Maailma tarvitsee uutta kauppapolitiikkaa

Japanin Yokohamassa tällä viikolla järjestetty maailman suurin kiertotaloustapahtuma kokosi yhteen yli 1200 kiertotalouden asiantuntijaa yritysjohtajista huippututkijoihin. Eduskunnasta seminaariin osallistuivat lisäkseni talousvaliokunnasta varapuheenjohtaja Harri Jaskari (kok.) ja Joakim Strand (rkp.) sekä ulkoasianvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen Mikko Savola (kesk.). SITRA:n ja Japanin ympäristöministeriön aloitteesta järjestettyyn seminaariin osallistuivat myös Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Lahti oli hyvin esillä ympäristöosaamisellaan ja uuden Kioto – yhteistyön avauksella koulutuksessa ja osaamisessa.

Maailma tarvitsee uutta kauppapolitiikkaa, joka perustuu kestävän kehityksen kriteereihin. Myös Japanissa on tunnistettu, että Suomi on maailman ensimmäisenä maana tehnyt avauksen, missä luonnonvarojen ja massakulutuksen liiketoimintamallista siirrytään kiertotalouden ajattelutapaan, jossa materiaaleja käytetään lukuisia kertoja uudelleen. Etusija kaupassa annettaisiin ympäristön ja ilmaston kannalta kestäville ratkaisuille. Nyt on nopeasti löydettävä yhteiset kriteeristöt kestäville tuotteille ja palveluille ja saatava niille hyväksyntä maailman kauppajärjestön WTO:n kautta. Maailman 3. suurimman talouden Japanin sitoutuminen on erittäin tärkeä viesti koko maailmalle. Suomi ja Japani voivat yhdessä toimia yhdessä kiertotalouden edelläkävijänä. Molemmilla on jo konkreettisia tekoja kiertotalouteen. Japanilla on pitkät perinteet etenkin materiaalien kierrätyksessä – pinta-alaltaan pienenä, mutta väestöltään suurena saarivaltiona se on ollut pakotettu miettimään jätteiden hyötykäyttöä. Uudenlaista maailmantaloutta ja sen mahdollisuuksia korostivat Japanissa mm. YK:n ympäristöohjelma, YK:n kehitysohjelma, OECD ja Euroopan komissio. Japani on aloittamassa G20 – maiden puheenjohtajana samoin kuin Suomi EU:n puheenjohtajana ensi vuonna. Meillä on nyt globaalisti tilaisuus vaikuttaa ja muuttaa asioita.

Ruotsin elinkeino- ja innovaatioministeri Mikael Damberg vieraili Suomessa torstaina. Keskustelimme hänen kanssaan Ruotsin vaalien jälkeisestä tilanteesta, elinkeinopolitiikan yhteistyöstä ja maidemme ilmastotavoitteista. Voimme oppia paljon toisiltamme. Mutta ennen kaikkea meidän tulee tehdä tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tutkimusten mukaan sähköautoihin siirtyminen vähentää liikenteen päästöt lähes nollaan. Siksi olemme tehneet Pohjoismaiden neuvostossa aloitteen, jossa vaaditaan pohjoismaisilta ministereiltä toimia Pohjolan sähköistämiseksi. Sähköautojen latauspisteitä löytyy jo melko hyvin koko Pohjolasta, mutta tarvitsemme myös valtion tahojen toimia, jotta kaikki tarvittavat reitit saadaan muutettua E-teiksi (eli teiksi, joiden varrella on riittävästi latauspisteitä. Lisäksi raideliikenteeseen pitää panostaa aivan uudella tavalla, mikä tarkoittaa Ruotsin tapaan miljardi-investointeja, jos ja kun liikennettä pitää saada pois kumipyöriltä sekä kaikki runkoverkot 2020-luvulla kaksiraiteiseksi. Siksi hallituksen vaivaisen yhden miljoonan euron suunnitteluraha pääradan parantamiseksi on esimerkki liikennepolitiikan ymmärtämättömyydestä.

Toinen suuri kokonaisuus on laivaliikenteen ja satamien sähköistäminen. Suomi on saari, jonne suurin osa tuotteista tuodaan Itämeren yli. Sähköiseen laivaliikenteeseen siirtyminen pitää ilman puhtaampana satamien läheisyydessä ja fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee. Itämeren suojeleminen on yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme. Suomen tiekartta muovin vähentämiseksi on julkaistu ja EU:ssa on linjattu, että kertakäyttömuovista luovutaan. Muovi on suurin uhka merillemme ja meressä eläville eläimille, linnuille ja kaloille. Toinen suuri haaste on maatalouden päästöt, jotka vaikuttavat vahvasti Itämereen. Peltojen kipsitys on yksi hyvä keino tilanteen ratkaisemiseksi. Sillä ei ole negatiivisia vaikutuksia viljelyyn, mutta vesistöjen kannalta on saatu hyviä tutkimustuloksia. Olen lähestynyt Ruotsin maatalousministeriä Sven-Erik Buchtia asian tiimoilta. Uskon, että voimme yhdessä löytää parhaat keinot Itämeren pelastamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ville Skinnari

