Hassu sana tuo kylväminen tämän päivän kaupungistuneessa maailmassa. Alkujaan se tarkoitti siemenien levittämistä ympäriinsä pellolle. Mutta sitten puheenparsissa ja otsikoissa siihen on tullut vähän negatiivinenkin sävy: kylvää pelkoa, kylvää tuhoa tai kuolemaa. Voisiko kumminkin kylvää myös hyvää?

Sunnuntain evankeliumissa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä, vehnäviljasta ja rikkaviljasta. Ne kasvavat pellossa rinnakkain. Työmiehet olisivat innokkaita kitkemään rikkaviljan pois, mutta isäntä rauhoittelee ja toteaa, että antakaa niiden vaan kasvaa rinnakkain elonkorjuun vaiheeseen saakka; osaavammat kädet sitten lopulta hoitavat kitkemiset, koska työmiehet voivat vahingossa kitkeä hyvätkin kasvit.

Ehkä tässä Jeesuksen vertauksessa puhutaan siitä, että meissä kaikissa on vähän rikkakasvia ja vähän hyvää vehnäkasvia. Eikä niitä oikein pysty toisistaan erottamaan. Ei ainakaan niin, että itse kävisi ilkeämielisesti toisessa ihmisessä osoittelemaan tämän rikkaruohoisuutta ja siitä seuraavaa kitukasvuisuutta. Oma kasvusuunta on silloin ihan pielessä…

Päinvastoin meitä kutsutaan toivon siemeniä maailmaan kylvämään. Puhumaan ja tekemään hyvää eteenpäin. Jumala on se, joka antaa kasvun kaikelle. Hänellä riittää kyllä lohdutusta ja rakkautta kaikenlaisille kasveille. Hänen suuri viljelyssuunnitelmansa on sellainen, jossa jokaiselle on varattu hyvä kasvupaikka ja johon jokaista kutsutaan mukaan kasvamaan! Ja kylvämään hyvää itsekin!

Pastori
Kati Saukkonen

Keskiviikkona eduskunta kävi tuntien välikysymyskeskustelun vanhusten hoidosta. On selvää, että lainsäätäjän pitää käyttää lainsäädäntövaltaa, kun suositukset osoittautuvat riittämättömiksi ja niitä on törkeällä tavalla rikottu, kuten on käynyt ilmi. Lailla on varmistettava, että ikäihmisten hoito toteutuu ihmisarvoisella tavalla. Hallituspuolueista keskusta ja siniset tukivat opposition esitystä sitovan hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Viime viikolla valtiovarainministeri Orpo totesi, ettei kokoomus kannata sitovaa henkilöstömitoitusta. Keskiviikkona Orpo kuitenkin kertoi, että kokoomus on valmis sitovaan hoitajamitoitukseen ja totesi ”haluamme uuden vanhuspalvelulain ja haluamme, että hoitajamitoitus sinne kirjataan”. Tämän jälkeen olemme kuitenkin kuulleet, ettei kokoomus kannatakaan numerollisen hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Ja sitten kannattikin. Vai kannattiko? Mitä tarkoittaa mitoitus, joka ei ole numero?

Samalla halusimme nostaa esiin hallituksen ajaman SOTE-mallin heikkoudet. Sipilän ja Orpon ajama sote-maakunta-markkinamalli ei paranna haavoittuvassa asemassa olevien kuten ikäihmisten, vammaisten tai lastensuojelun asiakkaiden tilannetta. Päinvastoin. Sosiaalipalvelut on käytännössä unohdettu tulevista sote-keskuksista, eikä palvelujen saumattomuus ja yhden luukun periaate tule toteutumaan esitetyllä mallilla.

Mitoituksen lisäksi pitää puhua välillä mittasuhteista. Suomi käyttää nyt Pohjoismaista vähiten rahaa sosiaali – ja terveydenhuoltoon suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva sote-maakuntaesityksen perusrahoituskehys laskee Suomen SOTE-rahoituksen raamin Itä-Euroopan tasolle. Päijät-Hämeessä syntyvyys laskee ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa rajusti. Päijät-Hämeen kunnista Lahti on ollut SOTE:n kanssa vaikeuksissa jo pitkään ja perusongelma on jo koko tämän vuosituhannen ollut krooninen alibudjetointi suhteessa palveluiden todelliseen tarpeeseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli tulevaisuusinvestoinnit eivät ole olleet keskiössä. Mittaussuhteet on hyvä käydä taas kerran läpi: Teemme maakunnassa SOTE-palvelut 40 miljoonaa euroa alle valtiovarainministeriön laskeman rahoituksen tarpeen suhteutettuna alueemme väestön sairastavuuteen.

