Sunnuntain raamatuntekstissä Jumala puhuttelee meitä vakavin sanoin: ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.” (Jer. 6:16)

Kun olen kulkenut metsässä mustikoiden perässä, pyörinyt ympäri nenä kiinni sinisissä mättäissä, en joskus enää tiedä, mistä löytyy lähtöpaikka ja määränpää. Metsä ja suo eksyttävät helposti, jos ei ole tarkkana. Hätääntymisen sijasta kannattaa pysähtyä ja katsoa rauhassa ympärilleen. Mistä tulin, mistäpäin aurinko paistaa, mistä kuuluu autotien kohina, onko kännykässä virtaa ja palkkeja?

Elämässäkin voi eksyä, vakavin seurauksin. Jumala on kutsunut ihmisiä lähelleen ja osoittanut hänen tahtonsa mukaisen tien, mutta me vastaamme näihin hyviin kutsuihin joskus ihan samoin kuin muinaiset israelilaiset Jeremian kirjassa (6:16-19): emme kulje Jumalan neuvomaa tietä, emme kuuntele hänen ääntänsä. Silti Jumala kutsuu uudestaan. Hän etsii eksyneitä. Hän antaa joka aamu uuden polun pään ja uuden armon.

Marjametsässä haluan löytää ämpärini kanssa pois, ja yhtä lailla elämässä toivon pääseväni myös perille. Kristityillä ei ole mielessä ainoastaan matkanpää: rauha Jumalan luona. Tärkeää on myös tiellä kulkeminen. Rauhaa saa kokea myös jo matkalla ollessa: Jumala on kanssani, Jeesus on pelastajani tiellä ja tien päättyessä.

Riitta Särkiö

Politiikan syksystä ennustetaan vilkasta ja haastavaa. Näin se varmasti on, mutta en muista koska olisi sanottu, että nyt on helppo syksy tulossa. Keskustan puheenjohtajavaali työ väriä syksyyn. Myös SDP:llä on puoluekokous ja tavoittelen itse jatkokautta varapuheenjohtajana.

Euroopan Unionin elvytyspaketti oli suuri ja historiallinen päätös koko Euroopalle. Suomi halusi pakettiin muutoksia ja sai läpi paljon omia tavoitteitaan. Kaikessa emme onnistuneet, mutta silti kokonaisuus on Suomen kannalta kohtuullisen hyvä. Nyt kysymys kuuluu, miten Suomi ja Lahti osaavat hyödyntää miljardirahoituksen? Tätä työtä tulemme nyt yhdessä tekemään ja mahdollisuutemme ovat sitä paremmat, mitä nopeammin paketti on paikallisesti kasassa. Tulen esittämään Päijät-Hämeeseen uutta vihreän kasvun sopimusta, jossa investoinnit, työllisyys ja uuden yliopiston hyödyntäminen ovat avainroolissa yhdessä yritysten kanssa.

Lahdessa ja Päijät-Hämeessä tämä perjantai on suuren päätöksen päivä. Hyvinvointiyhtymän hallituksen esitys yhteisyrityksestä Mehiläisen kanssa puhuttaa ja syystä. Väite siitä, että Hyky ei olisi tehnyt mitään viime vuosina ei pidä paikkaansa. Päinvastoin. Vuosina 2017-2019 Hyvinvointiyhtymä panosti palveluihin. Tekeviä käsiä lisättiin ja jonoja purettiin esimerkiksi Launeen terveysasemalla. Sitouduimme samalla siihen, että jokaisessa Päijät-Hämeen kunnassa säilyy perustason palvelut. Se maksoi rahaa ja niin sen pitikin maksaa. Lahden krooninen alibudjetointi oli tosiasia vuosikaudet ja siitä kärsivät eniten lahtelaiset itse. Samaan aikaan Lahden kaupungin oma elinkeinopolitiikka ei ole onnistunut edes voimakkaimman kasvun aikana monipuolistamaan elinkeinorakennetta ja kasvattamaan työllisyyttä eli taloutta. Tämä on se suurin kysymys, johon tarvitaan vielä todellista sisältöä, jotta muun Suomen ja maailman kasvuun päästään todella mukaan.

