Laskiaissunnuntain evankeliumissa kuuluu paljon askeleita. Iso liuta ihmisiä kulkee Jerikon tietä. Väkeä on liikkeellä, sillä niin moni tahtoo nähdä Jeesuksen. Yksi ihminen ei pääse mihinkään. Hän on sokea mies, joka istuu kerjäämässä tien vieressä. Hän kuulee kuhinan ja askelten paljouden. Sokea mies kysyy muilta, mitä on tekeillä. Silloin toiset kertoivat, että Jeesus nasaretilainen oli menossa siitä ohi.

Niinhän he luulivat, mutta toisin kävi. Jeesus ei kulkenut ohi, vaan pysähtyi, kun sokea mies huusi apua. Jeesuksen perusluonne ei anna hänen ohittaa avunpyytäjää. Hän tahtoo tulla luo – edelleen!

Pysähtymisen lisäksi Jeesus kysyy sokealta avoimen kysymyksen: mitä haluat minun tekevän sinulle? Tässäkin Jeesus yllättää. Hänellä ei olekaan valmiita ratkaisuja, vaan hän kuulee ihmisen tarpeita, toiveita, kätkettyjä pyyntöjä. Jeesus armahti sokeaa, paransi hänet, antoi uuden alun. Siksi evankeliumi päättyykin iloisiin tunnelmiin. Askeleisiin tuli eloa, kaikki kiittivät Jumalaa.

Luota siihen, että Jeesus on edelleen sama, vaikka ei kuljekaan meidän katujamme. Hän kuulee avunpyyntösi, pysähtyy ja auttaa. Hänen kanssaan on hyvä matkata kohti kevättä, pääsiäistä, tulevia päiviä.

Riitta Särkiö

PS. Tervetuloa messuun sunnuntaina. Laskiaisen kunniaksi tarjolla hernekeittoa ja pannaria!

Elämme taas uskomattomia aikoja. Danske Bankissa pestiin rahaa arviolta 200 miljardia euroa eli neljä kertaa koko Suomen valtion budjetin verran. Samoin on laita Swedbankenissa, jossa
rahaa on pesty useita miljardeja. Nämä rahanpesut täytyvät olla ylimmän liikejohdon tiedossa. Jo maksujenvälityksen poikkeuksellisten suurten välityspalkkioiden olisi pitänyt kertoa pankkien
turvayksiköille, mistä on kysymys. Rikosta pitää laittaa tutkimaan Tanskan ja Ruotsin talousrikollistutkijat. Suomessa ei näin tehty ja sijaiskärsijöiksi haettiin valuuttalainaa ottaneet kunnialliset yrittäjät.

Valtion ja veronmaksajien piikistä maksettiin vuosina 1992-1996 pankkitukea osapuilleen 8 miljardia euroa eli 50 miljardia vanhaa mummoa! Suurin osa tästä rahasummasta meni säästöpankeille ja niitä varten perustetuille omaisuudenhoitopankeille eli ”roskapankeille”. Rahakaupan vapautuminen ja Suomen pankin onneton rahapolitiikka koituivat satojentuhansien
yrittäjien ja tavallisten suomalaisten kohtaloksi. Vakaan markan arkkitehdit Suomen pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ja pankinjohtaja Markku Puntila uskoivat vahvaan markkaan kuin joulupukkiin. Harvoin on uskallettu sanoa sitä totuutta, että tämän siunasi ”satamatyöläinen” ja muka finanssinero, presidentti Mauno Koivisto. Näillä typeryyksillään he raunioittivat ensin vientiteollisuuden ja sitten pakkodevalvaatiolla vielä kotimarkkinatkin!

Maailmalla ja Suomessa elettiin velkavetoista kasinotaloutta. Kiinteistösijoittaminen nosti mm. Helsingin hinnat korkeamalle kuin New Yorkissa. Tästä seurasi myyntipaniikki. Neuvostoliitto
hajosi ja tuottoisa idänkauppa lakkasi. Palkkojen ja kustannusten nousu olivat romahduttaneet vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Pankkikriisi on puhdasverinen säästöpankkikriisi, sillä KOP ja
SYP eivät saaneet pääomalainojen lisäksi muuta julkista tukea. Nämä pankit myös maksoivat pääomalainansa säädettyjen korkojen kanssa takaisin. Toisn sanoen pankkikriisin hoito Suomessa oli vastikkeelista, vaikka toisin yritetään väittää.

