Onko Suomella varaa pistää köyhät kyykkyyn ja kasvattaa polarisaatiota ja tärvellä puoluesuhteet?

Olen varaukseton kilpailuun ja demokratiaan uskova tavallinen suomalainen peruslahtelainen eli ns. keskiluokkainen eläkeläinen ”Lahest, muttei puntist!” Olen arvostanut suomalaista politiikkaa, joka on pyrkinyt toimimaan hienon pohjoismaisen hyvinvointivaltion suuntaan. Nyt kuitenkin politiikka Suomessa on muuttunut ja arvot koventuneet, koska vaikuttaminen on siirtynyt normaaleista medioista someen. Siellä riehutaan, korskutaan, kiihkoillaan ja uhoillaan kuin kukot tunkiolla sillä seurauksella, että oikeusjutut kansankiihottamisesta ovat jo alkaneet tukkia oikeusistuimia ”todellisten” rikosten jäädessä tutkimatta vanhentuneina, koska julkkisten mokat myyvät paremmin lehtiä ja nostavat juttujen toimittajat ilman mediakritiikkiä täysin aiheetta itse julkisuuteen.
Huoleni on kasvanut erityisesti siksi, että olen seurannut suurella huolella viime vuosikymmenien ajan sitä, että elinkustannusten jatkuvat kohoamiset ovat kasvattaneet Suomen pieni- ja suurituloisten välistä elintasokuilua. Tämä on nähtävissä erityisesti ulkomaiden tilastoista.

Tärkein asia on tässä kehityksessä se, että inflaatiosta kärsivät aina pahiten köyhät! Sveitsiläispankki UBS:n varainhoidon pääekonomisti Paul Donovan puki ja kirjoitti asiat meille taviksillekin ymmärrettävään muotoon kirjassaan ”The Truth about inflation (Totuus inflaatioista). Kirja on tosin hitaan inflaation vuodelta 2015, mutta sen keskeiset johtopäätökset ovat edelleen erittäin yleispäteviä ja perusteltuja Suomen nykyoloissa. Budjettiriihessä kannattaa nyt todella harkita tarkkaan millaisia turhia yritystukia jaellaan, kannattaako valtion omaisuuden myynti 5 miljardilla ja verokevennykset Suomen rikkaimmille?

Donovanista nykypäivän laskentamenetelmät ovat osin luotettavia, mutta osin harhaanjohtavia siksi, että oikeinlasketut keskivertoluvut jättävät pieni- ja keskituloisten välillä vallitsevan ja vuosi vuodelta kasvavan elintasokuilun näkymättömiin. Tosin myös Suomen keskuspankin tutkijoiden mukaan nopea inflaatio voi lisätä kuluttajien välistä eriarvoisuutta, koska ennestään kertyneet säästöt helpottavat kulutuskyvyn ylläpitämistä (siis niillä joilla on säästöjä). Ne ovat näitä itsestään selviä, vähätteleviä, usein kansalaisten käsityskykyä väheksyviä nollatutkimuksia!

Samasta asiasta ovat huolestuneet onneksi Suomessa muutkin taloustutkijat, kuten esim. Helsingin yliopiston professori Roope Uusitalo, joka on huolestunut nykyhallituksen raastavista ja mahdollisesti liian suurista supistamisriskeistä, jotka kohdistuvat Suomen köyhimpiin kansalaisiin. Hänen mielestään kehitys voi aiheuttaa sen, että supistukset voivat tulevaisuudessa nousta kalleimmiksi kuin nopeasti kuin lyhyellä aikaväillä saavutetut hyödyt.

Donovan tylyttää sattumoisin tai tarkoituksella kirjassaan Suomea eräänä esimerkkimaana. Hän osoittaa selvästi, että Suomen kotitalouksien pienituloisimman viidenneksen elinkustannukset kohosivat 1997-2014 viitisen prosenttiyksikköä enemmän kuin suurituloisten. Nyt uudet tilastot osoittavat elintasonousun erot ovat vain kasvaneet, mutta ne on piilotettu tilastoihin näppärästi.