1,7 miljadia euroa suomalaisten eläkerahaa valui ulkomaille ja eläkepomoille

Finanssivalvonta, työeläkevakuuttajat ja Tela tekivät äsken kattavan selvityksen siitä, kuinka paljon työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta maksoi viime vuonna. Tulos oli hämmästyttävä ja osoitti, että työeläkevakuuttajat maksoivat 1,7 miljardia euroa maamme ulkopuolisille sijoitusyhtiöille. Kulut koostuivat suorista ja epäsuorista kustannuksista siten, että suorien kulujen osuus oli 133 miljoonaa eli noin 0,1 prosenttia suhteessa sitoutuneisiin pääomiin, mutta huikeat 1,4 miljardia tulivat epäsuorista kuluista, jotka ulkopuoliset varainhoitajat rokottivat tyhmiltä suomalaisilta eläkevakuuttajilta. Näitä sijoittajaneroja ei hätkähdytä mikään tai kukaan! He jatkavat edelleen valitsemallaan linjalla ja nauttivat yhtiöittensä varauksetonta luottamusta. Mitään ei ole haluttu ottaa opiksi, vaikka tietoja tästä sijoitustoiminnasta olisi ollut saatavilla yllin kyllin.

Rahastoja analysoiva Mornginstarin asiantuntijan mukaan selvitys osoittaa, että eläkevakuuttajat maksavat mittavia summia turhaan ulkomaisille varainhoitajille epäsuorina kuluina. Jo viisi vuotta sitten samaan asiaan kiinnitti huomioita suomalaista työeläkejärjestelmää tutkinut Toronton yliopiston professori Keith Ambachtsheer. Eivätkö eläkevakuuttajat ymmärrä lukemansa? Tärkein kysymys kuuluukin: Ovatko nämä vaihtoehtoiset sijoitusluokat niin arvokkaita eläkevarojen tuotto-riski suhteelle, että näin korkeita kuluja kannattaa maksaa?

Merkittävimmät kulut syntyvät selvityksen mukaan noteerattomista sijoitusluokista, kuten pääomarahastoista ja hedge-rahastoista. Ulkopuoliset kahmivat uskomattomia summia rahaa suomalaisilta eläkesijoittajilta erityisesti tuottosidonnaisilla palkkioilla. Tätä taustaa vasten Telan analyysitoimintojen johtajan Minna Lehmuskallion lausunto kuulostaa asiantuntijiosta oudolta ja vääristellyltä. ”Sijoituskulut olivat kohtuulliset siihen nähden, minkälaisia sijoitustuottoja nettona työeläkevaroilla on saatu.” No ei suinkaan näin!

Näin on toki laita työeläkevakuuttajien oman sijoitustoiminnan osalta, sanoo Morgenstarin apulaisjohtaja Matias Möttöläkin. Mutta tämä ei koske millään tavalla noteerattomia sijoituksia. Törkeintä ja täysin edesvastuutonta on kuitenkin Suomessa toimivan kuuden eläkevaukutusyhtiön maksamat palkat, palkkiot ja lisäeläkkeet omille öykkäripomoilleen. Varman Matti Vuoria ja Ilmarisen Harri Sailas nauttivat tähtitieteellisiä vuosituloja suomalaisten eläkeläisten selkänahasta raavituilla rahoilla täysin ansiotta. Kukaan suomalainen poliitikko ei tähän uskalla puutua, koska samat poliitikot vierailevat eläkepomojen vieraina Lapin kelohonkamökeissä ja sadoissa eläkeyhtiöiden lomaparatiiseissa. Tämä kaikki rahoitetaan eläkeyhtiöiden 300 miljoonan euron työhyvinvointirahoilla. Mukana ovat niin AY- pomot kuin pienemmätkin lomahyödyn nilkit.

Näitä lukuja tutkineena ja kustannusmatemaatikkoja haastatelleena, ei voi kuin ihmetellä, mikä huuto syntyy aina, kun pelkällä kansaeläkeellä toimeentulevien eläkkeitä yritetään nostaa. Ruotsissa eläkkeet ovat nousseet neljässä vuodessa 10,4 prosenttia, mutta Suomessa 1,53 prosenttia. Miksi eläkeyhtiöt eivät halua siirtyä aitoon indeksisidonnaisuuteen, vaikka 220 miljardin eläkevarallisuus antaisi tähän mahdollisuuden?

Kuka hallinnoi ulkomailla olevia suomalaisten sijoitussalkkuja? Ovatko suomalaisten eläkevarat eettisesti sjoitettu kestävästi? Näihin vastusta odottaen.

Juhani Melanen
eläkeläinen

Anteeksiantamisen vaikeudesta

Raamatussa meitä kehotetaan antamaan toisillemme anteeksi. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo jopa niin, että meidän on annettava anteeksi, koska muuten taivaallinen isämmekään ei anna meille anteeksi. Ajattelen, että tämä Jeesuksen opetus alleviivaa, kuinka vaikeaa todellinen anteeksiantaminen on.

