Suuruudenhullut lahtelaissuunnittelijat haluavat haaskata 50 miljoonaa täysin ylimitoitettuun liikennesuunnitelmaan ja yhtä vastuuton ja röyhkeä Lahden kaupunginhallitus aikoo siunat hankeen otto-oikeudella vastoin kielteisen päätöksen tehneen lautakunnan kantaa. Tämä, jos mikä osoittaa, että Lahden johto ei välitä lahtelaisten demokraatisista päätöksistä, vaan kävelee niiden yli aina, kun se on mahdollista ilman taloudellista vastuuta.

Kehätie Vt 12 valmistuu tämän vuoden joulukuussa ja vähentää osaltaan huimasti keskustan läpikulkua, joten mitään mammuttimaisia ja turhan kalliita katuratkaisuja ei tässä Lahden taloudellisessa tilanteessa enää tarvita. Kuka tätä Kehäkatu- suunnitemaa on vaatinut? Ketkä lahtelaiset päättäjät ovat sitä halunneet? Miksi hankkeella on niin kiire, ettei sitä voida tehdä ensi vuoden kunnallisvaalien jälkeen? Mikä erityisintressi Lahden kaupunginhallituksella on tässä hankkeessa, koska se ei hyväksy lautakunnan lepäämisjättämispäätöstä?

Lahden kaupungilla on käynnissä pakkomielteinen keskustan liikenne- ja liikkumisselvitys LIISU 2030. Suunnitelma on jo kymmenen vuotta vanha, eivätkä siinä ennustetut ja lasketut liikennemäärät ole enää relevantteja ja perustu tosiasiolle. Kunnianhimoinen suunnitelma lähtee siitä, että Kehäkadun muodostamisen kautta keskustaan saapuvia autovirtoja hajotetaan useille eri reiteille. Keskustaan voisi toki ajaa, mutta jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla. Kehäkatu muodostuisi Mannerheiminkadusta, Vuoksenkadusta, Saimaankadusta ja Lahdenkadusta.

Ensimmäinen huomionarvoien ja tärkeä kysymys on se, miten lahtelaiset pääsevät sujuvasti keskustan kauppaliikeiden ja torin parkkipaikoille? Tämä kallis hanke vaatii toteutuakseen noin 50 miljoonan euron investoinnit täysin suotta, sillä liikennemäärät eivät Lahdessa tule tulevaisuudessakaan kasvamaan. Lahden kaupunki on liikennearvioissaan ja asukaslukuennustuksissaan tehnyt koko ajan vääriä laskelmia. Paras esimerkki tästä on ”muka” 50 000 asukkaan taajamakeskittymä Ahtialaan vuonna 2000. Sama ylimielinen ennustaminen ja rahojen tuhlaaminen tuntuu jatkuvan kaupungin suunnitteluelimissä.

Miten suunniteltu Vesijärven vaihtopysäkkialue nopeuttaa matkantekoa? Miten eläköityvän kaupungin huonojalkaiset ihmiset pääsevät torille, jos bussit kiertävät sen? Täysin uskomaton on LIISUN suunnitelleiden säästötavoite, jolla tällä järjestelyllä saavutetaan muka puolen miljoonan säästöt? Missä ovat nämä laskelmat ja mihin ne perustuvat? Onko niin, että suunnittelijat ovat etukäteen jo sopineet ” tiettyjen” rakentajien kanssa urakat?

Suunnittelijat haluavat väenväkisin muuttaa erittäin toimivan ja hyvän Vesijärvenkadun kaksikaistaiseksi. Tämä jargonia on jatkunut jo vuosia ja siitä on kirjoitettu erittäin paljon myös mediassa. Lukuisat kaupunkilaiset ovat tätä järjestelyä vastaan, mutta aina uudelleen ja uudelleen se tuodaan suunnittelijoiden toimesta päättäjien pöytään muka parannuksena.

Samaan aikaan, kun näitä idioottimaisia liikennemammuttihankeita suunnitellaan, Lahden opetuksesta kasvatuksesta karsitaan joka vuosi useita miljoonia euroja. Mikäli tämä kehäkatu-hanke etenee lahtelaispäättäjien taholta, se osoittaa selvästi, miten välinpitämättömästi Lahti huolehtii ja panostaa jälkikasvuunsa tiukan euron aikoina.

