Äänestäkää nuoret

Kyseenalaistakaa kaikki – Ulos ummehtuneisuudesta

Nuorilla on enemmän tietoa tänään kuin koskaan aiemmissa vaaleissa, silti moni jättää äänestämättä. Olen seurannut ohjelmaa myytinmurtajista mielenkiinnolla, sillä samanlainen myytti täytyisi purkaa myös nuorten osallistumattomuudesta politiikkaan.
Politiikan tutkijat ovat huomanneet, että esimerkiksi perussuomalaisten kannattajista neljäsosa uskoo, että puolue on hallituksessa. Vastaavasti neljäsosa vihreiden kannattajista uskoo, että puolue on oppositiossa.

Vaaleissa joudutaan miettimään omia arvoja ja asenteita. Nuorilla ei vielä ole selkeää kuvaa siitä, mikä puolue mahdollisesti ajaisi juuri hänelle tärkeitä asioita. Vain erittäin harvat ovat todellisuudessa lukeneet puolueiden vaaliohjelmat ja valinta tehdään usein pelkästään MUTU- tuntumalla tai sitten äänestetään jotain tuttua julkkista, jota fanitetaan muutenkin.
Tieto on nyt ladattu internetiin enemmän kuin missään vaaleissa aikaisemmin. Erilaisia bolgeja voi lueskella ja osallistua sosiaalisen median areenoilla keskusteluihin melkein mielin määrin. Juuri nuoret seuraavat symboleja ja yhteiskunnassa esiintyviä trendejä enemmän kuin heidän vanhempansa ja ovat muutoshakuisempia kuin yleisesti luullaan.Erityisesti yliopistossa opiskelevat nuoret osaavat käyttää hyväkseen tieteen tarjoamia perusteltuja
ja faktoja hyväkseen tehdessään päätöksiä seuraavissa valtiollisissa vaaleissa.

Suurin osa ihmisistä on kiinnostunut vain niistä asioista, jotka koskevat heidän omaa elämäänsä ja lähipiiriään. Nuoret joutuvat tekemään valintansa monista lähtökohdista eivätkä ole yhtä itsekkäitä ja suppeasti omaan napaansa tuijottajia kuin jotkut tietyt erityisryhmät kuten paperityöläiset ja ahtaajat, jotka omaa etuaan tavoitellessaan ovat valmiita pistämään vaikka maan talouden sekaisin saavuttaakseen päämääränsä.

Yhtä ainoaa oikeaa viisasten kiveä ei ole olemassa, vaan asioita täytyy katsella laajemmasta perspektiivistä ja pitkäjänteisemmin kuin aikaisemmin.
Nuoret joutuvat kantamaan suurten ikäluokkien itselleen ajamat kohtuuttomat etuudet ja eläkkeet,vaikka itse rimpuilevat pätkäöissä ja etsivät töitä 24 tuntia vuorokaudessa. Moni nuori kokee turhautumisena sen, että on lähettänyt kymmeniä työhakemuksia saamatta edes vastausta.
Nuorten työaikaa pyritään pidentämään 65 vuoteen, samaan aikaan kun herrat vetäytyvät itse mitään kipua tuntematta eläkkeelle ja golfaamaan jo 58-60-vuotiaina. Tässä on antagonistinen ristiriita sanojen ja tekojen välillä.

Peruskysymys on kuitenkin, miksi nuorten pitäisi olla maksumiehinä vanhemman sukupolvien tekemiin virheisiin?
Onko meidän nuorillamme riittävästi tietoa talouspolitiikastamme, jotta he voisivat tehdä omat ratkaisunsa objektiivisesti. Vastaus on: kyllä!
Koko ajan hoetaan ”rahaa ei ole” diskurssia, mutta samaan aikaan jaetaan suuryhtiöiden johtajille miljoona bonuksia siitä, että he ovat onnistuneet vähentämään alaltaan 500 työpaikkaa ja täten kohottaneet yhtiön ”shareholders valuea” eli osakkeenomistajien etua. Eihän tämä näin voi mennä! Monille lahtelaisille nuorille julkisten palveluiden ja tukien leikkaukset ovat totisinta totta. Asiat kasaantuvat, koska nuoret ovat monien ristiriitojen paineessa. Pitäisi perustaa perhe, saada vakituinen työpaikka, maksaa opintolainat, suorittaa asevelvollisuus ja uskoa, että globaalimaailmatalous ei romahda suoraan nuorten syliin.