Miksi sitten omaa SOTE-palvelutuotantoa ei ole haluttu kehittää ja miksi sitä vaihtoehtoa ei ole edes tuotu esille? Oman tuotannon lisääminen vaatii organisaatiolta paljon. Ulkoistaminen on helpompi vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole pitkällä aikavälillä kestävä ratkaisu.  Perustuslakivaliokunnassa kiinnitimme tähän viime kaudella tarkkaan huomiota. Miten oma tuotanto pystyisi alueellisti reagoimaan, jos yksityinen enemmistö yhtäkkiä päättäisi vetäytyä tai jostain syystä lakkauttaisi toiminnan? Korvattaisiinko toiminta muutaman pienen kunnan omalla toiminnalla? Se ei onnistuisi. Näin ison ulkoistuksen kokoluokka on myös yksinkertaisesti liian suuri eikä se ole hallituksen SOTE-lakiluonnoksen periaatteiden mukainen. Siksi en kannata yhteisyritystä, vaan edelleen oman tuotannon kehittämistä ja ulkoistuksia tarpeen mukaan täydentämään omaa palvelutuotantoa. Yksityinen voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Suuri virhe tehtiin kuntayhtymässä siirtymällä yhtymävaltuustosta niin kutsuttuun yhtymäkokousmalliin. Ainoa oikea tapa palauttaa maakunnan uskottavuus on palata valtuustomalliin, jossa koko maakunta on aidosti edustettuna. Vai kuinka maakunnan tärkeintä elintä voidaan johtaa, jos ei kokouksissa saada edes puheenjohtajaa valittua?

Korona on osoittanut meille Suomen hyvinvointivajeen. Koronan jälkeen emme paini vain taloushaasteiden kanssa, vaan meidän pitää vastata samalla koronan aiheuttamaan hyvinvointivajeeseen ja nostaa ihminen keskiöön. Toisin sanoen hyvinvointipolitiikkaa ja taloutta tulee tarkastella rinta rinnan. Tämä on hyvinvointitaloutta eli hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamista tavalla, jossa myös talous vahvistuu.

SDP tulee nostamaan hyvinvointitalouden syksyn yhdeksi pääteemaksi. Kasvupolitiikkaa voi tehdä ihmisten näkökulmasta. Se tarkoittaa politiikan tekemistä ratkaisukeskeisesti ilman siiloja ja ihmisten hyvinvoinnin tarpeet huomioiden. 

Ville Skinnari

Ensimmäisinä kouluvuosina oli monia asioita, jotka jättivät pysyviä muistijälkiä mieleen. Eräs tällainen asia oli järjestäjänä toimiminen. Miten hienolta ja erityiseltä tuntui, kun tunnin päätyttyä järjestäjä jäi luokkaan pyyhkimään taulun ja avaamaan ikkunat. Oli saanut tehtävän, jonka suorittaminen hyödytti koko luokkaa.

Vaikka myöhempinä kouluvuosina järjestäjän tehtävä ei enää tuntunut yhtä merkitykselliseltä, enemmänkin rasitteelta, tuli tehtävä hoidettua omalla vuorolla. Sen sijaan myöhempinä kouluvuosina ja koulujen jälkeisinä vuosina on tullut monia uusia tehtäviä. Osa näistä on tuntunut merkittäviltä ja sellaisilta, jotka on halunnut hoitaa erityisen hyvin. Kuitenkin ehkä suurin osa arjen tehtävistä on sellaisia, joiden merkitystä ei niin paljon mieti, tai ainakaan ei tunne erityistä ylpeyttä tehtäviä hoitaessaan.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Millaisia lahjoja sinä olet saanut? Itse koen saaneeni paljon suuria lahjoja kuten kyky tuntea, kyky rakastaa, oma perhe, ystävät, työ, elämä itsessään. Suuri kysymys on kuitenkin, muistanko suhtautua ja vaalia kaikkia näitä saamiani lahjoja yhtä suurella antaumuksella, kuin järjestäjän tehtävää pienenä koululaisena.

Taitaa olla niin, että jostain syystä merkittävimmätkin lahjat arkipäiväistyvät helposti. Ehkä on hyvä ajoittain pysähtyä miettimään kaikkea sitä, mikä elämässä on arvokasta.