Esitänkin tässä näille Lahden liikennesuunnitelijoille tärkeitä esiinnousevia kysymyksiä , joihin toivoisin vastauksia jo ensi viikolla. Onko Vuoksenkadulle kaivettava kallis tunneli hylätty jo suunnitelmissa? Mihin perustuvat laskelmat, joissa väitetään , että joukkoliikenteen säästöt voisivat olla 10 vuoden aikana 5 miljoonaa euroa, kun joukkoliikenne tosi asiassa on Lahdessa koko ajan vähentynyt?  Ja tärkein, palaako joukkoliikenne enää koronan jälkeen ennalleen Lahdessa? Naurettavin kehäkadun suunnittelijoiden väite on se, että pyöräilyn ja kävelyn tuottama hyöty voisi olla jopa 45 miljoonaa euroa kymmenessä vuodessa? Miten laskelma on tehty, mistä luvut on temmattu ja mitä muuttujia arviossa on huomioitu?

Lahden kehäkatuhanketta voidaan hyvin verrata Kouvolan itäratahankkeseen. Ovatko saavutetut hyödyt oikeassa suhteissa investointeihin? Miksei muita kevyempiä vaihtoehtoja ole edes suunniteltu? Lukuisat avoimet kysymykset vaativat vielä vastauksia ennen rahakirstujen avaamista.

Pitää muistaa myös tosiasiat. Sote vie tai siirtää vuonna 2023 Lahdelta veroeuroja pois huikean summan. Lahden pitää tarkoin harkita, millaisia riskejä se ottaa tulevaisuuden investointeihinsa. Näissä suunnitelmissa näyttää pahasti siltä Lahden laiminlyöydyt koululaiset ja opiskelijat jäävät tämän nykyisen mahtipontisen hulluuden maksajiksi.
Jos Lahden kaupunginhallitus tekee nyt päätöksen kehäkadusta, se saa vastaansa samanlaisen kansalaisliikeen kuin pormestarimalli. Lahtelaisten veronmaksajien mielipiteen väheksyminen tuntuu olevan Lahden kaupunginhallitukselle jo tapa. Onneksi näitä tapoja voidaan muuttaa seuraavissa vaaleissa!

Juhani Melanen

Eduskunta keskusteli tällä viikolla ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Hallituskausittain laadittavassa selonteossa arvioidaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä ja määritellään Suomen toiminnan tavoitteet ja painopisteet lähivuosille. Suomen ulko – ja turvallisuuspolitiikan päämääränä on vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa, turvata valtion itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, vahvistaa Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ylläpitää yhteiskunnan toimivuutta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja on vakaa ja ennustettava. Se perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, yhteistoimintaan ja vaikuttamiseen Euroopan Unionissa sekä sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään ja kansainväliseen oikeuteen nojaavaan monenkeskiseen yhteistyöhön. On tärkeää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme vahvistaa Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia tilanteessa, jossa toimintaympäristömme on voimakkaassa muutoksessa. Yhteisiä ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen tai pandemiaan, voidaan löytää vain maiden välisellä yhteistyöllä. Tästä näkökulmasta Yhdysvaltain presidentinvaalitulos ja Joe Bidenin voitto herättävät toivoa. 

Ensinnäkin mahdollisuudet ratkaista globaali ilmastokriisi paranevat. Biden on luvannut tuoda USA:n takaisin Pariisin ilmastosopimukseen, jonka tavoitteiden saavuttamisessa USA:n myönteinen rooli on ratkaisevan tärkeä. Vallan vaihtuminen on hyvä uutinen myös köyhien, kehittyvien maiden naisille ja tytöille. Koronan jälkeisessä ajassa tämä on erittäin tärkeää, sillä tiedämme jo nyt, että kehittyvissä maissa miljoonat naiset ja tytöt eivät ole saaneet esimerkiksi terveyspalveluita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen ja Pohjoismaiden yhteistyö USA:n kanssa tasa-arvon edistämisessä muuttuu jälleen voimavaraksi.

Kaiken kaikkiaan USA:n suhtautuminen monenkeskiseen yhteistyöhön muuttunee myönteisemmäksi. Olisi äärimmäisen hyvä, että huolet sääntöihin perustuvat kansainvälisen yhteistyön ympärillä hiukan helpottaisivat. Trump katkaisi tuen Maailman terveysjärjestö WHO:lle, mutta Biden on ilmoittanut USA:n palaavan tähänkin pöytään. Yhdysvallat tarvitaan yhteiseen rintamaan maailmanlaajuisessa koronan vastaisessa taistelussa.