Luterilaisina kristittyinä me olemme armon suhteen ehdottomia. Omat teot eivät meitä pelasta, ei edes toisille anteeksiantaminen voi ostaa meille Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Kaikki on lahjaa.

Anteeksiantaminen on kuitenkin asia, johon meitä kehotetaan ja jopa käsketään. Miksi se on niin vaikeaa? Miksi on niin vaikeaa päästää irti katkeruudesta? Joskus tarraamme kiinni kokemaamme pahaan. Onko niin, että toisinaan meitä kohtaan tehdystä vääryydestä tuleekin yksi persoonan rakennuspalikka. Kuka minä olen, jos päästän irti, annan anteeksi ja jatkan elämääni? Anteeksiantaminen vaatii uskallusta. Aito anteeksiantaminen on koetun vääryyden hyväksymistä ja siitä irti päästämistä. Anteeksiantamisessa on uskomaton, vapauttava voima.

Se ei kuitenkaan ole helppoa. Ei ole helppoa tyynesti hyväksyä ja päästää irti asioista, jotka ovat satuttaneet. Saamme anteeksiannon vaikeuden edessä pyytää apua Jumalalta. Saamme luottaa siihen, että Jumalan armosta ja rakkaudesta meitä kohtaan riittää ammennettavaa myös toinen toisillemme.


Maija-Reetta Katajisto

Puurakentaminen on ilmastoteko

Viime lauantaina osallistuin Lahdessa Maailman Saattohoitopäivän tilaisuuteen, jonka järjesti Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry. Samalla vietettiin yhdistyksen 10 – vuotisjuhlia. Suomalaisen saattohoidon pioneeri, saattohoitolääkäri Juha Hänninen on tehnyt työtä koko saattohoidon eteen Suomessa. Pitkälle hänen ja muiden alan pitkäaikaisten vaikuttajien ansiosta koko aihealue on noussut omaksi kokonaisuudekseen. Päijät-Häme on myös ollut edelläkävijä, mutta nyt kaiken SOTE – murroksen keskellä meidän on erittäin huolellisesti seurata, että hyvä kehitys jatkuu, ja että muilla toiminnan muutoksilla ei aiheuteta saattohoidossa laadun heikennyksiä.

Lahti on energia-alan edelläkävijä hiilettömyydessä

Ilmastopaneelin linjaukset ilmastonmuutoksen tilasta ja tulevaisuudesta olivat hälyttäviä. Eduskunnan talousvaliokunta järjestää aiheesta julkisen kuulemisen marraskuussa tavoitteena tuoda esille myös konkreettisen polun ratkaisuiksi päästöjen vähentämiseksi. Lahti on pian hiiletön lämmön ja sähkön tuotannossa ja siitä pitää osata olla myös ylpeä. Määrätietoinen päästöjen vähentäminen on mahdollista, mutta se edellyttää konkreettisia toimenpiteitä kaikilla sektoreilla ja ymmärrystä siitä, mitä kiertotalouden mahdollisuuksilla todella tarkoitetaan. Biotalouden sijaan seuraavan hallituksen tulee puhua biokäännöksestä, jossa sitoudutaan fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämiseen ja kasvatetaan uusiutuvien ja kierrätettävien materiaalien käyttöä kaikilla teollisuuden aloilla.
On selvää, että kaikesta raaka-aineesta, kuten esimerkiksi biomassasta, tulee saada mahdollisimman suuri jalostusarvo. Samoin aineettomat oikeudet, eli esimerkiksi patentit, tulee pitää mahdollisimman pitkälle kotimaisessa omistuksessa, koska ne luovat liiketoiminnan todellisen arvon.

Puurakentaminen on ilmastoteko

Korkean jalostusarvon lopputuotteena puurakentamisen kehittäminen kotimaassa ja kansainvälisesti sekä tekstiiliteollisuuden uudet raaka-aineratkaisut, joilla korvataan ilmastoa kuormittavaa puuvillatuotantoa asteittain.
Biomassaan perustuvat pitkäaikaiset tuotteet, kuten puutalot, muodostavat hiilivarastoja. Suomella olisi kaikki edellytykset olla maailman johtava puurakentamisen osaaja.  Nyt alan suurimmat kansainväliset projektit ja patentit ovat muiden käsissä. Lahti voi olla tässä suunnannäyttäjänä, koska meillä on puuseppien kaupunkina edelleen paljon osaamista puutuotealalla, puurakentamisessa ja huonekalualalla. Olemme kartoittaneet Lahden alueelta noin 60 yritystä, jotka voivat olla mukana laajemmassa puurakentamisen kokonaisuudessa. Valtion suhtautuminen rahoitukseen on ollut nihkeää, mutta ei luovuteta, vaan tehdään tästä seuraavalla hallituskaudella yhteinen vastuullisen rakentamisen ohjelma koko Suomelle. Samalla saamme kaivattuja työ- ja koulutuspaikkoja.

