Keskellä talvea 27.1. vietetään Ansaitsemattoman armon sunnuntaita. Minä tahtoisin viettää sitä pyhää joka päivä ainakin kahdesta syystä: tarvitsen armoa enkä pysty itse sitä teoillani ja onnistumisillani ansaitsemaan.

Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan ei noudata ihmisten maailman kovia sääntöjä. Tässä elämässä varsinkin aikuisten on ansaittava palkkansa, hankittava arvostus ja itse ostettava se, mitä tarvitaan. Aika vaativaa on elämämme. Vaikka saisimme jotain ilmaiseksi, jää mieltä kalvamaan epäilys siitä, miten lahja pitäisi maksaa takaisin, minkä vastapalveluksen tekisin toiselle. On vaikea ottaa hyvyyttä vastaan. Olemme kovia kursailemaan. Omakin anteliaisuus on kiven takana. En raaskisi antaa toiselle.

Jumala toimii toisin. Hän rakastaa meitä ja tahtoo siksi olla kaikille ihmisille hyvä. Hän tuntee pahuutemme ja syntimme, mutta ei käännä meille selkäänsä. Jeesus tuli maailmaan, jotta syntiin löytyisi toinen ratkaisu. Jeesuksen tähden Jumala antaa meille anteeksi ja vapauttaa taakoista.
Jumala ei jaa lahjojaan sen mukaan, kuka ansaitsisi hänen hyvyyttään. Kaupankäynti Jumalan kanssa on turhaa, sillä hän on niin paljon meitä suurempi. Ei hän odota meiltä suorituksia, hän odottaa uskoa ja luottamusta.

Kun jätämme elämämme Jumalan varaan, pääsemme rauhaan ja vapauteen. Ei tarvitse päteä eikä pinnistää. Saa levätä Jumalan rakkaudessa ja luottaa siihen, että hän on kanssamme myös elämän vastoinkäymisissä. Tämä ansaitsemattoman armon kokemus herättää halun jakaa armollisuutta eteenpäin. Jumala ei vaadi suorituksia, mutta lähimmäinen on useinkin apumme ja rakkautemme tarpeessa.

Riitta Särkiö

Pääsinpäs tälläkin kaudella käyttämään tuota otsikkoa! Paras ehkä käyttää se jo nyt, kun on neljän ottelun voittoputki alla ja tulevasta ei tiedä…

Tätä kirjoittaessa on säälipleijaripaikka enää kuuden pisteen päässä ja suora playoff-paikka 11 pisteen päässä. Kiitos siitä Ilvekselle, jolta Pelsut napsivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen kolmesta peräkkäisestä matsista täydet 9 pinnaa.

Ai niin ja tietenkin kiitos myös Jesse Niinimäestä, joka upotti viimeisessä pelissä vanhan joukkueensa tehoin 2+1. Niinimäessä on kyllä potentiaalia, joka saataneen täyteen käyttöönsä vasta ensi kaudella, kunhan mies toipuu lonkkaleikkauksesta täyteen kuntoon ja jalka alkaa kulkemaan vilkkaammin. No, saa mies vähän kentällä surffaillakin, jos tekee joka ottelussa puolikuntoisena moiset tehot.

Jesse Niinimäki, Pelicans – surffailemalla tehot 2+1!

Pelicansin todellinen osaaminen ja kunto punnitaaan kuitenkin vasta tulevissa peleissä, kun vastassa ei ole heikko Ilves. Viikonloppuna ovat vastassa perjantaina Blues vieraissa ja lauantaina Jokerit kotiluolassa. Erittäin pahoja pelejä siis luvassa, joista olisi hyvä poimia vähintäänkin kolme pistettä, jos aiotaan pysyä kilpajuoksussa mukana.

Viimeiset 15 peliä Pelicans on pelannut niinkin korkealla pistekeskiarvolla kuin 2,07 pistettä/ottelu. Tälläinen tahti jatkossa tietäisi varmasti playoff-paikkaa. Samaan aikaan esim. vahvan alkukauden pelannut Idän ihmeen Saipan pistekeskiarvo viimeisissä 15 pelissä on ollut vain 1,07 pistettä/ottelu.
Tasaisella taulukolla Pelicans saisi siis lopuista peleistä 15 pistettä enemmän kuin Saipa ja eroa on nyt 8 pistettä. Saipa tosin on pelannut kaksi peliä vähemmän. Näinköhän Pelicansin kunnonajoitus olisi sittenkin mennyt fiksummin kuin Saipan?

Tosin ihan liikaa siimaa annettiin muille alkukaudesta ja voikin olla, että se kostautuu nyt loppukaudesta, kun jokainen matsi tuntuu jo nyt olevan playoff-peli. Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle, sillä pelejä on vielä pelattavana paljon.
Ensimmäistä kertaa tällä kaudella on positiivinen fiilis Pelicansin tekemisistä. Toivottavasti ensi viikolla on vielä samat ajatukset…

– Pete Salomaa-

Namikan viikon saldona kaksi rökäletappiota

Namika Lahden tilanne Korisliigassa käy yhä tukalammaksi. Joukkue kärsi kaksi rumaa tappiota viikon sisällä, ensin Mansikka-aholla Kouvojen vieraana ja sitten keskiviikkona Lahden Urheitutalolla, kun sarjakärki Tampereen Pyrintö kävi kävelemässä helpot pisteet kotiinviemisiksi Manseen.

