja muokkaa näkemyksiämme.
Ei ole helppoa tai itsestään selvää vastata kysymykseen, millä tavalla Jeesuksen kärsimys ja kuolema liittyvät minun elämääni. Jos minun syntini aiheuttaa Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman, pyydän saada huomauttaa, että ” koskaan en ole kellekään mitään pahaa tehnyt ”. Niin vastataan varsin usein kohti käyvään kysymykseen.
Niin, jotain ihmistä voimakkaampaa on Jeesus-tapahtumassa, kun sitä uskomattomatkin vuodesta vuoteen jaksavat pilkata ja ivata.
Kannattaa katsoa, mitä sisältyy uskontunnustuksiin ja millaista uskoa ne julistavat.
Sitten voi käydä miettimään, kuka Jeesus minulle on. Ja sitten lähteä seuraamaan Jeesuksen kärsimysvaiheita. Jos sittenkin olisin ihan itse syyllinen. Tietenkin isieni kanssa, jos siitä lohtua on. Mutta pääasia on tässä: katso Jeesusta! Hän antaa sen, mitä tarvitset.
Esa Kekki