Tämän viikon suuri uutinen on Suomen NATO-jäsenyyden eteneminen. Suomi etenee nyt kohti maalia ja finaalia ennen Ruotsia. Ruotsi tulee perässä ja se on tärkeää.

Salpausselän Kisat onnistuivat hyvin. Itse kummastelin ääneen FIS:n puheenjohtajan Johan Eliashin kommenttia. Hänen mukaansa Salpauselän Kisat voisivat olla jatkossa joka toinen vuosi? Kommentti menee kokemattomuuden piikkiin, koska päinvastoin Suomen ja Pohjoismaiden maailmancup-kisoja tarvitaan enemmän kuin koskaan. Syynä on yksinkertaisesti lumivarmuus. Muut FIS:n edustajat olivat myös ihmeissään ruotsalaisen heitosta, mutta vakuuttivat että Lahti on jatkossakin isolla kisakalenterissa. Hyvä niin, koska tapahtumat me osaamme. Tehdään yhdessä seuraavat 100 vuotta ja entistä paremmin.

Kirjoitin viime viikolla urheilun ja kulttuurin merkitysestä meille kaikille. Pelicans näytti Kalpa:n kanssa, mitä urheilu parhaimmillaan on. Loistava sarja, parempi voitti ja nyt mennään kokonaan uudelle tasolle eli välieriin, missä kaikki on mahdollista.

Perjantaina ja lauantaina pelataan Lahdessa. Torstaina 6.4. Tampereelle. Ilves – Pelicans ottelussa tarvitaan kaikki tuki Lahdesta ja järjestän 50 hengelle matkaa kannustamaan Pelsut voittoon ja tästä tietoa tulee eri kanaviin.

Harrastusten hinnat aiheuttavat kodeissa ja arjessa ongelmia, kun rahat ovat jo valmiiksi tiukilla. Torstaina otin Helsingissä esille sen mistä olemme pitkään puhuneet. Monimutkainen ongelma tarvitsee yksinkertaisen ratkaisun. Se on kotitalousvähennys. Kotitalousvähennys on laajennettava harrastuksiin, urheiluun, liikuntaan ja kulttuuriin. Nyt tarvitaan konkretiaa. Ei riitä, että sanotaan juhlapuheissa, että kulttuuri ja liikunta kuuluvat kaikille. Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja, mikäli haluamme, että harrastaminen ja kulttuuri lisääntyvät. Kotitalousvähennyksen laajentaminen koskemaan harrastuksia ja kulttuuria on yksinkertainen ja toimiva ratkaisu. Se toimii ja on ihmisille jo valmiiksi tuttu.

Meillä on ollut pitkään käytössä kotitalousvähennys, kun ostamme siivous-, lastenhoito- tai remonttipalveluita. Jopa tietokoneiden asentamisen kustannukset saa kotitalousvähennyksiin. Miksi liikunta- ja kulttuuriharrastukset eivät toimisi saman mekanismin mukaisesti? Olemassa oleva kotitalousvähennys on ulotettava myös harrastuksiin ja kulttuuriin.

Viime vuosien kestoaihe on ollut, kuinka laji- ja harrastusmaksut liikunnan ja kulttuurin eri muodoissa ovat muodostuneet monelle perheille kynnykseksi kustannusten nousun myötä. Mukaan pitää ottaa kaiken ikäisten liikuttaminen ja oikean ravinnon varmistaminen ja myös kulttuurin harrastaminen.

Ja kaikki eivät halua liikkua, vaan saavat energiaa musiikista, näyttelemisestä tai taiteesta – tämä on myös tasa-arvokysymys. Uudistus tukee ihmisiä kustannusten kanssa sekä kannustaa kulttuurin, taiteen ja liikunnan pariin.

Harrastusmaksujen lisäksi myös palkkaan voisi saada vähennysoikeuden, jos yksityishenkilö palkkaa suoraan ohjausta ja valmennusta varten henkilön.

Yksi finaali käydään sunnuntaina 2.4 ja silloinkin ratkaistaan paljon. Muistakaa äänestää! Nähdään Lahdessa – ja Tampereella!

