Luottamus ihmeeseen

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.


Hanna Suominen

kappalainen Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Puksu-junalla Laune tutuksi
Petri Saraste kirjoitti kirjan isänsä sotavankeudesta – Sotilaan kuuluu kuolla, eikä antautua
Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen ei esitä Lahti Energian myymistä
Liikenneinsinööri Matti Heikkinen: Katujärjestelyjen osalta liikenteen turvallisuus paranee Renkomäen monitoimitalon läheisyydessä
Elokuvaohjaaja Tia Kouvo: Mummola ei ole perinteinen jouluelokuva
Onko kapitalismi syrjäyttänyt markkinatalouden suurten pääomasijoittajien takia?
Ohjaaja Petri Liski: Kärsimystie-näytelmä on vaikuttava historian oppitunti
Nuoret lähtevät helposti uusiin ilmiöihin mukaan – Sähkötupakka koukuttaa lapsia ja nuoria
Hanna Nikolska: On todella tärkeää, että suomalaiset lähettävät apua Ukrainaan
Palvelupäällikkö Toni Kranttila: Biojätteen lajittelulla on mahdollista säästää keräyskuluissa
Kansanedustaja Ville Skinnari 50 vuotta
Muusikko Marko Haavisto: Baddingin biisit ovat yhä edelleen selkärankani ytimessä
Kunnossapitopäällikkö Pasi Leppäaho: Aikainen talvi on ollut haasteellinen katujen kunnossapidolle
Lahden tapahtumapalvelut uusiksi – KOKO Lahti muuttuu Eventum Lahti Oy:ksi
Eero Seesvaara: Lahti Energian tuloksenkantokyky ei ole uhattuna lähitulevaisuudessakaan
Stubb vei äänet Liipolassa – Kaksinkamppailu oli muutoin tasaista Etelä-Lahdessa
Jorma Ratia: Perussyy Lahti Energian myynnin tarkastelulle on Lahden talouden tasapainottaminen
Kansanedustaja Mika Kari: Lahti Energian myyntiin tulisi hakea myös valtuuston näkemys
Launeelaiset tekivät juoksuhautakynttilöitä rintamalle Ukrainaan
Erityisavustaja Tuomas Sorsa: Raiteet tulevat tutuiksi sekä työmatkalla että työtehtävissä
ARKISTO