On turha väittää, ettei ongelmia olisi. Tietojärjestelmäongelmat ovat vaikuttaneet lähes kaikkeen tekemiseen ja tuottavuuteen. Henkilöstön tyytyväisyyskyselyt kertovat karua kieltä. Johtamista pitää parantaa. Mutta on myös positiivista kehitystä. Perusterveydenhuollon saatavuus kiireettömään hoitoon on parantunut esimerkiksi Launeen terveysasemalla, missä jonotusaika on ollut valtakunnallisestikin vertailtuna korkea. Ikääntyneiden asumispalveluita koskevat muistutukset ovat vähentyneet vuodesta 2017 alle puoleen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän alueella. Vuonna 2017 muistutuksia tehtiin 23 ja vuonna 2018 yhteensä 10. Samaan aikaan kanteluita aluehallintovirastoon ja Valviraan tehtiin hiukan aiempaa enemmän, mutta kanteluiden kokonaismäärä oli erittäin pieni (2017;2 kpl, 2018;5 kpl).

Asumispalveluyksiköihin tehdään vuosittain tarkastukset ja tarvittaessa ylimääräisiä tai yllätystarkastuksia. Erittäin tärkeää on saada palautetta toiminnasta asukkailta, omaisilta ja työntekijöiltä. Yhtymän virkamiesjohto on viime viikolla tavannut myös ammattijärjestöjen edustajat tiedonkulun varmistamiseksi. Resurssien lisäys tarkoittaa yhtymän alueella miljoonien eurojen lisäpanostusta jo meneillään olevan palvelutarpeen kasvun ja ikääntymisen tuoman paineen lisäksi. On selvää, että valtion tulee olla rahoituksessa mukana. Mutta yksi asia on ainakin varma tässä epävarmassa maailmassa. Päijät-Häme on liian pieni paikka riitelyyn. Toisia syyttelemällä emme tästä selviä. Siksi meidän tulee vaikeassakin tilanteessa löytää yhteinen näkemys ja keskinäinen luottamus.

Ville Skinnari

Alkuviikosta minulla oli ilo tavata Ruotsin pääministeri Stefan Löfven sekä muita pohjoismaalaisia toimijoita. Pohjoismaat ovat kuin neljä huonetta ja keittiö. Huoneet on saatettu sisustaa eri tavoin – yhdessä huoneessa on Ikean, toisessa Artekin huonekaluja – mutta yhtä kaikki ne muodostavat kodin. Kodin, jossa on turvallista, vaikka ulkona myrskyää tai on rauhatonta. Euroopassa päänvaivana ei ole pelkästään Brexit. Erityisen huolestuttavaa on, että EU:ssa on jäsenmaita, jotka haastavat ja halveksivat demokratiaa ja oikeusvaltiota. Tämä on historiatonta ja vaarallista.

Kansainvälisen tilanteen johdosta EU:lta kaivataan nyt vakautta ja johtajuutta. Suomella on tulevana puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

Kohti eduskuntavaaleja

Saimme viime viikolla ikäviä uutisia. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutuu olemaan sairauslomalla helmikuun loppuun asti, mutta palaa töihin maaliskuun alussa. Torstaina saimme pysäyttävän uutisen, kun Maarit Feldt-Ranta kertoi sairastuneensa uudestaan syöpään. Ajatuksemme ovat olleet hänen luonaan.

Lauantaina avasimme vaalikampanjamme Helsingissä. Katsomme nyt vahvasti tulevaisuuteen, olemme olleet aloitteellisia ja tuloksena me johdamme nyt poliittista keskustelua.

