Tämän viikon suuri uutinen on Suomen NATO-jäsenyyden eteneminen. Suomi etenee nyt kohti maalia ja finaalia ennen Ruotsia. Ruotsi tulee perässä ja se on tärkeää.

Salpausselän Kisat onnistuivat hyvin. Itse kummastelin ääneen FIS:n puheenjohtajan Johan Eliashin kommenttia. Hänen mukaansa Salpauselän Kisat voisivat olla jatkossa joka toinen vuosi? Kommentti menee kokemattomuuden piikkiin, koska päinvastoin Suomen ja Pohjoismaiden maailmancup-kisoja tarvitaan enemmän kuin koskaan. Syynä on yksinkertaisesti lumivarmuus. Muut FIS:n edustajat olivat myös ihmeissään ruotsalaisen heitosta, mutta vakuuttivat että Lahti on jatkossakin isolla kisakalenterissa. Hyvä niin, koska tapahtumat me osaamme. Tehdään yhdessä seuraavat 100 vuotta ja entistä paremmin.

Kirjoitin viime viikolla urheilun ja kulttuurin merkitysestä meille kaikille. Pelicans näytti Kalpa:n kanssa, mitä urheilu parhaimmillaan on. Loistava sarja, parempi voitti ja nyt mennään kokonaan uudelle tasolle eli välieriin, missä kaikki on mahdollista.

Perjantaina ja lauantaina pelataan Lahdessa. Torstaina 6.4. Tampereelle. Ilves – Pelicans ottelussa tarvitaan kaikki tuki Lahdesta ja järjestän 50 hengelle matkaa kannustamaan Pelsut voittoon ja tästä tietoa tulee eri kanaviin.

Harrastusten hinnat aiheuttavat kodeissa ja arjessa ongelmia, kun rahat ovat jo valmiiksi tiukilla. Torstaina otin Helsingissä esille sen mistä olemme pitkään puhuneet. Monimutkainen ongelma tarvitsee yksinkertaisen ratkaisun. Se on kotitalousvähennys. Kotitalousvähennys on laajennettava harrastuksiin, urheiluun, liikuntaan ja kulttuuriin. Nyt tarvitaan konkretiaa. Ei riitä, että sanotaan juhlapuheissa, että kulttuuri ja liikunta kuuluvat kaikille. Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja, mikäli haluamme, että harrastaminen ja kulttuuri lisääntyvät. Kotitalousvähennyksen laajentaminen koskemaan harrastuksia ja kulttuuria on yksinkertainen ja toimiva ratkaisu. Se toimii ja on ihmisille jo valmiiksi tuttu.

Meillä on ollut pitkään käytössä kotitalousvähennys, kun ostamme siivous-, lastenhoito- tai remonttipalveluita. Jopa tietokoneiden asentamisen kustannukset saa kotitalousvähennyksiin. Miksi liikunta- ja kulttuuriharrastukset eivät toimisi saman mekanismin mukaisesti? Olemassa oleva kotitalousvähennys on ulotettava myös harrastuksiin ja kulttuuriin.

Viime vuosien kestoaihe on ollut, kuinka laji- ja harrastusmaksut liikunnan ja kulttuurin eri muodoissa ovat muodostuneet monelle perheille kynnykseksi kustannusten nousun myötä. Mukaan pitää ottaa kaiken ikäisten liikuttaminen ja oikean ravinnon varmistaminen ja myös kulttuurin harrastaminen.

Ja kaikki eivät halua liikkua, vaan saavat energiaa musiikista, näyttelemisestä tai taiteesta – tämä on myös tasa-arvokysymys. Uudistus tukee ihmisiä kustannusten kanssa sekä kannustaa kulttuurin, taiteen ja liikunnan pariin.

Harrastusmaksujen lisäksi myös palkkaan voisi saada vähennysoikeuden, jos yksityishenkilö palkkaa suoraan ohjausta ja valmennusta varten henkilön.

Yksi finaali käydään sunnuntaina 2.4 ja silloinkin ratkaistaan paljon. Muistakaa äänestää! Nähdään Lahdessa – ja Tampereella!

Ville Skinnari

Olemme ja elämme Suomessa tilanteessa, jossa infoähky tuntuu ja näkyy kaikkialla. Tavallinen kansalainen ei enää ole suojassa suurimittaiselta manipulaatiolta ja indoktrinaatiolta missään. Tekoäly kirjoittaa jo yliopistoissa esseet ja vastaa kansalaiset kysymyksiin. Mutta voiko kansalainen luottaa näihin vastauksiin ilman riittävää yleissivistystä ja tietoa? Tutkija kysyi tekoälyltä, mikä on Suomen valtiomuoto? Vastaus on monarkia! Hän jatkoi: ”Kuka on Suomen kuningas?” Vastaus oli jälleen outo Kustaa Vaasa. Tämä naurattaa sivistynyttä Suomen kansalaista, mutta entäpä jotain
Suomeen muuttanutta työntekijää?

