Luottamus ihmeeseen

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.


Hanna Suominen

kappalainen Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Joululaulut yhdistävät ihmisiä yhä edelleen
Projektipäällikkö Markku Silvenius: Etelä-Lahti sai uuden frisbeegolfradan OSBU-hankkeen avulla
Toimitilajohtaja Jouni Arola: Kaupunki on yrittänyt myydä Launeen päiväkotia
Kitaristi Pasi Vanhatalo: Perinteinen rockmeininki toimii aina
Vastaava kirjastonhoitaja Jenni Laine: Launeen kirjastosta voi olla ylpeä ja nyt on syytä juhlaan
Laulaja-lauluntekijä Jarkko Felin: Henkka & Kivimutka -elokuvan myötä innostus musiikin säveltämiseen lisääntyi
Launeen kirjaston puolesta kerätään nimiä adressiin
Palveluohjaaja Helmi Keränen: Yhä nuoremmat käyttävät sähkötupakkaa Lahdessa
Toimittaja Maxim Fedorov: Viihteen avulla voi unohtaa sodan kauheudet Ukrainassa
Asukasaktiivi Katriina Pynnönen: Näkkimistön alueella aiotaan kaataa lasten leikkimetsä
Museojohtaja Tuulia Tuomi: Malvaan on tulossa näyttely kuvataiteilija Olavi Lanusta
Kuvataiteilija Anja Hiltunen: Maalaaminen on minulle intohimo
Muusikko Lipa Liukkonen: Tämä levy on suomalaisen miehen päiväkirja
Asemakaava-arkkitehti Markus Lehmuskoski: Uudet kaavat mahdollistavat lisää omakotitaloja sekä rivitaloja Renkomäkeen
Terveydensuojeluinsinööri Sami Niemelä: Syksyn myötä rotista on tullut enemmän ilmoituksia kaupungille
Puheenjohtaja Reijo Salonen: Senioriväestöä houkutellaan sauvakävelylle vanhusten viikolla
Launeen kirjaston kohtalosta päätetään syksyn aikana
Kirjailija Markku Koski: Populismi on demokratian varjo
Kirjailija Kalle Veirto: Säilytetään edes pieni pala hyvinvointiyhteiskunnan kulta-aikaa Launeella
Virve Jämsen: Kieliohjelman kaventaminen vaatii sivistyslautakunnan erillisen päätöksen
ARKISTO