Asuessani 14-vuotiaana Norjassa kävin tiivistä kirjeenvaihtoa Suomessa asuvien ystävieni kanssa. Tuohon aikaan ei meillä ollut käytössä sähköpostia tai tekstiviestejä sosiaalisen median viestikanavista puhumattakaan. Myös puhelut ulkomaille olivat kalliita, joten ainoa tapa pitää yhteyttä oli kirjeiden kirjoittaminen.

Kun vertaan tuota aikaa neljännesvuosisata sitten, voi sanoa, että viestinnän keinot ovat muuttuneet valtavan paljon. Jokainen saapunut kirje oli tärkeä ja niitä jaksoi lukea monta kertaa.

Tänä päivänä saapuvien viestien määrä on niin suuri, että osa niistä jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Toisin sanoen, jos haluan saada viestini läpi niin, että se jää mieleen ja saa aikaan muutosta, on mietittävä tarkasti viestin sisältöä ja tapaa, miten haluamansa viestin toimittaa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on Jeesuksen lähettiläät. Aihe herättää itselläni aika vahvoja mielikuvia, eikä ollenkaan pelkästään hyviä. Aihe ”Jeesuksen lähettiläät” herättää ajatuksen joukosta, joka toimittaa omaa tehtäväänsä, viestiään, muusta tai muista välittämättä. 

Mielikuva on siitä haitallinen, että hyvä viesti jää siinä huonon viestintätavan jalkoihin. Koska onhan viesti, jota Jeesus kertoi ja levitti ympärilleen hyvä. Hän kertoi, miten taivasten valtakunta on lähellä, miten se on täällä jo nyt, miten ihminen joka yhteiskunnan arvomittareiden mukaan on kuluerä, onkin tärkeä ja arvokas.  Jeesus myös huomasi yksittäisen kärsivän ihmisen, auttoi hänet takaisin osaksi yhteisöä, kritisoi heitä, jotka tekopyhästi esittelivät omaa paremmuuttaan muihin nähden.

Ajattelen, että Jeesuksen tavassa viestittää oli jotain samanlaista kuin kirjeen kirjoittamisessa ja vastaanottamisessa: henkilökohtaista, tilanteeseen ja asiaa pysähtymistä. Miten tällainen viestiminen olisi tässä ajassa mahdollista?

Hanna Suominen
pappi, Launeen seurakunta

Lähes 20 vuotta eli käytännössä koko 2000-luvun ajan valmisteltu sote-uudistus on vihdoinkin saatu liikkeelle. Jättimäisen uudistuksen tavoitteena on ollut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta ja kuntayhtymiltä leveimmille hartioille, jotka uudistuksen yhteydessä on nimetty hyvinvointialueiksi. Sote-uudistuksen myötä Suomeen perustetaan 21 hyvinvointialuetta. Nämä hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia yksiköitä, joissa valta on jaettu suorilla vaaleilla valittaville aluevaltuustoille. Hyvinvointialueiden itsehallinto on tosin vielä alkuvaiheessa rajoitettua, koska niiden rahoitus tulee valtiolta. Hallitus on kuitenkin sitoutunut säätämään nopealla aikataululla itsehallintoalueille verotusoikeuden. Silloin alueet ovat velvoitettuja itse kattamaan alijäämänsä ja ottamaan vastuu taloudestaan. Päijät-Häme on ollut edelläkävijä jo vuodesta 2008. Kuntayhtymämalli on toiminut kaikkine heikkouksineen erityisesti erikoissairaanhoidossa. Kustannusvertailuissa maakuntamme on ollut Suomen tehokkaimpia. Siksi voikin sanoa, että Päijät-Hämeessä SOTE-uudistus on tehty jo enemmän kuin puoliväliin. Hyvinvointiyhtymä on valinnut oman latunsa ja sen hiihtäminen ei yhtymän tahdosta huolimatta tule olemaan helppoa eikä pidä ollakaan. Päätöksenteossa ei haluttu kuulla hallitusta tai sen lahtelaista ministeriä. Yhteisyrityksen kohtalo ratkeaa myöhemmin.

