Jostain syystä koko maailman poliitisesta elämästä on häviämässä aito keskusteluun, tietoon ja tieteeseen perustuva ratkaisukeskeinen lähestymistapa. Taloudellinen ahdinko onkin huono-
osaisten syytä? Keskiluokkaa viedään somessa pelon ilmapiirissä kuin pässiä narussa. Taitavasti manipuloitu ja indoktrinoitu suuryhtiöiden hallitsema sosiaalinen media on tekemässä meistä kaikista epäsosiaalisia idiootteja, joille vaihtoehtojen sijaan tuputetaan pelkkiä vastakkainasetteluita.
Aikamme snkareita eivät olekaan enää J.F. Kennedy tai Gandhi, vaan uhriutumiseen ja toisten syyllistämiseen keskittyvät Trumpit, Erdoganit ja Orbanit. Nämä narsistiset ja sosiopaattisia piirteitä omaavat johtajat eivät kestä yhtään arvostelua, asiallisesta kritiikistä puhumattakaan. Heitä vastaan esitetty lieväkin kritiikki kuitataan välittömästi facebookissa ja twitterissä valheiksi. Nämä populistiset narrit hyökkäävät agressiivisesti ja näkyvästi heti silloin, kun heihin kohdistuu oikeaa, perusteltua ja tosiasioihin pohjautuvaa yksityiskohtaista ja tarkistettua lehdistökritiikkiä.
”Muuttakaa pois maasta!” Ei kenenkään ole pakko olla täällä!”, tviitit sinkoilevat medioissa kuin ilotulitusraketit ja muuttavat alkuperäisen asian täysin päälaelleen.
Nämä yksinvaltiaat ovat herkkänahkaisia ”noitavainojen uhreja” ja vaativat anteeksipyyntöjä muilta, vaikka itse solvaavat tviiteillään ja mielipiteillään kaikkia niitä , jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan. Miten tämä sitten on mahdollista sivistyneissä demokratioissa? Kehittymätön medialukutaito, vähäinen kouluts, huono itsetunto ja tahallinen vastakkainasettelu, ovat niitä keinoja, joita tässä ”totuuden jälkeisessä” mediapelissä käytetään armotta. Pelottavinta on se, että nykyjohtajat ovat omineet itselleen uhriutumisen käsiteen. Syy on aina muissa, ei minussa!
Tätä samaa käyttävät hyväkseen kaikki kiusaajat, tyrannit ja autoritääriset johtajat. Tämä uhriutuminen on helppo kohdistaa sosiaalisessa mediassa juuri epäkriittiselle ja tyhmälle massalle periaattella ”Kansa ei tarvitse muuta kuin leipää ja sirkushuveja.” Trump lupasi maat ja taivaat autotyöläisille ja maanviljelijöille, Orban hyökkäsi eliittiä ja Suomen puutteellista perustuslakia vastaan, Erdogan syyllistää kaikesta kurdeja ja uhkaa sodalla. Lyhyessä ja kuittailevassa ”Sometodellisuudessa” ei ole aikaa kuunnella toisia tai ottaa muita huomioon, koska oma agenda kulkee kaiken kritiikin edellä. Suomessakin esiintyy tätä ihan samaa uhriutumista ja syyn siirtämistä toisille. Entinen puolustusministeri Niinistö käytti termiä ”perustuslakitalebanit” silloin kun valtio-oppineet arvioivat uuden tiedustelulain perustuslaillisuutta. Arjen sankaruudelle ei ole enää kysyntää, koska omaehtoinen ajattelu ei riitä ratkomaan algoritmien hallitsemaa nykyistä digitodellisuutta!
Juhani Melanen