Venäjä, (USA). Kiina ja kymmenet muut autoritaariset valtiot haluavat muuttaa kansalaistensa arjen muuntamalla totuutta mieleisekseen pysyäkseen vallassa hinnalla millä hyvänsä. Historiaa muutamalla tämä onnistuu helpoiten, jolleivät kansalaiset ole hankkineet riittävää sivistyspohjaa totuudesta ja kansakunnan kohtaloista. Sivistysvaltio Suomen olennainen tehtävä on lähitulevaisuudessa huolehtia kunnollisen sivistysturvan luomisesta yhteiskuntaan, jota uhkaavat kaikenlaiset salaliittoteoriat ja huuhaa-
viestit. Sadoilla some-alustoilla mutu-tiedot leviävät ilman tietokaan siitä, kuka viime kädessä on vastuussa näiden tietojen levittämisestä. Yksityiset bloggaajat ovat luomassa mielikuvia, joiden tarkoituskaan ei olekaan kertoa totuutta tai uutistensa taustoja, vaan kartuttaa bloggareiden omaa pankkitiliä.

Sivistys ei ole sivutuote, vaan pääasia. Tämä sivistysturva on laaja kokonaisuus ja sen on oltava demokraattisen yhteiskunnan arvovalinta numero YKSI. Olemme sivistyshaasteiden edessä. Kykenevätkö uudet poliitikkomme luomaan meille todellisen sivistyshengen, joka voisi toteuttaa Suomen omaa sivistysagendaa laajasti? Kykeneekö Suomi luomaan ja turvaamaan kansalaisilleen laajan sivistyksen sellaisilla toimintamalleilla, joiden avulla jokaisen suomalaisen ihmisen perusoikeus sivistyksen eri muodoissa turvataan? Miten yhteiskuntamme muiden alueiden, kuten talouden ja turvallisuuden vaatimukset saadaan tukemaan sivistysvaltioihannetta? Mikä on yrityselämän ja yrittäjien vastuu tässä prosessissa? Ja millaisia vaatimuksia on edellytettävä valtion ylläpitämiltä laitoksilta, että voisimme taata ja turvata kansalaisillemme sivistystä korostavat laadukkaat palvelut?

Sivistys on varsin laaja käsitys ja käsite ja tässä esittämäni asiat voidaan käsittää eräänlaiseksi länsimaisen humaanisuuden hätähuudoksi nykyisten red neckien eli henkisten punaniskojen riehuessa toitottamassa omia rasistisia, maahanmuuttajavastaisia ja älyttömiä kannanottojaan ilmaston lämpenemisen ja lajikadon suuresta valheesta. Tämän Trump ja Putin voivat tehdä elleivät kansalaiset ole hankkineet riittävän laajaa sivistystä torjuakseen näitä totuuden jälkeisen ajan uskomattomia valheita.

Sivistys voidaan turvata vain kehittämällä ja luomalla uusia käytännön keinoja ja mekanismeja. Tämän sivistyksen ylläpito ja turvaaminen on valtion asia. Kaikkia ei voida hoitaa verotuksen kautta tai sen lisäämisen avulla, vaan tähän tarvitaan yksityisiä toimijoita, jotka omaavat riittävän laajat näkemykselliset valmiudet tukea kansakuntamme sivistystavoitteita. Tässä voivat tulla mukaan erilaiset säätiöt ja rahastot, jotka ovat ymmärtäneet sivistystehtävän laajemmin. Olemme kyenneet luomaan yhteiskuntaamme toimivat eläketurvarahastot. Milloin olemme valmiita luomaan
sivistysturvarahastot tai humanismirahastot?

Laajasta kulttuuritarjonnasta nauttiminen kohtuullisin kustannuksin on Suomen valtion tärkeimpiä tukimuotoja. Teatterit, konsertit, taidenäyttelyt, urheilu ja kirjastopalvelut tukevat tätä sivistystä eivätkä ole elitismiä, kuten perussuomalaiset yrittävät toitottaa näissä vaaleissa. Kulttuuri luo ja antaa virkkeitä selviytyä arjesta ja yhä vaativimmista työtehtävistä. Emme opiskele koulua vaan elämää varten.

Juhani Melanen

”Virvon varvon vitsasella, kosken kevätpajusella, terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen, onnea oksalla tällä.”