Nyt valmistellussa sote-uudistuksessa kaikki 21 hyvinvointialuetta tuottavat järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelunsa valtaosin julkisina palveluina. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat täydentävinä palvelujen tuottajina. Vahvistamalla julkista terveydenhuoltoa voidaan välttää kokonaisulkoistuksien synnyttämät riskit. Oman tuotannon merkitys ja sen kehittäminen on keskiössä. Myös häiriö-, poikkeus ja kriisitilanteissa hyvinvointialueen on pystyttävä turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut oman tuotannon, varautumissuunnitelmien sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän yhteistyön avulla.

Uudistuksessa tärkeintä on tasa-arvoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Pystymme jatkossa aidosti turvaamaan ihmisten tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset palvelut ympäri Suomen. Palveluihin tulee päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta saamme kevennettyä kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta. Nyt neuvoteltu sote-malli kiinnittää riittävästi huomioita ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin ja vähentää täten painetta erikoissairaanhoidossa. Sote-uudistus parantaa myös lähipalveluja, koska lakiin kirjataan maininta seitsemän päivän hoitotakuusta. Sote-uudistus parantaa merkittävästi palveluiden rahoitusta siellä, missä tarve on suurinta. Tarveperusteisen rahoituksen toiseksi suurin voittaja heti Pohjois-Karjalan jälkeen on Päijät-Häme. Seuraavaksi pallo sote-uudistuksen etenemisestä on eduskunnalla ja etenkin sen kahdella avainvaliokunnalla sosiaali- ja terveysvaliokunnalla sekä perustuslakivaliokunnalla.

Sote-tehtävien siirto maakuntiin korostaa kunnan elinvoima- ja sivistysroolia. Ne, samoin kuin kunnan ihmisten hyvinvoinnin, elinympäristön, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämistehtävät vahvistuvat. Tulevaisuuden kunnan keskiössä ovat hyvinvoivat kuntalaiset ja menestyvät yritykset. Lahdessa suurin tarve juuri nyt paikallistasolla on kestävien ratkaisujen löytämisessä SOTE – toimialan, työllisyydenhoidon ja koulutoimen kesken. Nuorison ahdinko koronan keskellä on suuri, jokaista meitä tarvitaan nyt auttamaan lapsia ja lapsenlapsiamme uskomaan tulevaisuuteen ja löytämään oma paikkansa yhteiskunnassa.

Ville Skinnari

Olen seurannut Lahden poliittista kenttää aktiivisesti noin 40 vuotta ja tullut siihen valitettavaan johtopäätökseen, että nyt lopettava Lahden kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus ovat ylivoimaisesti onnettomimmat koskaan tähän tehtävään valitut kautta aikojen. Lahden politiikan pitäisi olla ”yhteisten asioiden järkiperäistä hoitamista” edustuksellisesti, annettuja sääntöjä ja lakeja noudattaen, avoimesti ja demokraattisesti. Jokainen lahtelainen voi kysyä itseltään ovatko nämä Lahdessa viime valtuustokaudella toteutuneet? Mikäli vastaus on kielteinen, syyt tähän on etsittävä ja perusteltava lahtelaiselle veronmaksajalle.

Lahdessa ei ole ollut selvää isäntää talossa ja porstuaan ovat päässet huutelemaan suuri joukko renkejä, ilman selkeää mandaattia, vain oma hiilotolppa mielessä. Valtuusto päätti selkein numeroin pormestarimallista, mutta ei käsittänyt sitä tosiasiaa, että puolueiden olisi pitänyt tulla esiin tarpeeksi ajoissa omilla ehdokkaillaan ja perustella veronmaksajille, mitä asioita nämä aikovat ensi vaalikaudella ajaa ja priorisoida yksityiskohtaisesti ne taloudelliset tavoitteet, jotka olisivat kestäneet Lahden reaaliset kuntatalouden raamit.Tärkeimmät syyt pormestarimallin peruuntumiseen oli valtuuston ylimielisyys, lahtelaisten veronmaksajien aliarvioiminen ja poliittisen eliitin täydellinen vieraantuminen kansasta.