Oikeistohallituksen politiikka on ollut palkansaajille, eläkeläisille ja lapsiperheille raskasta. Leikkaukset on nimetty kehittämiseksi. Suomen perinteiset vahvuudet – inhimillisyys, laadukas koulutus, laaja yhteistyö työmarkkinoiden ja hallituksen välillä – on heitetty syrjään. Sen tilalle on tullut sanelua, uhkailua ja pakottamista. Hallitus on omalla toiminnallaan aiheuttanut työmarkkinakriisejä. Suomi on liian pieni maa riitelyyn. Jos haluamme menestyä, ainoa keino on yhteistyön ja sopimisen tie. Pitää päästä pois pelon ilmapiiristä ja pelon lietsonnasta. Kun on luottamusta, uskaltaa kehittyä ja uudistua. Näitä jännitteitä on nähty myös Päijät-Hämeessä ja Lahdessa aivan liikaa ja se on yksi syy miksi emme ole päässeet aitoon yhteiseen tekemiseen.

Tulevaisuusinvestointeja tarvitaan

Talouden kasvusta huolimatta Lahti ei ole päässyt täysillä kansainväliseen kasvuun mukaan. Kasvun tarina on puuttunut. Yrityselämänkin pitää parantaa juoksuaan. Muuhun Suomeen verrattuna olemme pahasti jäljessä panostuksissa tutkimukseen ja kehitykseen. Emme kestä enää eli 10 prosentin työttömyyttä. Kakkua pitää pystyä kasvattamaan, että on jaettavaa. Suomi tarvitsee tulevaisuusvision ja tiekartan inhimillisemmän, tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen rakentamiseen – lupauksen siitä, että huomenna on paremmin. Tarvitsemme luottamusyhteiskunnan ja tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, liikenneyhteyksiin, terveydenhuoltoon ja varhaiskasvatukseen. Muutos alkaa 14.4. 2019. Tehdään se yhdessä!

Ville Skinnari

Sunnuntaina vietetään kynttilänpäivää, joka on ollut perinteisesti yksi lapsille omistetuista pyhistä. Kynttilänpäivän raamatullinen aihe liittyy kertomukseen Jeesuksesta, joka tuotiin lapsena temppeliin. Simeon oli jaksanut odottaa ihmisen pojan saapumista pitkän ajan, sillä hän tiesi lapsen tuovan muutoksen kaikille kansoille. Vanhan Simeonin luottamus palkittiin, sillä hän sai siunata Jeesuksen.

Kynttilänpäivä on toisellakin tapaa merkittävä sunnuntai, sillä silloin alkaa Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna keräys keskittyy lasten ja nuorten koulutukseen. Me Suomessa olemme aina saaneet olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme. Ennen kaikkea siitä, että jokaisella on mahdollisuus päästä kouluun ja opiskella. Se tarjoaa luottamusta tulevaan. Koulutus auttaa ymmärtämään elämää ja avaa ovia työmarkkinoille.

Pienituloisissa perheissä kasvavien lasten määrä on kasvussa. Saattaa olla, että lapsen unelma-ammatti jääkin haaveeksi, jos perheellä ei ole taloudellisia resursseja hankkia opiskeluun tarvittavia välineitä. Meille kristityille on tärkeää, että elämässä jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertainen mahdollisuus käydä koulua ja kehittyä. Diakoniatyö on yksi kirkon tärkeä tapa tukea eri syistä vaikeuksissa olevia perheitä.

Kun tänä vuonna osallistut Yhteisvastuukeräykseen, joko avustamalla tai toimimalla vapaaehtoisena, tulet osaksi auttajien ketjua. Siinä ketjussa jokainen on tärkeä. Apua tarvitseva nuori saa kasvaa luottamuksessa ja toivossa tulevaisuuteen. Avun antaja levittää ympärilleen kirkkautta. Hänen apunsa loistaa kauas mutta vaikuttaa myös lahtelaisten lapsiperheiden arkeen.

Jokaiselle lapselle ja nuorelle pitää taata samanlainen mahdollisuus rakentaa tulevaisuuttaan.