Palmusunnuntaina saattavat ovikelloa kilkuttaa iloiset virpojat. Muistan, miten lapsena kerättiin pajunkissoja hankiaisen päältä ja välillä humpsahdettiin, kun hanki pettikin jalkojen alla. Pajunoksat koristeltiin kreppipaperisuikalein ja silkkipaperikukin. Osa virpojista pukeutuu trulleiksi, osa pupuiksi ja osa kulkee arkisemmissa vaatteissa. Vanhan tavan mukaan ortodoksisessa kirkossa virpomavitsat siunataan edelleen. Sotien jälkeen virpominen levisi koko Suomeen ja tapaan yhdistyi Ruotsista tuleva perinne pukeutua noidiksi.

Virpomisessa on samaa kuin siunauksen toivottamisessa. Erityisen hyvän, Jumalan rakkauden toivottamista toiselle. Jeesus kutsui meitä auttamaan toisiamme ja tekemään hyvää.

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ihmiset tervehtivät häntä kuin kuningasta heiluttamalla palmunoksia ja levittämällä tielle vaatteita. Samalla tavalla kristityt ovat juhlineet palmusunnuntaita ainakin 300-luvulta lähtien. Meillä ei kasva palmuja, joten ne on korvattu pajunkissoilla.

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Se kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta Hänen kärsimystiellään. Se kutsuu meitä miettimään samalla niitä toiveita ja odotuksia, joita laitamme Hänelle ja Hänen kuninkuudelleen. Rukoilemme Isä meidän -rukouksessa samaa kuuliaisuutta, kuin Jeesuksella oli ja rukoilemme Jumalan tahdon toteutumista elämässämme: Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.

Saamme tehdä elämän matkaa sen kuninkaan kanssa, jonka tie ei päättynyt Jerusalemiin, ei ristille, eikä kalliohautaan, vaan ylösnousemuksen voittoon.

Sanna Alanen,
pastori, Launeen seurakunta

”Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.” Näin kauniisti sanotaan Psalmissa 84.

Mikä on sinun elämäsi virvoittava lähde? Lähde voi olla hetki luonnossa tai metsässä, lenkki koiran kanssa, rauhallinen oma hetki kahvikupin äärellä, tärkeän ihmisen kohtaaminen, lyhyt meditaatio tai vähän pidempi retriitti, hartaus kirkossa tai iltarukous ennen nukkumaan käymistä.

Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä lähteitä, joista saa ammennettua uutta voimaa ja energiaa, ja joiden kautta saa elämäänsä pysähtymisen ja levon hetkiä. Jos vain painamme täyttä vauhtia koko ajan eteenpäin ja pyrimme olemaan koko ajan mahdollisimman tehokkaita, me vain uuvumme. Sillä voimavaramme eivät ole loppumattomat, vaan niitä pitää aina välillä ladata, aivan kuten akkua. Jos emme koskaan pysähdy tai hiljenny, erkanemme myös omasta sisimmästämme.

Jotta voisimme itse hyvin ja suhteemme toisiin ihmisiin voisivat hyvin, meidän pitää aina välillä hiljentyä kysymään itseltämme, mitä meille oikeasti kuuluu ja mitä kulloinkin todella elämässämme tarvitsemme. Vain hiljentymällä voimme myös kuulla sen, mitä Jumala tahtoo meille sanoa.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen seurakunta

Pelicans pelaa hienoa liigakautta. Perjantaina jatkuu play off – sarja Kalpaa vastaan, mutta jo nyt voi sanoa, että se on ollut kahden hyvän joukkueen vauhtia ja tasaista vääntöä. Molemmat joukkueet ovat näyttäneet, että raha ei aina ratkaise. Pelicans voi parhaimmillaan mennä päätyyn saakka. Koripallossa kausi päättyi keskiviikkona. Tulevaisuus näyttää hyvältä, kun katsomme laatua juniorityössä. Olosuhteet pitää tosin saada kuntoon, kuten muissakin lajeissa. Futiksessa viime kesästä on varmasti opittu. Nyt halutaan enemmän ja parempaa. FC Lahden lisäksi Reipas tekee hyvää työtä. Samoin Kuusysi. Tytöille räätälöity kaksoisuratutkinnon mahdollisuus laajennetaan nyt kaikkiin lajeihin. Eikä pidä unohtaa yleisurheilua, pesistä, salibändyä, kamppailulajeja, hiihtourheilua tai edes mäkihyppyä! Kortteliliiga on tuote, joka pitäisi olla kaikissa Suomen kaupungeissa.

