Arkistot: Kolumnit

Matkailun potentiaalista on vielä suuri osa hyödyntämättä Suomessa ja Pohjoismaissa. Suomen ja Finnairin hyvää työtä arvostetaan myös muissa Pohjoismaissa. Suomessa kansainvälisten matkailijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja matkailutulolla on mahdollisuuksia kasvaa 14 miljardista 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa, ja se on nopeimmin kasvava toimialamme. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana.

Kansallispuistojen suosio ja kävijämäärät kasvavat jatkuvasti. Suomen 40 kansallispuistoa luovat perustan luontokokemuksille niin koti- kuin ulkomaisille matkailijoille. Luontomatkailubrändin tulee olla kokonaisuus, jonka jokainen osa on uskottava. Kansallisen kokonaisuuden lisäksi tarvitaan alueellisia kokonaisuuksia yli perinteisten kunta – ja maakuntarajojen. Metsähallitus on tehnyt hyvää työtä, mutta tarvitsee resursseja huolehtia ja kehittää kansallispuistoja. Seuraavalla hallituksella on tilaisuus tarkastella ministeriöiden välisiä koordinaatiovastuita uudelleen.

Päijänteen alue on eurooppalaisittainkin ainutlaatuinen kokonaisuus. Sen ympärillä sijaitsee muitakin merkittäviä luontomatkailukohteita. Siksi pitää nähdä metsä – ei vain puita – kuten Lapissa on osattu tehdä. Reitistökokonaisuutta tulee määrätietoisesti laajentaa ja kehittää vuoteen 2030 ulottuvalla alueellisella luontomatkailun strategialla. Yksi tärkeä elementti on Evon kansallispuisto, jonka tulee olla tiivis ja konkreettinen osa Päijänteen matkailualuetta. Samoin Itä-Hämeen luontomatkailun kohteet tulee olla mukana. Meidän ei pidä katsoa kuntien tai maakuntien rajoja. Näin koko alueella on mahdollisuus kehittyä matkailun ympärivuotiseksi megamaakunnaksi. Myös keskuskaupunkien eli Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Heinolan tulee sitoutua yhteiseen kehittämiseen. Pienten ruoka- ja majoitusyrittäjien mukana oleminen on tärkeää. Maaseutumatkailun toimijat tekevät kokonaisuuden. Suomalainen puhdas ruoka ja vesi kiinnostavat koko maailmaa. Oikein paketoituna sillä tehdään vielä paljon työtä ja toimeentuloa.

Ilmastomuutoksen ratkaisut voivat olla osa matkailualueelle brändiä. Se tarkoittaa ensi vuosikymmenellä mahdollisimman kestäviä, ympäristöystävällisiä ratkaisuja, ekologista liikkumista mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä. Tarvitsemme yhteistyöstä puhumisen sijaan todellista yhteistä tekemistä. Näin Suomen ja Päijänteen alueen matkailusektorin koko potentiaali saadaan kestävästi käyttöön. Lisäksi liikenneyhteyksien eli saavutettavuuden tulee tukea matkailua. Kävely on se paras liikkumismuoto ja pitkienkin etäisyyksien saavuttavuus on mahdollista, kuten Karhunkierros Kuusamossa on osoittanut. Alueellisten kehittämisorganisaatioiden tuleekin nyt osoittaa aitoa sitoutumista ja omistajuutta sekä päästä siten todelliseen tekemiseen.

Luonto-osaamisen, kuten myös kalastamisen ja muiden luontoharrastusten tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys. Lasten heikentynyt luontosuhde ja heikko luonnontuntemus on otettava tosissaan, kun opetussuunnitelmia tehdään. Osaksi kestävän kehityksen opetusta tarvitaan eri mahdollisuuksia tutustua luontoon. Lasten ja nuorten luontosuhde ei synny automaattisesti, kuten ennen. Digitaalinen maailma kehittyy edelleen ja meidän pitää olla sovelluskehityksessä aktiivinen. Siksi luontomatkailun sisältöjen tulee olla näkyvillä kaikissa digitaalisissa kanavissa, koska luonto ei enää kutsu samalla tavalla lapsia kuin ennen. Meidän pitää aloittaa perusasioista, kuten digitaalisista reittikartoista ja ottaa myös oppilaitokset, ammattikoulut ja uusi yliopistokin mukaan toteuttamaan yhteistä luontomatkailun polkua.

