Me tarvitsemme rauhoittumista ja hiljaisuutta, jossa voi pysähtyä kuuntelemaan ja kuulemaan, mitä Jumalalla on meille kerrottavaa. Tarvitsemme aikaa ihmetellä ja hämmästellä. Joulukin voi peittyä hälinään, kiireeseen, hössötykseen. Mutta jospa saisimme mahdollisuuden tänä jouluna rauhoittua sen sanoman äärelle.
Maria haltioitui, kun hän sai kuulla, että hänestä tulee Jeesuksen äiti. Hän puhkesi laulamaan. Kun paimenet olivat nähneet Jeesus-lapsen ja saivat nähdä, että kaikki oli niin kuin enkeli oli heille ilmoittanut, he palasivat takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Maria tutkisteli kaikkea kuulemaansa hiljaa sydämessään. Jumalan viesti oli ihmeellinen, jotenkin vaikeasti ymmärrettävä, mutta totta. Vapahtaja on annettu maailmalle. Siitä nöysi nöyrä ja iloinen kiitos.
Joulun salaisuus säilyykin salaisuutena ymmärrykselle. Jumalan viisaus ei ole ihmisten viisautta. Kuinka Jumala syntyy ihmiseksi? Miksi Maria valitaan Jeesuksen äidiksi, miksi Vapahtaja syntyy talliin? Onko silläkin tarkoituksensa, että paimenet saavat kuulla ilosanoman ensimmäisenä? Miksi Jumala näin on päättänyt tuoda apunsa ja pelastuksensa meille? Sitä voimme vain ensimmäisen joulun ihmisten tavoin hämmästellä – mutta samalla kiittää. Tässä on Jumalan antama pelastus, meille annetaan armo ja rakkaus. Saamme uskoen ottaa joulun lahjan vastaan -Hän on tullut minua varten.
Vapahtaja sai syntyä tallissa ja hänen ensimmäinen vuoteensa oli seimi. Jeesus tuli niin alas, että hän olisi pienimmänkin rinnalla, että kuka ikinä hänen puoleesa huokaa, saisi tuntea, että Jeesus on minunkin veljeni, pelastajani ja auttajani. Me saamme avata sydämemme hänelle ja suumme hänen kiitokseen. Hän, maailman valo, tahtoo valaista elämämme, kantaa syntimme ja murheemme ja antaa joulun ilon ja rauhan ja siunata meitä. Häntä me saamme rukoilla ja kiittää.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Launeen srk