Näistä lähtökohdista on kuitenkin uskallettava katsoa tulevaisuuteen ja muuttaa maailmaa.
Päteviä ehdokkaita on myös nuorissa, äänestäkää siis nuoria, älkääkä ”vanhoja pieruja”. Heidän aikansa on ohi.

 

Marianpäivä

Kevään pääsiäistä edeltävän paastonajan rikkoo tähän maaliskuun loppuun sijoittuva Marianpäivä. Päivää kutsutaan myös Marian ilmestyspäiväksi, sillä enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja ilmoitti, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Hän antaa pojalle nimen Jeesus.

Vuoden kierrossa on ollut muitakin Marianpäiviä. Marian käyntipäivää on vietetty 2.heinäkuuta. Silloin on muisteltu Marian vierailua Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona. Tätä päivää on kutsuttu myös Heinämaariaksi, koska se sijoittui heinäkuun alkuun.

Maria oli nuori neitonen, tavallista köyhää kansaa. Kuitenkin Jumala valitsi hänet. Näin Jumala osoittaa, kuinka hänen valintansa ja armonsa kohdistuu alhaiseen, pieneen ja heikkoon. Juuri sitä myös joulun tapahtumat osoittavat.

Marian sydän oli vilpitön. Hän oli uskossaan nöyrä. Siksi hän tahtoi suostua Jumalan suunnitelmaan. Ja hän tahtoi antaa kunnian Jumalalle. Niinpä hän valintaansakaan ei katso omaksi onnistumisekseen tai ansiokseen, vaan hän kiittää ja ylistää Jumalaa, joka osoittaa rakkauttaan pientä ihmistä kohtaan.

Marian sanoin voimme tunnustaa: ”Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.”

Heikki Pelkonen

 

Nykyajan kummajainen kotiäiti

Suomessa on vallalla kummallinen käsitys nimenomaan sosiologien ja taloustieteilijöiden takia:
yhteiskunnan verovaroilla kouluttama laadukas nainen menettää parhaimmassa työmarkkinaiässä kilpailukykynsä ja yleisellä tasolla heikentää bruttokansantuotetta olemalla pois työmarkkinoiden ulkopuolella ja ulottumattomissa 3 vuotta. Tämä siksi, että he uhraavat 3 vuotta lapasen hoitoon kotona. Tätä totuutta vastaan taistelee ainakin mäntsäläläinen Mikkosten perhe, joiden oma ohjelma onneksi loppui ennen kuin se oli edes kunnolla alkanutkaan..
Suomessa alle 3-vuotista naperoa revitään joka suuntaan ja joka taholta. Toiset uskovat yksilölliseen luovuuteen, toiset jakamisen ja yhteisöllisyyteen. Mukana hääräävät kasvatustieteilijät, jotka kannustavat omia erimielisiä porukoitaan milloin mihinkin pilottihankkeeseen. Mukana hääräävät neurologit, psykiatrit ja kaiken maailman kotouttamisasiantuntijat, jotka suosittelevat sitä sun tätä, riippuen lausunnon maksajasta.
Jostain syystä 100 euroa on se raja, jonka jälkeen parku alkaa. Tämä summa kuulemma kasvattaa kotiin jäävien naisten joukkoa peräti neljä prosenttia.
Muutamat tutkijat kuten Tuomas Kosonen päätyy toteamaan, jotka on kohdennettu vain töistä poissaoleville, kannattaisi pienentää.

Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että tyttäreni Miia teki juuri näin hän jäi kotiin katsomaan tyttärentytärtäni Evitaa kolmeksi vuodeksi.Hän oli poissa hektisiltä työmarkkinoilta juuri tämän kriittisen kolme vuotta. Tullessaan takaisin johtavalle paikalle maailman suurimpaan vakuutusyhtiön Suomen osastolle, hän koki välittömästi vastarintaa. Hänen töitään kolme vuotta tehnyt työntekijä ei kiltisti tyytynytkään saamansa alennukseen, vaan ryhtyi kapinoimaan häntä vastaan. Yleistä tämä on nimenomaan naisille. Joku uhraa kaiken työlleen joku näkee laajemmalle ja haluaa elämältään muutakin kuin työsuorituksia ja firman eteen raatamista.

Konsensus kotihoidon tuen turmiollisuudesta on Suomessa hämmästyttävä. Joidenkin tutkijoiden, kuten Kelan erikoistutkijan Anita Haatajan mukaan kotihoidon tuki on ylläpitänyt perinteistä sukupuolijakoa enemmän kuin mikään muu tekijä 1990-luvulta lähtien. Suomi vaikuttaa OECD maiden joukossa kummalta kotiäitiyhteiskunnalta, jossa joka toinen alle 3- vuotiaan lapsen äiti jää kotiin.

Tosiasia kuitenkin on, että palkkatyö ei ole naisen identiteetille niin keskeistä kuin, mitä 1800-luvun sufrageetit eli naisaisanaiset opettivat. Moraali ja arvot, joille oma identiteetti rakentuu, eivät ole toteutuneet Suomessa karkeina tasa-arvokiintiöinä. Kaikki tietävät, että suomalaisessa työelämässä kärsitään siitä eniten tällä hetkellä, että työssä ei ole mielekkyyttä. Ainoa arvo on shareholders value eli osakkeenomistajien etu. Onko tässä nyt kyseessä juuri se ”ristiriitaisten tehtäväksiantojen hybridi”, jota ilmaisua käyttäytymistieteilijä Eeva Kaukoluode käsittelee väitöskirjassaan?

Minusta sanoilla voidaan keimailla akateemisissa piireissä, mutta ei arkielämässä. Jokaisella suomalaisella perheellä täytyy olla oikeus itse päättää omasta ja lastensa elämästä. Mikäli menetellään muuten tehdään sovittamaton virhe, joka kostautuu myöhemmin elämässä. Mielestäni tämä valinta on joskus jopa pako ahtaasta uraputkesta tai alipalkatusta pätkätyöstä huoltoaseman kassalla. Me tarvitsemme ihmiskasvoista politiikkaa myös kotiäideille; ei mitään kunnan syöttämää pakkopullaa.

 

Rukous on uskon kieltä

Evankeliumissa sairaan pojan isä etsi rohkeasti apua Jeesukselta (Markus 9:17-29). Hänen uskontunnustuksensa oli parkaisu ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Näin yksinkertaisella tavalla isä tunnusti uskovansa Jumalan Poikaan. Mutta samalla hän myönsi oman epäuskonsa. Kuinka rohkeaa! Ainoastaan silloin kun tunnistaa oman epäuskonsa, voi iloisesti tunnustaa, että usko Kristukseen on Jumalan lahja.

Uskohan on sitä, että ihminen on avoin Jumalan toiminalle. Meillä ei ole itsessämme voimaa uskoa Jumalaan ja sen vuoksi Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan. Rukous on avoimuutta Jumala puhuttelulle ja se kääntää katseemme omasta itsestämme kohti Jumalaa. Rukous ei ole mikään menetelmä, jolla voisi voittaa oman voimattomuutensa, vaan se on pohjimmiltaan sydämen nöyrää puhetta Jumalan kanssa.

Rukouksessa me emme muuta Jumalan asennetta suhteessa meihin, vaan poistamme itsessämme olevia esteitä, jotka estävät meitä näkemästä Hänen hyvyyttään. Joku on sanonut, että Jumala ei tarvitse rukouksiamme, vaan me itse. Lutherin mukaan rukouksen tarkoitus on saada tapahtumaan myös meissä se, mikä muutenkin vääjäämättä tapahtuu meidän ulkopuolellamme.