Ville Skinnari

Hassu sana tuo kylväminen tämän päivän kaupungistuneessa maailmassa. Alkujaan se tarkoitti siemenien levittämistä ympäriinsä pellolle. Mutta sitten puheenparsissa ja otsikoissa siihen on tullut vähän negatiivinenkin sävy: kylvää pelkoa, kylvää tuhoa tai kuolemaa. Voisiko kumminkin kylvää myös hyvää?

Sunnuntain evankeliumissa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä, vehnäviljasta ja rikkaviljasta. Ne kasvavat pellossa rinnakkain. Työmiehet olisivat innokkaita kitkemään rikkaviljan pois, mutta isäntä rauhoittelee ja toteaa, että antakaa niiden vaan kasvaa rinnakkain elonkorjuun vaiheeseen saakka; osaavammat kädet sitten lopulta hoitavat kitkemiset, koska työmiehet voivat vahingossa kitkeä hyvätkin kasvit.

Ehkä tässä Jeesuksen vertauksessa puhutaan siitä, että meissä kaikissa on vähän rikkakasvia ja vähän hyvää vehnäkasvia. Eikä niitä oikein pysty toisistaan erottamaan. Ei ainakaan niin, että itse kävisi ilkeämielisesti toisessa ihmisessä osoittelemaan tämän rikkaruohoisuutta ja siitä seuraavaa kitukasvuisuutta. Oma kasvusuunta on silloin ihan pielessä…

Päinvastoin meitä kutsutaan toivon siemeniä maailmaan kylvämään. Puhumaan ja tekemään hyvää eteenpäin. Jumala on se, joka antaa kasvun kaikelle. Hänellä riittää kyllä lohdutusta ja rakkautta kaikenlaisille kasveille. Hänen suuri viljelyssuunnitelmansa on sellainen, jossa jokaiselle on varattu hyvä kasvupaikka ja johon jokaista kutsutaan mukaan kasvamaan! Ja kylvämään hyvää itsekin!

Pastori
Kati Saukkonen

Keskiviikkona eduskunta kävi tuntien välikysymyskeskustelun vanhusten hoidosta. On selvää, että lainsäätäjän pitää käyttää lainsäädäntövaltaa, kun suositukset osoittautuvat riittämättömiksi ja niitä on törkeällä tavalla rikottu, kuten on käynyt ilmi. Lailla on varmistettava, että ikäihmisten hoito toteutuu ihmisarvoisella tavalla. Hallituspuolueista keskusta ja siniset tukivat opposition esitystä sitovan hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Viime viikolla valtiovarainministeri Orpo totesi, ettei kokoomus kannata sitovaa henkilöstömitoitusta. Keskiviikkona Orpo kuitenkin kertoi, että kokoomus on valmis sitovaan hoitajamitoitukseen ja totesi ”haluamme uuden vanhuspalvelulain ja haluamme, että hoitajamitoitus sinne kirjataan”. Tämän jälkeen olemme kuitenkin kuulleet, ettei kokoomus kannatakaan numerollisen hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Ja sitten kannattikin. Vai kannattiko? Mitä tarkoittaa mitoitus, joka ei ole numero?

Samalla halusimme nostaa esiin hallituksen ajaman SOTE-mallin heikkoudet. Sipilän ja Orpon ajama sote-maakunta-markkinamalli ei paranna haavoittuvassa asemassa olevien kuten ikäihmisten, vammaisten tai lastensuojelun asiakkaiden tilannetta. Päinvastoin. Sosiaalipalvelut on käytännössä unohdettu tulevista sote-keskuksista, eikä palvelujen saumattomuus ja yhden luukun periaate tule toteutumaan esitetyllä mallilla.