Ville Skinnari

Olkaa ilona toisillenne

Tämän viikon sunnuntain aiheena on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Saatat muistaa, miten olemme juhlineet luterilaisen reformaation 500 vuotispäivää aivan viime vuonna. Kaiken muutoksen keskellä oli ennen kaikkea Martti Luther. Tuon kapinamunkin seurauksena meilläkin Suomessa kristillisyyttä on ollut tapana tutkia luterilaisesta viitekehyksestä.

Sunnuntain evankeliumin lukukappale puhuu siitä, miten kristityt ovat maan suola. Ja jos suola menettää makunsa, sillä ei tee enää mitään vaan se heitetään pois. Kristityt toimivat myös maailman valona, joka loistaa pitkälle kaikkien kansojen keskuuteen.

Suola ei ehkä puhuttele nykyaikana siinä määrin, kuin ajatus valosta. Kaupasta saa ostaa suolaa yllin kyllin, eikä se ole enää edes kallista tavaraa. Kukaan ei enää saa palkkaansa suolana, joka olisikin nykyään melko inflaatioherkkää valuuttaa. Sen sijaan valoa me kaipaamme. Ja yhä enenemässä määrin mitä lähemmäs kohti loppuvuotta päivät kulkevat.

Meidän tehtävämme on toimia valona toinen toisellemme. Ehkä valoa voisi kuvata myös uskon iloksi. Sellainen ilo ei ole omaa iloa, vaan aitoa iloa, joka jakaantuu kaikille. Sillä ilolla on tapana tarttua, ja iloisen ihmisen huomaa jo kaukaa. Ei ole kauankaan siitä, kun juttelin erityisen iloisen ihmisen kanssa. Hänestä kumpusi ilo, lämpö ja rakkaus. Kysyinkin häneltä, mistä hän ilonsa ammentaa. Hänen vastauksensa oli selvä. Hänelle kaiken ilon lähde on taivaallinen Isä.

Siunattua syksyä,


Ville Hakulinen

Onko sota muovia ja ilmastonmuutosta vastaan jo hävitty?

Ilmastopäivänä kaikki kynnelle kykenevät poliitikot, toimittajat ja vihreät tulivat poteroistaan ja julisitivat ja liputtivat ilmastonmuutoksen hidastamisen puolesta sellaisella volyymilla, että moista en ollut ennen nähnyt Suomessa, muusta maailman ja sen johtajista puhumattakaan!

Seuraavana päivänä uho oli jo laantunut ja nyt viikon kuluttua loppunut tyystin. Nyt Suomen valtion rahoilla rikastunut maalaisliittolainen yrittäjä (lue pimittäjä) Sipilä, käy rohkeasti taistoon Suomen historian muka tärkeimmän asian puolesta eli työntekijän erottamisoikeuden puolesta ja vetää siihen mukaansa tyhmät hallituksen kansanedustajat. Asian naurettavaa tärkeyttä on kritisoinut juristi Timo Laatunen älykkäästi ja vastaan on iskenyt entinen demari Nukku-Matti Vartiainen, joka on muuttunut kokoomukseen siirryttyään ääriliberaaliksi torveksi. Odotan mielenkiinnolla kuinka kaikki päättyy. Mutta varmaa on, että kaikki laitetaan peliin kummallakin puolella. Oppositiolle ja ammattiyhdistykselle tämä on kohtalon kysymys. Älykkäämpi väistää? Mutta kuka?

Viime aikoina pysäyttävät kuvat somessa ja lehdistössä valtamerten muovipyörteistä ja muoviroskaan kuolevista eläimistä ovat saaneet ”poliitikot” ympäri maailmaa julistamaan sodan mikromuovia vastaan. Huoli on näkyvä, mutta kuinka vaarallisesta ilmiöstä on kysymys? Muovi on hyvä vihollinen poliitikoille, koska maailman meret ovat yhteistä omaisuuttamme ja todellisia ruoka-aittoja.

Kemistien kielellä muovi on ”inerttiä” eli reagoimatonta. Kemiallisen pysyvyyden ikävä kääntöpuoli on se, että tarpeettomaksi tultuaan se ei häviä ja jää muistuttamaan olemassaolostaan. Tässä taistelussa muovikassien kulutuksen vähentäminen ei riitä! Muovijätteestä on tullut näkymättömyytensä takia uusi ja pelottava ympäristömyrkkyihin rinnastettava pahis. Ikävintä tässä asiassa on todellisen ja luotettavan ns. kovan datan puute? THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta peräänkuuluttaa puolueetonta tutkimusta juuri tästä ihmisille vahingoittavien mikromuovien vaikutuksesta.