Jeesuksen parantamistoiminta tähtäsi ytimeltään siihen, että ihmiset uskoisivat Jumalan rakkauteen – Jeesukseen Kristukseen, koska hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matteus 28:18). Evankelista ei kerro mitään parantuneen pojan reaktiosta. Mitä hän mahtoi nyt ajatella Jumalasta? Mitä hän olisi sanonut, jos häneltä olisi kysytty Jeesuksen antamasta terveydestä?

Paraneminen voi olla myös elämänasenteen muuttumista. Vakavoitumista sen suhteen, että sielu, henki ja ruumis ovat erottamattomasti yksi kokonaisuus. Henkemme kaipaa Jumalaa, sielumme tarvitsee Kristuksen seuraamista ja ruumiimme rasitusta, lepoa ja huolenpitoa.

Kari Eskelinen

 

Vartioitu Suomi vartioi

Kuka katsoo vartija perään?

Poliisivirat on jäädytetty rahapulassa ja meitä vartioi nahkatukkainen erilaisten vartijoiden armeija, joilla on mitä erilaisimpia tutkintoja ja valmiuksia hoitaa tehtäviään. Peruskurssi on 60 tuntia edellyttäen 40 tunnin peruskurssin. Näillä ulkoistetuilla järjestyksenvalvojilla ei ole oikeutta edes
poistaa henkilö julkiselta alueelta, ottaa henkilö kiinni tai säilöön ilman rikoksen tekoa tai etsintäkuulutusta, tarkastaa henkilöä tai hänen tavaroitaan, takavarikoida laillisia esineitä tai edes pyytää näyttämään henkilötodistusta. Mutta he saavat poistaa henkilön yksityisalueelta ellei hän noudata käskyä ja ohjeita tai jos on ilmeistä, että henkilöllä ei ole oikeutta oleskella alueella.

Järjestyksen valvojan peruskoulutus on 35 tuntia, mikä riittää perinteisen tivolialueen vartiointiin ja kauppakeskuksiin.
Nämä veikkoset hoitelevat sitten meidän turvallisuudestamme. Usein näitä tyyppejä leimaa kaappimainen olemus ja kuntosaleilta piristeillä hankittu vyötärö sekä siilitukka. Useimmat ovat koulu- tai armeijakiusattuja vekkuleita, jotka ovat päättäneet , että nyt perkele maksetaan
kaikki takaisin ja odottavat vain oikeaa hetkeä jymäyttää jousipampulla jalkapohjiin tai ruiskuttaa pippurisumutetta ”vittuilevien” juoppojen silmiin.

Tilanne on varsin mielenkiintoinen. Julkisuudessa täytyisi käydä ehdottomasti kunnon keskustelu siitä, mitkä tehtävät kuuluvat ja on ehdottomasti säilytettävä viranomaisilla ja heidän hoidettavanaan ja mitkä tehtävät kuuluvat ”narikan” puolelle. Meitä vartioi epämääräinen joukko marketeissa ja juna-asemilla. Vartiointiliikkeet voivat Suomessa ja muuallakin erittäin hyvin. On ehdotettu, että poliisi luopuisi jopa vankien kuljettamisesta ja se ulkoistettaisiin.

Meidän olisi uudelleen määriteltävä vartioliikkeiden asema yhteiskunnassamme. Kaikenlainen väärinkäyttö on mahdollista. Jos ikävälle asiakkaalle halutaan antaa kunnon kyyti nahkatakkiväen keskuudessa, voidaan liiketunnistimet pistää näyttämään rauhallista katunäkymää, kun joku tahaton vitsiniekka saa elämänsä kohtelun pienestä vitsistä. Menepä todistamaan pahoinpitely myöhemmin!