Mitoituksen lisäksi pitää puhua välillä mittasuhteista. Suomi käyttää nyt Pohjoismaista vähiten rahaa sosiaali – ja terveydenhuoltoon suhteessa bruttokansantuotteeseen. Eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva sote-maakuntaesityksen perusrahoituskehys laskee Suomen SOTE-rahoituksen raamin Itä-Euroopan tasolle. Päijät-Hämeessä syntyvyys laskee ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa rajusti. Päijät-Hämeen kunnista Lahti on ollut SOTE:n kanssa vaikeuksissa jo pitkään ja perusongelma on jo koko tämän vuosituhannen ollut krooninen alibudjetointi suhteessa palveluiden todelliseen tarpeeseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen eli tulevaisuusinvestoinnit eivät ole olleet keskiössä. Mittaussuhteet on hyvä käydä taas kerran läpi: Teemme maakunnassa SOTE-palvelut 40 miljoonaa euroa alle valtiovarainministeriön laskeman rahoituksen tarpeen suhteutettuna alueemme väestön sairastavuuteen.

On turha väittää, ettei ongelmia olisi. Tietojärjestelmäongelmat ovat vaikuttaneet lähes kaikkeen tekemiseen ja tuottavuuteen. Henkilöstön tyytyväisyyskyselyt kertovat karua kieltä. Johtamista pitää parantaa. Mutta on myös positiivista kehitystä. Perusterveydenhuollon saatavuus kiireettömään hoitoon on parantunut esimerkiksi Launeen terveysasemalla, missä jonotusaika on ollut valtakunnallisestikin vertailtuna korkea. Ikääntyneiden asumispalveluita koskevat muistutukset ovat vähentyneet vuodesta 2017 alle puoleen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän alueella. Vuonna 2017 muistutuksia tehtiin 23 ja vuonna 2018 yhteensä 10. Samaan aikaan kanteluita aluehallintovirastoon ja Valviraan tehtiin hiukan aiempaa enemmän, mutta kanteluiden kokonaismäärä oli erittäin pieni (2017;2 kpl, 2018;5 kpl).

Asumispalveluyksiköihin tehdään vuosittain tarkastukset ja tarvittaessa ylimääräisiä tai yllätystarkastuksia. Erittäin tärkeää on saada palautetta toiminnasta asukkailta, omaisilta ja työntekijöiltä. Yhtymän virkamiesjohto on viime viikolla tavannut myös ammattijärjestöjen edustajat tiedonkulun varmistamiseksi. Resurssien lisäys tarkoittaa yhtymän alueella miljoonien eurojen lisäpanostusta jo meneillään olevan palvelutarpeen kasvun ja ikääntymisen tuoman paineen lisäksi. On selvää, että valtion tulee olla rahoituksessa mukana. Mutta yksi asia on ainakin varma tässä epävarmassa maailmassa. Päijät-Häme on liian pieni paikka riitelyyn. Toisia syyttelemällä emme tästä selviä. Siksi meidän tulee vaikeassakin tilanteessa löytää yhteinen näkemys ja keskinäinen luottamus.

Ville Skinnari

Alkuviikosta minulla oli ilo tavata Ruotsin pääministeri Stefan Löfven sekä muita pohjoismaalaisia toimijoita. Pohjoismaat ovat kuin neljä huonetta ja keittiö. Huoneet on saatettu sisustaa eri tavoin – yhdessä huoneessa on Ikean, toisessa Artekin huonekaluja – mutta yhtä kaikki ne muodostavat kodin. Kodin, jossa on turvallista, vaikka ulkona myrskyää tai on rauhatonta. Euroopassa päänvaivana ei ole pelkästään Brexit. Erityisen huolestuttavaa on, että EU:ssa on jäsenmaita, jotka haastavat ja halveksivat demokratiaa ja oikeusvaltiota. Tämä on historiatonta ja vaarallista.

