Juhannukseen tiivistyy vaikka kuinka monta kesäistä asiaa: valo, vesi, tuli… Nämä asiat näkyvät sitten juhlanvietossa käytännön jutuissa: tekee mieli päästä saunaan ja uimaan, tuntea koivun tuoksu, syödä hyvää grilliruokaa, katsella kokkotulta, nauttia ihmisten seurasta pitkään iltaan. Odotukset ovat kovat, ja siksi pettymyksiäkin tulee. Sataakin kylmästi vettä, grillaaja polttaa pihvit karrelle tai ei osata juhlia mukavasti. Juhannuksesta voi todennäköisesti saada enemmän iloa, jos osaa ottaa sään ja tilanteen vastaan vähän pienemmin odotuksin.
Kirkkovuodessa juhannus on vielä jotain muuta kuin keskikesän juhla. Se on Johannes Kastajan päivä, joka kertoo erikoisesta ja innokkaasta miehestä, Jeesuksen tienraivaajasta. Johannes syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta, siksi hänen päivänsä on vuoden kierrossa joulua vastapäätä. Johannes valmisti ihmisten sydämiä Jeesukselle. Hän saarnasi ankarastikin, jotta saisi ihmiset huomaamaan parannuksen tarpeensa. Johannes laittoi ihmiset kirkkaan valon alle. Jeesus aloitti toimintansa vasta sitten, kun Johannes oli avannut korvia ja sydämiä. Johannes pääsi lopulta hengestään, kun arvosteli Herodesta ja piti kiinni periaatteistaan.
Me tarvitsemme elämässämme valoisaa yötä ja sydämen avaamista läheisille ja Jumalalle. Mutta me kaipaamme myös hämärän suojaa ja mahdollisuutta levätä Jumalan armossa ilman vaatimuksia. Johannes muistuttaa meitä siitä, että aina on arvioimisen aika. Missä asioissa minun pitäisi tehdä mielenmuutos tai täyskäännös?
Jeesus puolestaan kertoo, että jokaiselle syntinsä tunnustavalle on tarjolla täysi anteeksianto. Jeesus tuli maailman valoksi, jotta kenenkään ei tarvitsisi kulkea kaamoksessa, vaan kaikilla olisi elämän valo. Jeesus on valo silloin, kun elämä on valoisaa ja lämmintä. Mutta hän on kanssamme myös pimeydessä ja raskaissa vaiheissa. Jeesuksen kanssa voimme iloita odotusten täyttymisestä ja etsiä voimia silloin, kun tulee pettymyksiä. Hän on todellinen valkeus.
Riitta Särkiö