Lahden nykyinen johtamisjärjestelmä ei toimi, koska Lahden kaupungin hallituksessa ei yhtään ”tolkun” ihmistä sanomassa, missä mennään, paljonko Lahdella on taloudellista resurssia toteuttaa suunnitelmia ja tärkein, täydellinen kompetenssin puute hahmottaa, mikä on johtamisessa tärkeää ja mikä on pelkää puuhastelua. Johtaminen ei ole pelkkää tapahtumajärjestelyä tai ”sirkustirehtöörin” vihermatkoja, vaan vaativaa pohdintaa Lahti-kaupungin tulevaisuuden päämääristä ja niistä taloudellista resursseista, joilla näihin päämääriin päästään yhä heikkenevässä kuntatalouden suhdanteessa. Tässä Lahti on epäonnistunut pahasti.

Lahden johto oli tahallisesti alibudjetoinut useita vuosia Terveysyhtymän menoja ja luottanut valtion karttuisaan käteen ja sote-uudistuksessa saataviin pelimerkkeihin. Näin ei käynyt. Sote tulee, mutta milloin? Tässä tilanteessa kokoomus päätti toimia salaa yli demokraattisen päätöksenteon ja äänestää vastoin Lahden kaupunginhallituksessa päätettyä kantaa kahden ”bulvaaninsa” avulla. Näin Päijät-Häme sai yhteistyökumppanikseen Mehiläisen, joka ei maksa Suomeen tai Lahteen veroja kuin 2,3 prosenttia, koska laillinen verosuunnittelu mahdollistaa tämän. Valituskierrokset etenevät ja vasta tämän jälkeen nähdään, onko tämä toiminta edes laillista?

Lahdessa on liki 60 kaupunkikonserniosakeyhtiötä, joista monet ovat tappiollisia ja täysin turhia. Niitä kuitenkin rahoitetaan Lahden konsernipankista täysin olemattomin perustein Lahden johdon täydellä siunauksella. Lahden kaupunkikonsernin viiden ”kopla” (Mäntylä, Basboga, Komu, Putula ja Koskelo) toimii täysin käsittämättömästi yli valtuuston useissa talousasioissa, mutta varmasti Lahden kaupungin johdon määräyksestä ja toimesta, sillä kaupungin hallintosääntö sallii tämän epädemokraattisuuden. Sijoittajaguru Mika Mäkinen ohjailee tätä kaikkea kaupunginjohtaja Timosen auliilla myötävaikutuksella. Viimeiset koplan tempaukset ovat Paavolan kampuksen myyminen Ruotsiin ja sitoutuminen 15 vuodeksi 100 miljoonan euron vuokriin ja toinen Lahden kaupungintalon lasikaton neljän miljoonan euron täysin turha investointi.

Tämä ”koplajaos” voi käytännössä päättää täysin mielivaltaisesti satojen miljoonien eurojen investoinneista lahtelaisten veronmaksajien tai edes valtuuston voimatta sanoa asiaan mitään. Kaupungin hallinto-ohjesääntöön olisi pikaisesti saatava muutos tässä asiassa, jotta aitoa kuluvalvontaa ja hankintapäätöksiä voidaan demokraattisesti valvoa. Valta on nyt siirtynyt nyt ”suuruudenhulluille” virkamiehille. Lahden liikennesuunnitelmiin kaavaillaan 100 miljoonan euron täysin turhia investointeja. Kukaan päättäjistä ei paina jarrua, vaikka kaikki tosiasiat osoittavat, että nämä investoinnit ovat turhia tai ne on ainakin siirrettävä odottamaan parempia aikoja yli seuraavan vaalikauden. Kun kaiken lisäksi kaikki Lahdelle tärkeät taloudelliset päätökset pyritään tekemään salassa, olemme enemmän kuin pulassa ” Lahessa” demokratiavajeen ja huonon johtamisen takia. Kaiken salailun tarkoituksena on pistää viimeinen Lahden lypsävä lehmä Lahti Energia Oy lihoiksi.

Tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus vai alkaako? Ensi vaaleissa lahtelaiset äänestäjät ovat ratkaisemassa jatkuuko tämä sama peli?

Juhani Melanen

Mikä on käskyistä kaikkein tärkein? Mitä sinä siihen vastaisit?

Jeesuksen vastaus on tässä: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark. 12:30-31).

Muistan erään rippileirin, missä mietimme käskyjen pohjalta yhteisiä pelisääntöjä leirielämään. Yksi asia toistui ylitse muiden: Älä jätä ketään yksin. Siihen haluttiin yhdessä panostaa ja sitoutua – eikä kukaan jäänyt yksin, porukan ulkopuolelle.