Jo ennakkoon hankalaa asetelmaa vaikeutti keskiviikkona useammankin Namikan runkopelaajan puuttuminen pelaavasta kokoonpanosta: matsista olivat syrjässä niin jenkkisentteri Louis Johnson, laitahyökkääjä Cedric Latimer kuin takamies Aleksi Alanenkin. Johnsonin lievä sormivamma mahdollisti jo allekirjoittaneenkin aiemmin hekumoiman Hasquet-Kelley-Holloway – amerikkalaistrion peluuttamisen, mutta sillä ei ollut ottelun lopputuloksen kannalta ainakaan positiivista vaikutusta.

Vaikka Namika hävisi Pyrinnölle lähes 40 pistettä, ei lopullisia johtopäätöksiä vahvistuskolmikon yhteispelin toimivuudesta voi keskiviikkoisen ryöpytyksen perusteella kuitenkaan vetää. Tamperelaiset olivat kotijoukkuetta niin paljon taitavampia, isompia ja kovempia, että tappio tuskin olisi muuttunut voitoksi, vaikka valmentaja Ilkka Palviaisella olisi ollut jokainen mahdollinen pelaajansa käytettävissään.

Jokaisessa pilvessä on kuitenkin kultareunus, ja Namikan loukkaantumistilanteessa se on nuorien pelaajien saama lisävastuu. Keskiviikon pelissä niin Joonas Vaino, Aapeli Alanen kuin paluun viikko sitten pelikentille tehnyt Valtteri Mäkäläinenkin saivat kukin mukavasti peliminuutteja. Jokaisen edellä mainitun nuorukaisen otteissa oli hyviä väläyksiä, mutta ennen kaikkea silmiin pisti Valtteri Mäkäläisen kova peliasenne, joka näkyi nuorukaisen puolustuspelissä ja vahvoissa ajoissa. Mäkäläisen pelityylissä on paljon samanlaista räväkkyyttä kuin hänen isoveljellään Villellä, ja olisikin hienoa nähdä Mäkäläisten veljeksistä nuorimman pelaavan vaihteeksi loukkaantumisista vapaa kevätkausi.

Namika ei ehdi pitkään suremaan tappiotaan, sillä joukkueen seuraava peli on jo huomenna Salossa. Vilpas on vain neljä pistettä Namikaa edellä sarjataulukossa, joten jaossa ovat erittäin tärkeät sarjapisteet jumbosijoja ratkottaessa. Johnsonin tilanne on huomisen pelin suhteen vielä epävarma, joten saamme ehkä vielä toistamiseen nähdä Namikan pienemmät ja vikkelämmät vahvistukset tositoimissa yhdessä. Toivottavasti tulostaulullekin saadaan Hasquet-Kelley-Holloway – kolmikon encoressa lahtelaisittain siistimmät numerot.

-Mikko Blomberg-

Kyselin aikoinani suomalaisen erityisopetuksen gurulta dosentti Ikoselta (HOJKSi:n isä), miksei Suomessa ole erityisopetusta todella lahjakkaille oppilaille ja sain vastauksen, jota jäin miettimään.
” Suomi on niin pieni maa, että lahjakkaat löytyvät helposti ja pärjäävät kyllä. Suurin ongelma meillä ovat kuitenkin niin sanotut alisuorittajat, jotka eivät ole eritysopetuksessa ja syrjäytyvät erittäin helposti ja joutuvat yhteiskuntaeläteiksi. Siinä sinullekin tohtorin väitöskirjaan aihe!”

MTV hehkutti viime viikolla , että eriarvoisuus yhteiskunnassamme on lisääntynyt. Eriarvoisuus on kuitenkin tunne ja mielentila. Tosiasiassa köyhän suomalaisien elintaso on nyt paljon paremmin kuin 90-luvulla. Mutta joillakin menee vieläkin paremmin. Tämä johtuu siitä, että jotkut vain ovat aina ahkerampia, nopeampia ja älykkäämpiä. Jos ihmisellä on lahjoja, ne on valjastettava täyteen käyttöön yhteisön hyväksi.

Pitäisikö lahjakkaat pistää Pohjois- Korean tyyliin pakkotyöhön valtiolle? Työn verotus on Suomessa uskomatonta. Tyttäreni tekee työtä valtiolle juhannukseen asti ilmaiseksi. Vasta sen jälkeen tienatut rahat jäävät omalle tilille.

Jos olisin diktaattori, kuten Urho I Suuri, niin pistäisin lahjakkaat ensitöikseen kehittämään innovaatioita valtiolle. Ensi töikseen he saisivat suunnitella Suomeen Viron mallin mukaisen sairaanhoitoyksikön tietokonemallin, jonka hinta ja laatusuhde olisi tasapainossa eikä maksaisi 1,5 miljardia euroa olematta vieläkään valmis.

Miten tämä on muuten mahdollista Suomessa? Siksi, että osaamista ei ole itse talon sisällä, vaan kaikki ostetaan ulkoa. Toiseksi he saisivat keittää kokonaan suomalaisen tietokonetabletin  ja keksiä Talvivaaralle ympäristön suojelu ohjelman. Kolmanneksi he saisivat kehitellä sähköautojen
akkuja ja selvittää, mitä sairaalalaitteita osaisimme itse valmistaa ja saada ne vientiin.