Jokainen tietää, että tarvitsisimme TÄNÄÄN neljä maapalloa, jotta kykenisimme hankkimaan Intian ja Afrikan asukkaille samanlaisen elintason kuin meillä esim. Suomessa! Varmaa on, että lasten lapsemme joutuvat 2100- luvulla kohtaamaan nämä meidän laiminlyömämme ympäristöongelmat. Ukki, perkele! Mikset tehnyt mitään? Niinpä Titanickin kansituoleilla on kuitenkin kiva istua vai onko?

Juhani Melanen

Jeesuksen lähettiläänä?

Kirkkovuodessa tämän sunnuntain otsikkona on ”Jeesuksen lähettiläät”. Lähettiläs? Mitä se tuo arkikielen maailmasta sinulle mieleen? Ehkä sanat edustaja, diplomaatti tai asiamies. Mielestäni kristinuskossa Jeesuksen lähettiläänä oleminen tarkoittaa vähän noitakin asioita. Että ollaan sovittelevasti Jeesuksen asiamiehiä ja kerrotaan Jeesuksen maailmaan tuomasta armosta.

Kun elää omaa arkista elämäänsä, ei ehkä tule mieleen, että voisi olla Jeesuksen hommissa lähettiläänä. Aina on hyvä nähdä tehtäväkenttä on laajasti. Jokaisella on oma tehtävänsä omalla paikallaan. Lisäksi voi olla mukana tukemassa lähetystyötä taloudellisesti tai rukouksen kautta tukea seurakunnan nimikkolähettejä. Launeen seurakunnan lähettejä on mm. Kroatiassa ja Kreikassa, Tansaniassa ja Namibiassa. Lähetykseen voi myös ajatella kuuluvan puhumista ja kertomista, omien tekojen ja toimien kautta todistamista. Jos/kun on kokenut saaneensa Jumalalta armoa ja elämänsuuntaa, on mahdollista jakaa muillekin hyvän elämän lahjoja ja osviittaa. Siinä hommassa pienikin on suurta.

Luukkaan evankeliumitekstissä (Luuk 10:4) Jeesus kertoo, mitä kaikkea varustusta Jeesuksen hommiin ei saa ottaa mukaan. Ei laukkua, rahakukkaroa, ei jalkineitakaan. Juuri mitään ei saa ottaa mukaan. Usein me kannammekin elämässämme liian paljon mukanamme. Mutta Jeesuksen hommissa saa luottaa siihen, ettei tarvita paljon tavaroita ja tarvikkeita. Saa luottaa, että evankeliumin sanomassa itsessään on voimaa. Saa jättää kaiken turhan ja tehdä matkaa jättäytyen Jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa kantaa meitä meidän tehtävissämme ja toimissamme.


Pastori Kati Saukkonen

Tulevaisuusinvestointeja on uskallettava tehdä

Eduskunta on valiokunnissa aloittanut valtion vuoden 2019 talousarvion käsittelyn. Torstaina kuulimme asiantuntijoita mm. valtiovarainministeriöstä, Suomen Pankista, EK:sta, SAK:sta ja eri tutkimuslaitoksista sekä etujärjestöistä. Kestävän kasvun tavoite on kaikille tärkeää. Miltä Suomen kasvu näyttää ja miten se kestää ensi vuosikymmenelle? Leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta näkyvät jo nyt osaamisen vajeena. Kyse ei siis ole vain osaajapulasta, vaan osaamispulasta. Yksi syy pitkään lamaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen oli kapea elinkeinorakenteemme verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Nyt hallitus on ymmärtänyt virheenä ja luvannut lisää rahaa tutkimukseen ja kehitykseen tavoitteena 4 prosentin taso bruttokansantuotteesta tulevaisuudessa. Sekään ei vielä riitä suhteessa kilpailijamaihimme.

Lahdessakin nähtiin uuden kaupunginjohtajan ensimmäinen budjettiesitys. Suuria yllätyksiä ei ollut. Työttömyys on edelleen hälyttävän korkealla tasolla. Asukasluku ei kasva. Vuoden 2018 tulosta tulee rasittamaan SOTE – sektorilla tapahtuneet potilastietojärjestelmäongelmat ja Lahteen iskenyt haittaohjelma. Vuoden 2017 keväällä hankittu Tieto Oyj:n Life Care – ohjelmisto ei toiminut, kuten olisi pitänyt ja se on lamaannuttanut koko toiminnanohjauksen ja laskutuksenkin. Tappiot ovat miljoonaluokkaa ja vaikuttavat suoraan myös tuottavuuteen eli siihen mistä todellisia säästöjä olisi pitänyt tulla. Vaikka hankinta ei ole nykyisen hallituksen tekemä, meidän on kannettava vastuu ja korjattava tilanne. Syyttely ei nyt auta ketään. Tieto Oyj:n on kannettava oma vastuunsa. Potilasturvallisuuden vaarantuminen ei saa toistua enää koskaan.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset valtion tasolta näkyvät meilläkin. Seuraavalla hallituskaudella on rakennettava osaamispolku, joka takaa riittävät tulvaisuuden eväät jokaiselle lapselle ja nuorelle tulevaisuuden tekemiseen. Tulevaisuusinvestointeja on uskallettava tehdä. Ne on vain oltava todellisia elinvoimainvestointeja.

