Me ihmiset kannamme monenlaisia kuormia. Emme edes tiedä, mitä kohtaamamme ihmiset kuljettavat mukanaan. Sydämemme syvimpiä tuntoja avaamme ehkä vain kaikkein läheisimmille, jos heillekään. Jeesus tahtoo, että me emme väsyttäisi itseämme kuormiemme alla. Siksi hän opettaa seuraajilleen pyhää huolettomuutta. Me emme voi kantaa huolta kaikista asioista tai koko maailman asioista. Siksi hän kehottaa katsomaan taivaan lintuja tai kedon kukkia ja muistuttaa, että kullekin päivälle riittää sen omat murheet.
Jeesus tietää meidät. Hän tietää, kuinka vaikeaa on olla murehtimatta. Niin helposti me kannamme taakkoja. Siksi hän sanoo meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Voimme opetella jättämään elämämme asiat hänen haltuunsa ja hänen hoitoonsa. Juuri niin voimme rukouksessa tehdä. Voin kertoa hänelle kaikki elämäni asiat. Saan kiittää hänen huolenpidostaan ja pyytää johdatusta asioihin, joissa tunnen epävarmuutta. Saan rukoilla vaikeuksissa hänen apuaan. Hän kyllä tietää, mitä me tarvitsemme. Ja hän on luvannut pitää meistä huolen. Siksi hän tahtoo vapauttaa meidät uskon luottamukseen, iloon ja vapauteen.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune