Ensimmäisinä kouluvuosina oli monia asioita, jotka jättivät pysyviä muistijälkiä mieleen. Eräs tällainen asia oli järjestäjänä toimiminen. Miten hienolta ja erityiseltä tuntui, kun tunnin päätyttyä järjestäjä jäi luokkaan pyyhkimään taulun ja avaamaan ikkunat. Oli saanut tehtävän, jonka suorittaminen hyödytti koko luokkaa.
Vaikka myöhempinä kouluvuosina järjestäjän tehtävä ei enää tuntunut yhtä merkitykselliseltä, enemmänkin rasitteelta, tuli tehtävä hoidettua omalla vuorolla. Sen sijaan myöhempinä kouluvuosina ja koulujen jälkeisinä vuosina on tullut monia uusia tehtäviä. Osa näistä on tuntunut merkittäviltä ja sellaisilta, jotka on halunnut hoitaa erityisen hyvin. Kuitenkin ehkä suurin osa arjen tehtävistä on sellaisia, joiden merkitystä ei niin paljon mieti, tai ainakaan ei tunne erityistä ylpeyttä tehtäviä hoitaessaan.
Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Millaisia lahjoja sinä olet saanut? Itse koen saaneeni paljon suuria lahjoja kuten kyky tuntea, kyky rakastaa, oma perhe, ystävät, työ, elämä itsessään. Suuri kysymys on kuitenkin, muistanko suhtautua ja vaalia kaikkia näitä saamiani lahjoja yhtä suurella antaumuksella, kuin järjestäjän tehtävää pienenä koululaisena.
Taitaa olla niin, että jostain syystä merkittävimmätkin lahjat arkipäiväistyvät helposti. Ehkä on hyvä ajoittain pysähtyä miettimään kaikkea sitä, mikä elämässä on arvokasta.
Hanna Suominen
kappalainen
Launeen srk