Ville Skinnari

”Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.”

Palmusunnuntaina saattavat ovikelloa kilkuttaa iloiset virpojat. Muistan, miten lapsena kerättiin pajunkissoja hankiaisen päältä ja välillä humpsahdettiin, kun hanki pettikin jalkojen alla. Pajunoksat koristeltiin kreppipaperisuikalein ja silkkipaperikukin. Osa virpojista pukeutuu trulleiksi, osa pupuiksi ja osa kulkee arkisemmissa vaatteissa. Vanhan tavan mukaan ortodoksisessa kirkossa virpomavitsat siunataan edelleen. Sotien jälkeen virpominen levisi koko Suomeen ja tapaan yhdistyi Ruotsista tuleva perinne pukeutua noidiksi.

Virpomisessa on samaa kuin siunauksen toivottamisessa. Erityisen hyvän, Jumalan rakkauden toivottamista toiselle. Jeesus kutsui meitä auttamaan toisiamme ja tekemään hyvää.

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ihmiset tervehtivät häntä kuin kuningasta heiluttamalla palmunoksia ja levittämällä tielle vaatteita. Samalla tavalla kristityt ovat juhlineet palmusunnuntaita ainakin 300-luvulta lähtien. Meillä ei kasva palmuja, joten ne on korvattu pajunkissoilla.

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Se kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta Hänen kärsimystiellään. Se kutsuu meitä miettimään samalla niitä toiveita ja odotuksia, joita laitamme Hänelle ja Hänen kuninkuudelleen. Rukoilemme Isä meidän -rukouksessa samaa kuuliaisuutta, kuin Jeesuksella oli ja rukoilemme Jumalan tahdon toteutumista elämässämme: Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.

Saamme tehdä elämän matkaa sen kuninkaan kanssa, jonka tie ei päättynyt Jerusalemiin, ei ristille, eikä kalliohautaan, vaan ylösnousemuksen voittoon.

Sanna Alanen,
pastori, Launeen seurakunta

”Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.” Näin kauniisti sanotaan Psalmissa 84.

Mikä on sinun elämäsi virvoittava lähde? Lähde voi olla hetki luonnossa tai metsässä, lenkki koiran kanssa, rauhallinen oma hetki kahvikupin äärellä, tärkeän ihmisen kohtaaminen, lyhyt meditaatio tai vähän pidempi retriitti, hartaus kirkossa tai iltarukous ennen nukkumaan käymistä.

Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä lähteitä, joista saa ammennettua uutta voimaa ja energiaa, ja joiden kautta saa elämäänsä pysähtymisen ja levon hetkiä. Jos vain painamme täyttä vauhtia koko ajan eteenpäin ja pyrimme olemaan koko ajan mahdollisimman tehokkaita, me vain uuvumme. Sillä voimavaramme eivät ole loppumattomat, vaan niitä pitää aina välillä ladata, aivan kuten akkua. Jos emme koskaan pysähdy tai hiljenny, erkanemme myös omasta sisimmästämme.

Jotta voisimme itse hyvin ja suhteemme toisiin ihmisiin voisivat hyvin, meidän pitää aina välillä hiljentyä kysymään itseltämme, mitä meille oikeasti kuuluu ja mitä kulloinkin todella elämässämme tarvitsemme. Vain hiljentymällä voimme myös kuulla sen, mitä Jumala tahtoo meille sanoa.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen seurakunta

Pelicans pelaa hienoa liigakautta. Perjantaina jatkuu play off – sarja Kalpaa vastaan, mutta jo nyt voi sanoa, että se on ollut kahden hyvän joukkueen vauhtia ja tasaista vääntöä. Molemmat joukkueet ovat näyttäneet, että raha ei aina ratkaise. Pelicans voi parhaimmillaan mennä päätyyn saakka. Koripallossa kausi päättyi keskiviikkona. Tulevaisuus näyttää hyvältä, kun katsomme laatua juniorityössä. Olosuhteet pitää tosin saada kuntoon, kuten muissakin lajeissa. Futiksessa viime kesästä on varmasti opittu. Nyt halutaan enemmän ja parempaa. FC Lahden lisäksi Reipas tekee hyvää työtä. Samoin Kuusysi. Tytöille räätälöity kaksoisuratutkinnon mahdollisuus laajennetaan nyt kaikkiin lajeihin. Eikä pidä unohtaa yleisurheilua, pesistä, salibändyä, kamppailulajeja, hiihtourheilua tai edes mäkihyppyä! Kortteliliiga on tuote, joka pitäisi olla kaikissa Suomen kaupungeissa.