Uskon, että jokainen kaipaa kokemusta siitä, että on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. Jokainen tarvitsee elämäänsä ainakin yhden ihmisen, joka katsoo rakastavasti, on vieressä ja tukena. Meistä kuka tahansa voi olla sellainen ihminen toiselle.

Rakkauden kaksoiskäskyn ytimessä on Jumala, joka on rakkaus. Jumala, jolta saamme kaiken hyvän. Jumala, joka on ei jätä meitä yksin. Jos päästämme Jumalan lähelle, siitä voi yllättäen syntyä jotakin uutta. Jos annamme Jumalan rakkauden liikauttaa meitä itseämme, siitä voi syntyä myös rakkaus toisiin ihmisiin.

Pauliina Hatakka

Vanhustenpäivää on vietetty lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina jo vuodesta 1954. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko, jonka teemana on tänä vuonna ”Onni on vanheta”. Aihe on tärkeä ja tänä vuonna erityisen tärkeä, sillä koronarajoituksista johtuen moni vanhus vietti koko kevään ja alkukesän karanteenin kaltaisissa olosuhteissa. Monilta vanhuksilta normaalit arjen aktiviteetit ja sosiaaliset kontaktit jäivät joko kokonaan pois tai olivat hyvin rajoitetut muutamia kuukausia. ”Onni on vanheta” on meille kaikille hyvä viesti huomion keskittämisestä siihen, mikä arjessa ja elämässä ylipäätään on positiivista ja tuottaa iloa. Meidän kaikkien arjessa on varmasti monia asioita, jotka tekevät meidät ikääntyessäkin onnelliseksi kivuista ja säryistä huolimatta. Onni ei ole olla yksin, onni on olla yhteydessä omaisiin ja läheisiin.

Leikkimielisesti totean, että ikääntyminen ja säryt ovat olleet tällä viikolla konkreettisia myös omalla kohdallani. Olin alkuviikosta Levillä etsimässä ratkaisuvaihtoehtoja matkailualan ahdinkoon yhdessä ministeri Lintilän kanssa. Matkailualan ahdinko ei koske vain Lappia, vaan koko Suomea ja Lahteakin.

Yritän saada ministerinäkin työviikkoihin muutamia treenikertoja ja Levillä ollessani ajattelin juosta aamutreeninä laskettelurinteeseen rakennetut 766 porrasta ylös. Lopputuloksena oli rappusten kiipeäminen kävellen ylös kolmesti, syke maksimissa joka kerta ja muutaman päivän ajan niin kipeät jalkalihakset, että tuolista nouseminen teetti tuskaa. Mieleeni muistui jääkiekkoajat, jolloin rappusia juostiin ylös ja välillä kannettiin toista äijää reppuselässä. Enää ei kannettaisi, mutta jokainen tehty treeni on kuitenkin parempi kuin tekemättä jäänyt liikuntasuoritus. Tässä iässä onnea on vanheta terveenä ja toimintakykyisenä.

Koronakeväänä koko maailma joutui ottamaan hyvin äkillisen, valtavan digiloikan. Joillekin tämä onnistui yhdessä yössä, mutta tätä ei voi pitää oletusarvona. Monet meistä ovat viime kuukausina todennäköisesti opettaneet ikääntyneille läheisillemme Teamsia, Zoomia tai WhatsAppia. Tämä on arvokasta, sillä monille yhteys ystäviin, tuttuihin ja sukulaisiin siirtyi fyysisestä tapaamisesta verkkoon.

Olen saanut kentältä tietoa, että vanhustyössä monet toimijat onnistuivat siirtämään toimintansa etäyhteyksien päähän kiitettävästi. On nähty monia innovatiivisia ja luovia, teknologiaa ja etäyhteyksiä hyödyntäviä ratkaisuja kevään aikana. Keväällä myös nähtiin, mikä toimii ja mikä ei ja hyvistä käytännöistä kannattaakin pitää kiinni myös jatkossa. Digiloikka on jo otettu.

Keskeinen kysymys on, miten korona-aikana ja sen jälkeen taataan kaikille yhdenmukaisempi arki ja mahdollisuudet entistä digitaalisemmassa maailmassa. Tukea käyttöliittymien haltuunottoon tarvitaan ikäihmisille monessa mielessä. Nuorten kyky omaksua uutta on niin ilmiömäistä, että olen itsekin oppilaana oppimassa uutta.   