Hanna Suominen
kappalainen
Launeen srk

Etelä-Suomen Sanomat ei julkaissut Jorma Ratian perinpohjaista LAD-sopimukseen liittyvää kirjoitusta lainkaan, vaan sen julkaisi Uusi Lahti. Silti lehti julkaisi viikko sen jälkeen vastaukset Ratian väitteisiin. Kirjoitin itsekin Etlariin viisi kysymstä, joihin minulle vastasi Kielon maajohtaja henkiökohtaisesti. Otin yhteyttä kolmeen sopimusoikeusjuristiin, jotka lukivat toimitusjohtaja
Rauhalan väitteet ja tarkastivat koko LAD:n sopimusoikeusprosessin. Tätä pohjalta laadin tämän vastinekirjoitukseni Etlariin, mutta kas kummaa sitä ei enää julkaistukaan!

Näin on tapahtunut erittäin usein viime aikoina, mikä osoittaa erittäin selkeästi Etlarin nykylinjan ja salailun ts. sananvapauden tukahduttamisen politiikan. Uusi Lahti on kuukauden lomalla, mutta Omalähiö onneksi valvoo lahtelaisten sananvapautta Etelä-Lahdessa. Mutta tässä se nyt ilmestyy sellaisena kuin sen alunperin kirjoitin. Arvoisat lukijat tehkää itse johtopäätöksenne!

Hanna Rauhala Kielo 4 Oy:n maajohtaja ja ylikansallisen kiinteistöyhtiö Brunswick Real Estaten osakasyhtiön jäsen vastasi (22.6) kysymyksiini oudoista LAD:n vuokrajärjestelyistä. Silti minua jäivät askarruttamaan seuraavat tärkeät seikat, jotka koskevat sopimusoikeudellisia asioita.

Ensimmäinen seikka, joka kiinnitti huomioni oli se, että kiinteistön omisti 18.12. asti Kiinteistö Oy Lahden Vanha Panimo, jossa osaomistajana oli mm. arkkitehti Juhani Boman. Kiinteistön osti siis 18.12.2018 Kiinteistö Oy Vanha Panimo Oy (perustettu 10/2018); nimi erehdyttävästi sama kuin myyjän, jonka yhtiön osakekannan omistaa Kielo. Vuokrasopimus on kuitenkin tehty ja
allekirjoitettu 17.12.2018, jolloin kiinteisön ostaja ei omistanut kuitenkaan vielä kiinteistöä. Kiinteistö oli siis edelleen Kiinteistö Oy Vanhan Panimon eli Bomanin yhtiön omistuksessa. Miten siis on mahdollista, että Kielo 4 Oy, jolla ei ole mitään tekemistä tuolloin kiinteistön omistamisen kanssa, on voinut olla vuokranantajana jo 17.12.2018 ?

Uusi kiinteistöyhtiö toimialansa (yhtiöjärjestyksessä sanottu) mukaan omistaa ja hallinnoi museorakennusta ja sen maapohjaa, johon kuuluu kaksi erillistä tonttia. Asiakirjojen mukaan se sai haltuunsa tämän kaupalla 20.12.2018 entiseltä omistajalta, Kiinteistö Oy Lahden Vanhalta polttimolta. Kiinteistöyhtiön huonetiloja ei kuitenkaan ole jyvitetty, joka ilmenee selvästi yhtiöjärjestyksestä. Tässä tapauksessa jyvitys olisi tarkoittanut yksinkertaisesti sitä, että Malskin tilat olisi eroteltu omiksi huone- , varasto- ja liiketiloiksi, joiden osalta olisi osakkeita, jotka oikeuttaisivat kunkin tilan hallintaan ERIKSEEN, aivan kuten normaaleissa asunto-osakeyhtiöissä. Juuri tätä Hanna Rauhala painotti verratessaan Kielon 4 omistusta osakeyhtiöihin. Mutta miksi näin ei toimittu, kuten sopimusoikeusoikeudellisissa asioissa on osakeyhtiöissä yleinen käytäntö ja sääntö? Koska jyvitystä ei ole, niin yhtiö omistaa ja hallitsee kaikkia tiloja SUORAAN YKSIN. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa, että omistaja Kielo 4 ei siis omista yhtiön tiloja, vaan se omistaa ainoastaan YHTIÖN OSAKKEET.

