Kirkkovuoden ehdoton huipentuma ja lähtökohta on pääsiäinen. Tulemme tässä viikonvaiheessa kirkkovuoden pääsisäisjaksoon.
Pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen ( =paastonaika ), pääsiäisjuhla ja helluntaihin asti kestävä juhla-aika.
Kaiken keskuksena on ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Paastonaikaa edeltää runsaan kahden viikon ajanjakso, joka muodostaa siirtymävaiheen loppiaisajasta paastonaikaan.
Tämä aika on tarpeen paastoon valmistautumisessa sekä paaston merkityksen ja sisällön opettelussa ja opettamisessa.
Ensiksi on septuagesimasunnuntai eli seitsemänkymmentä päivää pääsiäiseen. Paasto papiston kohdalla on vanhaan hyvään aikaan alkanut tästä hetkestä, muilla vasta tuhkakeskiviikkona.
Erityissanomana Tässä pyhässä muistutetaan, että Jumalan hyvyys on sama kaikkia kohtaan.
Jumalan armoa ei voi ansaita. Se totuus on vaikea oppia varsinkin suorittajan ja moniosaajan. Monella tavalla yritämme kelvata ja olla mieliksi niin ihmisille kuin näkymättömälle maailmalle. Vaatimusten kenttä on loputon suhteessa itseen ja muihin. Paastoon valmistautumisaikakin kehottaa keskittymään oleelliseen: Jumala on. Hänen olemuksensa on rakkaus.
Ristintien seuraaminen tarkoittaa myös omasta viisaudesta, ymmärtämisestä ja selittämisestä luopumista. Katseleminen ja siitä seuraava kannanotto riittää. Kannanotonkin aikaansaa meitä suurempi. Ei minun tarvitse pinnistellä ja olla tentittävänä. Herra on jo tehnyt kaiken mitä tarvitsen.
Siinä on Jumalan armo. Kaikille sama.
Esa Kekki