Suomi on demokraattinen maa kaikin tavoin, mutta jossain kulkee se raja maksuttomien ja maksullisten oikeudenkäyntien välillä. Seuraava kertomani tarina on totta ja sen kertoja on entinen oppilaani.
Tarina juontaa juurensa 20 vuoden takaa. Opetin silloin Itäkeskuksen yläasteella tavallisen rentoja jurrikoita, joille oli yhteistä ns. skidrowlainen elämäntapa, jota voisi luonnehtia yhteiskunnan ulkopuoliseksi. Silloinen oppilaani Pave ( nimi ei keksitty tai muutettu) oli 20 vuotias,
nyt 34 vuotias , sisäisten huumeidenkäyttäjä on joutunut tekemään erilaisia rikoksia, lähinnä omaisuusvarkauksia, rahoittaakseen huumeiden käyttönsä.
Viime kesänä Pave joutui vastaamaan tekemistään kesämökkimurroista Helsingin raastuvan oikeuteen. Koska Pave ei viimeiseen 15 vuoteen ollut ehtinyt juuri työelämässä viihtyä, hänet katsotaan varattomaksi ja hänelle myönnetään maksuton oikeudenkäynti. Ennen oikeudenkäyntiä Pave on saanut valita Helsingin asianajajaluettelosta mieleisensä oikeudenkäyntiavustajan. Pave tietysti valitsee sellaisen, joka on kallis ja hoitaa hänellekin ”bonuksia” ja ”fattafyffeä” liiviin, kuten termi kuuluu.
Oikeudenkäynnin loppupuolella Paven asianajaja esittää käräjäoikeudelle laskunsa, valmistelukuluineen 12 tuntia a 160 euroa. Käräjäoikeus paljoksuu avustajan käyttämää tuntimäärää ja myöntää hänelle kuitenkin 8 tuntia a 160 euroa eli yhteensä 1280 euroa. Pave saa oikeudessa pienehkön vankeustuomion. Pave ja hänen asianajajansa pitävät tuomiota kuitenkin Paven henkilökohtaisiin elämäntilanneolosuhteisiin nähden liian ankarana ja ilmoittavat tyytymättömyytensä tuomioon ja kertovat valittavansa tuomioista hovioikeuteen. Myös hovioikeus on Pavelle maksuton. Pavelle tämä oli hänen elämänsä 31 maksuton oikeudenkäynti. Samana päivänä samassa käräjäoikeudessa käsitellään kymmenen muun varattoman rikoksentekijän
asioita.
Suomessa on yli 70 käräjäoikeutta, osa pienempiä kuin Paven kotikaupunki Helsinki. Jokainen ymmärtää, että toki Pavekin tarvitsee paraan mahdollisen juridisen avun elämänsä väliaikaisessa alamäessä, mutta keskituloisena eläkeläisenä, minulla ei olisi varaa palkata Paven asianajajaa.
Juuri asianomistaja ja riitajutuissa, kynnys hakea oikeutta , on keskiluokalle liian kallis, koska asianajopalkkiot ovat nousseet kohtuuttomiksi.
”Hyvää kuolinpesää pitää vaalia kuin impeä. Sitä ei missään nimessä saa päästää kuivumaan ja asioissa ei saa kiirehtiä”, kertoili jo edesmennyt tähtijuristi ”Jymy” Gynther jo 1990-luvulla. Päätänkin tämän juttuni vitsiin, jonka kuulin alan miehiltä itse. Mitä yhteistä on spermalla ja
asianajajalla? Molemmissa tapauksissa vain yhdellä miljoonasta on mahdollisuus tulla ihmisiksi.
Juhani Melanen