Lindblomin ja Niskasen suorittama kaksoistyrmäys mapitti PSP+ KOP + SSP liittoajatuksen mappi Ö:hön. Sen jälkeen koko perinteinen suomalainen liikepankkirypäs ( yli 100 vuotta) koottiin
Yhdyspankkiin ja Kansallispankkiin ja myytiin ulkomaille Nordeaksi. Kysymyksiä jää paljon ja ne on selvitettävä sen jälkeen, kun presidentti Niinistön julistama salassapitopykälä vanhentuu. Tärkeintä on se, miksi yrittäjä ei tiennyt valuuttariskeistä ja jälkidevalvaation vahingoista? Kuten aina Suomessa ketään ISO- kenkää ei rangaistu mistään aiheuttamastaan tuskasta tavallisille kansalaisille! Opittiinko tästä mitään?

Juhani Melanen

Eduskunnan talousvaliokunta antoi keskiviikkona mietintönsä kuluttaja- luottosopimuksia eli pikavippejä koskevaan hallituksen esitykseen. Nyt luottoja myönnetään myös kuluttajille, joilla ei ole mahdollisuuksia selviytyä takaisinmaksusta. Korkeakorkoisten pienlainojen markkinoinnissa saatetaan jopa korostaa, että maksuhäiriöitä ei katsota uuden luoton saamisen esteeksi. Valiokunta esitti yksimielisesti pikavippien enimmäiskorkoa laskettavaksi hallituksen esityksessä ehdotetusta 30 prosentista 20 prosenttiin. Tällaista liiketoimintaa voidaan kitkeä vain laskemalla enimmäiskorkoa niin alas, että luotonantajan on oman toimintansa varmistamiseksi välttämätöntä selvittää luotonhakijan maksukyky.

Esitimme myös, että eduskunta edellyttäisi hallitukselta perusteellista selvitystä siitä, onko pikavippijärjestelmä lainkaan tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Pikavippiyhtiöiden valvontaa esitimme siirrettäväksi Finanssivalvonnan käsiin. Valvonnan siirtämisestä tarvitaan erikseen hallituksen esitys, mutta asialla eduskuntapuolueiden yksimielisyys, joten asia voi edetä jo ennen kevään eduskuntavaaleja.
Talousvaliokunnan tahto tullee samaan eduskunnan tuen, mutta työtä pitää varmasti jatkaa myös ensi kaudella, koska ylivelkaantumisen ongelma tarvitsee paljon muitakin toimenpiteitä. Härskiin perintäbisnekseen pitää puuttua entistä tiukemmin ja usein perintä – ja pikavippifirmoilla on samat omistajat ja Suomen ulkopuolella.

Lahden työttömyysluvut pysäyttävät

Lahdessa työttömyysaste oli tammikuussa 14,1 prosenttia. Vuoden takaisesta Lahden työttömyysaste pieneni 1,3 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi Joensuussa työttömyysaste oli 13,5 prosenttia. Vähennys vuodentakaisesta oli 2,4 prosenttiyksikköä.
12 suurimman kaupungin työttömyysvertailussa kolmantena on Kouvola (12,8). Seuraavina tulevat Jyväskylä (12,1), Pori (12,1), Turku (11,9), Oulu (11,7), Tampere (11,4) ja Kuopio (10,4). Pääkaupunkiseudulla työttömyysaste on alle koko maan keskiarvon, joka oli tammikuussa 9,6 prosenttia. Helsingissä työttömänä oli tammikuussa 9,1, Vantaalla 8,6 ja Espoossa 7,9 prosenttia työnhakijoista.

Syitä on monia. Silti nyt ei voi enää odottaa, vaan on tehtävä sellaisia toimenpiteitä, joilla on aidosti vaikutusta. Myös omaan peiliin pitää katsoa. Työllisyyspalveluissa on resursseja mutta, miten kokonaisuutta johdetaan ja kuka on todellinen portinvartija? Olemme edelleen aivan liian organisaatiolähtöisiä – avain kuten SOTE – sektorillakin. Asiakasrajapintaan pitää molemmissa löytää uusia ratkaisuja ja se kuuluisa tietojärjestelmä, jolla kokonaisuutta johdetaan ja tuloksia seurataan. Työministeriössä tätä on kehitetty, mutta siitä ei sitten tullutkaan sitä mitä piti. Olen pyytänyt työvoimaviranomaisia kokoamaan kaikki toimijat yhteen, jotta yhteinen tekeminen ei jää vain seminaarien tasolle.