Kultuurista tulee kuitenkin Lahden kärkipelaaja. Lahti Sinfonia on Jari Litmasen ja Janne Ahosen ohella se tunnetuin lahtelainen jos katsotaan koko maailmaa. Dalia Stajevskaja on maailmantähti jo nyt. Osmo Vänskä sanoi minulle Minnesotassa, että Dalia nousee suurten joukkoon. Kuinka suurten, sen aika näyttää. Lotilan musiikkiluokat, Tiirismaa, Paavo Kiiski, kaikki asioita, joita ilman emme olisi me. On räppia, on Atomirotta, Korpiklaani, jaret ja brädit. Aikamoinen joukkue, aika huikea jengi. Lahdessa meillä on useita muitakin kulttuurillisia ylpeyden aiheita, kuten muotoiluosaaminen. Se kantaa myös teollisuutta, koska sillä erotumme maailmalla. Kirjastot ovat myös osa kulttuuria, sivistystä ja Suomea.

Lahdessa osataan kulttuuri ja urheilu. Tämä me lahtelaiset tiedämme ja tätä me haluamme. Se ei kuitenkaan olen itsestään selvyys, vaan sen eteen pitää tehdä töitä joka päivä, ilman sitä ei ole meitä. Kulttuuri kuuluu kaikille, se on osa suomalaisuutta. Lahdessa meillä on useita muitakin kulttuurillisia ylpeyden aiheita, kuten muotoiluosaaminen. Se kantaa myös teollisuutta, koska sillä erotumme maailmalla. Kirjastot ovat myös osa kulttuuria, sivistystä ja hyvinvointia. Pidetään huolta urheilusta ja kulttuurista ja Lahesta!

Ville Skinnari

Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö muuttui Venäjän Ukrainassa käynnistämän sodan myötä perusteellisesti. Mutta maailmanpolitiikan pyörteet eivät iske vain huoleen rauhasta ja rajojen koskemattomuudesta. Globaalia kauppapolitiikkaa ohjaavat yhä vahvemmat poliittiset intressit ja nollasummapeli.

Tämä geotalouden murrokseksi kutsuttua kehitystä on voimistanut Kiinan nousu, vihreä siirtymä sekä kiristyvä kilpailu uusien teknologioiden hallinnasta. Viime vuosien kriisit kiihdyttivät suuntausta entisestään, kun pandemia paljasti toimitus- ja arvoketjujen haavoittuvuuden ja Ukrainan sota yksipuolisen energiapaletin riskit.

Suomen kannalta keskeistä tämä on useista syistä. Sijaintimme tekee meistä riippuvaisia toimitusketjujen katkeamattomuudesta ja logistisesta saavutettavuudestamme. Hyvinvointiyhteiskuntamme turvaaminen edellyttää ulkomaan vienniltämme uutta kasvuvauhtia ja ennen kaikkea kykyä asettaa painopisteitä tälle toiminnalle.

Tarvitsemme kansainvälistysstrategian, joka tunnistaa uusia markkinoita avaavia sektoreita. Se ohjaisi investointeja ja tekisi meistä päämäärätietoisempia vientimarkkinoilla. Sama koskee logistiikan ratkaisuja niin maalla, merellä kuin ilmassa. Vihreän siirtymän maailmassa meillä on todellinen viennin valttikortti kädessämme: vahva osaaminen digitaalisissa teknologioissa, joka luo meille strategista kilpailuetua maailman markkinoilla.