Bidenin kauppapoliittisesta linjasta on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tässä vaiheessa, mutta todennäköisesti ennustettavuus lisääntyy ja vastakkainasettelu vähenee myös kaupan puolella. Suomen ja Euroopan unionin tulee viestiä USA:n uuden hallinnon suuntaan Yhdysvaltain ja Euroopan välisten kauppa- ja investointisuhteiden merkittävyydestä. Kun kauppasuhteet toimivat, hyödyt ovat molemminpuoliset ja päinvastoin – tulehtuneista väleistä ja kauppasodista kärsivät kaikki.

Suomi voi omalta osaltaan vaikuttaa toimivien kauppasuhteiden rakentamiseen EU:n ja USA:n välille. Bidenin myönteinen suhtautuminen ilmastokysymyksiin ja suunnitelmat koronakriisin vastaisessa taistelussa tarjoavat Suomelle myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Maailma ja Suomi sen mukana ovat odottavalla ja toiveikkaalla kannalla. Mikään ei muutu yhdessä yössä, mutta enää ei tarvitse henkeään pidätellen odottaa, millaista vahinkoa poukkoileva politiikka ja äkkikäännökset seuraavaksi aiheuttavat. Kaikki merkit näyttävät siihen suuntaan, että USA:n uusi presidentti, varapresidentti ja heidän hallintonsa haluavat jälleen puhaltaa yhteen hiileen.

Ville Skinnari

Mistään aiheesta ei ole kohuttu niin paljon kuin 5G-verkkojen autuaaksi tekevästä ihmeestä! Nettiä selailemalla ja lukemalla 5 G-verkkojen toimivuutta kuvailevia seikkoja, voi tulla toki toisenlaiseen käsitykseen. Mitä kaikkea joudutaan tekemään, että 5 G-signaali pääsee tavalliseen kiinteistöön sisälle? Sisäkuuluvuus on ongelma ns. tavallisten passiivitalojen osalta. Onko säteily todellisuudessa vaarallista? Millaista haittaa aiheutuu meteorologien mittalaitteille, koska ne toimivat samalla taajuusalueilla kuin 5 G-verkkot? Millaisia palveluparannuksia ”taviskuluttaja” saa 5 G-verkosta verrattuna nyt toimivaan 4 G-verkkoon nähden? Maksatetaanko 5G-verkon investoinnit ja mahdollinen toimimattomuus meillä tavallisilla ja tyhmillä kuluttajilla?

Varmasti tiedetään, että haja-asutusalueilla ei kannata siirtyä 5 G:hen vielä vuosiin, koska 3,5 Ghz:n taajuus ei sovellu sinne, sillä se vaatisi tiheämmän tukiasemaverkoston kuin 4 G-verkko ja olisi kallista. Kannattaako kallit kuituverkot vetää joka paikkaan? Ovatko suuret operaattorit tehneet markkinointitutkimuksensa itse? Nyt ne ovat luoneet uhkakuvia, jossa uuden biljoonien busineksen ulkopuolelle jäävät putoavat auttamatta kehityksen kelkasta. Suurelle yleisölle, yrittäjille ja valtiovallalle uskotellaan, että ”kaikki muut ovat jo mukana” ja viivyttely koituu yrittäjien tuhoksi. Mutta onko tämä kaikki varmasti totta?

Tässä operaattoreiden 5 G- teknologiajargonissa on uskomattomia laskelmia ja olettamuksia, joitainsinööriuskovaiset tuputtavat aivan tavallisille kuluttajille kysymättä, mitä todellista hyötyä tästä on meille ”taviksille”? Onko nopeus ainoa kriteeri? Jos 5G-radiotekniikka on niin paljon parempi, niin miksi asiakkaan ja operaattoreiden välisissä liittymäsopimuksissa on vaihteluväli 10 Mbps- 1000 Mbps? Jos latenssi eli siirtoviive on niin äärettömän pieni, miksei siitä ole sopimuksessa mainintaa? Nämä uskomattomat mobiilimannekiinit esittelevät mainoslehtisissään 1000 Mbps nopeuksia höynäyttääkseen meitä kaikkia. Ainoa ja todellinen ongelma on se, ettei operaattoreilta ja valmistajilta löydy yhtään sovellusta, joka hyödyntää edes 4 % tuosta lupaamastaan.