Lahden ja Päijät-Hämeen tulisi seuraavalla EU-ohjelmakaudella saada parempi asema tukialueena, koska kaikki avainmittarimme sen todistavat. Positiivinen rakennemuutos tarvitaan ja EU:ssa se on kansallisen päätöksenteon asia. Siksi nyt aika vaikuttaa asiaan.

Mikäli kirjasto otetaan meiltä pois, niin jäljelle jää vain ohitiemylläkkä ja marketit? Etelä-Lahdessa on aiheestakin oltu huolissaan Launeen kirjaston tärkeän toiminnan jatkumisesta nykyisellään.
Tähän kysymykseen odotettiin vastausta kaupunginjohtajan budjettiesityksestä kuluneella viikolla. Tekstistä ei löytynyt Launeen kirjaston lakkautusta, ainoastaan Jalkarannan. Kirjasto on myös tulevaisuusinvestointi, koska kulttuuri ja sivistys kuuluu kaikille. Nyt näyttää siltä, että Launeen kulttuuriolohuone saa jatkaa. Luovat toimialat ovat yksi Suomen tulevaisuuden kasvun moottori. Musiikin ja kulttuurin vienti on Ruotsille miljardibisnes. Miksei se voisi olla sitä myös meille?

Ville Skinnari

Vapaan journalismin historian valossa tänään

Eläköön 40 vuotta täyttävä vapaan lehdistön viimeinen ritari Lahdessa, Omalähiö-lehti!

Tässä melastelua-palstallani, aion keskittyä niihin asioihin, jotka olemme uskaltaneet kertoa 40 vuoden aikana lukijoidemme, vaikka meitä on uhattu jopa oikeudella. Mutta hivenen historiaa ensin, jotta teille hyvät lukijamme muodostuisi kuva siitä missä tällä hetkellä oikein mennään.

”Vallan vahtikoirat”, ”Neljäs valtiomahti”, siinä meitä ”lehtineekereitä” mairittelevia sanoja , jotka kansalaiset ovat aikoinaan vapaalle lehdistölle antaneet siksi, että lehdistö valvoisi kansalaisten etuja silloin, kun ne ovat eturistiriidassa hallitsijoiden etujen kanssa, mutta muuten oikeutettuja ja laillisia. Lehdistön tärkein tehtävä on estää korruptio ja paljastaa kaikki rikoksiin syyllistyneet ”isokenkäiset” , valtion virkamiehet niin talousrikolliset kuin piilorikollisetkin ja kirjoittaa heidän teoistaan painostamatta ja julkisesti oikeilla nimillä.

Suomen lehdistön sanotaan olevan eräs maailman vapaimpia. Mutta onko todellisuudessa näin?
Tänään meillä on asiat kutakuinkin hyvin, mutta vielä 1970-luvulla meillä oli Suomessa erittäin
voimakas itsesensuuri erityisesti Neuvostoliittoon kohdistuvissa asioissa. Tämä johtui
yksinvaltaisesti Suomea hallinneen neuvostoagentti Timon eli presidentti Kekkosen määräyksestä.
Tämä oli todellinen häpeävaihe lehdistömme historiassa, josta meille langetettiin maailman
länsilehdistössä vieläkin joskus esille putkahtava nimi ”suomettuminen”!

Elämme nyt maailmassa aikaa, jota kutsutaan ” totuuden jälkeiseksi ajaksi”. Tämä määritelmä
siksi, että maailman suurimmat epädemokraattiset maat, kuten Venäjä ja Kiina ovat luoneet
uskomattomia ”trolliarmeijoita” suoltamaan väärää tietoa nettiin, kaikkialle sosiaaliseen mediaan
ja myös ns. kunniallisiinkin medioihin. Esimerkkinä venäläisten väärän tiedon levittäminen Hilary
Clintonista juuri ennen USA:n vaalien loppurutistusta.

Toimittajat ilman rajoja listasi Suomen ykköseksi ”World Press Freedom Index -listalla
vuonna 2008. Nyt olemme pudonneet jo monta sijaa mm. Yle-gaten takia, jossa pääministeri Sipilä
johdatteli ja muokkasi päätoimittaja Atte Jääskeläisen avulla tietoja piilovaikuttamisesta. Lisää
esimerkkejä : Venäjä auttoi Trumpin valtaan, Kiina laittaa valmistamiinsa länsimaisiin tuotteisiin
pieniä mikroskooppisia vakoilusiruja, joilla kykenee vakoilemaan lännen alustoja ja varastamaan
kaikkia tietoja, niin sotilaallisia kuin kaupallisiakin. Tätä väärää tietoa kulkee nyt niin verkossa kuin
muissakin medioissa niin paljon, että monien ihmisten on aidosti vaikea tietää, mikä on totta ja
mikä ei!