Työllistämisen esteeksi on Lahdessa tehty myös itse lainsäädännön tulkinta täällä meillä. Tämän olemme nyt nostaneet esille ja asia pitää korjata. 1500 syrjäytyneen nuoren ”löytämiseksi” tarvitaan uusi toimenpidekokonaisuus ja rahoitusta. Sellainen on nyt olemassa, mutta rahaakin tarvitaan. Olen nyt kääntynyt valtion eli työ – ja elinkeinoministeriön puoleen, jotta saamme Lahteen sellaisen paketin, jolla työllisyyskehitys saadaan nousuun.

Ville Skinnari

Meille tavallisille kansalaisille on tullut järkyttävänä yllätyksenä, mihin kokoomuksen härski toiminta on vanhustenhoidossa ja päiväkodeissa johtanut. Me kaikki tiedämme, että niin vanhustenhoidossa kuin päiväkotitoiminnassa tarvitaan laadukkaita ja tasokkaita yksityisiä yrittäjiä kunnallisten paikkojen rinnalle, mutta tärkein kysymys kuuluukin: ”Millä hinnalla?”

Kunnat eivät kuitenkaan huolehtineet tarvittavasta laadunvalvonnasta ja koko surkea hoitokupla puhkesi, vaikka tämä on ollut poliittisten päättäjien tiedossa jo kaksikymmentä vuotta. Kaikki johtuu kepun ja kokoomuksen onnettomasta lehmänkaupasta, joka keikautti päälaelleen vuonna 2015 soten alkuperäiset tavoitteet. Kokoomus halusi täysin markkinaehtoisen ja villin bisnessmallin, jonka tiedettiin varmasti siirtävän rahat ylikansallisille ja kasvottomille pääomasijoittajille periaattella rahat pois, laadusta viis!

Bisnesinsinööri Sipilä, joka oli rikastunut kuppaamlla valtion omaisuutta pilkkahinnalla itselleen ja sukulaisilleen, näki tilaisuuden siirtää kaikki valta maakuntiin, vaikka ne olivat toimintakyvyltään ja varallisuudeltaan täysin erilaisia. Tällä toimenpiteellä keskusta sai uuden maakuntahallintohimmelin ja kokoomus alkoi ostaa valinnanvapaussetelin avulla itselleen terveitä kunnallisia hoitokoteja, jotka muuttuivat vanhusten ”säilytystiloiksi”, koska ylikansallisille yrityksille vain osakkeen omistajan etu oli tärkeää

Perustuslakivaliokunta kaatoi kesäkuussa 2017 yksimielisesti kokoomuksen ajaman sote-valinnanvapauslain perustuslain vastaisena. Laittomia pykäliä oli silloin 15 ja vielä nytkin kiistellään ainakin seitsemästä. Virkamiestyöryhmä kirjoitti uuden esityksen, poisti yhtiöittämispakon ja julkisten palveluiden tuottamiskiellon sekä muutti asiakassetelin ja henkilökohtaiset budjetit maakunnille vapaaehtoisiksi. Tästä kokoomus veti herneen nenäänsä ja nosti kovan metelin ja vaati hyvityksenä asiakassetelit sekä henkilökohtaiset budjetit koskemaan myös erikoissairaanhoitoa. Tällöin terveysjätit pääsivät tekemään rajua ja raakaa bisnestä myös leikkausaleissa. Sipilä risti kätensä ja siunasi tämänkin esityksen.

Tämän yrityksen kaatoi perustuslakivaliokunta viime kesänä perustuslain vastaisena ja lähetti sen takaisin sosiaali- ja terveysvaliokunnan korjattavaksi. Nyt laittomia pykäliä oli jo 20! Ponsia on jätetty useita. Perustavin koskee sote-uudistuksen rahoitusta. Perustuslaki turvaa kaikille kansalaisille oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin, eikä niiden saatavutta voida rajoittaa tiukalla talouskuurilla. Tietoturvaongelmat ovat suuri huoli. Kysymyksiä on edelleen paljon. Voidaanko asiakassuunnitelman sitovuus poistaa tai muuttaa asiakassuunnitelma tuottajaa sitovaksi? Ja vielä, täyttääkö Suomen sote-lainsäädäntä EU:n kilpailukriteerit? Missä ovat nähtävissä ne laskelmat, jotka osoittavat Suomen kansalle, että tässä sote-uudistuksessa säästetään 3 miljardia euroa terveysmenoja? Tämän Sipilän hallitus suomalaisille lupasi. Veikkaukseni on, että sote kaatuu kalkkiviivoilla ja hyvä niin.