Sopimusoikeudellisesti asia on siis käsitettävä niin, että omistaja ei tietenkään voi saada tuloja jostain sellaisesta, mitä se ei omista. Pieni esimerkki lienee paikallaan. Jos minä henkilökohtaisesti omistaisin kiinteistöyhtiön, eiväthän siitä tulevat tulot tulisi suoraan minulle, vaan yhtiölleni, josta minä voisin sitten nostaa palkkani, osinkoni ja tehdä yhtiölain mukaisia toimintoja. Eli, jos tulot tulisivat suoraan minulle syyllistyisin todennäköisesti peiteltyyn osingonjakoon ja joutuisin maksamaan jälkiveroja rikkomuksestani huomattavia summia.

Koko tämä LAD:n vuokraussopimus menettely on tehty oudosti ja ilman yksiselitteistä ja vuokrasopimuksen virallisesti vahvistavaa viranhaltijapäätöstä, siksi omalaatuinen päivämäärissä sekoilu vaikuttaa sopimusoikeudellisesti epäilyttävältä. Miksi sitä ei voitu tehdä laillisesti ja heti? Jälkikäteen tehty viranhaltijapäätös vaikuttaa erittäin omituiselta ja herättää ajatuksen, että kaikki ei sopimushetkellä ollut selvää. Myöhemmin tälläiseen vuokrasopimukseen suomeksi ”rahasampoon” tai kiinteistöyhtiön ” lottovoittoon” eli melkein 30 000 euroa/ kuukaudessa varmaa
vuoratuloa, on helppo hankkia keitä tahansa suuria kansainvälisiä kiinteistösijoittajia mukaan!

Ehdotan, että Lahti tekee asiasta puolueettoman juridisen selvityksen siitä, täyttyvätkö kaikki sopimusehdot LAD:ssa ja tehtiinkö ne oikein? Tehtiinhän apulaisoikeusmiehen huomautuksestakin kaupunginlakimies Pekka Virkkusen toimesta 10 000 euron euron selvitys rehtori Akolan sananvapausoikeudesta. Lahti tarvitsee juridista selvitystä LAD:n asiassa! Mikäli tätä juridista konsulttisopimusta ei tehdä, asia jää monelle lahtelaiselle veronmaksajalle kiveksi kenkään eikä varmasti edistä kaupungin avointa tiedottamista ja läpinäkyvyyttä.

Juhani Melanen

Moni on kysynyt onko ministerillä koskaan lomaa. Nyt minulle alkaa maanantaina sellainen. Viime kesä meni EU-puheenjohtajuuden ja muiden hallituskiireiden kanssa lähes kokonaan. Kokonaan en kuitenkaan lomalle pääse. Ensi keskiviikkona osallistun MTV:n Suomi Areena keskusteluun Helsingissä. Lisäksi maakuntamatkoja ja pakollisia tapaamisia on hoidettava lomankin aikana. Kaikkea ei vain voi tehdä etänä. Loman tarkoitus on mahdollisuus kuormituksen keventämiseen ja palautumiseen. Aina akkujen lataaminen loma-aikaan ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista. Joillakin työasiat jäävät pyörimään mieleen, toisille lomalle lähteminen pakkaamisineen aiheuttaa stressiä ja osaa kuormittaa perheenjäsenten lomatoiveiden yhteensovittaminen.

Kuluneet kuukaudet ovat olleet koronasta johtuen hyvin poikkeuksellisia ja monille myös normaalia kuormittavampia. Monessa perheessä on venytty etäkouluun, -töihin ja -harrastuksiin, minkä lisäksi monen kuormaa on lisännyt huoli omasta tai perheenjäsenen työpaikasta ja toimentulosta. Siksi loman ja palautumisen tarve on tavallista nyt suurempi. Näinä kesäkuukausina olisikin ensiarvoisen tärkeää, että tekisimme sellaisia itsellemme sopivia valintoja, jotka voimavarojen kuluttamisen sijaan antavat energiaa ja parantavat elämänlaatuamme. Hyvä palautuminen edistää tutkitusti suorituskykyä, mutta myös terveyttä ja onnellisuutta. Samalla on selvää, ettei jatkuvasti väsyneenä kukaan meistä ole paras versio itsestään eikä yllä omaan parhaaseensa. Siinä tilassa on myös vaikeaa nauttia elämästä tai vapaa-ajasta läheisten kanssa.