Digitaalisuus läpäisee tänä päivänä niin teollisuuden, logistiikan kuin puolustuksen sektorit ja on avainasemassa vihreässä siirtymässä. Digiratkaisujen kysyntä avaa uusia markkinoita ja mahdollisuuksia laajentaa toimialaa. Jo nyt puolustusviennin alalla näemme sen, miten kova rauta saa rinnalleen ohjelmistokehittämistä, data-analyysiä ja satelliittipaikannusta.

Teollisuutemme painopisteet tulisi heijastua myös niissä pöydissä, joissa kansainvälistä teknologiapoitiikkaa määritellään. Samalla käännämme katseemme länteen. Ruotsi on jo nyt tärkein kauppakumppanimme, mutta se voisi olla sitä myös kokonaisturvallisuuden osalta. Toimitusketjut ja huoltovarmuus sekä puolustusyhteistyö – yhdessä Ruotsin kanssa voimme vahvistaa yhteiskuntien kokonaisturvallisuutta toisiamme hyödyttäen.

Elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon tiiviimpi yhteistyö uhkien ja kriisitilanteiden, mutta myös vientituotannon osalta on tässä keskeisessä osassa. Suomella on tulevaisuuden osaamista ja ratkaisukeskeisyyttä – nyt on aika kääntää meidän vahvuuksiksi myös uudessa maailmantilanteessa.

Ville Skinnari

Olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt muuttoa ja useaan kertaan törmännyt ajatukseen siitä, miten paljon ihmisellä voi olla tavaraa, jota ei edes muistanut olevan olemassa. Kaikkea sitä, mitä joskus on tarvinnut kipeästi ja hankkinut itselleen, mutta muutaman käyttökerran jälkeen tavaralle ei enää ollutkaan käyttöä. Tarpeettomaksi jäännin seurauksena tavara on jäänyt johonkin laatikkoon pölyttymään ja täyttämään tilaa. Vaikka maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät monenlaisesta puutteesta, niin suuri osa länsimaissa asuvista ihmisistä kärsii enemmänkin tavaran paljoudesta.

Tavaraa on nykyään enemmän kuin ikinä koko ihmiskunnan historian aikana ja moni asia on helpompaa kuin aikaisemmin, koska erilaiset koneet ja laitteen tekevät arjesta fyysisesti vähemmän kuormittavaa. Tästä huolimatta ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan näytä parantuneen aivan samassa suhteessa. Moni jää todella yksin, koska erilaiset laitteet korvaavat tarpeen kohdata oikea ihminen jossain oikeasti olemassa olevassa paikassa, ihan vain yhtenä esimerkkinä.

Jeesus kertoi ihmisille olevansa elämän leipä, hän myös mainitsi, ettei ihminen elä vain leivästä, joka on näkyvää, vaan tarvitaan jotain enemmän. Jeesuksen puhe leivästä on häkellyttävän ajankohtaista. Elämän leipä antaa tarkoituksen ja merkityksen sekä kutsuu yhteen, katoava leipä eli kaikki se millä täyttää kaapit ja komerot, antaa iloa ja tyydytystä hetkellisesti.

Ei ole väärin helpottaa omaa arkea apuvälineillä, ja jokainen tarvitsee päivittäin monenlaisia hyödykkeitä elääkseen. Mutta ehkä välillä on hyvä tutkia millä kaikella on täyttänyt omat kaapit. Ja ehkä kaikista tärkeintä on pohtia, viekö kaikki se mitä komeroista löytyy liikaa tilaa paitsi komeroista myös omasta mielestä.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk

Vaalikeväästä huolimatta ministerin tehtävät velvoittivat minua matkustamaan keskiviikkona ja torstaina Tukholmaan. Arlandan lentoasemalla lumisade sotki lentoliikenteen ja vitsailinkin ruotsalaisille, että tulkaa ottamaan meiltä mallia, miten lumityöt tehdään. Ainakin lentoasemamme on esimerkki koko maailmalle. Tukholmassa lumi ei ehkä ole niin tuttu asia kuin meillä ja sen kyllä huomaa. Suomi – Ruotsi maaotteluista täällä ei nyt puhuta. Nyt puhutaan yhteistyöstä, yhteisestä turvallisuudesta ja siitä miten tärkeitä olemme toisillemme. Mutta parhaat ystävät osaavat myös kilpailla.

