Täällä sitä taas ollaan, rippileirillä 35 nuoren kanssa. Kuluneen kevään aikana ehti olla monenlaisia tunnelmia ja kauhukuvia siitä, miten rippileirien tänä kesänä käy. Kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi ja Heinäsaaren väki toivotti meidät tervetulleeksi viettämään kahdeksan vuorokautta ihanassa täysihoidossa!

Leirin toisena päivänä tuntuu jo siltä, kuin olisimme olleet täällä pitemmän aikaa. Yhteishenki on alkanut muodostua ja rippikoululaisten ryhmä on sopivan aktiivisesti mukana leirin ohjelmassa. Jotenkin tuntuu siltä, että meistä jokainen suorastaan janoaa olla yhdessä toisten kanssa. Pelikentälle ei paljon tarvitse pelaajia houkutella ja yhteisistä hetkistä ei ole kiire omaan huoneeseen.

”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Leirille lähtiessä saimme monet hyvän matkan ja siunauksen toivotukset. Tuntuu hyvältä, että meitä muistetaan ja meidän puolestamme rukoillaan. Ja jokaiseen uuteen päivään herätessä on mielessä Jeesuksen lupaus siitä, että hän on meidän kanssamme. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Jokaiselle on tilaa olla juuri sellainen kuin on. Jeesus pitää meistä huolta, siunaa ja varjelee.

Siunausta myös teidän Omalähiön lukijoiden kesään!

Pauliina Hatakka