Palautumista ja voimavarojen lisääntymistä tukevat laadukas yöuni ja terveellinen ravitsemus sekä hyvä fyysinen kunto ja henkinen hyvinvointi. Näiden lisäksi palautuminen vaatii arjen fiksuja valintoja, sillä epäterveellinen ruokavalio, alkoholi, tupakka, stressi ja huolet heikentävät tai voivat jopa estää päivittäisen normaalin palautumisprosessin käynnistymisen. Palautumisesta huolehtiminen ei lomalla eikä muulloin tietenkään tarkoita sitä, että joka päivä pitäisi pyrkiä stressin ja palautumisen täydelliseen tasapainoon. Sellainenhan aiheuttaisi vain lisää stressiä. Meillä kaikilla on välillä kiireisiä päiviä, huonosti nukuttuja öitä, juomilla höystettyjä hetkiä ja lautasella epäterveellistä suuhunpantavaa. Se on elämää. Avainsana on välillä. Olennaista palautumisessa on, että kun kehon tai mielen stressikuormaa lisääviä päiviä välillä tulee, pyrimme siihen, että niitä seuraisi palautumista paremmin tukeva jakso.

Itselleni palautuminen tarkoittaa ennen kaikkea työasioiden pistämistä paitsioon. Sanan paitsio englannin kielen vastine offside (”väärällä puolella”) kuvaa mielestäni tätä hyvin. Kun työasiat ovat paitsiossa, ei eivät liu’u palautumisen puolelle ja pyöri mielessä koko ajan. Sen lisäksi, että aion pistää lomalla työasiat välillä paitsioon, aion jo ensi viikolla palautua Päijät-Hämeen luonnossa lenkkikaverina jackrussellinterrierimme Osku ja kalastamalla mökilla Padasjoella.  Hyvää kesää kaikille!

Ville Skinnari

Täällä sitä taas ollaan, rippileirillä 35 nuoren kanssa. Kuluneen kevään aikana ehti olla monenlaisia tunnelmia ja kauhukuvia siitä, miten rippileirien tänä kesänä käy. Kaikki kääntyi kuitenkin hyväksi ja Heinäsaaren väki toivotti meidät tervetulleeksi viettämään kahdeksan vuorokautta ihanassa täysihoidossa!

Leirin toisena päivänä tuntuu jo siltä, kuin olisimme olleet täällä pitemmän aikaa. Yhteishenki on alkanut muodostua ja rippikoululaisten ryhmä on sopivan aktiivisesti mukana leirin ohjelmassa. Jotenkin tuntuu siltä, että meistä jokainen suorastaan janoaa olla yhdessä toisten kanssa. Pelikentälle ei paljon tarvitse pelaajia houkutella ja yhteisistä hetkistä ei ole kiire omaan huoneeseen.

”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Leirille lähtiessä saimme monet hyvän matkan ja siunauksen toivotukset. Tuntuu hyvältä, että meitä muistetaan ja meidän puolestamme rukoillaan. Ja jokaiseen uuteen päivään herätessä on mielessä Jeesuksen lupaus siitä, että hän on meidän kanssamme. Kenenkään ei tarvitse olla yksin. Jokaiselle on tilaa olla juuri sellainen kuin on. Jeesus pitää meistä huolta, siunaa ja varjelee.

Siunausta myös teidän Omalähiön lukijoiden kesään!

Pauliina Hatakka

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on ikäihmisten hoidosta käyty vilkasta keskustelua ja aiheesta. Ydinongelmana on etenkin hoitohenkilöstön riittämätön määrä. Henkilöstön määrän nostaminen on enemmän kuin tarpeellinen edistysaskel. Henkilöstömäärän nosto takaa ikäihmisille arvokkaan ja hyvän hoidon. Jokainen ansaitsee ihmisarvolle sopivaa hoitoa ja huolenpitoa, siitä ei pidä tinkiä. Hoitohenkilöstö on nostanut esiin myös itse epäkohtia, koskien liian raskasta työtaakkaa johtuen henkilöstön vähyydestä. Henkilöstömitoituksen noustessa myös ikäihmisten kanssa työskentelevien työrasite laskee. Hoitohenkilöstöä lisäämällä halutaan parantaa myös asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Ministeri Kiurun aloitteesta esitys lakimuutoksesta ikäihmisten hoidon henkilöstömitoituksesta tuli eduskuntaan tämän vuoden helmikuussa. Asia eteni jälleen, kun tällä viikolla eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisena. On selvää, että muutos vaatii hieman aikaa, jotta pystytään kouluttamaan ja saamaan riittävä määrä henkilöstöä alalle. Tämä vaatii siis myös koulutuspanostuksia. Mitoitus nousee osissa siten, että tämän vuoden lokakuusta alkaen mitoitus on 0,5. Vuoden 2021 alussa se nousee 0,55 ja vuonna 2022 noustaan 0,6 työntekijään per asiakas. Huhtikuussa 2023 saavutetaan henkilömitoituksessa vaadittava 0,7 taso.

