Sunnuntain raamatun tekstin otsikko voisi olla melkein suoraan parisuhdeoppaan sivuilta: ”Jeesus parantaa kuuron miehen”. Luultavasti moni vaimo on tuntenut, että mies on ihan kuuro. Ei kuule eikä kuuntele, ei vastaa eikä reagoi. Mutta samaa voi sanoa myös mies tai kuka tahansa ihminen, joka haluaisi olla vuoropuhelussa toisen ihmisen kanssa. Kuinka vaikea onkaan oikeasti kuulla!

Nykyisin kuuntelemisen taito voi olla entistä vaikeampaa, kun kännykkä ja some vetävät meitä puoleensa. Mikä ihme voima niissä onkaan? Miksi ne voittavat todellisen ihmiskontaktin? Siinä pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka haluaisi puhua minulle. Hän voi olla lapsi tai aikuinen, lähimmäisin tai uusi tuttavuus. Ja silti katse vilkuilee puhelinta, kuuntelee tarkalla korvalla älylaitteen viestiääniä, enkä kuuntele. Se on loukkaavaa ja vahingollista tuolle ihmissuhteelle.

Kuuntelutaidon kanssa kamppailevat voivat tulla suuren Parantajan luo. Raamatunkertomuksessa Jeesus avasi kuuron korvat ja vapautti miehen kielen puhumaan. Me saamme liittyä joukkoon ja pyytää: avaa, Jeesus, meidänkin korvamme, avaa suumme puhumaan hyvää. Silloin osaisimme pysähtyä toisen ihmisen eteen ja arvostaa häntä niin paljon, että katsomme, kuuntelemme ja olemme läsnä.

Mutta yhtä lailla toivon, että korvani olisivat auki myös Jumalaan päin. Hän kutsuu meitä ja hänellä olisi meille paljon sanottavaa: rohkaisua, kehotusta, armahdusta. Me emme pääse näistä hyvistä sanoista osalliseksi, jos emme pysähdy kuulemaan. Eihän mikään ole tärkeämpää kuin Jumalan suurien lupauksien kuuleminen ja niihin uskominen. Siinä pitäisi kännykän ja elämän arkisen hälinän jäädä toiseksi.
Siunausta syksyysi!

Riitta Särkiö