Ville Hakulinen​

Poliitikkomme lupaavat ennen vaaleja maat ja mannut ajattelematta lainkaan, kuka kaiken maksaa? Olemme nyt Suomessa tilanteessa, jossa meille alkaa tulla liikaa kestävyysvajetta. Yksinkertaisesti sanottuna meille alkaa kertyä julkisessa taloudessa liikaa velkaa. Emme pysty enää rahoittamaan niitä etuuksia, mitä meille on vuosien varrella kertynyt. Kestävyysvajetta on valtionvarainministeriön arvioin mukaan syntynyt jo 10 miljardia euroa, joka on vastaa melkein viidettä osaa vuosibudjetistamme. Ratkaisuiksi puolueet ovat tarjonneet erilaisia ratkaisuja, kuten työurien pidentämistä, maahanmuuton lisäämistä, verohelpotuksia, veronkorotuksia, investointien lisäämistiä, vientiteollisuuden tukien kasvattamista.

Kaikki hyviä ehdotuksia, mutta ristiriitaisia ja vaikeita toteuttaa ainakin ennen vaaleja. Vajeen korjaaminen vaatisi rankkoja rakenteellisia uudistuksia, joissa uudistuksen ehdottajien ”veri punnittaisiin”. Syitä vajeen syntymiseen on lukuisia. Meille on syntynyt valittavasti Suomeen ”paarialuokka” eli liian suuri pelkällä sosiaalituella elävä ihmisten joukko. Vuonna 2018 Kela maksoi perustoimeentulotukea lähes 800 miljoonaa euroa. Saajia oli 402564 . Suomessa elää jo yli 47 000 kotitaloutta, joilla ei ole mitään muita tuloja kuin tuet. Kelan toimeentulotuet ovat kasaantuneet maahanmuuttajille, jotka saavat valtioltamme eri arvioiden mukaan yli miljardin tuet. Olemme oudossa tilanteessa, jossa jo kaksi kolmesta työikäisestä saa yhteiskunnalta tukea. Eniten toimeentuloa tukea maksetaan asumistukena, joka valuu varakkaiden asuntosijoittajien laarin.

Tässä tuottoisassa bisneksessä ovat vahvasti mukana ammattiyhdistysliikekin, joten syyttävän sormi osoittaa tässä myös vasemmistoa. Meille on syntynyt suuri määrä vastikkeetonta tukea saavien ihmisten määrä, joka on vuosi vuodelta kasvanut ja kasvanut. Köyhyys Suomessa on kasaantunut ja tiedetään, että tukien varassa elää muutamilla alueilla ja paikkakunnilla jo kolmas sukupolvi. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Ainoa varma keino ehkäistä yllä kerrototun tilanteen jatkuminen on työllisyyden kohottaminen 85 prosenttiin, joka sekin on utopiaa Suomessa.

Olemme Suomessa nyt tilanteessa, jossa eri tukien määrä on jo niin suuri, että töihin ei kannata lähteä, vaikka niitä olisikin. Ja tämä on se asia, jota amerikkalaiset ja muut ilman sosiaaliturvaa olevat ihmiset eivät käsitä! Miten tämä edistää tasa-arvoa, jos sohvalla pilsneriä hörppimällä saa saman kuin kaupan kassalla? Töitä olisi, mutta tekijöitä ei ole. Lumitöitä talvella ja risusavotta kesällä, mutta yksilönvapauttahan se toki murentaisi. Eräs suuri ongelma meillä on myöskin se, että vapaat työpaikat ja osaavat työntekijät eivät kohtaa. Osaajia Suomi on täynnä ja mhdollisuuksia löytyy. Upeat suomalaiset yritykset voisivat ratkoa kehittyvien maiden ongelmia viemällä niihin esimerkiksi kierto- ja jakamistalousosaamistaan. Suomi on niin varakas maa, että kykenemme luomaan kansalaisillemme työtä, jos vain puhallamme kaikki samaan hiileen. Mihin katsoi talvisodan henki?

Juhani Melanen

Viimeisten vuosien aikana työelämän ulkopuolelle kadonneiden nuorten määrä on kasvanut noin tuhannella hengellä vuodessa Suomessa. Perusasteen jälkeisen tutkinnon puuttuminen on yksi keskeisimmistä nuoren työllistymistä heikentävistä tekijöistä. Lahdessa 17,1 prosenttia nuorista (25-29 v.) ovat ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Hartolassa vastaava luku on 22,7 prosenttia, Kärkölässä jopa 30,1 prosenttia. Siksi kaikki keinot nuoren saamiseksi toisen asteen koulutukseen ja työelämään tulee olla käytössä. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset eivät ainakaan paranne tilannetta. Ja mikä on tämän vaikutus koko Suomen taloudelle? Mistä saamme osaavaa työvoimaa jatkossa?