Tätä asiaa vaikeuttaa vielä se, että monelta iäkkäämmältä ja miksei nuoremmaltakin yhteisömme
jäseneltä puuttuu se tärkeä ”MEDIALUKUTAITO”!  Sitä ei opeteta koulussa, vaan seuraamalla
tarkasti yhteiskunnan toimintoja ja lukuisa laatumedioita. Tärkeintä on hakea vahvistus asioille
mahdollisimman monesta lähteestä ja keräillä tietoja yhteen, ennen kuin muodostaa mielipiteensä
lopullisesti jostain asiasta.

Journalismi sana tulee ranskan sanasta jour eli päivä. Siis päivän uutisista ja niiden levitämisestä
on kyse aina. Mutta kuka viime kädessä vastaa uutisen oikeudellisesta sisällöstä? Vasta kirjapainon keksiminen irrotti journalismin valtaa pitävistä. Uudella tekniikalla oli helppo ja halpa levittää tietoja laajalle. Vapaiden ihmisten piti saada väittää vastaan. Filosofi Montesquieu loi
ja kehitti vallan kolmijako-opin, jonka mukaan lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta
oli pidettävä erillään. Ja se pitää vieläkin hyvin paikkansa! Silloin kun näitä ei pidetä tiukasti
erillään se johtaa hirmuhallintoon. Tänään maailmassa on yksinvaltijoita enemmän kuin 1900-
luvulla. Populismi on nostanut valtaan Euroopassakin valtaan monia ennen demokraattisia
valtioita, kuten Unkarin ja Puolan. Kehitys tuntuu vain jatkuvan. Tärkein polttoaine populismille
on maahanmuutto ja isänmaallisuuteen vetoaminen. Euroopassa kehitys kulkee huonoon suuntaan.

Sananapaudesta on siirrytty sananvastuuseen. Journalismin hyveet on määritelty 90 vuotta sitten
Yhdysvalloissa ” Society of Professional Journalist” -julkaisussa. Ja ne kannattaa mainita!
Niitä ovat vastuullisuus, vapaus, itsenäisyys, rehellisyys, tarkkuus, puolueettomuus, reilu peli ja
säädyllisyys. Ne ovat minulle pyhiä vielä tänäänkin.

Itse asiassa lehdistön vapauden arvo ymmärretään usein vasta silloin, kun se on uhattuna, kuten
tällä hetkellä selvästi Venäjällä ja Turkissa. Ihmisiä pidätetään ilmiannoilla ja perättömillä
väitteillä, kuten ennen Natsi- Saksassa. Eri mieltä olevat pidätetään tai murhataan kylmästi.
Tuomioistuinten ratkaisut noudattelevat vallassa olevien mielipiteitä ja ovat räikeässä ristiriidassa
monien tosiasioiden kanssa. Pelon ilmapiiri alkaa hallita ihmisiä ja lähestymme pelottavasti
yhteiskuntaa, jota Orwell kuvasi jo kirjassaan ” Vuonna 1984″! ”Iso veli- valvoo” jo meitä kaikkia!
Me jokainen suomalainen olemme jo niin monessa tietokannassa, ettemme itsekään tiedä sitä?
Kuka teistä arvoisat lukijani ovat tarkistaneet, että teistä olevat tiedot ovat oikein? Niinpä, ei
kukaan!

Tärkein kriteeri vapaalle lehdistölle on lähdesuoja. Mikäli tästä oikeudesta luovutaan, peli on
menetetty! Me valmistelemme juuri uutta tuvallisuuslainsäädäntöä, mikä on erittäin tärkeää siksi,
että me suomalaiset olemme olleet liian sinisilmäisiä suhteessa ulkovaltoihin. Meitä on voitu
vakoilla, mutta me emme ole voineet tehdä samaa, koska lainsäädäntö tästä on puuttunut.
Meidän on huolehdittava, että lähdesuojamme on kattava kaikissa muissa tapauksissa, paitsi
silloin, kun on selvä näyttö siitä, että maamme turvallisuus on selvästi uhattuna!

Juhani Melanen

Vakavat asiat on otettava vakavasti

Lahden kaupunginkirjastossa keskusteltiin viime maanantaina huumeista ja päihteistä. Avoin keskusteluilta oli tarkoitettu kaikille Lahden asukkaille. Tavoite oli kutsua kuulemaan ja keskustelemaan siitä, miten huumeet ja niiden käyttö näkyvät Lahdessa ja lahtelaisten arjessa, mitä huumeongelmalle tulisi tehdä, ja mitä sen hoitamiseksi tehdään jo nyt.

