Suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat historiansa suurimmassa murroksessa. Muutos nytkähti liikkeelle 1993 valtionosuusuudistuksesta, jossa tavoitteena oli kuntien kuvitellun tuhlauksen lopettaminen ja menojen supistuksiin kannustaminen. Markkinat vapautuivat ja toimialalle sallittiin avoin kilpailu, jolloin aiempi palvelujen rahoituksen ja organisoinnin välinen yhteys katosi ja markkinoille tulivat kansainväliset sijoittajat, jotka kiertävät Suomessa veroja veroparatiisien kautta.
Nämä suuret pääomasijoittajat tietävät, että hoiva-ala on houkutteleva, sillä sen erikoispiirteenä on, ettei luottotappioita tunneta, riskit ovat mitättömiä ja katteet vakaat. Näin siksi, että kunnat ostavat valtaosan palveluista määritellyllä hinnalla ja ovat varmoja maksajia.
Lisätarkastelu lienee paikallaan! Vuonna 1997 kunnat ostivat sosiaalipalveluita yksityisiltä 300 miljoonalla eurolla. Vuonna 2013 luku oli jo 2030 miljoonaa euroa. Huikea kasvu johtuu siitä, että sijoittajat toimivat kansainvälisesti ja minimoivat verorasitteensa. Ne tekevät bisnestä julkisella rahalla, mutta kiertävät itse veroja tilittämällä tuloja veroparatiiseihin. Kilpailuetu on ilmeinen.
Miten kotimainen pienyrittäjä voi tässä kilpailussa menestyä, kun kuntavirkamies kilpailuttaa kaikki hankkeet, Vanhus seisoo palveluseteli kädessä ihmettelemässä, kuinka sen käyttäisi? Kaiken kaikkiaan Suomen kahdeksasta suurimmasta hoiva-yrityksestä viisi on pääomasijoittajien
halussa. Attendo Hoivan omistaa rahastoyhtiö IK Investments Partners, joka on rekisteröity Jerseyn veroparatiisiin. Esperi Care on rahastoyhtiö Campanin hallussa. Se on pohjoismaiden ja Venäjän suurimpia pääomistajia, jolla on toimipiste Luxemburgissa. Mainio Vireen omistava
HgCapita LLP operoi Lontoosta ja Mehiläisen omistaa amerikkalainen varainhoitajayhtiö Kohlberg Kravis Roberts &CO ja ruotsalainen rahoitusyhtiö Triton, joka sekin on rekisteröity Jerseyn veroparatiisiin. MI-Hoivan taas omistaa Pariisista käsin toimivat G Square Capital.
Suomalaisille tutuille Rinnekotisäätiölle, invalidiliitolle ja A-klinikkasäätiöille on tässä kilpailussa jäänyt rippeet, koska suurimmat syövät pienemmät yritysostoin. Pääomasijoittajan pääintressi on kasvattaa yritystä myyntikuntoon. Etiikasta ja moraalista siis viis!
Terveyspalveluiden yksityistämistä on edesauttanut ja vauhdittanut 1990-luvulla tehdyt lääkärikoulutuksen supistaminen, jonka seurauksena terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit alkoivat ulkoistaa toimiaan ja turvautuivat vuokralääkärifirmoihin. Useat toimijat, kuten MedOne jopa opastavat lääkäreitään verosuunnittelussa.
Vanhusten todelliset hoivakodissa olevat kustannukset ja hoidon hinta ovat Suomessa keskimäärin 4200 euroa kuukaudessa, jotka kunta ostaa yksityisiltä markkinoilta. Kaikki riippuu siis eläkkeen saajan tuloista. Harvalla on maksaa tätä summaa omistaan, joten palvelusetelistä saattaa muodostua pelkkä hyvätuloisten ohituskaista, jolla vain varakkaiden valinnanvapautta lisätään.
Sote-kädenvääntöä katsellessa vanhusten kohtalo suoraan sanoen hirvittää!
Juhani Melanen
Lähteet: Talouselämä 28/2014, Työeläkeindikaattorit 2014 sekä Kimmo Kiljunen Eläkeläisten taitettu itsetunto 2016