Kansainvälisen tilanteen johdosta EU:lta kaivataan nyt vakautta ja johtajuutta. Suomella on tulevana puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

Kohti eduskuntavaaleja

Saimme viime viikolla ikäviä uutisia. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne joutuu olemaan sairauslomalla helmikuun loppuun asti, mutta palaa töihin maaliskuun alussa. Torstaina saimme pysäyttävän uutisen, kun Maarit Feldt-Ranta kertoi sairastuneensa uudestaan syöpään. Ajatuksemme ovat olleet hänen luonaan.

Lauantaina avasimme vaalikampanjamme Helsingissä. Katsomme nyt vahvasti tulevaisuuteen, olemme olleet aloitteellisia ja tuloksena me johdamme nyt poliittista keskustelua.

Oikeistohallituksen politiikka on ollut palkansaajille, eläkeläisille ja lapsiperheille raskasta. Leikkaukset on nimetty kehittämiseksi. Suomen perinteiset vahvuudet – inhimillisyys, laadukas koulutus, laaja yhteistyö työmarkkinoiden ja hallituksen välillä – on heitetty syrjään. Sen tilalle on tullut sanelua, uhkailua ja pakottamista. Hallitus on omalla toiminnallaan aiheuttanut työmarkkinakriisejä. Suomi on liian pieni maa riitelyyn. Jos haluamme menestyä, ainoa keino on yhteistyön ja sopimisen tie. Pitää päästä pois pelon ilmapiiristä ja pelon lietsonnasta. Kun on luottamusta, uskaltaa kehittyä ja uudistua. Näitä jännitteitä on nähty myös Päijät-Hämeessä ja Lahdessa aivan liikaa ja se on yksi syy miksi emme ole päässeet aitoon yhteiseen tekemiseen.

Tulevaisuusinvestointeja tarvitaan

Talouden kasvusta huolimatta Lahti ei ole päässyt täysillä kansainväliseen kasvuun mukaan. Kasvun tarina on puuttunut. Yrityselämänkin pitää parantaa juoksuaan. Muuhun Suomeen verrattuna olemme pahasti jäljessä panostuksissa tutkimukseen ja kehitykseen. Emme kestä enää eli 10 prosentin työttömyyttä. Kakkua pitää pystyä kasvattamaan, että on jaettavaa. Suomi tarvitsee tulevaisuusvision ja tiekartan inhimillisemmän, tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen rakentamiseen – lupauksen siitä, että huomenna on paremmin. Tarvitsemme luottamusyhteiskunnan ja tulevaisuusinvestointeja osaamiseen, liikenneyhteyksiin, terveydenhuoltoon ja varhaiskasvatukseen. Muutos alkaa 14.4. 2019. Tehdään se yhdessä!

Ville Skinnari

Sunnuntaina vietetään kynttilänpäivää, joka on ollut perinteisesti yksi lapsille omistetuista pyhistä. Kynttilänpäivän raamatullinen aihe liittyy kertomukseen Jeesuksesta, joka tuotiin lapsena temppeliin. Simeon oli jaksanut odottaa ihmisen pojan saapumista pitkän ajan, sillä hän tiesi lapsen tuovan muutoksen kaikille kansoille. Vanhan Simeonin luottamus palkittiin, sillä hän sai siunata Jeesuksen.

Kynttilänpäivä on toisellakin tapaa merkittävä sunnuntai, sillä silloin alkaa Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna keräys keskittyy lasten ja nuorten koulutukseen. Me Suomessa olemme aina saaneet olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme. Ennen kaikkea siitä, että jokaisella on mahdollisuus päästä kouluun ja opiskella. Se tarjoaa luottamusta tulevaan. Koulutus auttaa ymmärtämään elämää ja avaa ovia työmarkkinoille.