Epätasa-arvoa on aina ollut ja tulee olemaan. 1980-luvulla kännykkä oli ylellisyyttä , kuten vessapaperi 1920-luvulla. Nyt pirinää ei voi välttää enää missään, mutta sormellakaan ei tarvitse pyyhkiä.

Näitä keksintöjä ei suljettaisi kaappiin, vaan ne pistettäisiin bisnesmiehille myytäväksi kaikkiin maanosiin. Suomalainen lottovoittaja ( Suomeen syntynyt) on ongelmallisessa tilanteessa ja hänen olisi oltava ikuisesti kiitollinen tästä. Kiitollisuus on samanlaista kuin vuosikausia kiusattuna oleminen ja homekouluissa kasvaneet ikäluokkamme maailman parhaassa PISA tutkituissa maissa.

Vain yksilöillä on tahto ja unelma. Epätasa-arvoa ei saisi olla yhteiskunnassamme lainkaan ainakin, jos uskoo yliopistotutkijoita. Heille kaiken pitää näyttää tasa-arvoisilta powerpoint -esityksissä, vaikka me tarvitsisimme todella eri tavoin ajattelevia ja uudesta näkökulmasta katsovia rohkeita toisinajattelijoita. Valtiolle luovutetaan jo nyt liikaa. Muista, että sinä olet rikas! Myy toinen munuaisesi ja sarveiskalvosi ja lomaile näillä rahoilla etelässä. Tule toimeen yksinkertaisemmin!

Juhani Melanen

Päätin kuukauden mittaisen teologiharjoitteluni Lahdessa hieman haikeana, sillä kuukaudessa ehdin tutustua moniin uusiin ja mukaviin ihmisiin, opin tuntemaan uuden kaupungin ja opin paljon seurakuntatyöstä ja Jumalastakin. Toisaalta harjoittelun päättyminen muistutti siitä, ettei tulevaisuus ole minulle lainkaan selvillä. Opiskelut jatkuvat vielä hetken ja sitten työpaikka voi viedä minne päin kotimaata tahansa, ehkä ulkomaillekin. Lähitulevaisuudessakin on paljon sellaisia asioita, joita en voi suunnitella etukäteen.

Luulen, ettei epävarma tulevaisuus ole nyt, vuonna 2013, mikään tavaton ilmiö. Epävarmuutta on hirvittämän monen asian ympärillä; päällimmäisenä lienee huoli työstä ja toimeentulosta, mutta myös koko maapalloa koskettavista asioista, kuten ilmastonmuutoksesta ja turvattomuudesta eri puolilla maailmaa.

Minua kuitenkin huojensi se, miten järkevästi nuoret seurakuntalaiset suhtautuivat tulevaisuuteen, kun pohdimme sitä sekä alkaneen vuoden, että pitemmän aikavälin näkökulmasta. Nuoret kyllä tiedostivat tulevaisuuden haasteet ja epävarmat asiat, mutta heille tulevaisuus oli ennen kaikkea jotakin, jota odotetaan pää pystyssä, innokkaasti. Erityisen paljon minua lämmitti se, miten nuoret näkivät tulevaisuuden ja Jumalan liittyvän yhteen. Oli lohdullista kuulla nuorten suusta ajatus siitä, kuinka Jumala kulkee vierellä läpi elämän, niin helpot kuin vaikeat ajat. Jumalan ja tulevaisuuden linkittäminen tiiviisti toisiinsa oli nuorten mielestä turvallisuutta lisäävä tekijä. Niin on minunkin mielestäni. Epävarmuuden ja jatkuvat muutoksen keskellä rauhoittaa tieto siitä, että elämässä on myös jotakin pysyvää. Jotakin joka ei sorru, murru tai taivu paineen alla.

Raamatussa on paljon kohtia, jotka antavat toivoa, kun tulevaisuus näyttää tavalla tai toisella pimeältä (suosittelen esimerkiksi Joh. 8:12 ja Joh. 10:27-28). Huomaan kuitenkin itse palaavani tulevaisuuspohdintojeni yhteydessä aina tiettyyn kohtaan:
” Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11
Tästä lupauksesta kiittäen voin päättää kuukauden mittaisen lahtelaisuuteni hieman vähemmän haikeana, ja todeta Peppi Pitkätossua lainaten, että joskus on mentävä pois, jotta voi myöhemmin tulla takaisin.

Siunattua alkanutta vuotta ja toiveikasta lähitulevaisuutta toivottelee
Tii Syrjänen
Teologian ylioppilas ja Launeen srk:n ex-harjoittelija

Pelicans haki tiistaina Turusta playoff-toiveilleen tekohengitystä ottamalla kolme pistettä paikalliselta palloseuralta. Voitolla turkoosipaidat säilyttivät edes teoreettiset mahdollisuudet säälipleijareihin. Seuraavat kolme matsia ovat Ilvestä vastaan, joten mikään muu ei niistä kelpaa kuin 9 pistettä. Ainakin jos halutaan pitää yllä illuusiota pudotuspelipaikasta.
Sen sijaan jos käykin niin, että Ilves niistää Pelikaanin nenän kolme kertaa peräkkäin, on kilpailu karsijan paikasta vihelletty uudelleen käyntiin, joten nyt loppuviikolla ja ensi viikon alussa pelataan todella tärkeistä pisteistä.