Ville Skinnari

Muutin Liipolaan vuoden 1993 alussa, aikana jolloin lama vielä kohteli ynseästi koko Lahtea, kuten koronavirus nyt. Työttömyys heilui yli 25 % ja tulevaisuus näytti Lahdessa yhtä ankealta kuin entisessä Neuvostoliitossa, joka juuri oli sortunut. Nokian veto ei vielä näkynyt yhteiskunnassa ja velkaa otettiin valtiovarainministeri Iiro Viinasen toimesta rohkeasti, jotta yhteiskunnan rattaat pysyisivät pyörimässä. Silloin Mauno Koiviston uskomattoman surkea talouspolitiikka suisti tuhansia yrittäjiä vararikkoon, koska Koiviston väärä ja kova valuuttapolitiikka ja pankkien pelastaminen olivat hänelle tärkeämpiä kuin liikaa valuuttalainaa ulkomailta (usein pankin neuvosta) ottaneet ja tulevaisuuteen uskovat terveet yrittäjät. Tämä asia on vielä Suomen historiassa käsittelemättä ja oikeaa tietoa saamme vasta 25 vuoden kuluttua, kun salaiset sopimukset ja arkistot avautuvat. EU:n suojaverkkoa ei vielä ollut, koska liityimme siihen vasta 1994 järjestetyllä neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä. EU:n täysivaltaisiksi jäseniksi tulimme 1995 tammikuussa. Tässä hivenen taustaa ajasta, jolloin tulin ”Laipolaan”.

Lahdessa lenteli uskomattomia vitsejä Liipolasta, jotka kääntyivät lopulta kertojiaan vastaan. Eräs sitkeä juttu ja piikittely silloin oli tämä. ”Muutit sitten Jussi Suomen Monacoon! ” Kuinka niin?” ”Liipolassa kukaan ei tee töitä, eikä kukaan maksa veroja!” Totuus oli täysin toinen. Liipolasta lahtelaiset saivat hankituksi edullisia arava- ja omistusasuntoja jo vuodesta 1970 lähtien lainoilla, jotka inflaatio kutisti mukavasti pikkuhiljaa. Kirjoitin noin kymmenen vuotta sitten Omalähiöön helsinkiläisen sosiologin ja ympäristötutkijan raportista, jossa hän vertaili lahtelaisia lähiöitä erilaisten tieteellisten kriteerien avulla. Näitä olivat: palveluiden läheisyys, julkinen liikenne, matka asemalle, terveyspalveluiden läheisyys, ulkoilualueiden kunto ja määrä, toimivat koulut ja lastentarhat, erikoisliikkeiden määrä ja laatu, läheisyys kaupungin keskustasta, asumistiheys ja asumismuotojen demokraattisuus, (vuokra ja omistusasunnot sulassa sovussa) ja se tärkein: vuokrataso ja osakeasuntojen edullisuus ja saatavuus.

Saatuani nämä tiedot soitin tälle tutkijalle ja kysyin, että Liipola vaikuttaa näillä esittämilläsi kriteereillä paljon paremmmalta asuinpaikalta kuin viiden kilometrin päässä olevat Jalkaranta tai Mukkula?” Hän vastasi salaviisaasti: ”Niin on, jos siltä näyttää!” Liipolassa kaikki on lähellä ja kävelymatkan päässä. Liipolaa on täysin suotta leimattu jotenkin ”huonommaksi” asuinalueeksi kuin se minun mielestäni on! Liipolassa ei ole enempää väkivaltaa tai huumeongelmia kuin muuallakaan Lahdessa. Olen asunut Harjunalaustankadulla, Hennalassa, Niemessä ja Liipolassa. Ehdottomasti paras ja viihtyisin asuinpaikkani on ollut Liipolassa. Lenkille, hiihtämään, uimaan ja kirjastoon pääsee pääosin viidessä minuutissa. Olen tavannut 27 vuodessa upeita ihmisiä ja huikeita persoonia täällä Etelä-Lahdessa. Erityisesti olen viihtynyt kirjastossa ja alueen huikeassa olohuoneessa ”Ruusussa”. Kertaakaan en ole joutunut tappelemaan tai kokemaan uhkailuja Liipolassa. Päinvastoin Liipolassa olen saanut kohdata reiluutta, avuliaisuutta, avarakatseisuutta ja aitoa kaveruutta.

