USA ja Kanada aloittivat jääkiekkopelin erikoisesti. Kolme tappelua yhdeksässä sekunnissa.
Tappelut kiekossa ovat puhuttaneet, ainakin minua. Olen kartoittanut ihmisten mielipiteitä ja tullut siihen tulokseen, että iäkkäät henkilöt tuomitsevat tappelut herkemmin kuin nuoret.
Omaa mielipidettäni en ihan tiedä. Luolamies minussa sanoo, että pienet nahinat tuovat tapahtumaan väriä.
Jos ajattelen järkevästi, en hyväksy. Tappelu on väkivaltaa ja väkivalta pois kaikissa muodoissaan!
Todelliset pelimiehet eivät tappele. Todelliset pelimiehet osaavat pelata.
Taklaukset eivät ole väkivaltaa paitsi raukkamaiset jalkataklaukset. Sen sijaan vihellyksen jälkeen mailalla munille ja muualle koukkivat pitää heittää saman tien ulos kera pelikiellon.
Joku vähättelee ja sanoo, ettei pieni paini mitään haittaa. Pieni paini kun hakataan toista paljain nyrkein päähän?
Joku sanoo, että tappelu kuuluu kiekkoon, koska kiekkoilu on showta. Kysyn vaan, että jos tappelu kuuluu kiekkoon, niin miksi sitten tappeluista rangaistaan?
Kuten muistatte, olen nykyisin positiivinen. Siksi en hauku pataluhaksi Bartosakia Jyväskylän tempustaan. Ajatelkaa nyt. Kuuden pinnan peli lähestyy ratkaisuaan. Pelsun avainmies takoo itsensä suihkuun. Jos olisi pysynyt nahoissaan ja kaukalossa, olisi Pelsu voittanut. Luulen.
Ja tappelijat puhuvat joukkueen edusta, joukkue ensin. Näen ristiriitaa sanoissa ja teoissa.
Jääkiekko on elämän pieni sivuasia. Minun puolestani tapelkaa, voin vaihtaa kanavaa.
”Spontaanit tappelut ok, vitonen molemmille ja takaisin kaukaloon. Showtappelut niin ja näin. Jos yleisö tykkää ja kyse viihdebisneksestä, niin ymmärrän. Aito on aitoa ja feikki feikkiä.” Siinä nuorehkon miehen näkemys asiasta.
Täytyy kummipojan kanssa vielä aiheesta keskustella…
Nyt nauttimaan hiihtokisoista ja laskiaispullista. Niskaset ja kumppanit eivät tappele! Ja pullista puheenollen, sain torilla parhaan laihdutusohjeen ikinä. ”Pidä suus kii!”
Raine Järvinen