Juhani Melanen

Helmikuun hangilla hiihdellessä sydän alkaa keventyä. Valon määrä alkaa lisääntyä ja mieli virkistyä pitkän talven jälkeen. Kuljemme kohti kevättä! Kirkkovuoden kierrossa alamme hiljalleen valmistautua paastonaikaan ja matkaan kohti pääsiäistä.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksen kylväjästä, jonka kylvämät siemenet tuottavat erilaista satoa kasvupaikkansa mukaan. Jeesuksen vertauksessa kylväjä kylvää runsaalla kädellä, siemenet putoilevat muuallekin kuin keskelle peltoa. Viime keväänä harrastin itse pienviljelyä omalla parvekkeellani. Ei siitä kovinkaan paljon satoa tullut, vaikka jokainen siemen ja taimi istutettiin multaan tarkasti harkiten ja hellästi omin käsin. Kun Jumala kylvää sanaansa, siemeniä ei asetella yksitellen pellolle, vaan niitä kylvetään runsaasti, säästelemättä.

Siinä on jotain hyvin lohdullista. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ylenpalttista, tuhlailevaa. Sama siemen kylvetään niin hyvään kuin huonoonkin maahan. Jumala ei ole saita rakkautensa kanssa. Siinä kylvössä on mukana armo, siinä kylvössä on mukana rakkaus. Se kylvö on omistettu sinulle, minulle, heille ja meille, vaikka keille.

Maija-Reetta Katajisto

Täytän tänään tätä kirjoittaessani torstaina 45 vuotta. Ja olen eduskunnassa aika lähellä syntymäpaikkaani eli Naistenklinikka Helsingissä. Vanhempani asuivat silloin Mechelininkadulla ja tekivät töitä Helsingissä. Isä aloitti niitä aikoja työuran eduskunnassa valiokuntasihteerinä, äiti oli nuorena ekonomina markkinointityössä.  Muutimme Lahteen vuonna 1975 ensin Kokkokallionkadulle ja siitä edelleen Korsitielle Ali-Juhakkalaan.

Usein sanotaan, että ikä on vain numero. Silti nyt tuntuu että 45 on aika paljon. Eräs edustajakollega kutsui tätä ikää puolimatkan krouviksi. Ehkä näin on.  Minulle tänään on parhaat synttäribileet, jos pääsen illaksi kotiin Lahteen. Meillä on kaikkien lasten synttärit kevään aikana. Eli luvassa on vielä hyviä ja vielä parempia synttäribileitä.

Aktiivimallista äänestettiin eduskunnassa

Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.

Palveluiden laatu heittelehtii liikaa paikkakunnittain. Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina. Siksi olisi järkevää kirjata lakiin julkisen vallan palvelutakuu. Sanktioita tulisi harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.

Yli 140 000 suomalaista on vaatinut tilanteeseen muutosta, mutta heidän äänensä meni kuuroille korville. Oli pettymys huomata, ettei hallituksella ole tahtotilaa korjata Aktiivimallileikkurin ongelmia ja epäkohtia. Liian monet työttömät eivät kykene osoittamaan aktiivisuuttaan, vaikka halua olisi. Kursseja ja työpaikkoja ei ole riittävästi. Aktiivimalli leikkaa heidän toimeentuloaan kohtuuttomasti. Suomi tarvitsee panostuksia työllisyyteen, aktiivista työvoimapolitiikkaa ja julkisen vallan palvelutakuun työttömille. Näillä keinoilla työttömiä voidaan tukea aidosti eteenpäin työelämään.

Yrityksiltä toivon entistä enemmän sitoutumista harjoittelijoiden rekrytointiin ja opinnäytetyön tekemisen mahdollisuuksiin. Se on oikea polku vakiduuniin.

Myös kaupungeissa, kuten Lahdessa tämä tarkoittaa, että työllisyyden hoitoa pitää alkaa johtaa kokonaisuutena. Toimijoita on paljon, resurssejakin on. Tarvitaan pelkän yhteistyön lisäksi aito yhdessä tekemisen malli. Eli ohjataan oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ville Skinnari

”Ei onnistu”, oli molempien ensimmäinen ajatus. Heillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä. Miten sellaisen kanssa voi toimia työparina? Pähkähullu ajatuskin!