Pienituloisissa perheissä kasvavien lasten määrä on kasvussa. Saattaa olla, että lapsen unelma-ammatti jääkin haaveeksi, jos perheellä ei ole taloudellisia resursseja hankkia opiskeluun tarvittavia välineitä. Meille kristityille on tärkeää, että elämässä jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertainen mahdollisuus käydä koulua ja kehittyä. Diakoniatyö on yksi kirkon tärkeä tapa tukea eri syistä vaikeuksissa olevia perheitä.

Kun tänä vuonna osallistut Yhteisvastuukeräykseen, joko avustamalla tai toimimalla vapaaehtoisena, tulet osaksi auttajien ketjua. Siinä ketjussa jokainen on tärkeä. Apua tarvitseva nuori saa kasvaa luottamuksessa ja toivossa tulevaisuuteen. Avun antaja levittää ympärilleen kirkkautta. Hänen apunsa loistaa kauas mutta vaikuttaa myös lahtelaisten lapsiperheiden arkeen.

Jokaiselle lapselle ja nuorelle pitää taata samanlainen mahdollisuus rakentaa tulevaisuuttaan.

Ville Hakulinen​

Viimeisten vuosien aikana työelämän ulkopuolelle kadonneiden nuorten määrä on kasvanut noin tuhannella hengellä vuodessa Suomessa. Perusasteen jälkeisen tutkinnon puuttuminen on yksi keskeisimmistä nuoren työllistymistä heikentävistä tekijöistä. Lahdessa 17,1 prosenttia nuorista (25-29 v.) ovat ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Hartolassa vastaava luku on 22,7 prosenttia, Kärkölässä jopa 30,1 prosenttia. Siksi kaikki keinot nuoren saamiseksi toisen asteen koulutukseen ja työelämään tulee olla käytössä. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset eivät ainakaan paranne tilannetta. Ja mikä on tämän vaikutus koko Suomen taloudelle? Mistä saamme osaavaa työvoimaa jatkossa?

Viranomaisten eli Lahden kaupungin, sosiaali- ja terveystoimialan (Hyky) sekä järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyö on tärkeää ja välttämätöntäkin, jotta päästään todellisiin tuloksiin. Ja tuloksia todella tarvitaan. THL:n ja ME-säätiön kehittämällä menetelmällä on laskettu, että Suomessa on yli 60.000 syrjässä olevaa nuorta (15-29 v.). Päijät-Hämeen osuus on tästä noin 2300 nuorta. Lahdessa lukumäärä on 1652, mikä on 7,49 prosenttia väestöstä.

Maanantaina tapasimme Lahden kaupungin ja Hyvinvointiyhtymän edustajan kanssa VAMOS-toimijoita Lahdessa. VAMOS on yksi esimerkki tärkeästä järjestötyöstä, jolla ollaan ratkaisemassa nuorten syrjäytymisen ongelmia. Eikä tätä tee vain VAMOS. Inspis tekee loistavaa työtä. Samoin Etsivä Nuorisotyö. Vapaaehtoistyö kaduilla ja kodeissa. Kaikille on paikkansa ja roolinsa. Avainsana on yhteistyö.

Jokaisessa nuoressa on vahvuuksia ja osaamista. Aivan kaikissa. Moni nuori on kertonut valinneensa ehkä väärän uran tai opinnot. Tai ehkä vanhemmat valitsivat? Tarinoista pitää oppia. Nuori tarvitsee henkilökohtaisuutta. Nuori tarvitsee valmennusta. VAMOS on onnistunut auttamaan monia löytämään sen oman polun elämään. Avainkysymys on, miten tavoitamme yksittäisen syrjäytyneen nuoren? Ei riitä, että palvelu on olemassa. Sen pitää löytää perille. Valmentajille on töitä ja heille pitää luoda mahdollisuudet tehdä sitä työtä. Kiitos Lahden kaupungille, että rahoitusta on jatkossakin uudelle hankkeelle. Tarvitsemme silti vielä lisää tekijöitä ja kaikkia toimijoita.

