Lahti hylkää lapset, koulutuksen ja kulttuurin valitsemalla Potemkinin kulissit

Lahtea hallitsee kulttuurivihamielinen johtoklikki, jonka rakennepäätökset ja keskustan liikennesuunnitelmat heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Tämä ryhmä ei kykene itsenäiseen ajatteluun, koska sitä painostaa Lahden virkamiesten itsepäinen kaupunkisuunnittelusta vastaava ryhmä, jolla on oma lehmä ojassa. Se yrittää tykittää kymmenen vuotta vanhan LIISU-suunnitelmansa Lahden kaupunginhallituksen otto-oikeudella väkisin läpi ja jättää valtuutetut katsomaan vierestä, kuinka ylimielinen johtoa nauraa demokratialle.
Tämä röyhkeä ja ylimielinen ryhmä haluaa saada asiasta päätöksen ennen seuraavia kuntavaaleja, koska klikki pelkää, että valta vaihtuu ja tilalle tulevat uudet itsenäiset valtuutetut, jotka ajattelevat kokonaisvaltaisesti Lahden asukkaiden etuja, eivätkä toimi vain lahtelaisten rakentajien ja gryndereiden ehdoilla.
Tutkiessani näitä virkamiesten ja rakentajien yhteyksiä tulin siihen tulokseen, että asiassa on syytä epäillä rakenteellista korruptiota, jota Lahden tarkastuslautakunta on monissa raporteissaan jo peräänkuuluttanut tutkiessaan outoja hankepäätöksiä. Suomeksi tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että esimerkiksi LIISU-sunnittelijat ovat mahdollisesti jo etukäteen päättäneet, ketkä rakentajat pääsevät tälle 40 miljoonan euron hillopurkille, vaikka näennäinen kilpailutus järjestettäisiinkin. Kyseessä on yleinen linjapäätös, joka tarkoittaa, että sijoitetaan ulkoisiin raameihin eikä sisältöön.

Eniten tässä kärsivät Lahden koululaiset ja lapset, jotka eivät saa heille kuuluvia tukipalveluja ja rahoitusta enää riittävää määrää, koska kaikki valuu ulkoisiin kulisseihin. Vaikeina taloudellisina aikoina on aina sijoitettu koulutukseen, koska nousukauden ja koronan laannuttua koulutetulla työvoimalla on kysyntää. Lahti ei opetukseen sijoita, koska sille on tärkeämpää tukea tietöitä, jotka voisivat rauhassa odottaa muutaman vuoden. Erikoista on, että LIISU-hankkeesta vastaavat suunnittelijat eivät ole huomioineet ja välittäneet lahtelaisten keskustayrittäjien mielipiteistä tuon taivaallista. He, jos ketkä tietävät, miten keskustaa pitäisi kehittää.

Toinen hämmästyttävä seikka on se, että Kehätien muuttuvia liikennevirtoja ei ole huomioitu tässä Kehäkatu-hankeessa lainkaan. Kaikki perustuu kymmenen vuotta vanhoihin laskelmiin, jotka eivät ole uudessa tilanteessa ajan tasalla. Kaikessa näky hätä saada ratkaisu kiireellisesti hoidettua pois jaloista, kuulematta kaikkia osapuolia. Mitään vaihtoehtoista ja joustavaa liikenneratkaisua ei ole edes tehty, koska usko päättäjien tyhmyyteen on ollut niin vankka klikin keskuudessa.

Kulttuurivihamielinen kaupunginhallitus linjasi lokakuun lopussa lähes neljän miljoonan leikkaukset, jotka kohdistuvat sivistyksen ostopalveluihin. Onko tässä mitään järkeä, jos summia verrataan turhiin aiottuihin liikennekulisseihin mätkäistäviin miljooniin euroihin? Erityisen kipeästi tämä kohdistuu Lahden kaupunginteatteriin, Sinfonia Lahteen ja Lahden museoihin. Nämä leikkaukset tulivat taas kerran yllätyksenä, koska nämä laajoja lahtelaisia veronmaksajia palvelevat kulttuurilaitokset olivat joutuneet jo syksyllä tekemään merkittäviä säästötoimia.

Teatterinjohtaja Ilkka Laasonen sanoi puhelinkeskustelussamme, että erittäin ongelmallista asiassa on se, että nämä leikkaukset kohdistuvat suoraan teatterin ydintoimintoihin. Lahdessa on supistusten jälkeen vaikea järjestää enää esimerkiksi musikaaleja, koska niihin on pakko käyttää ulkopuolisia toimijoita ja avustajia. Indententti Teemu Kirjonen Sibelius-talosta on samoilla linjoilla säästötavoitteiden suhteen.

Lahden uudesta budjetista päätetään ensi viikolla. Vanha valtuusto on paljon vartijana näissä päätöksissä.
Kyse ei ole vähemmästä kuin valinnasta kulissien ja kulttuurin, lasten sekä opetuksen välillä.

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
ARKISTO