Kultuurista tulee kuitenkin Lahden kärkipelaaja. Lahti Sinfonia on Jari Litmasen ja Janne Ahosen ohella se tunnetuin lahtelainen jos katsotaan koko maailmaa. Dalia Stajevskaja on maailmantähti jo nyt. Osmo Vänskä sanoi minulle Minnesotassa, että Dalia nousee suurten joukkoon. Kuinka suurten, sen aika näyttää. Lotilan musiikkiluokat, Tiirismaa, Paavo Kiiski, kaikki asioita, joita ilman emme olisi me. On räppia, on Atomirotta, Korpiklaani, jaret ja brädit. Aikamoinen joukkue, aika huikea jengi. Lahdessa meillä on useita muitakin kulttuurillisia ylpeyden aiheita, kuten muotoiluosaaminen. Se kantaa myös teollisuutta, koska sillä erotumme maailmalla. Kirjastot ovat myös osa kulttuuria, sivistystä ja Suomea.

Lahdessa osataan kulttuuri ja urheilu. Tämä me lahtelaiset tiedämme ja tätä me haluamme. Se ei kuitenkaan olen itsestään selvyys, vaan sen eteen pitää tehdä töitä joka päivä, ilman sitä ei ole meitä. Kulttuuri kuuluu kaikille, se on osa suomalaisuutta. Lahdessa meillä on useita muitakin kulttuurillisia ylpeyden aiheita, kuten muotoiluosaaminen. Se kantaa myös teollisuutta, koska sillä erotumme maailmalla. Kirjastot ovat myös osa kulttuuria, sivistystä ja hyvinvointia. Pidetään huolta urheilusta ja kulttuurista ja Lahesta!

Ville Skinnari

Tämän kysymyksen eteen jouduin osallistuessani alumnien eli entisten Helsingin yliopistosta valmistuneiden tapaamiseen ja keskusteluun nykyisestä peruskoulusta ja sen uusista oppimiskäsityksistä. Ennen analyysiä eniten minua ihmetyttää suomalainen koulutususko, joka on varsin poikkeuksellinen ilmiö maailmassa.
Sosiaalinen nousumme on uskomaton. Ennen sotia Suomi kuului Euroopan neljän vähiten teollistuneen maan joukkoon. Nyt liki kymmenen vuotta media ja lehdistö on ollut huolissaan peruskoulun oppilaiden ja opettajien pahoinvoinnista ja jaksamisesta. Kaikkien kiinnostuneiden kannattaa lukea Opetusministeriön tuore ”Sivistyskatsaus 2023”. Ensi kerran koulutuksesta vastaava viranomainen myöntää, että on tapahtunut merkittävä käänne huonompaan.

Heti alkuun voi sanoa, että väitteet peruskoulun romahduksesta ovat vahvasti liioiteltuja. Suomi kuuluu edelleen OECD-maiden kärkikymmenikköön. Euroopassa vain Viro on edellämme Euroopassa. Muutos alkoi jo vuonna 1987, kun Harri Holkeri julisti puheessaan Suomen rehtoreille, että perinteinen sosiaalinen tasa-arvo ei enää riitä. Tarvittiin ”uutta tasa-arvoa”, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada koulussaan ”lahjojensa ja kykyjensä” mukaista opetusta. Tästä alkoi ns. koulushoppailu ja siirtyminen painotetun opetuksen ”erikoisluokille”. Opetuksesta piti tulla omavastuullista ja julkinen rahoitus oli sidottava oppimistuloksiin. Tie koulutukselliseen eriarvoisuuteen oli aukaistu.

Jo minun aikanani koulu muuttui hallinnollisesti. Koulun vanhat kontrollimekanismit purettiin ja syystä, sillä ne sitoivat uudistusmielisiä ja kokeilunhaluisia nuoria opettajia. Koulutarkastajat hävisivät, oppilaan koulun määrittivät koulupiirit, opettajan velvollisuus kirjata kaikki luokkapäiväkirjaan katosivat, samoin mitä kullakin oppitunnilla opetetaan. Kuitenkin kuntien eriarvoisuus ja niiden väliset erot kasvoivat ja lamavuosien säästöt ja leikkaukset nostivat luokkakokoja, vähensivät jakotunteja sekä erityisesti tuki- ja erityisopetusta. Pärjäsimme Pisa-kokeissa vuosien 2000–2017 aikana, koska meillä oli omaperäinen peruskoulupedagogiikka, jossa yhdistyivät opetuksen systemaattisuus, yhteisöllinen kurinalaisuus sekä perinteinen, mutta tehokkaaksi tiedetty luokan opettaminen yhtenä joukkona.

Mutta perinteinen pedagogiikka oli tullut tiensä päähän, vaikka jatkamalla samaa linja näin ei olisi käynyt. Yhteiskuntamme ja koulumme muuttui ensin inkluusiopohjaiseksi ”kaikille kaikkea heti” ja toivotaan toivotaan -automaatiksi. Tässä menossa koulun toimintaympäristö unohdettiin ja markkinaliberalismi valtasi koko yhteiskunnan. Tähän kaikkeen liittyi voimakas pakolaiskriisi vuonna 2014–2015. Valtiovaltamme aliarvioi muutoksen, jonka maahanmuutto meille aiheutti ja samalla yliarviomme koululaitoksemme kyvyn sopeutua tähän muutokseen.