Vakava ja erittäin kipeäkin aihe veti auditorion täyteen väkeä. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on tässäkin asiassa ensiarvoisen tärkeää. Poliisi, Lahden kaupunki, Hyvinvointiyhtymä, Päijät-Hämeen pelastuslaitos sekä eri toimijat olivat hyvin edustettuina ja kertoo kaikkien sitoutumisesta asiaan. Tilaisuudesta henki vahva tahto toimintojen parantamisesta, ennaltaehkäisyn merkityksestä ja hoitoprosessien tehostamisesta. Itse korostin yhteistyön lisäksi asenteen merkitystä. Pahinta on, jos keskitymme toistemme haukkumiseen. Riidankylväjiä riittää aina, ratkaisijoista on pulaa. Rahalla ja resursseilla toki on merkitystä. Teemmekö monivuotisia tulevaisuusinvestointeja esimerkiksi nuorten pahoinvoinnin estämiseksi vai katsommeko asioita aina vuosi kerrallaan ja toteamme vuosi toisensa jälkeen, että rahaa ennaltaehkäisyyn tai perustason toimenpiteiden vahvistamiseen ei ole?

Islannissa kesti 10-20 vuotta korjata Reykjavikin paha päihdeongelma. Koulun, kodin, urheiluseurojen ja koko kolmannen sektorin ja viranomaisten yhteistyö oli kaiken keskiössä. Meidän tulee nyt luoda oma mallimme ja siihen voidaan hyvin ottaa parhaat opit Islannista mukaan. Saan huolestuneita yhteydenottoja huolestuneilta vanhemmilta lapsen vaikeaan päihdeongelmaan liittyen. Miten voin saada lapselleni harrastuksen ja elämään sisältöä, kun rahaa ei ole? Miksi harrastusta tarjotaan yhteiskunnan toimesta, vasta kun lapsi on otettu huostaan, mutta ei ennen ongelmaa? Myönnän tuntevani itseni välillä voimattomaksi, koska näen ja kuulen aivan järkyttäviä nuorten ihmisten kohtaloita enkä pysty auttamaan. Korostan, että yhteydenottoja tulee eri puolelta Suomea – ei vain Lahdesta.

Pohjanmaalla etsittiin kesän aikana yhtä nuorta, jolle ei jostain syystä vain haluttu antaa lähetettä hoitoon. Se on paikallinen viranomaispäätös, jossa kansanedustajalla ei ole suoraan mitään valtaa. Omassa maakunnassa ja kotikaupungissa voimme kuitenkin vaikuttaa ja sitä vastuuta emme voi paeta ja osoittaa ketään sormella. Ensi keväällä eduskuntavaalien jälkeen aloittavan uuden hallituksen yksi suurin tehtävä on nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen nostaminen kansalliseksi ykköstavoitteeksi, siten että löydämme myös toimenpiteitä – ei vain puhetta.

Yrittäjien perintäkuluille katto

Tällä hetkellä yksinyrittäjiä on jo reilusti yli puolet Suomen yrittäjistä. Juuri heille ja muille pienyrittäjille laskujen perintäkulut ovat usein kohtuuttomia. Syynä on voimassa olevan lain epämääräinen kirjaus, jonka mukaan yrittäjän on korvattava perinnästä aiheutuvat ”kohtuulliset kulut”. Todellisuudessa kulut ovat olleet satoja euroja. Tulkinnanvarainen lain teksti on muutettava ja siksi olemme tehneet lakialoitteen yritysten perintäkulujen säätämiseksi samalle tasolle kuluttajien kanssa. Kuluttajapuolella perintäkuluille on asetettu enimmäismäärä, joka vaihtelee saatavan suuruuden mukaan, mutta yritysten välisessä perinnässä tällaista kattoa ei ole. Myös yrittäjille kohdistuvien laskujen perintäkuluille pitää saada katto.

Kohtuuttomat huomautusmaksut ja perintäkulut eivät ole yhteiskunnan etu. Esimerkiksi eräässä tapauksessa perintätoimisto oli lisännyt 400 euron perintäkulut 2000 euron laskuun. Lakialoitteemme mukaan tämän suuruiseen laskuun olisi saanut sisällyttää korkeintaan 50 euroa perintäkuluja. Lakialoitteessa esitetään lisättäväksi uusi kohta koskien trattaan liittyviä perintäkuluja. Trattaan liittyvistä muista toimenpiteistä kuin maksumuistutuksista ja maksuvaatimuksista saisi velalliselta vaatia perintäkuluja enintään 80 euroa.
Pahimmillaan kohtuuttomista perintäkuluista voi syntyä pienelle yrittäjälle kohtalokas kuluerä. Äkillinen maksuvaikeus voi aiheutua sairastumisesta tai siitä, että pienyrityksen omaa saatavaa ei ole maksettu ajoissa tai maksuaika suuren yrityksen alihankkijana on ollut pakko sopia niin pitkäksi, että riski oman laskun erääntymiseen pääsee syntymään.

Lopuksi vielä viikon positiiviseen ja iloiseen uutiseen eli onnittelut vielä kerran nelikymppiselle Omalähiö – lehdelle! Valitettavasti en päässyt keskiviikkona Lahden torille juhlimaan, koska eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta tarvitsee päätösvaltaa ja päättäjiä neljänä aamuna viikossa.

Ville Skinnari

KOLUMNIT -arkisto

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011