Pelicansin peli on viime aikoina kulkenut vuoristoratamaisesti, mutta selkeästi tuloksekkaammin kuin alkukaudesta. Kuntopuntarissa (10 viimeistä ottelua) joukkue on peräti kuudentena 17 pisteellä. Suunta on oikea, mutta riittääkö mikään muu kuin ihme playoff-paikkaan?

Viime viikolla aavistelin, ettei tammikuun aikana Lahteen tule uusia pelaajia. No aavistelin väärin, sillä HIFK-hylkiö Tyler ”Tyllerö” Redenbach puki Pelicans-paidan päälleen jo viime lauantaina. Lisäksi keskiviikkona ilmoitettiin Jesse Niinimäen siirtymisestä turkoosinuttuun. Niinimäen kausi on ollut sanalla sanoen surkea, mutta kyllähän miehessä potentiaalia on. Toivottavasti potentiaali puhkeaa viimeistään ensi kaudella kukkaan, sillä miehelle tehtiin samalla sopimus myös ensi kaudesta.

Loppukuu tulee olemaan vilkas siirtomarkkinoilla, kun joukkueet ennätystasaisessa SM-liigassa yrittävät vahvistaa rivejään ja päästä flopeistaan eroon. Mukana tulee olemaan varmasti myös erittäin yllättäviä siirtoja, kuten nyt on jo nähty.

FC Lahden kausi käyntiin

Lahden mustat kuhnurit aloittivat oman kautensa liigacupin merkeissä keskiviikkona Kisapuiston lämmitetyllä tekonurmella JJK:a vastaan. Olosuhteet olivat lievästi sanoen arktiset, mutta tähän on nyt Lahdessa totuttava, kun Mukkulan kuplahalli sössittiin pahemman kerran (s…tanan tunarit!)

Ottelu päättyi sopuisasti 0-0 vaikka Lahti peliä veikin. Keskiviikon suurin pommi oli kuitenkin juuri A-maajoukkueeseen nousseen Joni Kaukon siirtyminen Lahteen. Tässä FC Lahti näytti mallia Pelicansille, minkäläisiä vahvistuksia joukkueeseen pitäisi hommata. Sarjajyrien ja palkkasotureiden sijasta joukkueeseen tuodaan nuoria, nousussa olevia pelaajia. Hyvä FC Lahti!

Joukkue näyttää nyt jo todella hyvältä. Vielä kun saadaan se maaleja mättävä kärkimies, voidaan pelata Lahdessa ensi kaudella jo mitalista ja europaikasta, eikä tämä ole mikään vitsi.
– Pete Salomaa-

Namika: Pudotuspelit vai karsinnat?

Namikan lauantainen Korihait-voitto nosti lahtelaiset ainakin hetkellisesti pois jumbosijalta. Joukkueen tilanne on siinä mielessä erikoinen, että vaikka se taisteleekin ensisijaisesti karsintaan joutumista vastaan, se on samaan aikaan vain kahden voiton päässä pudotuspelipaikasta. Koska Korisliigassa on vain 12 joukkuetta joista 8 etenee kevään pudotuspeleihin, on tällä hetkellä vain seitsemän 22 ottelustaan voittanut Salon Vilpas kiinni kahdeksannessa sijassa.

Olen jo pariin otteeseen nostanut esiin Namikan vahvistuksiin liittyvän problematiikan, mutta nyt paneudun jenkkitilanteeseen hieman tarkemmin. Emmanuel Hollowayn tuuraaja Thomas Kelley jatkaa joukkueessa nimittäin ainakin tammikuun loppuun asti, joten joukkueessa on hetkellisesti neljä vahvistusta, joista Korisliigan sääntöjen mukaan vain kolme voi pelata samassa ottelussa.

Ketä sitten pitäisi peluuttaa, tai ketkä kolme joukkueessa tulisi pitää? Koska Kelley on Namikassa ainoastaan kuukausittaisella tuuraajasopimuksella, on syytä uskoa, että hän saa lähteä joukkueesta tammikuun vaihtuessa helmikuuksi, varsinkin kun Hollowayn loukkaantumisen aikana Namikalta on ilmiselvästi puuttunut peleistä ratkaisija. Kelley on kuitenkin huomattavasti Hollowayta parempana pelinrakentajana pystynyt auttamaan varsinkin Louis Johnsoninin peliä parikin pykälää korkeammalle tasolle, ja Hasquetkin on pelannut Kelleyn pestin aikana alkukautta paremmin.

Vaikka Johnson ja Hasquet eivät ole olleet joukkueelleen yhtä tärkeitä kuin takamiehet Kelley ja Holloway, heitä saattaa olla ainakaan Namikan vähäisillä pelimerkeillä vaikea korvata paremmilla pelimiehillä tässä vaiheessa kautta. Niinpä Kelley saanee lähteä helmikuun vaihteessa.