Henkilöstömitoitus säädetään lakiin, jotta iäkkäiden ihmisten tehostettu ja pitkäaikainen laitoshoito voidaan toteuttaa laadukkaana eli sellaisena, että ikääntyvän mielekäs elämänlaatu mahdollistuu. Jokainen ihminen tämän ansaitsee. Mitoitus koskee nimenomaan henkilöstöä, joka osallistuu hoitaviin, kuntouttaviin ja aktivoiviin toimenpiteisiin. Mitoitukseen ei kuulu henkilöstö, joka vastaa esimerkiksi kiinteistö- ja ruokahuollosta. Tällä varmistetaan se, että hoitava henkilöstö pystyy keskittymään täysin heidän työkuvaansa vastaaviin tehtäviin. On meidän tehtävänämme pitää huolta, siitä että se tapahtuu. Samoin haluamme taata hoitajille paremmat työolot, turvallisemman työympäristön, sekä mahdollisuuden tehdä töitä ammattimaisesti, sekä eettisesti.

Ville Skinnari

Yksi tunnetuimpia Jeesuksen esittämiä vertauksia on kertomus tuhlaajapojasta tai toisin sanoen kertomus kahdesta veljeksestä (Luuk. 15). Kertomuksen veljeksistä nuorempi pyytää isältään sen osan, joka hänelle perintönä kuuluisi. Saatuaan sen hän lähtee muille maille ja viettää holtitonta elämää ja näin tuhlaa koko saamansa omaisuuden. Surkeassa tilanteessaan hän alkaa kaivata isän kotia. Lopulta hän päättää palata, tunnustaa virheensä ja pyytää päästä isänsä palkkalaiseksi.

Pojan ollessa vielä kaukana, isä näkee hänet, armahtaa häntä ja juoksee vastaan. Hän syleilee poikaansa ja pyytää palvelusväkeä laittamaan juhlan kadonneen ja kotiin palanneen pojan kunniaksi. Kun vanhempi veljeksistä palaa pellolta kotiin, hän kuulee soiton ja kysyy, mistä on kysymys. Hän kuulee veljensä palanneen, mutta suuttuu, koska tuhluri sain niin rakkaan ja lämpimän vastaanoton. Hän ei tahdo tulla sisään, mutta isä tulee ulos ja anoo poikaansa tulemaan.

Kertomus on monikerroksinen ja syvällinen, se kertoo meistä ihmisistä, jotka olemme välillä kuin tuhlaajapoikia halveksiessamme kotiamme ja tuhlatessamme saamaamme perintöä. Ja välillä me olemme taas kuin isoja veljiä, jotka kovasydämisyydessämme olemme valmiit torjumaan veljemme ja asettumaan hänen yläpuolelleen. Mutta ennen muuta kertomus puhuu meille Jumalan rakkaudesta, joka on inhimilliset rajat ylittävää. Sitä rakkautta sai kokea nuorempi veljeksistä. Hänen väärä elämänsä ei poistanut isän kiintymystä. Sitä samaa rakkautta sai kokea myös vanhempi veli, jonka luokse isä tuli anoen. Isä ei välittänyt kunniastaan vaan nöyrtyi molempien poikiensa edessä. Hän riensi heitä vastaan, osoitti heille lämpöä ja rakkautta. Juuri niin Jumala tekee. Antaa Jeesuksen meille Vapahtajaksi ja syntiemme sovittajaksi. Osoittaa rakkautta loppuun asti. Siksi tämän vertauksen nimi voisi olla Isän rakkaus.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune