Ne jyrää meitit! Näin on Näkkäläjärvet, jos on uskominen viime aikaista mediaa. Tavallisen kuolevaisen pitäisi muka nauttia töistään ja kulkea koko ajan endorfiinipöllyssä 24 tuntia firman ja osakkeenomistajan asialla hankkimassa tälle lisäarvoa ja mammonaa. Eihän nyt jumalauta sen näinkään mene.
Ollessani työelämässä kuuntelin teinien vittuilua 30 tuntia viikossa alipalkattuna viimeisenä perseenä usein sellaisissa tapauksissa jolloin niin sosiaalitantat kuin vanhemmatkin olivat heittäneet herranterttunsa yhteiskunnan ”turvaverkon” huomaan. Tein työni, koska siitä maksettiin periaatteessa muka oikeaa akateemista palkkaa. Minut meinattiin 70- luvulla heittää liitosta, kun kerroin seuraavan vitsin. ”Opettajien palkat ovat kuin naisten kuukautiset. Ne tulevat säännöllisesti kerran kuukaudessa, tekevät kipeää ja kestävät kaksi kolme päivää.” Useimmat” työtovereistani” olivat totisia puurtajia ja pedagogeja Jumalan armosta. He kouluttivat itseään omilla rahoilla kesällä saadakseen lisää pätevyyttä ilman palkan korotusta tietysti.
Työstään nauttivia, en tavannut kuin erityisopettajissa, urheilumaikoissa , teknisten aineiden opettajissa, musiikin maikoissa ja kuvaamataidossa. Muut painoviat peräsuoli pitkällä ja pitivät omaa ainettaan maailman tärkeimpänä. Erityisiä hikipajoja olivat kielten opettajat. Heille s – genetiivin puuttuminen oli perkeleen syntiäkin pahempi virhe. Puhumaan emme oppineet ja vahvatkin verbit unohtuivat.
Ei kukaan voi olla töissä aina täydessä nousussa. Sitä ei kestä elimistö eivätkä työkaverit. Miten helvetissä roskakuskit hankkivat päivittäisen flownsa? Minäpä tiedän; päiväunelmoinnilla! Heidän mietintämyssyssään on varmasti aika annos seksiin liittyviä mielleyhtymiä naapurin rouvasta kylvystä tai sitten muistelevat eilisen päivän urheilutuloksia tai muita juttuja. Haisevat roskapussit estävät esteettisen korkeakulttuurin tuomat säfärit varmasti. Viihtyä ei pidä eikä tarvitse, mutta duuni on hoidettava.
Sitten keskuudessamme kulkee näitä trollaajia, jotka kirjoittelevat erilaisille keskustelu- ja kommenttipalstoille tarkoituksella ärsyttää ja provosoida muita keskustelijoita. Erityisesti Venäjän ihailijat dosentti Bäckmanin johdolla ruokkivat suomalaista mediaa russofobiseksi ja lapsivihamieliseksi yhteiskunnaksi, jossa Venäjä aina leimataan Pahan valtakunnaksi. Näin onkin ja syystä, sillä Ryssä itse ei noudata mitään sopimuksia, mitkä se katsoo itselleen epäedullisiksi tai sen suurvalta asemaa heikentäväksi
Tervetuloa siis väsyneet maanantait ja tiistait, jolloin arki on kohdattava sellaisena kuin se tulee. Siihen kuuluu lapsen itku ja kirveen hionta. Itsensä voittaminen yksinhuoltajan arjessa ja kyyneleitä, joita ei aina voi välttää. Nyt kun viimeistä huutoa on kirjoittaa oma mietelause, oivallus tai elämänohje
ketomaan omasta fiksuudestaan niin minäkin haluan sanoa jotain painavaa mustalla valkoiselle.
” Se, joka vihaa lapsia, ei voi olla kokonaan paha.”! Eihän se ihan oma ole, mutta saatanan sattuva kaikille tosikoille ja mielensä pahoittajille.
Jussi Melanen