Viranomaisten eli Lahden kaupungin, sosiaali- ja terveystoimialan (Hyky) sekä järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyö on tärkeää ja välttämätöntäkin, jotta päästään todellisiin tuloksiin. Ja tuloksia todella tarvitaan. THL:n ja ME-säätiön kehittämällä menetelmällä on laskettu, että Suomessa on yli 60.000 syrjässä olevaa nuorta (15-29 v.). Päijät-Hämeen osuus on tästä noin 2300 nuorta. Lahdessa lukumäärä on 1652, mikä on 7,49 prosenttia väestöstä.

Maanantaina tapasimme Lahden kaupungin ja Hyvinvointiyhtymän edustajan kanssa VAMOS-toimijoita Lahdessa. VAMOS on yksi esimerkki tärkeästä järjestötyöstä, jolla ollaan ratkaisemassa nuorten syrjäytymisen ongelmia. Eikä tätä tee vain VAMOS. Inspis tekee loistavaa työtä. Samoin Etsivä Nuorisotyö. Vapaaehtoistyö kaduilla ja kodeissa. Kaikille on paikkansa ja roolinsa. Avainsana on yhteistyö.

Jokaisessa nuoressa on vahvuuksia ja osaamista. Aivan kaikissa. Moni nuori on kertonut valinneensa ehkä väärän uran tai opinnot. Tai ehkä vanhemmat valitsivat? Tarinoista pitää oppia. Nuori tarvitsee henkilökohtaisuutta. Nuori tarvitsee valmennusta. VAMOS on onnistunut auttamaan monia löytämään sen oman polun elämään. Avainkysymys on, miten tavoitamme yksittäisen syrjäytyneen nuoren? Ei riitä, että palvelu on olemassa. Sen pitää löytää perille. Valmentajille on töitä ja heille pitää luoda mahdollisuudet tehdä sitä työtä. Kiitos Lahden kaupungille, että rahoitusta on jatkossakin uudelle hankkeelle. Tarvitsemme silti vielä lisää tekijöitä ja kaikkia toimijoita.

Helmikuussa esittelemme Lahden osaamispolku 2030 – toimintamallin, joka on samalla Nuoristyö 2.0 eli tulevan vuosikymmenen toimintamalli. Tarvitsemme kaiken sen osaamisen mitä voimme saada. Tarvitsemme alustan joka löytää ja auttaa nuoren löytämään sen oikean polun elämään arkeen. Ja ennen kaikkea – löytämään itsensä ja omat vahvuutensa.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Elämme kummaa aikaa juuri nyt Suomessa, sillä syytteessä ovat samaan aikaan sekä korkeat poliisiviranomaisemme että puolustusvoimiemme ylintä johtoa. Miten mopo pääsi karkaamaan käsistä ? Onko tämä maan tapa? Mihin johtajuus hävisi Suomesta yhtäkkiä? Mihin se Koskela oikein katosi, kun näitä Lammioita tuntuu riittävän?

Maailmalla myydään uskomattomia määriä ”johtajuuskirjallisuuta” joka vuosi. Kaikilla on yksi yhteinen sanoma: johtajan pitää kehittyä! Hänen pitää kehittyä ihmisensä, valmentajana, motivoijana, suunnannäyttäjänä, arvojohtajana, visionäärinä ja milloin minäkin. Tuhansia euroja maksavissa johtamisseminaareissa toistuu sama mantra: enemmän leadershippiä vähemmän managementtia. Tosiasia on, että johtamisen laadulla on yhä enemmän merkitystä.

