Ville Skinnari

Miksi EU-vaalit eivät kiinnosta?

Sunnuntaina järjestetään Euroopan Unionin parlamenttivaalit. Euroopan parlamentti on eurooppalaisen demokratian ytimessä. Se edustaa 500 miljoonaa ihmistä. Suomessa vaalien äänestysinto on ollut suhteellisen laimea, kun taas esimerkiksi Belgiassa se on ollut pitkään 90 prosentissa, Tanskassa viimeksi yli 55 prosenttia, meillä Suomessa vuonna 2014 noin 39 prosentti. Vuonna 1996 Suomessa äänestys prosentti oli 68 prosenttia.

Pari päivää ennen EU-vaaleja on hyvä kysyä, miksi näin on Suomessa käynyt. Tulee helposti fiilis, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Eikä se ole ihme, kun kuuntelee mitä ja millaisella kielellä EU:n asioista ja tehtävistä keskustellaan. Monimutkaisia lainsäädäntöhankkeita, omituisia termejä ja asioista keskustellaan vielä mitä vaikeimmilla lyhenteillä. Euroopan Unionissa ja sen parlamentissa päätetään kuitenkin erittäin merkittävistä asioista. Yksinkertaistettuna EU-tasolla on yritetty luoda ja kehittää vallan kolmijaon periaatetta, kun parlamentti päätettiin perustaa vuonna 1979. Pitää myöntää, että vaikeata se on ollut. Meillä Suomessa on tehty tätä harjoitusta jo vuodesta 1919, kun Suomen silloin hallitusmuoto otettiin käyttöön.

EU–parlamentilla on kolme päätehtävää. Ensimmäinen on lainsäädäntötyö. Parlamentti hyväksyy Euroopan komission ehdotuksiin perustuvaa EU-lainsäädäntöä yhdessä EU:n neuvoston kanssa, päättää kansainvälisistä sopimuksista, päättää EU:n laajentumisista ja arvioi Euroopan komission työohjelmaa ja pyytää komissiolta lainsäädäntöesityksiä. Toinen päätehtävä on valvonta. EU – parlamentti toimii kaikkien EU:n toimielimien demokraattisena valvojana, valitsee Euroopan komission puheenjohtajan ja hyväksyy uuden komission kokonaisuudessaan. Se voi äänestää epäluottamuslauseesta ja siten pakottamaan komission eroamaan, myöntää vastuuvapauden eli hyväksyy EU:n talousarvioiden käytön, käsittelee kansalaisten vetoomukset ja tarvittaessa aloittaa tutkinnan. Lisäksi se käy rahapoliittista keskustelua Euroopan keskuspankin kanssa, esittää kysymyksiä komissiolle ja neuvostolle. Kolmanneksi EU parlamentti päättää EU:n talousarviosta yhdessä neuvoston kanssa ja hyväksyy EU:n pitkän aikavälin talousarvion eli monivuotisen rahoituskehykseen. Kansanvalta eli demokratia on arvokas asia. Se on meille suomalaisille itsestään selvyys, mutta näin ei ole kaikissa EU-maissa. Muun muassa Itävallan, Unkarin ja Romanian tilanteesta sen näkee, kun kaikki on kaupan lehdistön vapaudesta oikeusvaltioperiaatteeseen saakka.

EU on ollut rauhanprojekti, jonka kätilöinä toimivat sellaiset visionäärit kuin Jean Monnet ja Robert Schuman. Sotien runtelema Eurooppa pystyi Ranskan ja Saksan johdolla luomaan yhteisen näkemyksen talousyhteistyöstä yhdessä Alankomaiden, Belgian, Italian, Luxemburgin kanssa. Syntyi Euroopan Hiili– ja Teräsyhteisö vuonna 1950 (EHTY). Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri Konrad Adenauer oli keskeisesti vaikuttamassa sodanjälkeisen Saksan asemaan Euroopan kehityksessä yhdessä Ranskan presidentti Charles de Gaullen kanssa. He saivat aikaan historiallisen käänteen, kun entiset arkkiviholliset Saksa ja Ranska allekirjoittivat vuonna 1963 ystävyyssopimuksen, josta tuli yksi Euroopan yhdentymisen virstanpylväistä.

Mutta missä ovat nykyajan visionäärit? Diplomatia ei ole enää muodissa. Repivä ja riitelevä vastakkainasettelu myy ja saa tilaa vaarallisen paljon. Populisti tuo esille ongelmat, mutta ei ratkaisuja. Nyt olisi viimein aika muuttaa myös Euroopan suuntaa. Suomi ja uusi hallitus saa tähän tilaisuuden, kun EU puheenjohtajuuskausi alkaa 1.7. Yhdessä Eurooppa voi vaikuttaa parhaiten suurten kansainvälisten haasteiden ratkaisemiseksi, kuten ilmastonmuutos ja maahanmuutto konkreettisesti. Tarvitsemme EU-parlamenttiin ihmisiä, jotka ymmärtävät näidenkin vakavien haasteiden juurisyyt ja pystyvät luomaan kestäviä ratkaisuja. Samaa tarvitsee Suomikin ja Lahti paikallisesti. Siksi sunnuntaina kannattaa äänestää.

Ville Skinnari

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Harri Koski: Ensi kesänä kellutaan ja nautitaan suomalaisesta järvimaisemasta omalla saunalautalla
Viinintekijä David Cohen: Puhtaat suomalaiset raaka-aineet ovat viiniemme tasapainoisen maun salaisuus
Ohjaaja Jarkko Felin: Henkka & Kivimutka -elokuvan tuotanto näkyy kaduilla ja pihoilla Launeella
Jos suomalaisuus asuisi maisemassa – Järnefeltin jalanjäljissä Kolille
Toiminnanohjaaja Lasse Perttola: Metsäkauriit viihtyvät Launeella, koska siellä on turvallista
Projektipäällikkö Janne Wikström: Porvoonjoentie siirtyy Patomäen tunnelin päälle elokuussa
Hallituksen puheenjohtaja Vesa Koski: ”Juhannus olisi jo mahdollista viettää saneeratussa kodissa”
Ylitarkastaja Mimmi Kaskenpää: ”Palotutkinnan ja onnettomuusselosteen valmistuttua laitoksen toimintaa sekä ennalta varautumista on tarpeen tarkastella”
Fysioterapeutti Rosa Hemming: Liiku, niin jaksat paremmin!
Ikääntyvä kansa tarvitsee itsekkyyttä ja rohkeutta, erityisesti naiset
Helsingintie aukeaa jo kesäkuussa
Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Matematiikan lehtorit Sari Hautala ja Annika Kinnunen: ”Olemme aivan liekeissä, kun pääsemme uuteen monitoimitaloon”
Rehtori Matti Tuovinen: ”Erityisoppilas voi opiskella Sylvia-koulussa turvallisessa maaseutumaisessa kaupunkiympäristössä”
Omalähiö jää tauolle – seuraava lehti ilmestyy 15.5.
Ylikonstaapeli Ari Pinomäki: Maakuntarajan sulku on suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi
Luokanopettaja Tytti Heikkinen: Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle
Koronavirus siirsi Sylvia-kodin juhlia tuonnemmaksi
Hennalan upseerikerholla juhlittiin talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa
Järjestyksenvalvoja Osmo Ruhanen: Kalenteriin merkittiin ensimmäiseksi pelipäivät ja sen jälkeen suunniteltiin muuta elämää
ARKISTO