Ajatusleikkinä voisin kuitenkin heittää, että Namika voisi kenties tammikuun loppupuolella Hollowayn tervehdyttyä kokeilla Kelleytä ja Hollowayta samassa ottelussa. Vaikka joukkue varmasti häviäisi levypallopelissä, se yhtä varmasti pelaisi parempaa hyökkäyspeliä kahden varman pallonkäsittelijän hääriessä takakentällä yhtä aikaa. Sitä paitsi Holloway istuisi pienestä koostaan huolimatta heittävän takamiehen tontille pelinrakentajan paikkaa paremmin.
– Mikko Blomberg-

Suomessa ollaan huolestuneita aina varsin oudoista asioista. Korkeat kouluviranomaiset eivät ole huolestuneita venäjän kielen vähäisistä tuntimääristä eivätkä poikien lukutottumuksista, mutta sukupuolirooleista kyllä. Vuoden 2016 opetussuunnitelmassa käynnistää Opetus – ja kulttuuriministeriö yhdessä Opetushallituksen ja kustantajien kanssa hankeen, jolla karsitaan stereotypioita oppikirjoista.

Uudistuksella halutaan ”muka” lisätä moninaisuutta ja vähentää ennakkoluuloja, selitti ylitarkastaja Eeva Kaunismaa Opetusministeriöstä.
Nyt tulemme näkemään haalariasuisia tyttöjä rasvaisissa haalareissa autoa rukkaamassa , taistelulentäjiä armeijan koneissa ja tummia kanarialintuja kaivokseen kantavia kaunottaria oppikirjoissa. Opetushallitus ilmeisesti hävittää sukupuoliroolit kokonaan. Isästä tule äiti ja sukupuolileikkauksella
kaikki onnistuu!

Me suomalaiset menemme puuhun aina perse edellä, koska Ruotsissakin tehdään niin. Ruotsissahan käytiin jo vuosi sitten aitoa keskustelua hen sanasta. Toisin sanoen pitäisikö hän-sanaa tarkoittavat naisten ”hon” ja miesten ” han”- sanat yhdistää ”hen” persoonapronominiksi, ettei sukupuoli kielessä
erottelisi toisiaan liikaa. Opetushallitus haluaa tällä uudistuksella selvästi kieltää eri sukupuolien olemassa olon.

Nykyaikana kukaan ei kiellä miestä hakeutumasta hoiva-alalle tai naisia konemekaanikoiksi. Jokainen täysijärkinen käsittää, että valintoja voidaan tehdä täysin omasta lähtökohdista ja omien taipumusten perusteella ja omia lahjoja kunnioittaen. Mutta miksi sitten ei pelata jääkiekkoa ja nyrkkeillä samoissa sarjoissa? Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus, koska on olemassa sukupuolierot, jotka määräävät lopputuloksen.

Nyt virastobyrokraatit alkavat valvoa ja laskea oppikirjoista, kuinka monta tyttöä ja poikaa sivuilta löytyy. Kirjan ryhmäkuvasta täytyy löytyä nukeilla leikkiviä poikia ja kaaripyssyllä ampuvia tyttöjä. Tätä varten täytyy perustaa 100 valvovaa virkamiestä ja sitä kustantajaa, joka rikkoo näitä normeja rangaistaan uudella asteikolla elinkautisesta sakkoihin.

Meillä on jo oppikirjoja, joissa esiintyy maahanmuuttajia ja erilaisista toisista kulttuureista tulleita ihmisiä esitellään niissä varsin tasa-arvoisesti.
Mutta tässä uudistuksessa ei poikien anneta olla poikina eikä tyttöjen tyttöinä, vaan vihreät ja vasemmisto haluavat kaikista metroseksuaalisia sukupulivähemmistöläisiä, jotka ovat kiinnostuneita turkistarhojen ja lihavalmisteiden lakkauttamisista.

Sukupuolirooliton on tulevaisuutta, arvelee Opetusministeriö ja helpoin tapa on tietysti poistaa kirjoista sukupuoliroolit tai ainakin sotkea niitä. Feministit haluavat muistuttaa koko ajan enemmän miehiä ja sovinistit haluavat vahvistaa miehisyyttään. Joka sinä etelälahtelainen olet valinnut puolesi?

Jussi Melanen

Pelicans palaa liki kaksiviikkoiselta maaottelutauolta tositoimiin perjantaina kotihallissaan. Vastustajana on TPS, jonka mukana Kai ”Hopea-Kaitsu” Suikkanen tekee paluun Isku Areenalle.

Tauon aikana Pelicansin riveissä tapahtui yksi merkittävä siirto. Radek Smolenak käytti KHL-optionsa ja siirtyi pelaamaan hieman isompiin ympyröihin. Vaikka kaikilla oli tiedossa, että siirto tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, niin silti yllättävän aikaisin se siirto kuitenkin toteutui. No, olihan Smolenakin maalitehtailu aika hurjaa, mutta luulin viimevuotisen epäonnistumisen ruplakaukaloissa jarruttavan siirtoa edes vähän.

Toiseenkin suuntaan liikennettä löytyi, sillä paluun turkoosinuttuun teki oma kasvatti Tuomas Santavuori. Santavuori otettiin nimenomaan korvaamaan loukkaantunutta Tomi Pekkalaa, vaikka jotkut irvileuat jo nauroivatkin Santavuorta Smolenakin korvaajaksi. Ja Pekkalan Santavuori korvaakin vallan mainiosti ellei innostu sitten omia maaleja tekemään.

