Käytän melko ahkerasti kaikkia eri viestintäalustoja, kuten Twitteriä, Facebookia, Messengeriä,
WhatAppia, Instagramia, puhumattakaan YouTubesta ja Lindendistä ja muista hömpötyksistä.
Tieto lisää tuskaa! Näiltä alustoilla voi lukea yhä enemmän erilaisista kuolemista, alkoholivanhemmista, hyväksikäytöistä, syövistä, liikasyömisistä, anoreksiasta, tatuointiongelmista ja vaikkapa oman kissan mielenterveysongelmista.
Ihmiset ongelmineen ovat tunkeutuneet omaan olohuoneeseeni lupaa kysymättä. Täysin tuntemattomien tilitykset tykkäyksineen ovat pikkuhiljaa alkaneet ihan oikeasti ahdistamaan siksi, että olen itsekin henkilökohtaisesti toiminut samalla tavalla ja kertonut eturauhassyövästäni avoimesti mm. Facebookissa. Vasta nyt korona-aikana kotona lukiessani eri viestimissä kaikenlaista duupadaappa käsitin, että tuntemattomat puhuvat minulle. Järki ja sivistyneet keskustelut ovat hävinneet ja ne ovat saaneet vastuksen, jota on vaikea voittaa. Maailma on siirtynyt tunnepornon aikaan!
Viestit toki ilmaisevat, että olemme kuolevaisia, kohtalon heittopusseja ja helposti vietävissä.
Kaiken tämän sosiaalisen virran taustalla raksuttavat algoritmit ovat matemaattisia malleja, jotka
oppivat niille syötetyistä sisällöistä ja yleisön reaktioista viestien sisältöön. Nämä algoritmit ovat tunnistaneet, että reagoimme helpoimmin tunteita herättäviin viesteihin. Viestien lähettäjät ovat taas oppineet, minkä tyyppisiä viestejä algoritmit nostavat esiin. Ne ovat juuri niitä tunnereaktioita, joita medianäkyvyyttä haluavat yksilöt ja yhteisöt toivovatkin.
Vanha slogan ”15 minuutin kuuluisuudesta” pitää paikkansa ja erilaiset bloggaajat ja huijarit ovat
oivaltaneet tämän ja lähteneet tekemään bisnestä verkossa. Sanalla sanoen: ihmisten pahaa tai hyvää oloa meidän on pakko seurata, jos olemme liittyneet johonkin ryhmään mihin olemme antaneet suostumuksemme. Saamme lukea medioista, kuinka huonosta lapsuudesta huolimatta Pekasta tuli miljonääri. Kaikesta voi selvitä kovalla työllä, tahdonvoimalla, älykkyydellä ja innovaatioilla. Onnistuminen on aina omaa taitoa, epäonnistuminen muiden syytä.
Tässä kaikessa valitettavasti unohtuu helposti hyväosaisuuden ja huono-osaisuuden välinen tosi dilemma. Suurin osa kolmannen ja neljännen polven huono-osaisista ei yksinkertaisesti jaksa tai kykene selviämään edes tavallisesta arkipäivästä ilman yhteiskunnan apua. He tarvitsevat ja ovat oikeutettuja demokraattisen valtiomme luomiin tukiin ilman huonoa omatuntoa.
Kuka hallitsee media, hallitsee kansaa. Tätä tietoa käyttävät kaikki; niin liike-elämä kuin politikka.
Mutta näillä somen tunnereaktiolla voi johtaa harhaan, muurata mielipiteitä ja sumentaa suhteellisuudentajua helposti. Koko sosiaalinen media on valjastettu kutittelemaan aivojemme niitä
geeeniosia, jotka saavat aikaan raivon inhon ja liikutuksen kaltaisia tunteita. Tämän mielemme some- sepät tietävät ja useimpia meitä viedäänkin netissä kuin pässiä narussa. Sosiaalisessa mediassa voidaan rakentaa olemattomia identiteettejä ja trolleja, joilla halutaan vaikuttaa meihin kaikkiin. Tavalliselta tossunkuluttajalta vaatii suunnatonta nokkeluutta tunnistaa epätosi ja tosi niin mediassa kuin somessakin.
Venäjä on trollien kuningaskunta. Muistan hyvin kymmenen vuotta sitten Suomessa nousseen kohun venäläisten lasten kohtelusta Suomessa, joka oli suomalaisen dosentti Bäckmanin suodattamaa täyttä valetta ja vääriin tietoihin perustuvaa manipulointia suomalaisia viranomaisia kohtaan.
Tähän ”loanheittoon”virallinen Suomi ei reagoinut mitenkään tai vähän älähti. Tästä liikkeestä Bäckman olisi saanut ihailemassaan Venäjän maassa 20 vuoden leirituomion. Tämä on samalla erinomainen esimerkki vastuuttomasta sosiaalipornosta, koska keskiöön oli tahallisesti nostettu lapset.
Metan, eli Facebookin ja Instagramin, omistajan, on ollut pakko reagoida tähän! Instagram muuttuu pian kronologiseksi ja tekstejä voidaan poistaa entistä helpommin. Mikäli algoritmeistä haluttaisiin oikeasti hyötyä voitaisiin niitä käyttää muuhunkin kuin meidän käyttäjien koukuttamiseen eli hienommin engagementiin. Miksi algoritmejä ei voisi suunnitella sellaisiksi, että ne tunnistavat ylitunteelliset reaktiot ja hillitsevät niiden julkistamista viiveellä eli harkinnan jälkeen?
Keskustelua aiheesta on jatkettava. Mielenkiintoista oli havaita, että edes tuomioistuimemme eivät
näe asioita samalla tavalla. Oulussa toimittajaa ei tuomittu rasismista, mutta Lahdessa nainen taas tuomittiin rasismista, koska oli haukkunut häntä kiusannutta maahanmuuttajaa epäsopivasti.
Rasimi-kortti on sellainen kortti, joka vedetään esiin aina, kun se on mahdollista.
Juhani Melanen