Nämä ns. ammattilaiset tietävät kameroiden kuolleet pisteet. Pokat saavat aina kyytiä, kun tilanne sitä vaatii. Toki on myös hyvä, että bussinkuljettajien turvallisuus on jonkun turvallisuusasiantuntijan hoidossa, mutta silti kontrolloituna. Satunnaisten väkivallan uhreiksi joutuvat useimmiten kerjäläiset, tummat, alkoholistit ja kodittomat. En ole niinkään vakuuttunut siitä, että juuri nämä komeisiin renseleihin sonnustautuneet ”kaapit” takaisivat heidän juuri heidän turvallisuuteensa. Nämä vartijat todistavat aina väkivalta tilanteissa varsin yhdenmukaisesti ja toistensa lausuntoja tukien. Ei korppi korpin silmää noki.

Meillä on jokamiehen oikeudet. Miettikää vielä, milloin olemme sellaisessa yhteiskunnassa, jossa
todella hyväosaiset asuvat sähköaitojen takana. kaukana se ei enää ole Suomessakaan.

 

Älä jätä väliin!

”Tylsää, niin tylsää”, laulan ja poljen kuntopyörää. Vaihdan laulua: ”Tylsempää ja tylsempää” ja jatkan polkemista. Minuutit pyörän mittarissa karttuvat hitaasti, ajatus poukkoilee, hiki alkaa virrata. Olisin mieluummin mennyt lenkille, mutta ulkona sataa räntää ja keli on liukas. Kiusaan siis itseäni maailman tylsimmällä liikuntalajilla, koska se on minulle hyväksi. On kyse terveydestä. Ehkä elämästäkin. Liikkumattomuus voi olla kohtalokasta.
Luulisi liikkumisen innostavan, kun tämän kaiken tietää. Kevätauringossa sitä lenkkeilee ihan ilokseen, mutta rospuuttokeleillä ulos lähtemisen kynnys nousee. Silloin on pakotettava itsensä tylsään kuntopyöräilyyn, vaikka olisi kiusaus tehdä jotain muuta mukavampaa tai hyödyllisempää tai siirtää liikuntahetki huomiseksi. Tai vain jättää väliin.

Jeesuksellakin oli kiusauksensa. Kiusaaja houkutteli häntä luopumaan saamastaan kutsumuksesta, jättämään väliin. Jeesus ei taipunut. Kiusaaja vetosi ruumiillisiin tarpeisiin, turhamaisuuteen, ahneuteen. Jeesus ei langennut ja kiusaaja jätti hänet rauhaan.
Paastonajan ensimmäisen sunnuntain aihe kutsuu minua harjoittamaan itsekuria, voittamaan kiusauksen velttoilla. Kuntopyöräharjoitus tylsyydessään on mainiota itsekurinpalautusta. Se perustuu henkisen kestävyyden, sitkeyden, harjoittamiselle. Kuntopyörän satulassa istuessa on helppo huomata, kuinka paljon hyvää jää tekemättä sen takia, että ei viitsi. Jää auttamatta, antamatta, tukematta ja osallistumatta. Jokainen tekemättä jättäminen vahvistaa velttoutta ja ennakoi seuraavan päätöksen murtumista.

Jeesus antaa meille esimerkin. Hän ei edes suostunut ajattelemaan kiusaajan ehdotuksia, ei käynyt kauppaa ajatuksissaan. Hän vastasi kiusaajalle napakasti kirjoitusten eli Raamatun sanalla. Perimmäinen vahvuutemme löytyy Jumalan sanasta. Se on enkelten ruokaa, joka vahvistaa meidän hengellistä elämäämme. Voi Raamatun lukemista verrata hengelliseen kuntopyöräilyynkin.
Mitenkö minun sitten kävi kuntopyöräilyssäni. Poljin puoli tuntia, en malttanutkaan lopettaa. Kun kerran olin päässyt siihen asti, kannatti polkea viisi minuuttia lisää. Ja vielä viisi. Ja vielä. Yhteensä 45 minuuttia ja venyttelyt päälle! Sitten saunaan. Olo oli loistava ja itsensä voittamisen ilo upea tunne!
Paastonaika on meille kutsu tutkimaan Jeesuksen kärsimystä ja omaa sisintämme, vahvistumaan hengellisessä harjoituksessamme. Se on polku pimeyden kautta suureen iloon. Ei jätetä sitä väliin!