Kuka sitten korvaa herra Smolenakin? Ilta-Sanomat huhuili, että Pelicans neuvottelisi Ryan Laschin kanssa, mutta Kaarna ehti jo ampua uutisankan lennosta alas. Huhu lienee saanut alkunsa siitä, että Laschilla on lahtelainen tyttöystävä. No, eiköhän ne tyttöystävät liiku paikasta A paikkaan B helpommin kuin kalliit pelaajat…

Jäämme siis odottelemaan vielä toistaiseksi sitä Smolen korvaajaa. Toisaalta nyt olisi ratkaisijan viitta tarjolla. Kuka sen ottaisi vastaan? Itse ainakin odotan, että herrat Pärssinen, Santavuori, Pikkarainen, Männikkö, Sopanen ja Leimu nostavat päätään ja alkavat tekemään maaleja liukuhihnalla. Potentiaalia ainakin olisi. Redenbach ja Niinimäki voisivat palata alkukauden tehoihin ja Immonen vihdoinkin herätä.
-Pete Salomaa-

Namika palasi voittokantaan

Namika Lahti ratkaisi keskiviikkoisen kotipelinsä Kouvoja vastaan jo ottelun ensiminuuteilla. Sarjan kaikkien aikojen nuorimpiin joukkueisiin lukeutuva Kouvot aloitti pelin, kuten kaikki pelinsä kauden alkajaisiksi hävinnyt joukkue usein tekee: hengettömästi ja huolimattomasti. Namikan heittojen upotessa heti kättelyssä Kouvot koki lahtelaisten käsittelyssä täystyrmäyksen jo ensimmäisen jakson puoliväliin mennessä. Loput 35 minuuttia olivat lähinnä pelailua ja jännitysmomentteja tarjoili vain Namikan jenkkimörssäri Storm Warren kaatuiltuaan kentällä useampaan otteeseen. Rämäpää selvisi kuitenkin ottelusta ehjin nahoin.

Kaksi edellistä otteluaan vieraissa hävinnyt Namika nujersi Kouvot, kuten paremman joukkueen kotikentällään kuuluukin. Voitto teki parin tappion jälkeen joukkueelle selvästi hyvää. Pelin ilahduttavinta antia olivat Aleksi Alasen lukuisat onnistumiset. Loukkaantumisten ja itseluottamuksensa kanssa painiskellut Alanen pelasi pitkästä aikaa hyvän ottelun, ja nuoren miehen hyvien otteiden soisi jatkuvan myös tulevaisuudessa. Alanen on heittovoimansa lisäksi Valtteri Mäkäläistä ja etenkin Vesa Heinosta luontevampi pallonkäsittelijä ja pelinrakentaja. Ykköspaikkaa juniorina pelannut Alanen pyörittikin keskiviikon ottelussa 14 pisteensä lisäksi peliä ajoittain mainiosti.

Namika näyttää viimeisen voittonsa jälkeen kuuluvan vakaasti sarjan keskikastiin. Sarjan tasoerot viiden parhaan ja viiden heikoimman joukkueen kesken ovat ainakin alkukauden perusteella valtavat. Namikan lisäksi sarjan keskikastia edustaa vain Tapiolan Honka: kaikki muut joukkueet ovat joko hyvin laadukkaita tai tavattoman heikkoja. Se on Korisliigan kannalta sääli, sillä jo nyt voi ennustaa, mitkä joukkueet tulevat keväällä etenemään pudotuspeleissä toiselle kierrokselle. Onneksi pallo on kuitenkin pyöreä, ja paljon voi tapahtua ennen kevään isoja pelejä.

Namikalla on edessään kotipelivoittoinen loppukuu. Tässä kuussa vielä kolme kertaa Suurhallilla esiintyvä lahtelaisjoukkue saa ensin jo lauantaina vastaansa KTP:n. Hyvin kautensa aloittanut kotkan ylpeys on jälleen kelpo mittari Namikan todelliselle tasolle. Nyt olisi aika ottaa parin hyvän yrityksen jälkeen ensimmäinen päänahka sarjan huippujoukkueisiin lukeutuvalta joukkueelta.
– Mikko Blomberg-

Minulta kysymättä on toimittu Jeesuksen anataman käskyn mukaisesti. ”Menkää ja tehkää” . Kasteessani sain Pyhän Hengen lahjan, koin uudestisyntymisen ihmeen ja sain osallisuuden Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Sain myös kutsun elää uudessa elämässä. Olen Kristuksen elävän ruumiin, kirkon jäsen. Olenko kuuliainen Kristuksen seuraaja, miten elän ja minkä varaan elämäni rakennan?

Jos taivaaseen pääsyni olisi oman osaamiseni ja viitseliäisyyteni varassa, huonosti kävisi. Mutta saan luottaa siihen, että Jumalani katsoo minua Jeesuksen Kristuksen sovitustyön läpi ja armahtaa. Sen varassa jaksan yhä uudelleen. Ja siksi haluan myös olla yhteydessä Jeesukseen Kristukseen. Hänen kanssaan pääsen perille asti taivaan kotiin.

Esa Kekki

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua Pelicansin leirissä sitten viimeisimmän Sporttinurkan.
Kun joukkueen kovin maalintekijä Smolenak raijattiin liki Siperiaan, alkoi yllättäen loppujoukkueen peli kulkea. Nähtiin jopa viiden ottelun voittoputki ja varmasti monen pelsu-fanin mielissä hetken välähti, että josko sittenkin päästäisiin niihin playoffeihin?