Parhaimmillaan visionäärinen johtaja antaa työnteolle merkityksen. Arvojohtaja tehostaa organisaation moraalia ja eetosta. Valmentava johtaja tarjoaa henkilöstölle oppimisen ja kehityksen mahdollisuuksia. Motivoija muistaa suhtautua alaisiinsa kuin ihmisiin, huolehtien myös heidän emotionaalisista tarpeistaan. Suunnannäyttäjä saa organisaation etenemään kohti strategista määränpäätä. Tämä johtajakirjallisuus on tarkoitettu useimmiten johtajille itselleen ja usein kirjan kirjoittanut johtaja tarjoaa sloganiksi itsensä tapaista johtamista, joka ei sovellu lainkaan johonkin toiseen organisaatioon.

Yrityksen elämään kuuluvat vallankäyttö ja valtakamppailut tai pikemmin kamppailu strategisista valinnoista. Yritys elää tai kuolee näistä valinnoista. Kriittinen organisaatiotutkimus arvioi näitä johtajuuden ilmenemismuotoja ja vaihtoehtoja erinomaisesti. Kysymys kuuluukin, osaavatko suomalaiset johtajat hyödyntää tätä tutkimustietoa?

Useimmiten johtajuus tuntuu linkkiytyvän tietynlaisiin persoonallisuuksiin ja tyyleihin. Näitä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, tunnollisuus, miellättävyys, itsestäänsäätelykyky, älykkyys ja viime aikoina tunneälykkyys. Suomessa on juuri sellainen tilanne, että johtajuutta pidetään voimakkaasti yksilön ominaisuutena, jolloin se on vahvistanut henkilön narsismia. Esimerkkeinä keisari Aarnio ja lennoston komentaja Markus Päiviö.

Johtaja tarvitsee aina seuraajia. Mielenkiintoisia metafoorisia tyyppejä löytyy, mutta onko niitä Suomessa, vaan joudummeko tyytymään vain Sauli I Suureen? Johtamisen täytyy olla aina rationaalista toimintaa. Tarvitsemme Suomeen profetoijaa, joka retoriikkansa ja karismansa avulla vie meidät ”Hyvinvointitaivaaseen”. Paimen puolestaan hoitaisi moraalisaarnat ja arvopohjan. Psykoterapeuttia tarvitsemme rakentamaan suhteita ympärillemme, unohtaa ei saa ”Party host” -miestä tai naista, sillä joka kvartaalia on juhlittava väkevästi. Tärkein on kuitenkin ” Pedagogi”, joka uskoo kognitiivisen kehityksen voimaan. Hänen tehtävänsä on sitouttaa organisaation tärkeimmät ihmiset eli seuraajat tai ns. suoritusporras toimimaan oikein ja antamaan sielunsa yritykselle ja sen johtajalle.

Lopuksi! Entäpä, jos työläiset johtaisivat itse itseään? Näyttöä löytyy Hollannista. Buurtzorg kotihoitoyhtiö työllistää 10000 sairaanhoitajaa, jotka itsenäisesti päättävät kaikesta. Yksi on kuitenkin varmaa, sodassa tämä Hollanin malli ei toimi.

Luit juuri Omalähiö- lehdestämme sellaista, joka maksaa johtamisseminaareissa 5000 euroa. Nyt välitin tämän lukijoilleni uuden vuoden lahjana ja tietoiskuna ilmaiseksi. Olenko siis hyvä ihminen? Minulle voi kuitenkin vapaasti lahjoittaa rahaa, kuten Putinille ja muillekin diktaatoreille.

Juhani Melanen

Ensi sunnuntain aihe kirkoissa on ”Jeesus herättää uskon”. Joskus olen kuullut sanotun: ”Sinun täytyy uskoa!” Mutta uskoa ei voi puristaa eikä pakottaa. Se on Jumalan työ ja lahja. Monet ihmiset tulivat Jeesuksen luo, koska olivat hädässä. Joku oli sairaana tai hänellä oli huoli läheisestä. Toiset olivat joutuneet muiden torjumiksi, joku kärsi omantunnon syytöksistä, jne.

Mutta oli myös heitä, jotka tulivat kuulemaan Vapahtajaa ihan uteliaisuuttaan, toiset jopa kateuttaan tai etsien syytöksen aiheita Jeesuksen sanoista. Ja sitten oli niitä, jotka törmäsivät Jeesukseen vain sattumalta kuin vahingossa. Yllättävää on huomata, että kaikki, jotka saivat Jeesukselta avun eivät uskoneet häneen. Samoin on ehkä hieman yllättävää, että osa Jeesuksen vihollisista, heistä jotka halusivat saada Jeesuksen ansaan, tulivatkin häneen uskoviksi.

