Länsimaiden sananvapaus on eräs kaikkien tärkeimmistä asioista, mitä me olemme saavuttaneet puhuessamme demokratiasta eli kansanvallasta. Tätä eivät vain kaikki ääriliikkeet ja uskonnolliset yhteisöt ja diktatuureissa asuvat ”valvojat” tunnu tajuavan.
Ranskalainen pilalehti pilkkasi islaminuskoisia ja siitä hyvästä AL- Qaida tappoi sen 14 toimittajaa!
Maailma kiehahti! Miten käy sananvapauden? Mitä ääri- islamisteille pitäisi tehdä? Miljoonat marssivat Ranskassa rauhan ja sananvapauden puolesta. Näin tulee tehdäkin, mutta vahingoksi ei ole silti pieni itsekritiikkikään.
Suomessa on käyty ” Salamasotia” uskonnon pilkkaan vedoten 1960-luvulla , jolloin Kokoomuksen ja Maalaisliiton konservatiivit meinasivat naulata kirjailija Hannu Salaman ristille Jumalan pilkasta, mutta silloin kenraalikuvernööri Kekkonen armahti poloisen kirjailijan vankeustuomiolta.
Mutta kuka marssii huumorin puolesta? Kuvitelkaa miten pieni uhraus on vain 14 henkeä sen rinnalla, että piskuisen 20.000 levikin Charlie Hebdo lehden levikki ponnahti yli 5 miljoonan ja loppua ei sen suosiolle näy! Painokset myydään loppuun ja rahaa kilisee lehden osakkaille kuin optiomiljonääreille.
Päivän nimi on LÄPPÄ! Pienemmässä mittakaavassa samaa tapahtuu joka paikassa maapallollamme koko ajan. Kouluissa ympäri maailman lapset eli meidän kullanmurumme kiusaavat toisiaan ja väittävät heittävänsä vain läppää. Mutta niin vain käy, että jonkun sietokyky ei kestä sitä ja hän viskaa ensimmäisen kiven ja soppa on valmis. Asiaa on selvittelemässä 15 asiantuntijaa ja ”psykoa”. Kaikki toitottavat, että niin ei saa tehdä. Miksi sinä Jani Petteri haukuit Liisa Marjatan pilkullisia housuja? Huumorin rajoja mietitään tosissaan, mutta tällöin ei puhuta sananvapaudesta, vaan käytöstavoista.
Jostain syystä nämä käyttäytymissäännöt ja kohteliaisuudet eivät koske lehtiä ja sellaisia ”tahoja, jotka sananvapauden nimissä ja sen kustannuksella saavat vittuilla virallisesti kaikille kaikesta. Anteeksipyyntöjä on turha odottaa ja mahdollisia ylilyöntejä ei kommentoida. Työkirveenä on huumori tai satiiri. Kriittisesti uskonnon pilkkaan ja toisten pyhien arvojen loukkaamiseen suhtautuneet leimataan tyhmiksi tai yleissivistymättömiksi junteiksi.
On paskan puhetta, että nämä pilalehtien toimittajat eivät ole muka tienneet, että he kaivavat verta nenästään. Nyt sitten taivastellaan lehdistönvapaudella, vaikka kyseessä ei ole kriittisyys, vaan muiden arvojen tahallinen nolaaminen. Missä kunnon Jeesus-vitsit taas oikein lymyävät?
Missä kulkee sivistyneen länsimaisen ihmisen sietokyky ja raja? Minulle lasteni ja lastenlapseni koskemattomuus on tabu. Heidän uhkailunsa tekisi minusta Ilmestyskirjan Pedon, jonka jälkeen en olisi enää vastuussa käyttäytymisestäni. Rienaajat ottivat tietoisen riskin ja levikki nousi. Eläköön sananvapaus!
Juhani Melanen