Koululaitoksemme jäykkä rakenne ja vanhoillisten opettajien muutosvastarinta aiheutti sen, että opettajat muuttuivat uudistajista uudistusten kohteiksi sekä esteiksi ja epäonnistuneiden opetussuunnitelmien toteuttamisen syntipukeiksi. Oikeassa vanhan liiton opettajat olivat opettajien auktoriteetin murtamisen mahdollistavassa uudessa kolulainsäädännössä.ja häiriökäyttäytymisen puuttumisen keinoista.

Valitettavasti Suomella on vähän pelkästään tutkimukseen perustavaa ymmärrystä koulutusinstituutioista. Tiedämme nyt mihin Ruotsin seuraaminen johtaa. Emme saisi tehdä samoja sosiaalipoliittisia ja koulutuksellisia ratkaisuja kuin naapurimaamme, sillä se lisää eriarvoisuutta, jengiytymistä ja nuorisorikollisuutta. Emme voi tyytyä siihen, että meillä on ollut erinomainen koulu, mutta se on jäänyt jälkeen muun yhteiskunnan kehityksestä siksi, että olemme unohtaneet koulun toimintaympäristön kokonaisvaltaisen kehittämisen. Koulun tulee avautua maailmalle ja seurata aikaansa hyödyntämällä työelämän toimintatapoja sekä teknologisia innovaatioita, mutta omilla ehdoillaan. Tarvitsemme avoimen ja kriittisen tieteellisesti koetellun peruskoulun, jossa oppilaat eivät ole alamaisia, mutta jota ei myöskään johdeta markkinoiden ehdoilla. Täydellinen dystopia olisi sellainen jakamisen ideologialle perustuva oppimisen alustatalous, jossa asiakasarvio on keskeinen tekijä siinä, minkä palvelun koululaiset oppiseteleineen valitsevat. Mutta tämä vaatii kunnilta ja kouluviranomaisilta pitkäjänteisyyttä ja uusia arvovalintoja.

Juhani Melanen

Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö muuttui Venäjän Ukrainassa käynnistämän sodan myötä perusteellisesti. Mutta maailmanpolitiikan pyörteet eivät iske vain huoleen rauhasta ja rajojen koskemattomuudesta. Globaalia kauppapolitiikkaa ohjaavat yhä vahvemmat poliittiset intressit ja nollasummapeli.

Tämä geotalouden murrokseksi kutsuttua kehitystä on voimistanut Kiinan nousu, vihreä siirtymä sekä kiristyvä kilpailu uusien teknologioiden hallinnasta. Viime vuosien kriisit kiihdyttivät suuntausta entisestään, kun pandemia paljasti toimitus- ja arvoketjujen haavoittuvuuden ja Ukrainan sota yksipuolisen energiapaletin riskit.

Suomen kannalta keskeistä tämä on useista syistä. Sijaintimme tekee meistä riippuvaisia toimitusketjujen katkeamattomuudesta ja logistisesta saavutettavuudestamme. Hyvinvointiyhteiskuntamme turvaaminen edellyttää ulkomaan vienniltämme uutta kasvuvauhtia ja ennen kaikkea kykyä asettaa painopisteitä tälle toiminnalle.

Tarvitsemme kansainvälistysstrategian, joka tunnistaa uusia markkinoita avaavia sektoreita. Se ohjaisi investointeja ja tekisi meistä päämäärätietoisempia vientimarkkinoilla. Sama koskee logistiikan ratkaisuja niin maalla, merellä kuin ilmassa. Vihreän siirtymän maailmassa meillä on todellinen viennin valttikortti kädessämme: vahva osaaminen digitaalisissa teknologioissa, joka luo meille strategista kilpailuetua maailman markkinoilla.

Digitaalisuus läpäisee tänä päivänä niin teollisuuden, logistiikan kuin puolustuksen sektorit ja on avainasemassa vihreässä siirtymässä. Digiratkaisujen kysyntä avaa uusia markkinoita ja mahdollisuuksia laajentaa toimialaa. Jo nyt puolustusviennin alalla näemme sen, miten kova rauta saa rinnalleen ohjelmistokehittämistä, data-analyysiä ja satelliittipaikannusta.

Teollisuutemme painopisteet tulisi heijastua myös niissä pöydissä, joissa kansainvälistä teknologiapoitiikkaa määritellään. Samalla käännämme katseemme länteen. Ruotsi on jo nyt tärkein kauppakumppanimme, mutta se voisi olla sitä myös kokonaisturvallisuuden osalta. Toimitusketjut ja huoltovarmuus sekä puolustusyhteistyö – yhdessä Ruotsin kanssa voimme vahvistaa yhteiskuntien kokonaisturvallisuutta toisiamme hyödyttäen.

Elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon tiiviimpi yhteistyö uhkien ja kriisitilanteiden, mutta myös vientituotannon osalta on tässä keskeisessä osassa. Suomella on tulevaisuuden osaamista ja ratkaisukeskeisyyttä – nyt on aika kääntää meidän vahvuuksiksi myös uudessa maailmantilanteessa.

Ville Skinnari

Olemme Suomessa ajautuneet tilanteeseen, jossa tavalliset ihmiset eivät saa enää oikeutta siksi, että vääriä päätöksiä tehneet virkamiehet saavat jatkaa toimintaansa ilman sanktioita. Esimerkkejä kykenee hakemaan jokainen vähänkin ajatteleva täysijärkinen suomalainen. Mitä mieltä olette seuraavista päätöksistä: Auerin lasten oikeuskelpoisuus, Orimattilan uhrille määrätyt oikeudenkäyntikorvaukset, miljoonien suomalaisten veronmaksajien maksamat oikeudenkäyntikulut Afrikan maiden tuloksettomista oikeudenkäynneistä 20 vuotta sen jälkeen, kun ihmisoikeusrikokset ovat tapahtuneet (näytön vaikeus), yli 10 vuotta kestäneet oikeudenkäynnit, joissa osalliset ovat riippuneet löysässä hirressä päätöstä odottelemassa, ahneiden pankkikriisissä rikastuneiden asianajajien täysin käsittämättömät oikeuskorvaukset (jatkuvat), tavallisten suomalaisten mahdottomuus käydä oikeutta kohtuullisin hinnoin riita-asioissa silloin, kun vastapuolena on joku instituutio, pankki tai vakuutuslaitos… Uskomattominta on FIVAN toiminta, jossa se pitkitti rikosilmoitusta, että Nordean ja Danske Bankin 300 miljardin rahanpesusyytteet vanhenivat. Tätä luetteloa voisi jatkaa, mutta silloin kolumniini ei mahtuisi enää mitään muuta.

Me olemme nyt Suomessa tilanteessa, jossa tavallisen yksilön sananvapaus, omaisuudensuoja, ihmisoikeudet ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti ovat olleet jo kauan tyypillistä itäeurooppalaista ja toveri Putinin Venäjän tasoa. Miksi vaaliteemoiksi ei mikään puolue ole ottanut oikeusvaltio-Suomen saneerausta. Kukaan ei tosissaan ole uskaltanut lähteä puolustamaan Manu Koiviston oikeusmurhia, joissa kymmenentuhatta yrittäjää menetti omaisuutensa ja tuhannet tekivät itsemurhia siksi, että instituutiot säilytettiin ja maksumiehiksi pistettiin aivan tavallisia yrittäjiä siksi, että he ja Suomen pankki puolusti vahvaa markkaa ja hylkäsi sitten valuuttalainoja ottaneet yrittäjät kuin lainsuojattomat oman onnensa nojaan.

Maamme poliitikot huutavat suurella äänellä Unkarin oikeusvaltion perään, mutta unohtavat, että meiltä puuttuvat niin perustuslakituomioistuin kuin sen, että meilläkin presidentti nimittää maan korkeimmat tuomarit. Missä meillä ovat taloustieteilijät, jotka uskaltaisivat viimein nostaa nämä asiat keskusteluun ja arvioida tieteellisesti Koiviston konklaavin ihmisoikeusrikokset – SSP-sopimuksen ja muut salatut sopimukset. Tässä olisi monille väitöskirjatutkijoille työsarkaa runsaasti. Vaikka asiakirjat olisivatkin salattuja 50 vuotta, niin tieteellistä tutkimusta voidaan silti tehdä nykyistenkin dokumenttien pohjalta.

Suomen hyvinvointivaltioperiaatteet rapisevat koko ajan, sillä media ei jostain syystä ole uskaltanut kyseenalaistaa Suomessa tavallisen kansalaisen huolia olemattomasta oikeusturvastaan. Suomessa varallisuus näyttelee yhä enemmän tuomioistuinratkaisuissa. Köyhät ja rikolliset saavat Suomessa ilmaisen oikeudenkäynnin, mutta keskiluokan ei kannata lähteä käräjöimään pikkuasioista ilman oikeusturvavakuutusta. Niissäkin korvaussummat harvoin kattavat kaikkia oikeuden kokonaiskulut. Oikeusvaltioperiaatteet voi jokainen lukaista netistä ja todeta, että Suomi on putoamassa auttamattomasti kyydistä. Oikeusvaltiomme toimii kansainvälisen mittapuun mukaan hyvin lasten, turvapaikkahakijoiden ja seksuaalivähemmistöjen suhteen, mutta ei ns. tavallisen kansan suhteen.