Liipolalaiset! Olkaa helvetin ylpeitä asuinalueestanne! Minäkin olen. Nyt muutin Saimaankadulle, mutta Liipolassa käyn tietokisoissa ja bingossa samaan tapaan kuin olen tehnyt yli jo 25 vuotta. Syvä kiitokseni kaikille upeille liipolalaisille saamastani juttupalautteista. Omalähiöön puran edelleen tunteitani ja tuntojani. Erityinen kiitos Pohjoisen Liipolankatu 10-14 asukkaille ja kaikille Ruusun mukaville veijareille. Jätkä lähtee, sydän jää!

Juhani Melanen

Eräässä someryhmässä esitettiin kysymys, että jos pääsisit perhemessussa lasten kanssa haastattelemaan enkeliä, niin mitä häneltä kysyisit? Saadut kysymykset olivat hyvin vaihtelevia: Onko kiva lentää ja nukutko pilvenhattaralla? Siellä taivaassa niin onko Jumalalla oikeasti parta? Pääsettekö te enkelit seinien läpi? Miksi ette aina ota koppeja? Entä millaisia erilaisia enkeleitä on? Onko kaikki seesteisiä ja rauhallisia? Miten vahva enkeli olet?

Melkoisia kysymyksiä, joihin olisi mielenkiintoista saada kuulla vastauksia meistä aikuisistakin! Aikuisena pohtii ehkä vähän erilaisia asioita. Itse jäin pohtimaan esimerkiksi sellaista kysymystä kuin että onhan se oma läheinen siellä taivaassa teidän luonanne hyvässä turvassa tai miksi yksi teistä lankesi? Mitä sinä haluaisit kysyä enkeliltä?

Raamattu kertoo enkeleistä, että he ovat Jumalan luomia henkiolentoja, jotka toteuttavat Jumalan tahtoa. Enkelit ovat palvelevia henkiä, jotka suojelevat ja opastavat meitä. He ovat Jumalan sanansaattajia ja väkeviä viestintuojia, joiden kirkkaus on peräisin Jumalasta. Tulevan sunnuntain evankeliumissa (Matt. 18:10) muistutetaan siitä, että pienten lasten enkelit ovat taivaallisessa enkelihierarkiassa kaikkein lähimpänä Jumalaa. Siksi he saavat katsella Jumalan kasvoja joka hetki.

Raamatussa kerrotaan sellaisistakin enkelikokemuksista, jotka ovat hieman pelottavia. Enkelit eivät siten pelkisty kiiltokuviksi vaan heissä on voimaa, jota tarvitaan taistelussa pimeyden joukkoja vastaan. Mutta erityisesti lohduttajia ja vahvistajia enkelit ovat. Getsemanessa Jeesustakin lohdutti enkeli. Ja usein Raamatun kertomuksissa enkelit aloittavat kohtaamisen tärkeällä viestillä: ”Älä pelkää!” Se viesti on tänään meillekin tärkeä: Jumalan enkelien johdatuksessa ei tarvitse kenenkään meistä pelätä!

Tulevana sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää, josta on tullut kaikkien enkelien päivä. Voimallinen Mikael-arkkienkeli on antanut pyhälle nimensä. Tervetuloa silloin mukaan Launeen kirkkoon viettämään perhemessua! Silloin erityisesti kaikuu Jumalan lupaus siitä, että jokaisen meistä edellä enkeli kulkee, suojaa matkaamme ja vie kerran Taivaan kotiin!

Rukous: Jumala, kiitos, että lähetät tiellemme enkeleitä, jotka johdattavat meitä. Auta meitä muistamaan, että enkelit tulevat joskus luoksemme ihmisen hahmossa. Opeta meitä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja osoittamaan rakkautta. Aamen.

Pastori
Kati Saukkonen

Kirjoitin alkuviikosta koronan vaikutuksista ja samalla siitä, että se toimii röntgenkuvan lailla läpivalaisten yhteiskuntamme vahvuudet ja heikkoudet.

