Keskellä talvea 27.1. vietetään Ansaitsemattoman armon sunnuntaita. Minä tahtoisin viettää sitä pyhää joka päivä ainakin kahdesta syystä: tarvitsen armoa enkä pysty itse sitä teoillani ja onnistumisillani ansaitsemaan.

Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ei noudata ihmisten maailman kovia sääntöjä. Tässä elämässä varsinkin aikuisten on ansaittava palkkansa, hankittava arvostus ja itse ostettava se, mitä tarvitaan. Aika vaativaa on elämämme. Vaikka saisimme jotain ilmaiseksi, jää mieltä kalvamaan epäilys siitä, miten lahja pitäisi maksaa takaisin, minkä vastapalveluksen tekisin toiselle. On vaikea ottaa hyvyyttä vastaan. Olemme kovia kursailemaan. Omakin anteliaisuus on kiven takana. En raaskisi antaa toiselle.

Jumala toimii toisin. Hän rakastaa meitä ja tahtoo siksi olla kaikille ihmisille hyvä. Hän tuntee pahuutemme ja syntimme, mutta ei käännä meille selkäänsä. Jeesus tuli maailmaan, jotta syntiin löytyisi toinen ratkaisu. Jeesuksen tähden Jumala antaa meille anteeksi ja vapauttaa taakoista.
Jumala ei jaa lahjojaan sen mukaan, kuka ansaitsisi hänen hyvyyttään. Kaupankäynti Jumalan kanssa on turhaa, sillä hän on niin paljon meitä suurempi. Ei hän odota meiltä suorituksia, hän odottaa uskoa ja luottamusta.

Kun jätämme elämämme Jumalan varaan, pääsemme rauhaan ja vapauteen. Ei tarvitse päteä eikä pinnistää. Saa levätä Jumalan rakkaudessa ja luottaa siihen, että hän on kanssamme myös elämän vastoinkäymisissä. Tämä ansaitsemattoman armon kokemus herättää halun jakaa armollisuutta eteenpäin. Jumala ei vaadi suorituksia, mutta lähimmäinen on useinkin apumme ja rakkautemme tarpeessa.

Riitta Särkiö

Kyselin aikoinani suomalaisen erityisopetuksen gurulta dosentti Ikoselta (HOJKSi:n isä), miksei Suomessa ole erityisopetusta todella lahjakkaille oppilaille ja sain vastauksen, jota jäin miettimään.
” Suomi on niin pieni maa, että lahjakkaat löytyvät helposti ja pärjäävät kyllä. Suurin ongelma meillä ovat kuitenkin niin sanotut alisuorittajat, jotka eivät ole eritysopetuksessa ja syrjäytyvät erittäin helposti ja joutuvat yhteiskuntaeläteiksi. Siinä sinullekin tohtorin väitöskirjaan aihe!”

MTV hehkutti viime viikolla , että eriarvoisuus yhteiskunnassamme on lisääntynyt. Eriarvoisuus on kuitenkin tunne ja mielentila. Tosiasiassa köyhän suomalaisien elintaso on nyt paljon paremmin kuin 90-luvulla. Mutta joillakin menee vieläkin paremmin. Tämä johtuu siitä, että jotkut vain ovat aina ahkerampia, nopeampia ja älykkäämpiä. Jos ihmisellä on lahjoja, ne on valjastettava täyteen käyttöön yhteisön hyväksi.

Pitäisikö lahjakkaat pistää Pohjois- Korean tyyliin pakkotyöhön valtiolle? Työn verotus on Suomessa uskomatonta. Tyttäreni tekee työtä valtiolle juhannukseen asti ilmaiseksi. Vasta sen jälkeen tienatut rahat jäävät omalle tilille.

Jos olisin diktaattori, kuten Urho I Suuri, niin pistäisin lahjakkaat ensitöikseen kehittämään innovaatioita valtiolle. Ensi töikseen he saisivat suunnitella Suomeen Viron mallin mukaisen sairaanhoitoyksikön tietokonemallin, jonka hinta ja laatusuhde olisi tasapainossa eikä maksaisi 1,5 miljardia euroa olematta vieläkään valmis.

Miten tämä on muuten mahdollista Suomessa? Siksi, että osaamista ei ole itse talon sisällä, vaan kaikki ostetaan ulkoa. Toiseksi he saisivat keittää kokonaan suomalaisen tietokonetabletin  ja keksiä Talvivaaralle ympäristön suojelu ohjelman. Kolmanneksi he saisivat kehitellä sähköautojen
akkuja ja selvittää, mitä sairaalalaitteita osaisimme itse valmistaa ja saada ne vientiin.

