On juhannuksen aika, keskikesän juhla. Lisäksi juhlimme Johannes Kastajaa. Johannes julisti Jumalan armoa ja tulevaa pelastusta. Kun Johannes syntyi, kaikki olettivat hänen nimekseen tulevan Sakarias, isänsä mukaan. Vanhemmat halusivat kuitenkin nimetä lapsen Johannekseksi. Tämä aiheutti hämmästystä. Kuten Raamatun henkilöidenkin kautta huomaamme, muinaisessa Lähi-Idässä nimellä oli suuri merkitys, se oli osa ihmisen persoonaa. Nimi saattoi viitata sukuun, johon lapsi kuului tai se ennakoi tämän tulevaa elämää tai tehtävää. Esimerkiksi Johannes tarkoittaa Jumala on armollinen. Elisabet oli raskaaksi tullessaan jo iäkäs ja kärsi hedelmättömyydestä. Johannes oli siis vanhemmilleen ihme. Mutta sen lisäksi nimi viittaa Johanneksen tulevaan tehtävään aikuisena.
Edelleen nimen valinta lapselle on tärkeä paikka ja joskus vaikeakin. Nimen tulee tuntua sopivalta lapselle. Lisäksi vanhemmat esimerkiksi saattavat yhä haluta siirtää suvussa kulkenutta nimeä eteenpäin tai kunnioittaa mahdollisesti jo edesmennyttä perheenjäsentään. Nimi saattaa kätkeä Raamatun nimien tavoin sisäänsä myös syvemmän merkityksen, kuten nimet Aarre tai Toivo. Yhä edelleen nimestä myös tulee osa ihmisen persoonaa. Osa sitä, kuka hän on. Siksi Jumalakin kutsuu meitä nimeltä. Se osoittaa, että Hän tuntee meistä jokaisen läpikotaisin. Hän ei kutsu lapsikseen jotain kasvotonta massaa, vaan jokaisen meistä yksitellen ja yksilönä.
Nimeltä Sinut on kutsuttu. Hyvää juhannusta!
Mari Ruuska