Maailman rikkain yksi prosentti omistaa jo yli puolet maailman vauraudesta ja varallisuudesta. Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin mukaan oikea prosentti on 84 prosenttia. Tilanne muuttuu koko ajan epäedullisemmaksi maailman demokratioiden kannalta, sillä diktaattoreiden määrä lisääntyy koko ajan ja kansalaisten vainot samassa suhteessa. Maailman suurimmat demokratiat Intia ja USA ovat muuttumassa koko ajan huonompaan suuntaan. Suomessa ja muualla tosidemokratioissa olisi mahdollisuus ohjata rahavirtoja hyödyntämään enemmän kaikkia yhteiskuntamme jäseniä, mutta uskomme kritiikittä äärikapitalismiin kuin pukki suuriin sarviinsa.
Toimivat pienyritykset ovat yhteiskunnan sykkivä sydän. Ylikansalliset, verosuunnittelua harrastavat yritykset ovat sitä vastoin todellisia paiseita ilman yhteiskuntavastuuta. Ne ovat suuria moraalisia roistoja, jotka potkivat pikkuvaltioita mitään kipua tuntematta takapuoleen, tarvittaessa jopa kiristäen. Olen vapaan yrittämisen suuri ihannoija, mutta erittäin huolestunut siitä kehityksestä, että keskiluokka pistetään maksamaan kaikki: kriisipankkien pelastamiset, hallituksen mokaukset, luonnon turmelemisen seuraukset, ulkolaisten kaivosyhtiöiden jätökset, epäonnistuneet liikennekokeilut, koululaitoksen polarisoitumisen ja ylipäätään virkamiesten virheet kuntayhtymissä ja muualla.
Markkinataloudelle löytyy onneksi haastajia, jotka haluan esitellä etelälahtelaisille lukijoille. Eräs tällainen on osallisuustalous. Tämän kokeilua on ajanut Suomeen jo kohta kymmenen vuotta Parecon Finland järjestö. Yhteiskuntafilosofi Michael Albert ja ekonomisti Robin Hahnelin ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen ja avartavan kirjan ” Hyvinvointivaltion vastaisku”, jossa he paljastavat markkkinatalouden onttouksia ja heikkouksia. Lyhyesti kerrottuna osallisuustalous toimii siten, että jokainen kansalainen voisi tehdä päätöksiä kahdessa roolissa: työntekijänä ja kuluttajana. Arkisissa ostoksissa he äänestäisivät lompakoillaan. Julkiset hyödykkeet olisivat samalla viivalla. Asuinalueen kuluttajat voisivat päättää esimerkiksi niin, että antaisivat osan tuloistaan vaikkapa alueen vanhustenhoidon parantamiseen.
Yrityksissä työntekijät suunnittelisivat töitään parhaaksi katsomallaan tavalla. Yritysten tuotantoarviot vaikuttaisivat siihen, miten ne saisivat resursseja muilta toimijoilta. Osallisuutaloudessa hintoihin sisällytettäisiin yhteiskunnalliset ja ympärillölliset menoerät. Kannattaa tutustua kirjaan huolellisesti. Olen aikaisemmin käsitellyt jo melasteluissa vaihdantatalous-mallia sekä Marxin ”Kallen” uutta tulemista. Hänen maineensa yhteiskuntateoreetikkona ei ole kadonnut mihinkään. Lukekaapa loistava Terry Eaglestonin pamfletti ” Miksi Marx oli oikeassa?”
Demokratian ja sananvapauden vaaliminen muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi, mutta sen puolesta vaikka tuleen!
Jussi Melanen