Olen ollut erittäin tyytyväinen Lahden kaupungin kykyyn reagoida Scanian ikäviin uutisiin.  Luotiin nopeasti todellisen kasvun kokonaisuus sähköisen liikenteen ratkaisujen ympärille surullisten irtisanomisuutisten keskellä. Samaan aikaan olen ihmetellyt Lahden kaupungin operatiivista ajankäyttöä ja kiinnostusta olla jatkuvasti ”järjestelemässä” organisaatioita, kuten Lahti Energia, Työterveys Wellamo, Hyvinvointiyhtymä ja viimeisenä Lahden Ateria, tunnetuin tuloksin. Kysymys on omistajaohjauksesta ja sen periaatteista. Kuntavaalien jälkeen on viimeistään luotava periaatteet, jotta poukkoilu ja asioiden jatkuva edestakainen vatvominen ei vie aikaa, kuten nyt on käynyt. Tämä siis tilanteessa, jossa kaikkien kaupunkien – myös Lahden – tulee luoda kestävän kasvun polku investoinneille ja työllisyydelle sekä koulutukselle vuosille 2021 – 2023. Tähän työhön tulee käyttää kaikkien toimijoiden, kaikki mahdollinen energia ja aika, koska se ratkaisee myös lahtelaisten tulevaisuuden. Ja tehdä työtä erityisesti tiiviisti yritysten ja koulutussektorin kanssa. Yhdessä.

Valtiolla on selkeät omistajaohjaukset pelisäännöt, jossa keskeinen rooli on periaatepäätöksillä. Periaatepäätöksellä annetaan valtionhallinnolle ohjeita ja suuntaviivoja asioiden valmistelulle. Jokainen hallitus päättää erikseen kautensa alussa, mitkä aikaisemmilla hallituskausilla hyväksytyistä periaatepäätöksistä ovat voimassa kuluvalla hallituskaudella.

Lahden kaupungin tulee selkeyttää samalla tavalla omistajapolitiikkaansa. Suomeksi se tarkoittaa, että löydetään yhteinen näkemys siitä, mikä omistaminen on strategista ja mistä pidetään kiinni. Ja mistä voidaan myös luopua. Tällä tarkoitan esimerkiksi Lahti Energiaa ja Lahti Aquaa ja Lahden Ateriaa yrityksinä joissa meillä tulee edelleen olla sataprosenttinen omistus. Niiden yhteiskunnanallinen merkitys sen jo kertoo. Samoin hallintosääntöä tulee tarkastella ja koko organisaatiota, siten että siellä on tarvittava osaaminen tähän tarkoitukseen. Samalla pitää ymmärtää mikä on omistajaohjauksen rooli.  Mikä tehtävä omistajalle kuuluu – ei operatiivinen. Tämä raja ei tunnu olevan nyt aina ihan selvä edes osakeyhtiölain valossa. Samalla tulee selkeyttää elinkeinopolitiikasta vastuullisten roolia ja tuoda avainrooliin sellaiset henkilöt jotka pystyvät paketoimaan ja viestimään myös valtakunnan tasolla ja jopa kansainvälisesti.

Lahden Ateria on tehnyt henkilöstönsä kanssa hyvää työtä. Tärkeää työtä lahtelaisten laadukkaan kouluruoan ja ruokapalveluiden puolesta. Omana yhtiönä, omana tuotantona. Tämä on myös tärkeä osa paikallista huoltovarmuutta. Yhtiölle asetettiin tulostavoitteeksi nollatulos. Nyt tämä tavoite on jossain kesken valtuustokauden muuttunut ja muutettu eikä kaupungintalolla olla tyytyväisiä taloudelliseen tulokseen. Tämän nostin esille keskiviikkona Lahden kaupunginvaltuuston infotilaisuudessa. Ruoka-annoksen hintavertailu on tehtävä tarkasti. Toimitilakustannuksia tulee seurata tarkkaan, koska vuokrien hinnoittelu voidaan kertoa monella tavalla. Pyysin tästä puolueetonta selvitystä koko valtuustolle. 

SDP ei kannattanut Lahden Aterian osakkeiden myyntiä Lahden kaupunginhallituksessa. Muut puolueet kannattivat. Tämä prosessi on hyvä osoitus siitä, että aina on vaihtoehtoja. Toivottavasti valtuuston enemmistö on fiksu ja löytää sellaisen ja turvaa samalla lahtelaisen ateriatuotannon ja työpaikkojen jatkon Lahdessa myös tulevaisuudessa. 

Ville Skinnari