Ruotsin parlamentissa keskustelimme avainhenkilöiden kanssa Nato – prosessin tilanteesta ja Ruotsin oman lainsäädännön valmistelusta. Kaikki etenee suunnitelmien mukaisesti. Tapasin myös puolustusalan yrityksiä, joiden merkitys myös Suomelle on keskeinen. Pelkästään Saabilla on Ruotsissa 40.000 työntekijää. Kasvua haetaan nyt Suomesta ja suomalainen osaaminen kiinnosta. Miten ja kuinka sekä kenen kanssa valmistamme jatkossa tarpeeksi materiaaleja oman ja yhteisen puolustuksemme käyttöön? Tätä yhteistä työtä tehdään nyt ja tätä työtä seuraavan hallituksen tulee jatkaa. Samalla luomme työpaikkoja ja turvallisuutta suomalaisille sekä rahoituspohjaa laadukkaalle koulutukselle ja sosiaali – ja terveyspalveluille. Ruotsi yhteistyömme monipuolisuudesta kertoo se, että tapasin myös musiikin ja kulttuurialan toimijoita. Tukholmasta saapuu Suomeen kokonainen matkustajalaiva start-up yhtiöitä ja sijoittajia. Lahdestakin on täällä osaamista ja Lahti kiinnostaa paljon myös Ruotsissa. EU – ministerikokouksessa tapasimme Ukrainan varapääministerin. Suomi on tukenut Ukrainaa laajasti ja monipuolisesti 800 miljoonalla eurolla. Korostin puheessani jälleenrakennuksen tärkeyttä ja suomalaisen osaamisen monipuolisuutta. Tapaan Tukholman alueella myös täällä jo pitkään asuneita suomalaisia. Suomen asiat kiinnostavat ja tulevat vaalitkin. Perinteitä meillä täällä on. Muistan, että isäni Jouko teki paljon yhteistyötä Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten ja lahtelaisten kanssa jo 1980-luvulla. 50 – vuotta täyttänyt Etelä-Lahden Demarit tunnetaan myös Ruotsimme ja saimme myös kutsun vierailla täällä kesän aikana. Erinomainen idea ja uskon, että saamme hyvän ohjelman aikaan yhdessä ruotsalaisten ystäviemme kanssa.

Tällä viikolla kiersin Lahdessa ahkerasti: Jalkauduimme lapsuuden kotikonnuilleni Hennalaan, Liipolaan, Launeelle ja Renkomäkeen, jossa kohtasimme paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Keskustelut ovat pyörineet tärkeiden aiheiden ympärillä; toimeentulo, terveyspalvelut, nuorten jaksaminen. Vaikka nyt edessä eduskuntavaalit, ihmisiä puhututtaa paljon paikalliset asiat, jotka kuuluvat Lahden kaupungille tai Hyvinvointiyhtymälle. Nämä ovat itsellenikin isoja asioita, joista nouseva huoli on ymmärrettävää ja tärkeää. Siksi on hyvä, että myös paikalliset vaikuttajat, valtuutetut ja alueelliset päättäjät ovat olleet hyvin mukana kiertueilla.

Ammattiliitto Pron vaalipaneeli Lahdessa haastoi ehdokkaat keskustelemaan työmarkkinoista ja oppimisesta. Suomen vahvuus on aina ollut sopiminen ja tämä Suomen malli on nyt rikki. Ei voi olla, että näin usein joudutaan menemään sovittelulautakunnan kautta. Tilannekuva on toivottavasti kaikilla yhteinen. Nyt pitää löytää ratkaisuja ja tässä työmarkkinaosapuolten pitää itse olla ratkaisukeskeisiä. Tämä ei tarkoita, että tulisi puuttua työrauhajärjestelmään. Paikallinen sopiminenkin on edennyt hyvin, vaikka välillä kuulee muita väitteitä. Kun on perinteitä sopia, yleensä sopiminen onnistuu. Se näkyy useilla toimialoilla, kuten kemianteollisuudessa ja rakennusteollisuudessa. Paneelissa pohdimme etätyön tasa-arvoisuutta ja sitä, miten kotoa työskentely vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon. Kaikilla työntekijöillä ei ole mahdollisuutta järjestää itselleen esimerkiksi erillistä työhuonetta, vaan töitä tehdään keittiöstä tai sohvalta.

