Luottamus ihmeeseen

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.


Hanna Suominen

kappalainen Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Uusi uintikeskus ei saa viedä vanhan arvoa – Saksalan halli palvelee tavallisia lahtelaisia
Kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Strategiapaperi on sanahelinää ilman konkretiaa
Launeen keskuspuisto uudistuu askel kerrallaan
Vapaehtoistyöntekijä Veijo Vierumäki: Launeella seurakunnassa on hyvä henki – siitä on pidettävä kiinni
Omalähiö lomailee 20. – 26.10.
”Ajattelin vain tekeväni omaa juttuani” – palkittu leipuri kiittää uskollisia asiakkaitaan ja paikallista yhteisöä
Pysäköintipaikoista on pulaa Lahden rautatieaseman läheisyydessä
Launeen kirjasto sulkee ovensa – asemakaava etsii alueelle uutta suuntaa
Asukkaat ja kaupunki seuraavat rottatilannetta Launeella
Enkelipolku kutsuu kulkemaan – talkootyöllä on syntynyt rauhoittumisen reitti
Launeen kirjaston sulkeminen muuttaa Etelä-Lahden palveluita – kirjastoautolle iso rooli
Lahden kaupunginhallitus haki uusia näkökulmia kaupunkikehitykseen Tanskasta
Näyttelijä Petri Liski hyppää mukaan klassikkoon Kansallisteatterissa
Uusi laki helpottaa työrauhan ylläpitoa kouluissa
Lahtelaisrehtorin johdolla syntyi unelmaprojekti – Vaskivuoren nuoret soittivat Ultra Bra -yhtyeen musiikkia Helsingissä
Lahden Swingtownista musiikkibisneksen kansainvälisiin kuvioihin
Kuvanveistäjä Olavi Lanu teki taidetta arjessa, luonnossa ja sorakuopalla
Taisto Lehto: Taiteilija Olavi Lanun kipinä lasikuituun syttyi Salinkallion koulun teknisen työn luokassa
Launeen reittiuudistus tuo sujuvuutta – Uudet linjat 2 ja 32 käyttöön elokuussa
Rippipappi Riitta Särkiö: Rippikoulu puhuttelee edelleen – Se herättää ajatuksia ja yhdistää
ARKISTO