Epätasa-arvoa on aina ollut ja tulee olemaan. 1980-luvulla kännykkä oli ylellisyyttä , kuten vessapaperi 1920-luvulla. Nyt pirinää ei voi välttää enää missään, mutta sormellakaan ei tarvitse pyyhkiä.

Näitä keksintöjä ei suljettaisi kaappiin, vaan ne pistettäisiin bisnesmiehille myytäväksi kaikkiin maanosiin. Suomalainen lottovoittaja ( Suomeen syntynyt) on ongelmallisessa tilanteessa ja hänen olisi oltava ikuisesti kiitollinen tästä. Kiitollisuus on samanlaista kuin vuosikausia kiusattuna oleminen ja homekouluissa kasvaneet ikäluokkamme maailman parhaassa PISA tutkituissa maissa.

Vain yksilöillä on tahto ja unelma. Epätasa-arvoa ei saisi olla yhteiskunnassamme lainkaan ainakin, jos uskoo yliopistotutkijoita. Heille kaiken pitää näyttää tasa-arvoisilta powerpoint -esityksissä, vaikka me tarvitsisimme todella eri tavoin ajattelevia ja uudesta näkökulmasta katsovia rohkeita toisinajattelijoita. Valtiolle luovutetaan jo nyt liikaa. Muista, että sinä olet rikas! Myy toinen munuaisesi ja sarveiskalvosi ja lomaile näillä rahoilla etelässä. Tule toimeen yksinkertaisemmin!

Juhani Melanen

Päätin kuukauden mittaisen teologiharjoitteluni Lahdessa hieman haikeana, sillä kuukaudessa ehdin tutustua moniin uusiin ja mukaviin ihmisiin, opin tuntemaan uuden kaupungin ja opin paljon seurakuntatyöstä ja Jumalastakin. Toisaalta harjoittelun päättyminen muistutti siitä, ettei tulevaisuus ole minulle lainkaan selvillä. Opiskelut jatkuvat vielä hetken ja sitten työpaikka voi viedä minne päin kotimaata tahansa, ehkä ulkomaillekin. Lähitulevaisuudessakin on paljon sellaisia asioita, joita en voi suunnitella etukäteen.

Luulen, ettei epävarma tulevaisuus ole nyt, vuonna 2013, mikään tavaton ilmiö. Epävarmuutta on hirvittämän monen asian ympärillä; päällimmäisenä lienee huoli työstä ja toimeentulosta, mutta myös koko maapalloa koskettavista asioista, kuten ilmastonmuutoksesta ja turvattomuudesta eri puolilla maailmaa.

Minua kuitenkin huojensi se, miten järkevästi nuoret seurakuntalaiset suhtautuivat tulevaisuuteen, kun pohdimme sitä sekä alkaneen vuoden, että pitemmän aikavälin näkökulmasta. Nuoret kyllä tiedostivat tulevaisuuden haasteet ja epävarmat asiat, mutta heille tulevaisuus oli ennen kaikkea jotakin, jota odotetaan pää pystyssä, innokkaasti. Erityisen paljon minua lämmitti se, miten nuoret näkivät tulevaisuuden ja Jumalan liittyvän yhteen. Oli lohdullista kuulla nuorten suusta ajatus siitä, kuinka Jumala kulkee vierellä läpi elämän, niin helpot kuin vaikeat ajat. Jumalan ja tulevaisuuden linkittäminen tiiviisti toisiinsa oli nuorten mielestä turvallisuutta lisäävä tekijä. Niin on minunkin mielestäni. Epävarmuuden ja jatkuvat muutoksen keskellä rauhoittaa tieto siitä, että elämässä on myös jotakin pysyvää. Jotakin joka ei sorru, murru tai taivu paineen alla.

Raamatussa on paljon kohtia, jotka antavat toivoa, kun tulevaisuus näyttää tavalla tai toisella pimeältä (suosittelen esimerkiksi Joh. 8:12 ja Joh. 10:27-28). Huomaan kuitenkin itse palaavani tulevaisuuspohdintojeni yhteydessä aina tiettyyn kohtaan:
” Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11
Tästä lupauksesta kiittäen voin päättää kuukauden mittaisen lahtelaisuuteni hieman vähemmän haikeana, ja todeta Peppi Pitkätossua lainaten, että joskus on mentävä pois, jotta voi myöhemmin tulla takaisin.

Siunattua alkanutta vuotta ja toiveikasta lähitulevaisuutta toivottelee
Tii Syrjänen
Teologian ylioppilas ja Launeen srk:n ex-harjoittelija

Suomessa ollaan huolestuneita aina varsin oudoista asioista. Korkeat kouluviranomaiset eivät ole huolestuneita venäjän kielen vähäisistä tuntimääristä eivätkä poikien lukutottumuksista, mutta sukupuolirooleista kyllä. Vuoden 2016 opetussuunnitelmassa käynnistää Opetus – ja kulttuuriministeriö yhdessä Opetushallituksen ja kustantajien kanssa hankeen, jolla karsitaan stereotypioita oppikirjoista.

Uudistuksella halutaan ”muka” lisätä moninaisuutta ja vähentää ennakkoluuloja, selitti ylitarkastaja Eeva Kaunismaa Opetusministeriöstä.
Nyt tulemme näkemään haalariasuisia tyttöjä rasvaisissa haalareissa autoa rukkaamassa , taistelulentäjiä armeijan koneissa ja tummia kanarialintuja kaivokseen kantavia kaunottaria oppikirjoissa. Opetushallitus ilmeisesti hävittää sukupuoliroolit kokonaan. Isästä tule äiti ja sukupuolileikkauksella
kaikki onnistuu!

Me suomalaiset menemme puuhun aina perse edellä, koska Ruotsissakin tehdään niin. Ruotsissahan käytiin jo vuosi sitten aitoa keskustelua hen sanasta. Toisin sanoen pitäisikö hän-sanaa tarkoittavat naisten ”hon” ja miesten ” han”- sanat yhdistää ”hen” persoonapronominiksi, ettei sukupuoli kielessä
erottelisi toisiaan liikaa. Opetushallitus haluaa tällä uudistuksella selvästi kieltää eri sukupuolien olemassa olon.

Nykyaikana kukaan ei kiellä miestä hakeutumasta hoiva-alalle tai naisia konemekaanikoiksi. Jokainen täysijärkinen käsittää, että valintoja voidaan tehdä täysin omasta lähtökohdista ja omien taipumusten perusteella ja omia lahjoja kunnioittaen. Mutta miksi sitten ei pelata jääkiekkoa ja nyrkkeillä samoissa sarjoissa? Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus, koska on olemassa sukupuolierot, jotka määräävät lopputuloksen.

Nyt virastobyrokraatit alkavat valvoa ja laskea oppikirjoista, kuinka monta tyttöä ja poikaa sivuilta löytyy. Kirjan ryhmäkuvasta täytyy löytyä nukeilla leikkiviä poikia ja kaaripyssyllä ampuvia tyttöjä. Tätä varten täytyy perustaa 100 valvovaa virkamiestä ja sitä kustantajaa, joka rikkoo näitä normeja rangaistaan uudella asteikolla elinkautisesta sakkoihin.

Meillä on jo oppikirjoja, joissa esiintyy maahanmuuttajia ja erilaisista toisista kulttuureista tulleita ihmisiä esitellään niissä varsin tasa-arvoisesti.
Mutta tässä uudistuksessa ei poikien anneta olla poikina eikä tyttöjen tyttöinä, vaan vihreät ja vasemmisto haluavat kaikista metroseksuaalisia sukupulivähemmistöläisiä, jotka ovat kiinnostuneita turkistarhojen ja lihavalmisteiden lakkauttamisista.

Sukupuolirooliton on tulevaisuutta, arvelee Opetusministeriö ja helpoin tapa on tietysti poistaa kirjoista sukupuoliroolit tai ainakin sotkea niitä. Feministit haluavat muistuttaa koko ajan enemmän miehiä ja sovinistit haluavat vahvistaa miehisyyttään. Joka sinä etelälahtelainen olet valinnut puolesi?

Jussi Melanen

Minulta kysymättä on toimittu Jeesuksen anataman käskyn mukaisesti. ”Menkää ja tehkää” . Kasteessani sain Pyhän Hengen lahjan, koin uudestisyntymisen ihmeen ja sain osallisuuden Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Sain myös kutsun elää uudessa elämässä. Olen Kristuksen elävän ruumiin, kirkon jäsen. Olenko kuuliainen Kristuksen seuraaja, miten elän ja minkä varaan elämäni rakennan?

Jos taivaaseen pääsyni olisi oman osaamiseni ja viitseliäisyyteni varassa, huonosti kävisi. Mutta saan luottaa siihen, että Jumalani katsoo minua Jeesuksen Kristuksen sovitustyön läpi ja armahtaa. Sen varassa jaksan yhä uudelleen. Ja siksi haluan myös olla yhteydessä Jeesukseen Kristukseen. Hänen kanssaan pääsen perille asti taivaan kotiin.