Perjantaina tulen pääsen kotiin Lahteen, Raksa -messuille ja tietenkin Pelicans – Kalpa otteluun!

Ville Skinnari

SEURA, APU ja HYMY
Seura, Apu ja Hymy lienevät tuttuja asioita meille suomalaisille. Ne ovat viihdettä ja asiaakin sisältäviä aikakausilehtiä, joiden parissa voi saada aikansa kulumaan. Apu-lehti on meidänkin kotiimme tullut. Tutustunut olen toki kaikkiin. Ajattelen, että kriittisyyttä niiden lukemiseen tarvitaan – niin kuin kaikkien sanomalehtien ja aikakausilehtien, digitaalisten tai paperiversioiden, ja erityisesti sosiaalisen median.

Erityisesti nyt tuntuu siltä, että lehdistä saa lukea huomattavan paljon juttuja maailman murheista. Ilmastonmuutoksesta. Kulkutaudeista. Sodasta. Niistä lukiessa tulee maailmassa ilmenevä pahuus lähelle. Joskus voi käydä niin, että uutiset vievät unet ja ne jäävät muutoinkin mieleen vellomaan. Mutta tuskassa vellominen ei auta ketään – se päinvastoin lamaannuttaa. Tietää on hyvä, mutta tuskitella ei. On tehtävä se, minkä voi. Tässä Jumalan hyväksi alkujaan luomassa maailmassa.

Ensi pyhänä kirkoissa luettavassa psalmissa 25 pyydetään, että ”Lievitä sydämeni tuska, ota pois ahdistukseni. Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun. Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.”

Yksi paikka, missä saa uutta näkökulmaa arjen huoliin, saa kokea turvallisuutta ja kohdata toisia ovat kirkot ja jumalanpalvelukset. Ensi pyhänäkin. Siellä parhaimmillaan löytyy apua, seuraa ja hymyä! On yhteistä rukousta, kirkkokahvittelua, lähimmäisiä. Ja itse Pyhä läsnä. Lämpimästi tervetuloa messuun kello kymmenen ensi sunnuntaina!

Pastori Kati Saukkonen

Joskus on vaikea ilmaista toiselle ihmiselle, että rukoilee hänen puolestaan. Ehkä siinä ihmissuhteessa ei ole ennen ollut puhetta hengellisistä asioista, on juteltu muusta, on tehty muuta yhdessä. Mutta kun elämään tulee vastatuulta, rukous on korvaamaton apu. Silloin tekee mieli kysyä, voinko rukoilla puolestasi. Tai sitten vain suoraan kertoa, että muistan sua iltarukouksessa.

Yhtä lailla rukous voi tulla ajankohtaiseksi toisin päin. Pyydän toista rukoilemaan jonkin asian puolesta, muistamaan jotain ihmistä tai itseäni. Rukous on meille ihmisille annettu valtava lahja. Emme ole omassa varassamme, emme ole umpikujassa. Aina on rukouksen kokoinen väylä eteenpäin.

Tämän sunnuntain psalmissa ihminen rukoilee: Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. (Ps. 25:6) Tässä on pieni, mutta vaikuttava rukous: Muista minua! Ei Jumalalle tarvitse antaa toimintaohjeita (niihin kyllä usein syyllistymme, kun toivomme juuri määrättyä ratkaisua pulmiimme). Jumala tietää enemmän, hänen tahtonsa tie on parhain. Riittää, kun saa jättää itsensä, ihmiset ja asiansa Jumalan käsiin ja pyytää vain, muista meitä.

Järki ei voi käsittää rukouksen voimaa. Miten Jumala muka minut muistaisi? Mutta usko luottaakin Jumalan lupauksiin eikä jää järjen vangiksi. Tahdon lapsenomaisesti heittäytyä Jumalan varaan ja uskoa hänen apuunsa. Herra, muista minua ja meitä kaikkia. Armahda tätä maailmaa.