Hyvä esimerkki tulee nyt oikeudenkäynnistä kesänaapuristamme. Naapurimme kävi olemattomasta rajakiistasta oikeutta kuusi vuotta maanomistajan kanssa. Hän voitti riitansa, mutta molemmat menettivät yhteisvastuullisesti rahaa tässä pelissä oikeudenkäyntimenoina 140000 euroa siksi, että molemmat luottivat asianajajiinsa, jotka vedättivät molempia osapuolia useiden vuosien ajan pitkittäen oikeudenkäynnin kaarta tahallaan. Pyrhoksen voitto on tyypillistä oikeudenkäyntiä ja osoittaa, että sovittelu ilman ahneita tuomareita olisi tässä tapauksessa todella kannattanut.

Suomessa oikeudenkäyntejä peruutetaan koko ajan. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa peruttiin viime vuonna yli 450 oikeudenkäyntiä, koska osapuolet eivät ehtineet tulla paikalle. Syyt ovat moninaisia, milloin tulkkia ei saada paikalle, milloin haastetta ei ole kyetty toimittamaan perille tai siksi, että rikostutkinta ei ole valmistunut ajoissa ja syyte on tästä syystä jo vanhentunut. Näillä syillä oikeuslaitoksen kustannukset karkaavat tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Eri oikeusasteissa päätökset muuttuvat täysin päinvastaisiksi; eniten vanhoissa omakotitaloissa. Viime vuonna yli 8000 pääkäsittelyä on jouduttu perumaan maassamme. Näin ei voi jatkua oikeusvaltiossa. Oikeuslaitoksemme tarvitsee kokonaisvaltaisen uudistamisen, jolle on kyettävä varaamaan valtion budjetista riittävästi varoja. Henkilökuntaresursseja ja tutkijoiden määrää on lisättävä ja huolehdittava, että suomalainen saa päätöksen oikeusasiassaan vuodessa eikä nykykäytännön mukaan 10 vuodessa.

Juhani Melanen

Olen viimeisten viikkojen aikana tehnyt muuttoa ja useaan kertaan törmännyt ajatukseen siitä, miten paljon ihmisellä voi olla tavaraa, jota ei edes muistanut olevan olemassa. Kaikkea sitä, mitä joskus on tarvinnut kipeästi ja hankkinut itselleen, mutta muutaman käyttökerran jälkeen tavaralle ei enää ollutkaan käyttöä. Tarpeettomaksi jäännin seurauksena tavara on jäänyt johonkin laatikkoon pölyttymään ja täyttämään tilaa. Vaikka maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kärsivät monenlaisesta puutteesta, niin suuri osa länsimaissa asuvista ihmisistä kärsii enemmänkin tavaran paljoudesta.

Tavaraa on nykyään enemmän kuin ikinä koko ihmiskunnan historian aikana ja moni asia on helpompaa kuin aikaisemmin, koska erilaiset koneet ja laitteen tekevät arjesta fyysisesti vähemmän kuormittavaa. Tästä huolimatta ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan näytä parantuneen aivan samassa suhteessa. Moni jää todella yksin, koska erilaiset laitteet korvaavat tarpeen kohdata oikea ihminen jossain oikeasti olemassa olevassa paikassa, ihan vain yhtenä esimerkkinä.

Jeesus kertoi ihmisille olevansa elämän leipä, hän myös mainitsi, ettei ihminen elä vain leivästä, joka on näkyvää, vaan tarvitaan jotain enemmän. Jeesuksen puhe leivästä on häkellyttävän ajankohtaista. Elämän leipä antaa tarkoituksen ja merkityksen sekä kutsuu yhteen, katoava leipä eli kaikki se millä täyttää kaapit ja komerot, antaa iloa ja tyydytystä hetkellisesti.

Ei ole väärin helpottaa omaa arkea apuvälineillä, ja jokainen tarvitsee päivittäin monenlaisia hyödykkeitä elääkseen. Mutta ehkä välillä on hyvä tutkia millä kaikella on täyttänyt omat kaapit. Ja ehkä kaikista tärkeintä on pohtia, viekö kaikki se mitä komeroista löytyy liikaa tilaa paitsi komeroista myös omasta mielestä.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk

Vaalikeväästä huolimatta ministerin tehtävät velvoittivat minua matkustamaan keskiviikkona ja torstaina Tukholmaan. Arlandan lentoasemalla lumisade sotki lentoliikenteen ja vitsailinkin ruotsalaisille, että tulkaa ottamaan meiltä mallia, miten lumityöt tehdään. Ainakin lentoasemamme on esimerkki koko maailmalle. Tukholmassa lumi ei ehkä ole niin tuttu asia kuin meillä ja sen kyllä huomaa. Suomi – Ruotsi maaotteluista täällä ei nyt puhuta. Nyt puhutaan yhteistyöstä, yhteisestä turvallisuudesta ja siitä miten tärkeitä olemme toisillemme. Mutta parhaat ystävät osaavat myös kilpailla.