Ehkä on tunnustettava, että usko on myös salaisuus. Jumala tekee työtään, niin kuin Jeesus teki maan päällä ollessaan työtä parantaen, opettaen ja kohdaten ihmisiä. Näin hän kutsui ihmisiä uskoon ja siihen luottamukseen, jonka Jumala antaa. Mutta Jeesus ei myöskään pakottanut ketään. Kuitenkin siellä missä hänen sanansa ja tekonsa saivat vaikuttaa, syntyi uskoa.

Ja aivan samoin on tänään. Missä Jumalan sana saa vaikuttaa, missä Jumalan rakkauden teot kohtaavat ihmisen, siellä Jumala tekee työtään. Siellä syntyy uskoa hyvään Jumalaan ja armolliseen Vapahtajaan. Siellä meitä Jumala vahvistaa luottamustamme häneen ja avaa toivon näköaloja tulevaisuuteen. Saakoon Jumalan sana ja Jumalan rakkauden teot vahvistaa meitä ja uskoa, toivoa ja rakkautta meissä.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

”Suomalaiset elävät kuin koeläinrotat laboratoorioissaan!” Näin julmaa tekstiä päästeli brittiläinen Monocle – lehti uudessa tammikuun numerossaan. Valtaa täällä käyttää kaikkivaltias valtio joka kerää rottakansalaisiltaan uskomattomat määrät tietoja heti syntymästä saakka. Elämänsä aikana Suomen kansalaiset alistuvat kokeelle kokeen perään. Lehti ihmettelee vielä sitä, että orwelilaiset piirteet eivät edes haittaa suomalaisia, sillä heillä on syvä luottamus valtiollisiin instituutioihin.

No , perskutarallaa! Ei se nyt ihan noinkaan mene, mutta toisaalta. Lehden artikkeli ei olekaan negatiivinen, vaan yltiöpositiivinen. ”Happiness lab”- otsikon alla selvitetään kuinka luottamus Suomessa toimii. Suomi on maailman onnellisin maa useilla mittareilla, tuloerot ovat suhteellisen pieniä ja määrätietoinen ja pitkäjänteinen ponnistelu suomalaisen hyvinvoinnin edistämiseksi toimii arkisin. Valtio on mukana kaikessa kehdosta hautaan, presidentti Niinistö holhoaa meitä, yhteinen loistava peruskoulu ja ilmainen koulutus takaavat yhteiskuntarauhan laajasti. Auktoriteettiuskomme on uskomaton. Luottamus on meillä opittu asia. Me luotamme palomiehiin, poliisiin, lentäjiin ja mikä uskomattominta, myös poliitikkojen lupauksiin. Meidän ei ole tarvinnut koko ajan pelätä petkuttamista, huijauksia ja raiskauksia, mutta nyt sytytyslanka palaa jo meilläkin. Me too-liike ja maahanmuuttaajien raiskaukset Oulussa avasivat hyväuskoisilta hölmöiltä silmät.

Avoimen yhteiskunnan vaarat ja luottamus joutuvat nyt koetukselle. Kansalaiset ovat heränneet toisenlaiseen arkeen, jossa suomalaiselle rehellisyydelle ja sisulle nauretaan avoimesti. Muualla maailmassa hyväuskoisia jymäytetään ja nauretaan päälle. Maahanmuuttajien raiskaukset ovat vain pintakiiltoa muuttuvasta tilanteesta Suomessa. Sadat suomalaiset naiset eivät yksinkertaisesti halua tehdä rikosilmoituksia kärsimistään pahoinpitelyistä ja raiskauksista, koska pelkäävät yhteisön leimavan heidät. Meillä on nöyryyttävää joutua ruodittavaksi mediassa ja somessa julkisesti. Me olemme kääntäneet toisen posken jo liian kauan!

