Luottamus ihmeeseen

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.


Hanna Suominen

kappalainen Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
Jukka Ihalainen: On tärkeää olla toiselle enkeli arjessa
Puheenjohtaja Reijo Salonen: Kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kumppanuuspöytien kautta
Kirjailija Sirpa Kähkönen: Finlandia-palkinnon myötä olen saanut paljon uusia lukijoita
ARKISTO