Parin viikon päästä kahvihuoneesta kuuluu naurun remahduksia. Se vastavalmistunut idealisti, varsinainen pojankloppi, ja työuransa viimeisiä vuosia elelevä kahdeksan lapsenlapsen mummo ovat ystäviä. Ihminen ei ollutkaan yhtä kuin kategoriat, joihin he toisensa ensisilmäyksellä sujuvasti sujauttivat. Ihmisyys yhdisti enemmän kuin persoonalliset ominaisuudet erottivat. Pojanklopin ohjeilla avatussa Instagram-profiilissa iltalenkillä otettuja luontokuvia. Mummon kutomat villasukat pakkasen puremilta suojaamassa.

Rentoa elämänasennetta tai rohkeaa heittäytymistä. Pilkettä silmäkulmassa tai luontaista johtajuutta. Filosofista pohdiskelua tai jämäkkää oman tien kulkemista. Hiljaista älykkyyttä tai elämän merkityksen tutkiskelua. Lämmön ja turvan tunnetta me jokainen kaipaamme. Nähdyksi tulemista ja yhteenkuuluvuutta. Omien taitojen ja vahvuuksien arvostusta työyhteisössä, perheessä tai kaveriporukassa.

Armoa on se, että joku näkee meissä hyvää ja rakastettavaa. Se, että Jumala näkee meidän mahdollisuutemme, vaikka emme itse niitä aina näkisikään.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

Matkailun potentiaalista on vielä suuri osa hyödyntämättä Suomessa ja Pohjoismaissa. Suomen ja Finnairin hyvää työtä arvostetaan myös muissa Pohjoismaissa. Suomessa kansainvälisten matkailijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja matkailutulolla on mahdollisuuksia kasvaa 14 miljardista 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa, ja se on nopeimmin kasvava toimialamme. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana.

Kansallispuistojen suosio ja kävijämäärät kasvavat jatkuvasti. Suomen 40 kansallispuistoa luovat perustan luontokokemuksille niin koti- kuin ulkomaisille matkailijoille. Luontomatkailubrändin tulee olla kokonaisuus, jonka jokainen osa on uskottava. Kansallisen kokonaisuuden lisäksi tarvitaan alueellisia kokonaisuuksia yli perinteisten kunta – ja maakuntarajojen. Metsähallitus on tehnyt hyvää työtä, mutta tarvitsee resursseja huolehtia ja kehittää kansallispuistoja. Seuraavalla hallituksella on tilaisuus tarkastella ministeriöiden välisiä koordinaatiovastuita uudelleen.

Päijänteen alue on eurooppalaisittainkin ainutlaatuinen kokonaisuus. Sen ympärillä sijaitsee muitakin merkittäviä luontomatkailukohteita. Siksi pitää nähdä metsä – ei vain puita – kuten Lapissa on osattu tehdä. Reitistökokonaisuutta tulee määrätietoisesti laajentaa ja kehittää vuoteen 2030 ulottuvalla alueellisella luontomatkailun strategialla. Yksi tärkeä elementti on Evon kansallispuisto, jonka tulee olla tiivis ja konkreettinen osa Päijänteen matkailualuetta. Samoin Itä-Hämeen luontomatkailun kohteet tulee olla mukana. Meidän ei pidä katsoa kuntien tai maakuntien rajoja. Näin koko alueella on mahdollisuus kehittyä matkailun ympärivuotiseksi megamaakunnaksi. Myös keskuskaupunkien eli Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Heinolan tulee sitoutua yhteiseen kehittämiseen. Pienten ruoka- ja majoitusyrittäjien mukana oleminen on tärkeää. Maaseutumatkailun toimijat tekevät kokonaisuuden. Suomalainen puhdas ruoka ja vesi kiinnostavat koko maailmaa. Oikein paketoituna sillä tehdään vielä paljon työtä ja toimeentuloa.