Ruotsin parlamentissa keskustelimme avainhenkilöiden kanssa Nato – prosessin tilanteesta ja Ruotsin oman lainsäädännön valmistelusta. Kaikki etenee suunnitelmien mukaisesti. Tapasin myös puolustusalan yrityksiä, joiden merkitys myös Suomelle on keskeinen. Pelkästään Saabilla on Ruotsissa 40.000 työntekijää. Kasvua haetaan nyt Suomesta ja suomalainen osaaminen kiinnosta. Miten ja kuinka sekä kenen kanssa valmistamme jatkossa tarpeeksi materiaaleja oman ja yhteisen puolustuksemme käyttöön? Tätä yhteistä työtä tehdään nyt ja tätä työtä seuraavan hallituksen tulee jatkaa. Samalla luomme työpaikkoja ja turvallisuutta suomalaisille sekä rahoituspohjaa laadukkaalle koulutukselle ja sosiaali – ja terveyspalveluille. Ruotsi yhteistyömme monipuolisuudesta kertoo se, että tapasin myös musiikin ja kulttuurialan toimijoita. Tukholmasta saapuu Suomeen kokonainen matkustajalaiva start-up yhtiöitä ja sijoittajia. Lahdestakin on täällä osaamista ja Lahti kiinnostaa paljon myös Ruotsissa. EU – ministerikokouksessa tapasimme Ukrainan varapääministerin. Suomi on tukenut Ukrainaa laajasti ja monipuolisesti 800 miljoonalla eurolla. Korostin puheessani jälleenrakennuksen tärkeyttä ja suomalaisen osaamisen monipuolisuutta. Tapaan Tukholman alueella myös täällä jo pitkään asuneita suomalaisia. Suomen asiat kiinnostavat ja tulevat vaalitkin. Perinteitä meillä täällä on. Muistan, että isäni Jouko teki paljon yhteistyötä Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten ja lahtelaisten kanssa jo 1980-luvulla. 50 – vuotta täyttänyt Etelä-Lahden Demarit tunnetaan myös Ruotsimme ja saimme myös kutsun vierailla täällä kesän aikana. Erinomainen idea ja uskon, että saamme hyvän ohjelman aikaan yhdessä ruotsalaisten ystäviemme kanssa.

Tällä viikolla kiersin Lahdessa ahkerasti: Jalkauduimme lapsuuden kotikonnuilleni Hennalaan, Liipolaan, Launeelle ja Renkomäkeen, jossa kohtasimme paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Keskustelut ovat pyörineet tärkeiden aiheiden ympärillä; toimeentulo, terveyspalvelut, nuorten jaksaminen. Vaikka nyt edessä eduskuntavaalit, ihmisiä puhututtaa paljon paikalliset asiat, jotka kuuluvat Lahden kaupungille tai Hyvinvointiyhtymälle. Nämä ovat itsellenikin isoja asioita, joista nouseva huoli on ymmärrettävää ja tärkeää. Siksi on hyvä, että myös paikalliset vaikuttajat, valtuutetut ja alueelliset päättäjät ovat olleet hyvin mukana kiertueilla.

Ammattiliitto Pron vaalipaneeli Lahdessa haastoi ehdokkaat keskustelemaan työmarkkinoista ja oppimisesta. Suomen vahvuus on aina ollut sopiminen ja tämä Suomen malli on nyt rikki. Ei voi olla, että näin usein joudutaan menemään sovittelulautakunnan kautta. Tilannekuva on toivottavasti kaikilla yhteinen. Nyt pitää löytää ratkaisuja ja tässä työmarkkinaosapuolten pitää itse olla ratkaisukeskeisiä. Tämä ei tarkoita, että tulisi puuttua työrauhajärjestelmään. Paikallinen sopiminenkin on edennyt hyvin, vaikka välillä kuulee muita väitteitä. Kun on perinteitä sopia, yleensä sopiminen onnistuu. Se näkyy useilla toimialoilla, kuten kemianteollisuudessa ja rakennusteollisuudessa. Paneelissa pohdimme etätyön tasa-arvoisuutta ja sitä, miten kotoa työskentely vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon. Kaikilla työntekijöillä ei ole mahdollisuutta järjestää itselleen esimerkiksi erillistä työhuonetta, vaan töitä tehdään keittiöstä tai sohvalta.

Perjantaina tulen pääsen kotiin Lahteen, Raksa -messuille ja tietenkin Pelicans – Kalpa otteluun!

Ville Skinnari