Me emme ole osanneet suojata infrastruktuuriamme tehokkaasti. Kiinalaiset, venäläiset ja muut teollisuusvakoojat ovat saaneet temmeltää täällä mielin määrin. Tietoliikenteemme ei ole lainkaan niin turvattu kuin muissa hyvinvointivaltioissa. Kaivoslakimme antavat muille maille mahdollisuuden rikastua ja jättää ympäristöhaitat suomalaisille veronmaksajille. Valtion omaisuutta on myyty pilkkahinnalla ulkomaille ja muille kepulaisille toimijoille. Caruna vie sähkövoitot Höyhensaarille, mutta Suomi nukkuu! Tarvitsemme velttojen ja vähättelevien poliitikkojemme joukkoon sellaisia uskottavia miehiä ja naisia, jotka kykenevät näkemään tulevaisuuden haasteet reaalisesti. Koko oikeuslaitoksemme on kriisissä, koska tuomiot tunnutaan heitettävän rahalla. Valitettavaa vain on, että tämä valuu persujen laariin. Kevään vaaleissa on tasokkaita ehdokkaita myös muissa puolueissa. On ryhtiliikkeen aika!

Juhani Melanen

Viime päivinä on keskusteltu paljon Oulun ja Helsingin vakavista ja vastenmielisistä tapahtumista. Rikokset, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin järkyttävät meitä kaikkia ja niillä on pitkäkantoiset jäljet. SDP esitti lauantaina eduskuntaryhmien yhteistä tapaamista heti tiistaille. Tilanne otettiin eduskunnassa vakavasti yli hallitus – ja oppositiorajojen. Lopputuloksena kaikki eduskuntapuolueet sopivat yhteisesti ratkaisuista lapsiin ja nuoriin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Eduskuntaryhmien puheenjohtajien yhteiskokouksessa sovittiin, että lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistuksia tiukennetaan jo tällä vaalikaudella. Yhteiskokouksessa sovittiin myös ryhmien tuesta hallituksen lisäbudjetille tällä vaalikaudella, jolla kasvatetaan poliisin resursseja lapsiin kohdistuvan rikollisuuden torjuntaan. Koko eduskunta ja kaikki puolueet ottavat vakavan asian erittäin vakavasti.

Kansalaisuuden menettäminen tehdään mahdolliseksi myös törkeiden väkivalta- ja seksuaalirikosten perusteella. Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksia kiristetään nykyisestä ja alle 13- vuotiaaseen lapseen kohdistunut sukupuoliyhteyden sisältänyt hyväksikäyttö tuomitaan törkeänä raiskauksena. Käynnistetään valmistelu riittävästi resursoidun poliisin erikoisyksikön perustamiseksi tutkimaan ja torjumaan internetissä tapahtuvaa rikollisuutta. Lisäksi poliisin resursseja vahvistetaan ja osoitetaan poliisille lisävaroja erityisesti internetissä tapahtuvan ja lapsiin kohdistuvan rikollisuuden torjuntaan ja tutkimiseen. Lisäbudjetin tulee sisältää myös varoja nuoriin kohdistuvan sosiaalityön vahvistamiseen, sekä tarvittaessa Oulun tapausten sosiaaliseen jälkihoitoon tarvittaviin toimenpiteisiin.

Meidän on myös nopeutettava ja tehostettava päätöksentekoprosesseja sekä mentävä entistä paremmin ”iholle” nuorten elämään. Se vaatii toimia myös kunnilta ja resursseja järjestöille, jotka toimivat nuorten parissa – kadulla ja kotona.

Lahdessakin on syytä huoleen. Rikollinen toiminta käyttää nettiä hyväkseen säälimättä. Erityisesti huumekaupan siirtyminen verkkoon on huolestuttavaa. Esitimme viime syksynä Hämeen poliisipäällikön Ilkka Koskimäen kanssa sisäministerille kirjallisen pyynnön nettipoliisin resurssien lisäämiseksi ja tehokkaampien ratkaisujen löytymiseksi. Apuja ei kuitenkaan Lahteen saatu. Päätöksenteossa tulisi päästä aikaan, jolloin korjaavien toimenpiteiden sijasta panostaisimme entistä enemmän ennalta ehkäisevään toimintaan. Poliisi tarvitsee lisää resursseja, se on viimeistään nyt myös hallituspuolueille selvää.

Ville Skinnari,
kansanedustaja