Ilmastomuutoksen ratkaisut voivat olla osa matkailualueelle brändiä. Se tarkoittaa ensi vuosikymmenellä mahdollisimman kestäviä, ympäristöystävällisiä ratkaisuja, ekologista liikkumista mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä. Tarvitsemme yhteistyöstä puhumisen sijaan todellista yhteistä tekemistä. Näin Suomen ja Päijänteen alueen matkailusektorin koko potentiaali saadaan kestävästi käyttöön. Lisäksi liikenneyhteyksien eli saavutettavuuden tulee tukea matkailua. Kävely on se paras liikkumismuoto ja pitkienkin etäisyyksien saavuttavuus on mahdollista, kuten Karhunkierros Kuusamossa on osoittanut. Alueellisten kehittämisorganisaatioiden tuleekin nyt osoittaa aitoa sitoutumista ja omistajuutta sekä päästä siten todelliseen tekemiseen.

Luonto-osaamisen, kuten myös kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan eri mahdollisuuksia tutustua luontoon. Lasten ja nuorten luontosuhde ei synny automaattisesti, kuten ennen. Digitaalinen maailma kehittyy edelleen ja meidän pitää olla sovelluskehityksessä aktiivinen. Siksi luontomatkailun sisältöjen tulee olla näkyvillä kaikissa digitaalisissa kanavissa, koska luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Meidän pitää aloittaa perusasioista, kuten digitaalisista reittikartoista ja ottaa myös oppilaitokset, ammattikoulut ja uusi yliopistokin mukaan toteuttamaan yhteistä luontomatkailun polkua.

Ville Skinnari

”Kyllä minä tiedän”, saattaa osoittautua monen nuoren ja miksei vanhemmankin viimeisiksi sanoiksi. Jokaisella meillä on muistoja sellaisista asioista, jolloin luulimme olevamme oikeassa,
mutta olimmekin aivan ”metsässä” tietoinemme. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että meillä homo sapiensilla eli ”viisailla ihmisillä” on taipumus pitää itseämme tietävimpinä kuin itse asiassa
olemme. Kokeissa on osoittautunut, että suuri enemmistö pitää itseään parempina autonajajina kuin muita. Luulemme itsestämme eniten juuri silloin, kun siihen on niukimmin katetta.

Oiva esimerkki tästä on juuri nyt vanhustenhuollon epäkohtien huomioiminen ylikansallisissa ja veroa kiertävissä makuutuslaitoksissa. Kaikki ovat tienneet, mutta mutta… Itsekin kuulun niihin ”besserwissereihin”, jotka kirjoittivat tästä mahdollisesta tapahtumakulusta ja hoidon laadun tasosta, jos ylikansalliset pääomasijoittajat pääsevät iskemän terveysbisnekseen halvimmilla hinnoilla, mutta laadullisesti kelvottomilla kriteereillä. Tässäkin lehdessä löytyy jo varoitukseni kolmen vuoden takaa! Jäkiviisautta? No ei ole.

Elämme kaiken aikaa neljässä maailmassa. Sosiaalisessa-, tunne-, mielen- ja fyysisessä maailmassa. Voimme kaikki vaikuttaa ajatustemme ja uskomustemme laatuun valmentautumalla ja hankkimalla tietoja ja faktoja muistimme tueksi. Tärkeintä on oppia uusia tietoja ja taitoja ja oppia käyttämään niitä erilaisissa ympäristöissä. Pelkkä digitaalisuuden ja algoritmien tajuaminen ja opiminen ei vielä takaa ymmärystä niiden todellisista vaikutuksista ihmisten ryhmäkäyttäytymisen tajuamiseksi.

Pahinta on katteeton luotto omiin kykyihin. Itse syvennyin kehittämään itseäni MBSR-ohjauksen avulla (Lyhenne sanoista Mindfulness Based Stress Reduktion) Lyhyesti esiteltynä menetelmän pääkohdat ovat:
1. Vaikuttavuus tulee siitä, kun löydät itse.
2. Hyväksy ja uskalla olla sinut itsesi kanssa.
3. Tiedä, ettet tiedä.
4. Ota asioista selvää ja osallistu.

Yleisimpiä väärinkäsityksiämme ovat ”Kaikki tekevät sitä”, ”Eikö välittäjäsi kertonutkaan talouden muutoksesta”, ” rokotuksista viis”, ” kyllä vakuutus sen korvaa” ja ” siihen mieheen (naiseen) voi luottaa kuin kallioon”. Vääriä mielikuviamme ruokkii myös ihmisen ikuinen halu helppoihin ratkaisuihin. Tietämisen harha on yllättävän yleistä monissa asioissa. Viimeiseksi hyvin nykyaikanen esimerkki. Tutkijat kysyivät 2000 eurooppalaiselta ja yhdysvaltalaiselta käsityksiä geenimuuntelusta. Ensin pyydettiin mielipidettä geeniruoasta. Sitten testattiin tietämystä geenitekniikasta epätosilla ja tosilla väittämillä. Lopuksi vastaajat saivat itse arvioida osaamistaan numeroasteikolla. Kärkkäimmät geeniruoan vastustajat tiesivät vähiten. Näinpä! Mie hä vaa luulenkii!