Helmikuussa esittelemme Lahden osaamispolku 2030 – toimintamallin, joka on samalla Nuoristyö 2.0 eli tulevan vuosikymmenen toimintamalli. Tarvitsemme kaiken sen osaamisen mitä voimme saada. Tarvitsemme alustan joka löytää ja auttaa nuoren löytämään sen oikean polun elämään arkeen. Ja ennen kaikkea – löytämään itsensä ja omat vahvuutensa.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Ensi sunnuntain aihe kirkoissa on ”Jeesus herättää uskon”. Joskus olen kuullut sanotun: ”Sinun täytyy uskoa!” Mutta uskoa ei voi puristaa eikä pakottaa. Se on Jumalan työ ja lahja. Monet ihmiset tulivat Jeesuksen luo, koska olivat hädässä. Joku oli sairaana tai hänellä oli huoli läheisestä. Toiset olivat joutuneet muiden torjumiksi, joku kärsi omantunnon syytöksistä, jne.

Mutta oli myös heitä, jotka tulivat kuulemaan Vapahtajaa ihan uteliaisuuttaan, toiset jopa kateuttaan tai etsien syytöksen aiheita Jeesuksen sanoista. Ja sitten oli niitä, jotka törmäsivät Jeesukseen vain sattumalta kuin vahingossa. Yllättävää on huomata, että kaikki, jotka saivat Jeesukselta avun eivät uskoneet häneen. Samoin on ehkä hieman yllättävää, että osa Jeesuksen vihollisista, heistä jotka halusivat saada Jeesuksen ansaan, tulivatkin häneen uskoviksi.

Ehkä on tunnustettava, että usko on myös salaisuus. Jumala tekee työtään, niin kuin Jeesus teki maan päällä ollessaan työtä parantaen, opettaen ja kohdaten ihmisiä. Näin hän kutsui ihmisiä uskoon ja siihen luottamukseen, jonka Jumala antaa. Mutta Jeesus ei myöskään pakottanut ketään. Kuitenkin siellä missä hänen sanansa ja tekonsa saivat vaikuttaa, syntyi uskoa.

Ja aivan samoin on tänään. Missä Jumalan sana saa vaikuttaa, missä Jumalan rakkauden teot kohtaavat ihmisen, siellä Jumala tekee työtään. Siellä syntyy uskoa hyvään Jumalaan ja armolliseen Vapahtajaan. Siellä meitä Jumala vahvistaa luottamustamme häneen ja avaa toivon näköaloja tulevaisuuteen. Saakoon Jumalan sana ja Jumalan rakkauden teot vahvistaa meitä ja uskoa, toivoa ja rakkautta meissä.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Viime päivinä on keskusteltu paljon Oulun ja Helsingin vakavista ja vastenmielisistä tapahtumista. Rikokset, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin järkyttävät meitä kaikkia ja niillä on pitkäkantoiset jäljet. SDP esitti lauantaina eduskuntaryhmien yhteistä tapaamista heti tiistaille. Tilanne otettiin eduskunnassa vakavasti yli hallitus – ja oppositiorajojen. Lopputuloksena kaikki eduskuntapuolueet sopivat yhteisesti ratkaisuista lapsiin ja nuoriin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisemiseksi. Eduskuntaryhmien puheenjohtajien yhteiskokouksessa sovittiin, että lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistuksia tiukennetaan jo tällä vaalikaudella. Yhteiskokouksessa sovittiin myös ryhmien tuesta hallituksen lisäbudjetille tällä vaalikaudella, jolla kasvatetaan poliisin resursseja lapsiin kohdistuvan rikollisuuden torjuntaan. Koko eduskunta ja kaikki puolueet ottavat vakavan asian erittäin vakavasti.