Esa Kekki

Lahden kaupunki ei ole käyttänyt omistajan ohjausta lainkaan Lahden Talojen suhteen. Se on liikkunut alkuperäisestä tavoitteestaan eli sosiaalisesta ja edullisesta vuokra-asuntojen turvaamisesta lahtelaisille asukkailleen kauas. Nyt uudessa lehdykäisessään Asukasviesti Lahden Talot Oy juhlii 15 – vuotista taivaltaan kuin keisari uusia vaatteitaan.

Tosiasiassa Laden Talojen yhtiöittäminen konsernisi tapahtui siksi, että haluttiin mennä tuottavimmille palveluasumismarkkinoille ja vapaarahoitteiseen asumistuotantoon vuokralaisten rahoilla. Lahden kaupunki antoi 15 vuotta sitten kaikki talonsa ja asuntonsa ilmaiseksi perustettavalle yhtiölle. Jokaisella kiinteistöyhtiöllä oli tileillään varoja, jotka sulivat paria päivää ennen kuin fuusio tapahtui.
Tällä ovelalla varainsiirtokonstilla ja vuokralaisilta perityiltä ylisuurilla vuokrilla päästiin mukaan bisnekseen, jonka tarkoitus ei suinkaan ollut edullinen vuokralaisasuminen, vaan voiton maksimointi asukkaiden rahoilla.

Samoin tehtiin, kun kiinteistöpalveluiden taseyksikkö muutettiin osakeyhtiöksi. Kaikkien kiinteistöjen työvälineet lahjoitettiin perustettavalle Lahden Kiinteistöpalvelut Oy:lle ilmaiseksi. Miksi? Korjausrakentamiseen tarkoitettuja vuokralaisilta kerättyjä varoja ei käytetäkään korjausrakentamiseen,
vaan yksityiseen asuntotuotantoon.

Lahden Talot Oy toteuttaa härskiä toimintaansa myymällä Lahden kaupungin omistamia taloja kuin omiaan. Periaatteena on laskea asunnot ensin niin huonoon kuntoon, että peruskorjaus ei enää kannata. Tämän jälkeen pistetään huonot kohteet lihoiksi, kuten on tapahtunut esimerkiksi Sipurassa, Päivärinteeenkadulla, Kaukasenkadulla ja Vitikankadulla. Mitä näistä saaduilla varoilla on tehty ja mihin rahat ovat menneet?

Lahden talot Oy on myynyt yli 70 osakehuoneistoa , jotka kaupunki on aikanaan ostanut. Lahden päättäjiä nämä asiat eivät lainkaan ole kiinnostaneet, koska ne ovat vaikeita eikä haluun seurata asuntomarkkinoita lahtelaisen vuokralaisen kannalta riitä kompetenssi.

Huikeimman ja epäuskottavimman vision esittää hallintojohtaja Merisalo, joka kehuu Asukasviestissä kuinka avoin, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen Lahden Talot oy on? Miksi kuitenkin se on tehnyt koko ajan virheitä ja joutunut käymään oikeutta, jos asiat olisivat, niin kuin niiden väitetään olevan?

Tavalliselle vuokralaiselle tulee tämän esityksen jälkeen välittömästi ainakin seuraavia kysymyksiä:
Miten paljon Lahden Talot Oy:llä on velkoja?
Miksi niitä ei esitelty Asukasviestissä?
Kenelle Lahden Talot Oy on myynyt taloja?
Onko kyseessä sisäpiirikauppoja?
Paljonko ovat myyntivoitot ja mihin ne on käytetty?
Miksi Lahden Talot Oy nosti eniten vuokriaan koko Suomessa?
Vuokrankorotus oli 6,1 % eli noin 2,4 % enemmän kuin maamme keskiverto vuokrankorotus.
Miksi Lahden kaupunki ei aseta ketään valvojaa seuraamaan omistamansa Lahden Talojen toimintaa?

Lahden Talot Oy:ssä on huikea määrä niin sanottuja suojatyöpaikkoja. Henkilökuntaa on lisätty mitään kipua tuntematta jo kauan. Isännöitsijät istuvat lukemassa Iltasanomia ja kahva juomassa suurimman osan päivästä. Akuuttiin vikaan ei huoltomiestä saa koskaan tarvittaessa.

Onnittelen 15 -vuotista keskosta!

Juhani Melanen