Juhani Melanen

Asiaa on vilkaistava maahanmuuton taloustieteen mittareilla, jotta totuus paljastuisi Matti Meikäläisellekin. Suomen budjettiin saadaan piiloon kyllä näitä menoja. Ne on kaivettava esiin ja esitettävä paljaina lukuina. Ja tästä on tehtävä ja vedettävä johtopäätökset tulevalle maahanmuttopolitiikalle.

EU on joutunut ristiiitatilanteisiin monien entisten Itä- Euroopan maiden kanssa siksi, että ne haluavat noudattaa omaa pakolaispolitiikkaansa. Puola, Unkari, Kroatia, Slovakia, Romania, Bulgaria, Tsekki, Viro, Latvia ja Liettua kulkevat omaa tietään pakolaispolitiikassaan. Näissä maissa on myös valitettavasti demokratia kriisissä ja vaarassa. On myös selvästi havaittavissa, että näissä maissa vallitsee kansalaisten välillä sovittamattomia ristiiitoja ja outoa perusvihaa maahanmuuttajia kohtaan.

Tosiasiassa itsenäisillä valtioilla on oikeus päättää, kuka saa tulla rajan yli sen alueelle. Tämä oikeus ei suinkaan ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, kuten yleisesti luullaan. Suomi ja Pohjoismaat leikkivät jotain ”ritari Oikeamielistä”, vaikka tietävät hyvin, että vapaa muuttoliike ja hyvinvointiyhteiskunta on täysin kestämätön yhdistelmä.

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta. Bruttokansantuotteella heidän tuottamansa kokonaistulo on 215 miljardia euroa. Kokonaisveroaste eli kaikkien maksettujen verojen suhde BKT:hen on Suomessa 44 prosenttia. Tuolla veroasteella kerätty kaikkien verojen määrä on silloin 94 000 miljoonaa euroa. Eli suomeksi sen verran tarvitaan kaikkien julkisten menojen kattamiseen vuosittain. Ne, jotka maksavat yli 44 prosenttia tulo-, hyödyke- ja muita veroja ovat nettomaksajia, muut nettohyötyjiä.

Meidän julkinen taloutemme elää velaksi, kuten kaikki tietävät. Kestävyysvaje syvenee koko ajan ja siitä valtionvarainministeriön virkamiehet varoittelevat päivittäin. Tarvitsemme rakennemuutoksen ja nopeasti. Mutta vaalien alle mikään puolue ei tee itsemurhaa, joten jokaiselle jotakin -ajattelu jatkuu ja velkaantuminen lisääntyy!

On tehty varovaisia laskelmia eri maissa, mitä maahanmuuttaja maksaa kyseiselle valtiolle vuodessa. Saksassa tuo summa on 12 000 euroa vuodessa ja Suomessa yli 20 000 euroa. Euroopan unioni on täysin epäonnistunut ulkorajojensa valvonnassa. Hyvinvointiyhteiskuntamme houkuttelee Suomeen nimenomaan matalan osaamisen ihmisiä. Turvapaikkaprosessit maksavat maltaita ja ovat hitaita. Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä 32 000 pakolaista ja 27 prosenttia heistä sai hyväksyttävän päätöksen ja 51 prosenttia kielteisen. Me olemme ottaneet Islaminuskoisia vastaan ymmärtämättä, että he eivät edusta ja suvaitse eurooppalaisia arvoja. Miksi?

Meidän poliitikkojemme kyky osallistua arvokeskusteluun on hyvin rajallinen. Raiskauksetkaan eivät ole herättäneet vihervasemmistoa tajuamaan koko ongelmakenttää. Eri lähteistä tiedämme, että vain 20 prosenttia pakolaisista ovat ns. oikeita pakolaisia. Nuorten miesten yliedustus on näkyvää! Säästäisimme paljon rahaa, jos ottaisimme pakolaiset kansainvälisistä pakolaiskeskuksista, jolloin voisimme vakuuttua heidän todellisesta avuntarpeestaan. Nykytie on nähty ja käyty loppuun!

Juhani Melanen