Juuri kun nousu kymmenen joukkoon olisi pitänyt niitata, otettiin turpiin Ilvekseltä ja Lukolta eli juuri niiltä, joilta niitä pisteitä olisi pitänyt ottaa. Siihen vielä lisäksi tappio HIFK:lle erotuomarin suosiollisella avustuksella, niin voidaan sanoa, että tämä kausi on taputeltu. Kymppipaikkaan matkaa 13 pistettä ja välissä vielä Ässät ja TPS, joilla vähemmän otteluita palattuna. Jäljellä enää 21 ottelua. Pistekeskiarvo on vaivaiset 1,1 joten näillä näkymin Pelicans tulee päätymään pistemäärään 62. Samalla kyseisellä pistemäärällä oli HPK viime vuonna sarjassa 13.

Tammikuun tasauksessa kohdataan Ilves kahdesti 18. ja 19.1. ja heti perään vielä 22.1. Näistä matseista on syytä ottaa voitot, sillä Ilves vaanii Pelicansin takana vain 7 pistettä jäljessä. Lisäksi tupsukorvat ovat pelanneet kaksi ottelua vähemmän… Voittamalla kaikki kolme kohtaamista saataisiin loppukaudeksi hieman mielenrauhaa, jottei karsintapeikko ala liikaa vaivaamaan pelaajien pääkoppaa.

Markus Seikola ei ole täyttänyt kovia odotuksia. Myyntihuhut lisääntyvät päivä päivältä…

Lisävahvistuksista on ollut puhetta koko kauden, mutta hyvin todennäköisesti mitään ei tule pelaajarintamalla tapahtumaan. Kaarna on tiukan markan mies, eikä halunne satsata tämän vuoden joukkueeseen yhtään enempää, koska mitään ei ole sarjassa enää saavutettavissa. Sarjapaikka säilynee nykyiselläkin kokoonpanolla. Korkeintaan Pelicans tulee hankkiutumaan eroon hinnakkaista flopeistaan ( Seikola, Pikkarainen, Esposito, Richmond ) tammikuun loppuun mennessä, jos ne jollekin sattuvat kelpaamaan ja tilalle hommataan jo ensi vuoden joukkuetta silmällä pitäen uusia pelaajia.

Ensi vuoden joukkueen rakentaminen on jo kovassa vauhdissa ja hyvä niin. Joukkuetta ollaan kuulemma lahtelaistamassa ensi vuodeksi. Ikävä kyllä Jesse Saarisella, Tuomas Santavuorella, Joonas Jalvannilla, Teemu Rinkisellä ja Juhani Tyrväisellä on jo sopimukset ensi kaudeksi muihin seuroihin, joten paluun turkoosinuttuun tekevät huhujen mukaan ainoastaan lahtelaislähtöiset Henri Heino ja Antti Tyrväinen. Saas nähdä….

Lopuksi nettivinkki: Venetsiassa asuva Aleksi Salonen pitää asiantuntevaa Pelicans-blogia osoitteessahttp://pelicansintohimona.blogspot.fi/
Blogissaan Aleksi kirjoittaa kaikesta ajankohtaisesta Pelicansiin liittyvistä asioista mm. otteluennakkoja, -raportteja, pelaaja-analyysejä ym. Käykäähän tsekkaamassa!
  -Pete Salomaa-

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Joulutauko on tältä erää lusittu, mutta Namika jatkoi siitä, mihin se viime vuonna jäi, kun KTP kävi hakemassa Lahden pisteautomaatiksi muuntautuneelta joukkueelta helpohkon voiton keskiviikkona. Seitsemännen perättäisen tappionsa myötä Namika tippui jaetulta viimeiseltä sijalta yksinoikeutetuksi sarjajumboksi.

Huomenna lauantaina pelattava kotiottelu Uudenkaupungin Korihaita vastaan on muodostunut Namikalle muutamallakin tavalla tärkeäksi koitokseksi. Ensinnäkin tappiokierre olisi hyvä katkaista jo joukkueen henkisen ilmeen vuoksi, mutta myös sarjapisteet ovat matsissa äärimmäisen tärkeitä, sillä Korihait taistelee näillä näkymin kevätkaudella Namikan Ja Forssan Koripoikien kanssa suorasta sarjapaikasta.

Namikan vahvistustilanne ei muuttunut joulutauon aikana mihinkään suuntaan. Emmanuel Hollowayn loukkaantumisen ajan Namikassa pelannut veteraanijenkki Thomas Kelley on esiintynyt kohtalaisen hyvin, mutta samalla lahtelaisjoukkue on hävinnyt jokaisen Hollowayn missaaman pelin. Tiukatkin pelit ovat kääntyneet järjestäen Namikan tappioiksi Hollowayn seuratessa pelejä lahtelaisjoukkueen kannalta kentän rajojen väärältä puolelta.