Suomen poliittinen kenttä on kirjan kirjoittamisen jälkeen totaalisesti muuttunut eriarvoiseksi.
Marinin hallitus syyti rahaa yrityksiin kuin yrityksiin miljoonia ja kasvatti valtion velkaa, kuten nyt yhteiseen rahaan tottunut demari vain voi. Nyt maksamme jo pelkkiä korkoja lähes neljä miljardia euroa ja valtion ensi vuodenkin budjetti on alijäämäinen 10,1 miljardia! Konkurssit ovat lisääntyneet ja arkiset huolet on sysätty nyt pienille eläkeläisille ja muille erityisryhmille, kuten asumistukia saavat yksinhuoltajat ja muut syrjäytyneet. Useimmiten köyhien ihmisten vuokratulot ovat hyödyntäneet eniten suuria asuntosijoittajia, säätiöitä ja ammattiyhdistyksiä, joiden ei ole tarvinnut maksaa edes veroja tuloistaan yleishyödyllisyyteensä vedoten.

Nyt hanat suljetaan ja annetaan ns. markkinatermein luovan tuhon näkyä periaatteella: kaikki köyhät luukulle ja ”fattaan”!
Olen kyllä siitä samaa mieltä, että yhteiskuntamme on tarkkaan tutkittava, ketkä elävät ns. loisina hyvinvointivaltiossamme. Heidät on siirrettävät kortistosta työelämään ns. vaikkapa Kekkosen ajan ”pakkotöihin”.  Työllistymisrahaa on suunnattava hoitoalalle, jossa on kaikkein suuremmat resurssipulat. Tehokuutta on saatava uudelleenkoulutukseen ja nuorten auttamiseen alkuun työelämässä.

Erityisen tyrmistynyt olen näistä miljonäärikansanedustajien, kuten Noora Fagerströmin ylimielisistä lausunnoista viikonlopun Iltalehdessä.”Köyhät ansaitsevat menoleikkaukset ja heidät on saatava sanoa helpommin irti töistä: laiskoja ei suvaita!!”
Suomessa on nyt koettu äänten uusi jako. Persut ovat nyt vaatimassa hyvinvointinationalismia, kansallisen suvereniteetin palauttamista, EU skeptisyyttä ja suhtautuvat humanitaariseen maahanmuuttoon kielteisesti verhoutuneena piilorasismiinsa. Puolueiden vastakkainasettelu ei saa yltyä tuhoavaksi ja repiväksi polarisaatiopolitiikaksi, jossa köyhät unohdetaan täysin!

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Eero Seesvaara: Lahti Energian tuloksenkantokyky ei ole uhattuna lähitulevaisuudessakaan
Stubb vei äänet Liipolassa – Kaksinkamppailu oli muutoin tasaista Etelä-Lahdessa
Jorma Ratia: Perussyy Lahti Energian myynnin tarkastelulle on Lahden talouden tassapainottaminen
Kansanedustaja Mika Kari: Lahti Energian myyntiin tulisi hakea myös valtuuston näkemys
Launeelaiset tekivät juoksuhautakynttilöitä rintamalle Ukrainaan
Erityisavustaja Tuomas Sorsa: Raiteet tulevat tutuiksi sekä työmatkalla että työtehtävissä
Lahti Energian myynti olisi suuri strateginen muutos kaupungin taloudessa
Kaupunginvaltuutettu Jari Rissanen: Energiayhtiön mahdollinen myyntipäätös kuuluu valtuustolle
Lahden valtuusto on paljon vartijana Lahti Energian myyntisuunnitelmissa – riittääkö sen pätevyys?
Kansalaisaktiivi Petri Alastalo: Kaupunkilaisten omistamaa sähköyhtiötä ei saa myydä pääomasijoittajille
Seurakuntapappi Mari Ruuska: Joulukirkossa pääsee pysähtymään hetkeksi joulun ydinsanoman äärelle
Puheenjohtaja Marju Markkanen: Sivistyslautakunnan jäsenet esittivät kritiikkiä Digionen lisärahoitustarpeesta
Rehtori Kari Ratia: Salinkallion peruskoulu lopetettiin kepulikonstein – Nyt sitä kannattaisi hyödyntää erilaisiin uusiin toimintoihin
Jaakko Ripatti: Kirkkoherran työ Launeella oli minulle parasta aikaa työelämässä
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka: Tämä päivä on jo huomenna historiaa
Kaarikadun päiväkodin rakentaminen alkaa muutaman kuukauden päästä
Launeen keskusteluillassa summattiin alueen hyvät ja huonot puolet
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Launeen kirjastolle etsitään korvaavia tiloja Hennalasta
vt. kaupunginjohtaja Mika Mäkinen: Lahden tunnettuutta pitää vahvistaa ja mielikuvaa rakentaa yhä vetovoimaisemmaksi
Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi -kirja julkaistaan marraskuun lopussa
ARKISTO