Tänä syksynä kansalaisten palaute on ollut erilaista kuin aiemmin. Hätä on suuri omassa taloudessa ja arjessa. Toimeentulot ongelmat ovat nyt todella syvällä. Terveys puhuttaa aina ja Sote:n tilanne Lahdessa ja Päijät-Hämeessä on toinen kestoaihe. Hampaat jäävät hoitamatta, kun yksityiselle ei ole rahaa. Jonot Sote:ssa ovat arkipäivää, mutta samalla kehujakin tulee. Moni henki on pelastettu, moni vakava sairaus on löydetty ajoissa. Toisiakin tilanteita on valitettavasti.
Ylivoimaisesti puhuttavin aihe on koulut ja niiden tilanne. Mitä on tapahtunut suomalaiselle peruskoululle? Opettajat ovat aivan loppu. Levottomuus, oppilaiden vakavat ongelmat ja työn kuorma ovat nyt sillä tasolla, että aika moni on kertonut harkitsevansa vakavasti alan vaihtamisesta.
Mitä Sote edellä, sitä koulutusjärjestelmä perässä. Amerikan malli on tässäkin tullut Trumplandia Suomeen. Vielä tällä vuosikymmenellä olemme tilanteessa, että rikkaat vaativat yksityiskouluja omille lapsilleen ja muut jäävät julkiselle. Samaa varoiteltiin Sote:n osalta jo 20 vuotta sitten ja nyt se on totta. Lahdessa tämä kiima toteutui avioliitolla Mehiläisen kanssa, joten julkisen sektorin ei tarvitse enää edes miettiä miten palveluita kehitettäisiin. Näin pääsee helpolla! Orpon ja Purran oikeistohallitus vauhdittaa vielä tätä kehitystä antamalla rahaa yksityiselle satoja miljoonia ja ajamalla alas julkisen sektorin eli Hyvinvointialueet.
Peruskoulun ja oppimisen tason laskuun ei ole yhtä eikä kahta syytä. Se on monen päätöksen ja ilmiön summa, ja lasku on jatkunut jo liian pitkään. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on pudonnut alamäkeä ja kovaa. Lahdessa valtuuston strategian tärkein tehtävä olisi ollut oppimisen ja koulutustason nostaminen. Lahdessa vain 2/3 on toisen asteen tutkinto eli 1/3 ei ole käynyt ammatillista tai lukiokoulutusta. Se on tärkein työllisyystoimi ja talouden vakauttamisen teko pitkällä aikavälillä.
Orpon ja Purran työkalupakista kertoo paljon valtiovarainministeri Purran äskettäinen kannanotto. Hän peräänkuuluttaa kolumnissaan “vanhaan kouluun” palaamista – kovaa auktoriteettia, vaatimustason nostamista ja tiukempia rajoja. Näissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta herätys Riikka, oletko koska viimeksi käynyt katsomassa mitä peruskouluun kuuluu? Oletko kysynyt opettajilta tai kouluavustajilta mikä tilanne todella on? Tai erityisopettajilta? Maailma, Suomi ja peruskoulu on muuttunut ns. vanhoista ajoista. Opetussuunnitelmat, maailmantilanne, oppilaiden erilaisten tarpeiden huomiointi, luokkien koot, teknologia ja se tärkein eli lapset. Emme voi vain haikailla vanhan perään muuttuneessa ympäristössä, missä vaaditaan peruskoulun laajamittaista kehittymistä. Digiloikka on tapahtunut ja se on osa nykyaikaista koulua. Käsillä kirjoittaminen, vihot ja kirjat ovat edelleen osa opetusta ja näin kuuluu ollakin.
Oppimisen tason nostaminen ei onnistu ilman konkreettisia tekoja. Koulut tarvitsevat riittävät resurssit, jotta jokainen oppilas ehditään kohdata yksilönä. Oppilailta tulee myös palautetta, että opettaja ei enää opeta siten että oppisin. Kiire ja paine on liian kova. Koulun ympäristö, luokkahuoneet ja kouluruoka – nämäkin kaikki vaikuttavat siihen, miten mieluista kouluissa on opiskella. Kun perusasiat ovat kunnossa, voimme alkaa tekemään korjausliikkeitä. Myös pedagogiikan on tarve kehittyä.
Ilman oppimismotivaatiota taso jatkaa laskuaan. Oppilaille täytyy luoda hyvät edellytykset oppimiseen ja luoda onnistumisia, mitkä ruokkivat motivaatiota. Olemme tilanteessa missä tulee palata perusasioiden äärelle eli vahvistaa perustaitoja: lukutaito, matematiikka, kirjoittaminen sekä ehkä vieläkin tärkeämpi. Kyky kuunnella ja keskittyä.
Ville Skinnari