Vaikka Kelley sopiikin joukkueeseen pelityylinsä puolesta melko hyvin, ei hän ole Hollowayn veroinen otteluiden ratkaisija. Tämä tarkoittanee sitä, että Kelley saa lähteä joukkueesta heti, kun Holloway on pelikuntoinen. Toisaalta voisi olla myös mielenkiintoista nähdä, saisiko esimerkiksi jenkkikolmikko Holloway-Kelley-Hasquet yhtään parempaa jälkeä aikaan. Joukkue pelaisi käytännössä ilman sentteriä, mutta korinaluspelaaminen ei todellakaan ole sen ainoa ongelma.

Tammikuun 9. päivänä käyntiin pyörähtänyt kevätkausi jatkuu Namikalta tammikuun ajan melkoisen hektisenä. Kuukauden viimeiseen 23 päivään Namikalle onkin ympätty seitsemän ottelua, joista peräti viisi pelataan Lahdessa. Lila-valkeat saavat vastaansa jo mainitun Korihaiden lisäksi myös häntäpäässä rämpivät Salon Vilppaan ja FoKoPon. Otteluissa piisaa kosolti panosta kevään asetelmia silmällä pitäen.
-Mikko Blomberg-

Lahden kaupunki ei ole käyttänyt omistajan ohjausta lainkaan Lahden Talojen suhteen. Se on liikkunut alkuperäisestä tavoitteestaan eli sosiaalisesta ja edullisesta vuokra-asuntojen turvaamisesta lahtelaisille asukkailleen kauas. Nyt uudessa lehdykäisessään Asukasviesti Lahden Talot Oy juhlii 15 – vuotista taivaltaan kuin keisari uusia vaatteitaan.

Tosiasiassa Laden Talojen yhtiöittäminen konsernisi tapahtui siksi, että haluttiin mennä tuottavimmille palveluasumismarkkinoille ja vapaarahoitteiseen asumistuotantoon vuokralaisten rahoilla. Lahden kaupunki antoi 15 vuotta sitten kaikki talonsa ja asuntonsa ilmaiseksi perustettavalle yhtiölle. Jokaisella kiinteistöyhtiöllä oli tileillään varoja, jotka sulivat paria päivää ennen kuin fuusio tapahtui.
Tällä ovelalla varainsiirtokonstilla ja vuokralaisilta perityiltä ylisuurilla vuokrilla päästiin mukaan bisnekseen, jonka tarkoitus ei suinkaan ollut edullinen vuokralaisasuminen, vaan voiton maksimointi asukkaiden rahoilla.

Samoin tehtiin, kun kiinteistöpalveluiden taseyksikkö muutettiin osakeyhtiöksi. Kaikkien kiinteistöjen työvälineet lahjoitettiin perustettavalle Lahden Kiinteistöpalvelut Oy:lle ilmaiseksi. Miksi? Korjausrakentamiseen tarkoitettuja vuokralaisilta kerättyjä varoja ei käytetäkään korjausrakentamiseen,
vaan yksityiseen asuntotuotantoon.

Lahden Talot Oy toteuttaa härskiä toimintaansa myymällä Lahden kaupungin omistamia taloja kuin omiaan. Periaatteena on laskea asunnot ensin niin huonoon kuntoon, että peruskorjaus ei enää kannata. Tämän jälkeen pistetään huonot kohteet lihoiksi, kuten on tapahtunut esimerkiksi Sipurassa, Päivärinteeenkadulla, Kaukasenkadulla ja Vitikankadulla. Mitä näistä saaduilla varoilla on tehty ja mihin rahat ovat menneet?

Lahden talot Oy on myynyt yli 70 osakehuoneistoa , jotka kaupunki on aikanaan ostanut. Lahden päättäjiä nämä asiat eivät lainkaan ole kiinnostaneet, koska ne ovat vaikeita eikä haluun seurata asuntomarkkinoita lahtelaisen vuokralaisen kannalta riitä kompetenssi.

Huikeimman ja epäuskottavimman vision esittää hallintojohtaja Merisalo, joka kehuu Asukasviestissä kuinka avoin, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen Lahden Talot oy on? Miksi kuitenkin se on tehnyt koko ajan virheitä ja joutunut käymään oikeutta, jos asiat olisivat, niin kuin niiden väitetään olevan?

Tavalliselle vuokralaiselle tulee tämän esityksen jälkeen välittömästi ainakin seuraavia kysymyksiä:
Miten paljon Lahden Talot Oy:llä on velkoja?
Miksi niitä ei esitelty Asukasviestissä?
Kenelle Lahden Talot Oy on myynyt taloja?
Onko kyseessä sisäpiirikauppoja?
Paljonko ovat myyntivoitot ja mihin ne on käytetty?
Miksi Lahden Talot Oy nosti eniten vuokriaan koko Suomessa?
Vuokrankorotus oli 6,1 % eli noin 2,4 % enemmän kuin maamme keskiverto vuokrankorotus.
Miksi Lahden kaupunki ei aseta ketään valvojaa seuraamaan omistamansa Lahden Talojen toimintaa?

Lahden Talot Oy:ssä on huikea määrä niin sanottuja suojatyöpaikkoja. Henkilökuntaa on lisätty mitään kipua tuntematta jo kauan. Isännöitsijät istuvat lukemassa Iltasanomia ja kahva juomassa suurimman osan päivästä. Akuuttiin vikaan ei huoltomiestä saa koskaan tarvittaessa.

Onnittelen 15 -vuotista keskosta!

Juhani Melanen