Leena Kukkonen

 

Ahneuden kuplat puhkaistava

Käytä äänesi harkiten äänestäjä

Lähikuukausina ja vuosina olemme joutuneet todistamaan erialisia kuplia kaikkialla inhimillisen toiminnan alueilla. Maailmassa kustaan tyhmää silmään joka päivä. Joku yrittää aina vedättää aina jotain ja maailman kannattavinta toimintaa ovat kaikki sellaiset toimenpiteet, mitkä liittyvät
ahneuteen. Erilaiset pyramidihuijaukset (Muffet ja meidän WinCapita) osasivat huijata niin kenraaleitamme kuin kaikkia muita ahneita varakkaita ja muka vastuuntuntoisia ihmisiä.
Olemme joutuneet todistamaan lähihistoriassa kupliksi sosialismin lupaaman hyvinvoinnin tasaisen jakautumisen, täysin liberaalin kapitalistisen markkinatalouden toimivuuden, diktaattoreiden ihannevaltioiden karahtamisen kiville (Libya. Tunisia ja ja), Suomen it- alan kaikkivoipaisuuden romahtamisen, pappien pedofilian, hiilidioksidikaupan venkoilun, poliitikkojen vaalirahajupakat ja mikä huolestuttavinta totuuden puhumisen katoamisen. Mihin äänestäjä voi todella uskoa enää?

Onhan meillä katolinen Soini, joka vyöryttää nukkuvien äänet katteettomilla lupauksilla ja lupaa jokaiselle taivasosuuden ja puolet valtakunta.
Missään ei oikeasti puhuta ihan totta. Ostaessamme lomamatkan Etelä-Afrikkaan huomasimme , että halpalentoyhtiö oli lisännyt loppulaskuun kaikkia sellaisia toimintoja, joita emme edes tienneet olevan olemassakaan lentopalveluita myyvässä yrityksessä.
Yksilötasolla liikkuvat ja huseeraavat kaiken maailman varastetun tavaran kauppiaat ja naisia naurattavat auervaarat. Meitä kuluttajia hämätään sekundalaadulla ja parasta ennen tarjouksilla. Miljoonia heitetään roskiin vanhentuneiden elintarvikkeiden takia, kun samaan aikaan maailmassa
alkaa ruuan kallistumisen takia olla aito nälänhätä.
Onneksi maailman nuoriso on valveilla. Tiedonvälityksen ja internetin ansiosta sana kiertää nopeasti pallon ympäri ja työtä vailla olevat nuoret ihmiset eivät enää halua alistua yksinvaltiuden orjuuttavaan ikeeseen. Mitä tapahtuu Kiinassa ja Venäjällä, jos nuoriso nostaa siellä päätään. Veikkaukseni on, että rautakorko painaa nuoret panssareiden alle.

Kaiken kruunuksi on nostettu yksilö ja hänen tarpeensa. Yksilön vaatimukset ajavat tällä hetkellä aina yhteisöjen edelle. Raamatun sanoin: näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Myötäelämisen kyky ja sosiaalinen älykkyys ei enää riitä homo lurjukselle. Minä ja minä infantiilinen lallatus jatkuu, eikä vastuuta kanneta enää koko kansakunnasta. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyneet ja talvisodan henki loppuu, kun viimeinen sotaveteraani korhatelee henkitoreissaan jossain siivouskaapin tiloissa Päijät-Hämeen keskussairaalassa.

Silti minua on ihmetyttänyt, että näihin samoihin lupauksiin sorrutaan aina historian jossain vaiheissa. Subprimelainojen röyhkeät kauppiaat eivät olleet kiinnostuneita kenestäkään. He tiesivät, että lopulta veronmaksajien tulevat pelastamaan heidät puolasta, sillä pankkien ja niiden osakkaiden omistajathan eivät nykytalousoppien mukaan saa missään tapauksessa mennä konkurssiin. Kaikki ajavat täysillä valoilla auringon paisteessa liian lähellä toisen auton takapuskuria. Kun ketjukolari tapahtuu, samaan läjään ajaa useita uhreja.

Mahdollisuus on nyt kuitenkin äänestää. Älkää nyt hyvät ihmiset enää äänestäkö niitä samoja tolloja sinne Arkadianmäelle! On aika löytää päteviä ja koulutettuja nuoria ajamaan asioitamme. Kehäraakit pois ja tilalle ajattelevia yksilöitä, jotka näkevät metsän puilta ja arvostavat myös
köyhiämme. Yrittäjyys on se asia, jolla työpaikkoja luodaan. Kuplat on viimeinkin puhkaistava.

 

Itseisvastuu

Tätä on nyt hiukkasen noloa kirjoittaa. Toisaalta kun olen jo useampaan otteeseen ja eri tilaisuuksissa myöntänyt olleeni koulukiusaaja (josta esitän tässä julkisen pahoitteluni), kauheasti menetettävää tuskin on. Ehkä omista tyhmyyksistään avoimesti puhuminen auttaa jotakuta muuta asettamaan asioita perspektiiviin. Sittenhän se on sen arvoista.

No, ei auta viivytellä, mennään asiaan. Olin tiimiytymässä työparini kanssa erään Launeella sijaitsevan marketin tuulikaapissa. Erikoinen paikka, myönnettäköön, mutta meillä oli siinä muutakin puuhaa, osallistuimme nimittäin Yhteisvastuukeräyksen tähän keräyspuoleen. Ja miksipä emme olisi osallistuneet, keräyksen kohteena ovat yksinäiset ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja jos se asia ei kosketa nuorisopappia ja nuorisotyönohjaajaa niin joku on mennyt rekrytoinnissa vikaan. Siellä siis muutaman tunnin päivystimme lippaat ojossa. Siinä ehtii muutaman elämää suuremman ajatuksen vaihtaa niin työparinsa,ohikulkijoiden kuin myös itsensä kanssa, kuten seuraavasta käy ilmi.

Ihmisvirtaa seuratessa ehtii miettiä kaikenlaista. Ehtii myös hieman arvioida ihmisiä. Ulkoasun, ilmeen ja askeleen pituuden perusteella voi päätellä kaikenlaista, siis suomeksi luulla tietävänsä ihmisestä enemmän kuin tietääkään. Koiran karvapeitteeseen tuijottamisesta tai kirjojen arvioimisesta kansien perusteella ovat muinaiset ihmiset jo jotakin lausuneet, mutta jokainen sukupolvi näköjään keksii oman pyöränsä uudelleen.

Kaksi nuoreksi aikuiseksi luokiteltavaa miestä käveli ohi ja äsken mainitsemieni kriteerien perusteella päättelin, että kaljaostoksille oli herroilla matka. Jatkoajatukset olivat linjalla ”jaaha, vai niin, no senhän nyt olisi voinut päätellä” ja sitä rataa, arvannette varmaan. Todennäköisyys sille, että herrat lähtiessään osallistuisivat heikompiosaisten taloudelliseen tukemiseen, oli rahtusta vähemmän kuin olematon. Ja katso, olin oikeassa. Osittain. Keissi oli kainalossa lähtiessä, mutta niinpä vaan pysähtyivät nuoret miehet lippaalle, tipauttivat lahjansa ja katosivat ulos viimaan.

Etsin tikapuut jotta ylettyisin kuiskaamaan työparini korvaan ja kerroin hänelle syöneeni juuri henkisellä tasolla hatullisen sitä itseään. Pysäyttävä kokemus, kaiken kaikkiaan. On hetkiä, kun sana tulee lihaksi. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” ja muita koottuja viisauksia löytyy Jeesuksen vuorisaarnasta evankeliumista Matteuksen mukaan. Muista se, pappi. Muista se, ihminen.

Anu Toivonen,
nuorisopappi ja lähimmäisenraakile

KOLUMNIT -arkisto

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011