Kansalaisuuden menettäminen tehdään mahdolliseksi myös törkeiden väkivalta- ja seksuaalirikosten perusteella. Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksia kiristetään nykyisestä ja alle 13- vuotiaaseen lapseen kohdistunut sukupuoliyhteyden sisältänyt hyväksikäyttö tuomitaan törkeänä raiskauksena. Käynnistetään valmistelu riittävästi resursoidun poliisin erikoisyksikön perustamiseksi tutkimaan ja torjumaan internetissä tapahtuvaa rikollisuutta. Lisäksi poliisin resursseja vahvistetaan ja osoitetaan poliisille lisävaroja erityisesti internetissä tapahtuvan ja lapsiin kohdistuvan rikollisuuden torjuntaan ja tutkimiseen. Lisäbudjetin tulee sisältää myös varoja nuoriin kohdistuvan sosiaalityön vahvistamiseen, sekä tarvittaessa Oulun tapausten sosiaaliseen jälkihoitoon tarvittaviin toimenpiteisiin.

Meidän on myös nopeutettava ja tehostettava päätöksentekoprosesseja sekä mentävä entistä paremmin ”iholle” nuorten elämään. Se vaatii toimia myös kunnilta ja resursseja järjestöille, jotka toimivat nuorten parissa – kadulla ja kotona.

Lahdessakin on syytä huoleen. Rikollinen toiminta käyttää nettiä hyväkseen säälimättä. Erityisesti huumekaupan siirtyminen verkkoon on huolestuttavaa. Esitimme viime syksynä Hämeen poliisipäällikön Ilkka Koskimäen kanssa sisäministerille kirjallisen pyynnön nettipoliisin resurssien lisäämiseksi ja tehokkaampien ratkaisujen löytymiseksi. Apuja ei kuitenkaan Lahteen saatu. Päätöksenteossa tulisi päästä aikaan, jolloin korjaavien toimenpiteiden sijasta panostaisimme entistä enemmän ennalta ehkäisevään toimintaan. Poliisi tarvitsee lisää resursseja, se on viimeistään nyt myös hallituspuolueille selvää.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Uusi vuosi innostaa ihmisiä lupaamaan ja ryhtymään. Monelta suunnalta tulvii ohjeita terveelliseen/ympäristöä säästävään/onnelliseen elämään. On paljon asioita, joilla voimme kohentaa oloamme. Samalla kun teemme hyviä lupauksia, on tarpeen varautua myös pettymyksiin. Vaikka kaikki ei vaikkapa elämäntavassamme muutu, ehkä jotain uutta tulee kuitenkin mukaan tänä vuonna 2019. Pienetkin muutokset vaikuttavat esimerkiksi ympäristöön.

Myös Raamattu sisältää suuren määrän ohjeita sellaiseen hyvää elämään, jossa ihminen on sopusoinnussa Luojansa, lähimmäisten ja luonnon kanssa. Tällä kertaa nostan esille apostoli Paavalin ohjeet Roomalaiskirjeestä (12:6-16). Samaa raamatun kohtaa luetaan sunnuntaina kirkossa.

”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” Yleensä meillä on tapana kilpailla siinä, kuka on paras. Nyt homma käännetäänkin toisinpäin. Kilpaillaan siinä, kuka eniten kunnioittaa ja palvelee toista.

”Toivokaa ja iloitkaa.” Minusta kristityn tärkeä tunnusmerkki uskon ja rakkauden lisäksi on toivo. Vaikka mitä tulisi, Jumala on aina kanssamme. Hän johtaa meitä kohti tulevaisuutta ja taivaan kotia.

”Rukoilkaa hellittämättä.” Rukous on parhaimmillaan kuin hengitystä. Koko ajan voimme huokailla ajatuksiamme Jumalalle. Kaikkiin hetkiin voi mennä hiljainen rukous sydämessä. Se tuo levollisuutta ja turvaa.