Riitta Särkiö

Team Villen vaalispurtti lähti käyntiin keskiviikkona Lahden torilla. Seuraava kuukausi mennään täydellä teholla. Tapaamisia on niin Lahdessa kuin Hämeessä sekä muualla Suomessa koko maaliskuun ajan.
Kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon erilaisia kohtaamisia. Olimme koolla Helsingissä Pohjoismaisten SD-puoluejohtajien eli Norjan pääministerin, Ruotsin ex-pääministerin ja NATOn pääsihteeri Jens Stoltenbergin kanssa. Keskustelimme paneelissa turvallisuudesta ja sen kehittämisestä. Tilaisuus oli ajankohtainen juuri nyt, kun luomme suuntaa NATO-maa Suomelle. Vielä ennen vaaleja vierailen Ruotsissa ensi viikolla.

Päijät-Hämeen kuluttajien energiaseminaarissa Lahdessa kuulimme Suomen parhailta asiantuntijoilta vahvan viestin: Suomen vihreä siirtymä olisi pitänyt itseasiassa aloittaa jo aiemmin, mutta hyvä, että sitä on tehty hallituksen toimesta nyt täysillä. Ilman tätä määrätietoista työtä olisimme olleet paljon huonommassa tilanteesta Venäjän hyökkäyssodan käynnistyttyä vuosi sitten kuin nyt olemme. Tämä on tärkeä viesti myös seuraavalle hallitukselle. Suomen kunnianhimoinen hiilineutraalisuustavoite on avain oikea. Yritykset ovat tehneet tähän tiekartan yhdessä hallituksen kanssa ja siihen sitoutuneet. Monipuolisen ja omavaraisen energiatarjoaman eteen tehtyä työtä pitää jatkaa.

Energiateollisuus ry:n mukaan investoinnit energiaan olivat vuonna 2022 ennätysluokkaa eli 4,9 miljardia euroa. Näköpiirissa on lisää – nyt on kiikarissa uudet kymmenien miljardien investoinnit. Tulossa on jopa 30 uutta jättihanketta. Kiinnostusta on Pohjoismaista, Euroopasta ja eri puolilta maailmaa. Juuri kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on ollut tämän kehityksen keskiössä.
Näin vaalien alla tulee myös kiinnittää huomio täysin vääriin väittämiin. Viimeksi niitä tarjoili Perussuomalaisten kansanedustaja Lulu Ranne. Hänen mukaansa (ESS 26.2.) vihreän siirtymän ratkaisuista ei vielä ole konkreettisia ratkaisuja vientiin, vaan että tutkimuslaitoksien ”takapihalta on vuosikymmenien matka globaalissa mittakaavassa ongelmia ratkovaksi teknologiaksi”. Hän ei ilmeisesti seuraa yritysten todellisuutta ja mitä tarjoamme jo nyt kansainvälisesti. Esimerkiksi Fortum tarjoaa jo nyt hiilensidontaa asiakkailleen ja paras esimerkki on Oslosta Norjasta. Tätä ratkaisua tarjosimme pari viikkoa sitten yhdessä Norjan elinkeinoministerin kanssa Intiaan ja perästä kuuluu.

Olisiko sähköisen liikenteen Kempowerin ja muiden menestystarinaa ilman, että Suomi on kansainvälinen edelläkävijä? Ja miten Wärtsilän tai koko sähköistämisen liiketoiminnan osaajien tarjonta? Tai SSAB:n vihreä teräs ja Hämeenlinnan oma osaaminen? Tekeekö LUT ja LAB korkeakoulut väärin, kun ne kehittävät yritysten kanssa ratkaisuja kansainväliseen liiketoimintaan? Eivät tee, vaan juuri oikein. Perussuomalaisissa on katse peräpeilissä, me kuljemme etulinjassa koko maailmassa ja houkuttelemme samalla Suomeen miljardeja uutta rahaa ja luomme tuhansia uusia sinivalkoisia työpaikkoja.

Ville Skinnari