Länsimaiden sanktiot huvittavat ainakin kolme vuotta venäläisiä oligargeja ja Putinia, sillä maahan virtaa enrgiarahaa joka päivä eri arvioiden mukaan 400-600 miljoonaa euroa päivittäin. Naurettavat esitykset tuontitulleista eivät haittaa Venäjää. Se löytää öljylle helposti korvaavia markkinoita Aasiasta. Totta kai lännen sanktiot purevat tietyllä aikavälillä, mutta sotaa Venäjällä on varaa käydä ainakin kolme vuotta. Onko Euroopalla malttia ja varaa tukea Ukrainaa kolmea vuotta?

Kyllä pitäisi, sillä siinä ajassa Venäjän energiamarkkinat olisi kyettävä korvaamaan uusiutuvalla energialla. Korkean teknologiatuotteiden vientikieltoja Venäjä on tottunut kiertämään aina, joten helpotusta sotaponnisteluihin ei ole näköpiirissä aivan heti sillä perusteella, että Venäjällä ei olisi varaa käydä sotaa. Venäjällä on despootti Putin vallassa ja mahdollisen Ukrainalle konventionaalisessa sodassa häämöttävän tappion uhatessa, Venäjä uskaltaa käyttää taktisia ydinaseitaan sumeilematta! Onko Natolla tai EU:lla uskallusta auttaa silloin Ukrainaa tai toimia jollain muulla tavalla kuin todeta tapahtunut estääkseen kolmannen maailman sodan syttyminen?

Totuus on, että ei ole! Ukraina saa mennä. Äiti-Venäjä tietää tämän hyvin, sillä sisäsyntyinen suurvenäläisyys ja panslavismi ovat valmiita itsetuhoon. Nämä aivopestyt suurudenhullut katsovat, että maailma ilman Suur-Venäjää ei ole sellainen paikka, jossa kannattaa enää elää. Antaa siis kaiken mennä! Soromnoo! Tilannetta kannattaa tarkastella lähemmin nimenomaan taloudellisesta lähtökohdista. Melkein tuhat yritystä on vähentänyt tai myynyt liiketoimintaansa Venäjällä Ukrainan sodan takia. Tilanne on koominen, sillä tilanteesta ottavat hyödyn monet hämärät liikemiehet ja muut, jotka haluavat hyötyä syntyneestä tilanteesta. Kautta maailman sivun tällaisia välistävetäjä ”erdoganeja” on ollut aina ja aina tulee olemaan. Heille moraali tai eettiset periaatteet saavat väistyä oman edun tieltä. Tärkeämmäksi asiaksi on tullut länsimaissa rahan kahmiminen tai vallassa pysyminen, kuten ( Erdogan) hinnalla millä hyvänsä periaatteella; tarkoitus pyhittää keinot.

Monet myyvät yritystoimintansa Venäjällä suurilla tappiolla. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että joku saa tuotannollista pääomaa todella halvalla. Venäjällä omaisuuden uusjako on alkanut. Venäläistä pääomaa on siirtynyt Nordean ja muiden länsipankkien kautta Venäjältä veroparatiiseihin satoja miljardeja jo 30 vuotta. Länsimaisia omistuksia päätyy venäläisille myös ulkomaisten pöytälaatikkoyhtiöiden kautta jouhevasti. Kaikki tämä on mahdollista Venäjän kansallistamisohjelman puitteissa. Talousministeriön tarkoituksena on ottaa valtion haltuun kokonaisia tuotantoja. Tilaa on tehty suurille toimijoille ja suurille ostajille.

Esimerkkejä löytyy. Atria myi pikaruokayhtiönsä kahdeksalla miljoonalla eurolla venäläiselle Cherkizovo Groupille.Raisio myi kuluttajaliiketoimintansa venäläiselle Copacer Argonille 1,5 miljoonalla eurolla ja kuittasi tästä 3,1 miljoonan tappiot. Ranskalainen autonvalmistaja Renault joutui myymään tehtaansa Moskovan kaupungille ja enemmistöosuutensa Avtovaz- yhtiöstä Venäjän valtiolle yhdellä ruplalla. Fortum on ilmoittanut 2,1 miljardin euron alaskirjauksen Venäjän liiketoimiinsa. Yhtiöllä on toki vielä Venäjällä 3,3 miljardin omistukset, jotka se varmasti pyrkii myymään. Ostajaehdokkaita on varmasti vähän.  YIT myi Venäjän liiketoimintansa Etalon Groupille 50 miljoonalla eurolla ja kirjasi kaupasta 150 miljoonan euron arvonalennuksen.

Varmaa on, että liiketoiminnat ostavat yritykset ovat hyvissä väleissä Venäjän hallinnon kanssa. Suurin hyötyjä ja yksi näistä ahmateista on oligarkki Vladimir Potain ja hänen hallitsemansa Interros- konserni. Ranskalainen pankki Societe Generale onnistui myymän osuutensa venäläisestä Rosbankista ja vakuutustoimintonsa Venäjällä juuri Interrossille 3,1 miljardilla eurolla. Kannattaa huomoida, että Potain ei ole EU:n, Britanian tai USA:n pakotelistalla, koska omistaa Nornickelin, joka tuottaa huomattavan erän maailman nikkelistä. Tätähän länsi tarvitsee sähköautojensa akkuihin. Urheiluvälinevalmistaja Reebok harkitsee myymistä turkkilaisille , samoin olutvalmistaja Anhauser- Busch InBev. Turkki ja Erdogan hääräävät taustalla ja saa hyötyä Venäjältä jarruttamalla Suomen ja Ruotsin Nato- jäsenyyttä. Hänelle valuu halpaa energiaa ja omistuksia. Sota jatkuu Euroopassa niin monta
vuotta kuin Venäjä haluaa. MOT

Juhani Melanen