”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.” Ympärillämme ei valitettavasti ole vain hyvää mieltä ja hyvyyttä. Ristiriitojen keskellä meille tulee kiusaus vihata ja toivoa toisille pahaa. Kristinuskon ohje on toinen: pyydä siunausta niille, joiden kanssa on vaikeaa. Se voi kääntää asiat toisiksi.

”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Empatia on toisen ihmisen vierelle asettumista, myötätuntoa ja tukea. Saamme jakaa ilot ja surut. Silloin iloa leviää ja surun taakka kevenee.

Riitta Särkiö

Köyhyys Suomessa on hälyttävästi lisääntynyt pääasiassa tehtyjen sosiaaliturvan leikkausten ja indeksien jäädytysten johdosta. Perusturvamme on liian alhainen ja köyhyyttä lisäävät kalliit asumismenot. Perusturvan korjaamiseen ohessa on puututtava asumispolitiikkaan, ruuan hintaan ja muihin kansalaisten kannalta keskeisiin kustannustekijöihin nostamatta kuitenkaan liiaksi julkisia menoja.

Tätä hallituskautta ovat leimanneet pääministeri Sipilälle ja valtiovarainministeri Orpolle tärkeiden ”Lex-Terveystalojen” tapaisten yksityisille bisnestä siirtävien lainsäädäntöhankkeiden ajaminen ja niin vuodet 2015- 2019 tullaan Suomen poliittiseen historiaan näin kirjoittamaan. Vähempiosaisten asia ei ole ollut nykyhallituksen asia. Reilu vuosi sitten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi, että nykyhallituksen politiikka on lisännyt eriarvoisuutta. Tästä syystä perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmä luovutti raportin ministeriölle viime vuonna, mutta valitettavasti hallitus päätti jättää esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisen seuraavalle hallitukselle.

Suomen leikkaukset perustoimeentuloturvasta ja vähimmäistoimeentulosta ovat kiinnittäneet Euroopan sosiaalista peruskirjaa valvovan sosiaalisen oikeuksien komitean huomion. Suomi sai huomautuksen vuosina 2015 ja 2017 perustoimeentuloturvan ja vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien liian matalasta tasosta. Lisäksi sosiaalisten oikeuksien komitea toteaa tammikuussa 2018 julkistetuissa raportissa, että Suomen perustoimeentulotuen sekä vähimmäismääräisten sairaus-, työttömyys- ja äitiyspäivärahojen taso ei ole riittävä.

Huomautukset eivät kuitenkaan ole johtaneet Suomessa toimenpiteisiin, vaan Sipilän hallitus on jatkanut etuuksien tason heikentämistä indeksileikkauksilla ja –jäädytyksillä, jotka kohdistuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin. Pienituloisten käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet merkittävästi: alimman tulokymmenyksen käytettävissä olevat tulot pienenivät vuodesta 2015 vuoteen 2018 lapsiperheissä noin 158 euroa ja kotitalouksissa keskimäärin noin 120 euroa kuukaudessa.

Perustoimeentulon leikkaukset näkyvät leipäjonoina

Toistuvat leikkaukset perusturvasta näkyvät leipäjonojen ja ruoka-avun kysynnän kasvussa. Vuosittain leipäjonoissa on Suomessa yhteensä runsaat 100 000 ihmistä. Hinnat ja kustannukset nousevat, mikä on tarkoittanut pienituloisten ostovoiman alentumista merkittävästi etuuksiin tehtyjen indeksileikkausten myötä. Eläkeläisten, opiskelijoiden ja toimeentuloturvalla elävien ja työttömien etuudet eivät ole pysyneet hintojen nousuissa mukana.

Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä tulee olemaan köyhyysongelman ratkaiseminen. Se tarkoittaa samalla myös panostuksia työllisyyden hoitamiseen. Työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys ovat edelleen Suomen ja Lahden pahimmat ongelmat eikä meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä yhdessä ratkaisuja näiden haasteiden voittamiseksi.

Ville Skinnari