Missä viipyvät 5G-innovaatiot? Vaativat liiketoimintaratkaisut ja terveydelle kriittisten palveluidenrakentaminen edellyttäisi verkoilta kiinteän verkon varmuutta päästä päähän. Kuka kantaa riskit silloin, kun laatulupaus sattuu olemaan operaattorin minimitasolla esimerkiksi etäkirurgiassa tai uhkaavissa ketjukolareissa? Kannattaako uusia innovaatioita edes sitoa yksittäiseen verkkoteknologiaan turvallisuussyistä? Onko Suomessa vain muutama yritys, jotka lopulta hyötyisivät 5G-verkosta ja haluavat sijoittaa siihen kehityspanoksia ja pääomia? Viennistämme 50 prosenttia perustuu tuotealueisiin, joissa tekoäly ja reunalaskenta ovat hyödynnettävissä, mutta mihin 5G:tä tässä tarvitaan? Voimme siis huoletta velkaantua Suomessakin lisää visioimalla uutta ja toimimatonta 5G-teknologiaa vai voisiko joku kumota nämä esittämäni väitteeni? Olisin tästä ilahtunut?

Juhani Melanen

Tätä kirjoittaessa olemme nyt historian käännekohdassa. Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos on edelleen auki, mutta yksi asia on ollut kaikille selvää. Kilpailu istuvan republikaanipresidentin Donald Trumpin ja hänet haastaneen demokraattiehdokas Joe Bidenin välillä tulee olemaan erittäin tiukka. Vielä viime viikolla ennustettiin, että Trumpin asemaa vaaleissa heikentää koronapandemia, jonka hoidossa Yhdysvalloissa on onnistuttu selvästi heikommin kuin monessa muussa maassa. Nyt kuitenkin huomataan Trumpin pärjänneen paremmin kuin hänen mielipidemittausten mukaan piti pärjätä. Yhdysvaltojen presidentinvaalien voittajaa tullaan kenties arvuuttelemaan vielä jonkin aikaa, pahimmassa tapauksessa viikkoja. Juuri päättyneiden vaalien ääntenlaskennassa erikoista on ollut suuri postiäänten määrä, kun lähes 100 miljoonaa ääntä on annettu ennakkoon. Monessa osavaltiossa ääniä annettiin postitse enemmän kuin vuoden 2016 vaaleissa annettiin ääniä yhteensä. Aktiivinen äänestäminen on demokratiassa aina hyvä asia. Kriisien keskellä maailma tarvitsee nyt yhteistyötä enemmän kuin koskaan, oikeanlaista johtajuutta, aitoa yhteistyötä ja tosiasioiden tunnustamista.

Sunnuntaina vietetään isänpäivää, mutta Vuoden Isä -palkinto myönnettiin jo aikaisemmin tällä viikolla kolme isälle. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosittain Väestöliiton esityksestä jakama palkinto jaetaan henkilölle, joka on edistänyt omalla esimerkillään ja toiminnallaan isyyden arvostusta. Palkinto on jaettu vuodesta 2006 lähtien ja tänä vuonna palkinnon saivat siilinjärveläinen Petri Hartikainen, oululainen Vesa Ilola sekä espoolainen Fabrizio Trotti. Palkintoperusteiden mukaan palkitut isät edustavat turvallista ja vastuullista isyyttä sekä edistävät esimerkillään hyvää arkea ja kunnioittavat lapsen oikeuksia ja etua. Hartikainen on ollut ainoana vanhempana sijaisisä viidelle lapselle murtaen omalla esimerkillään perinteisiä ennakkokäsityksiä isyydestä. Kahden lapsen isä Ilola on esimerkki hyvinvoinnin jakamisesta muille. Ilola on toiminut vapaaehtoisena ja tehnyt palkkatyötä muun muassa maahanmuuttajien kanssa. Trotti edustaa kolmen kulttuurin perheettä, jossa on sekä biologisia että adoptiolapsia. Hän on toiminut vertaistukena isille ja kehittänyt mentoritoimintaa nuorille. Perheystävällisyyden lisääminen on yksi Sanna Marinin hallituksen tärkeistä päämääristä. Isän perhevapaiden tukeminen on investointi tulevaisuuteen lapsen, perheen ja koko yhteiskunnan näkökulmasta. Lapsi- ja perheystävällisyys tarkoittaa myös panostuksia lapsiperheiden palveluihin ja perheiden hyvinvointiin.

Liiankin usein pohditaan, onko isä hyvä vai huono? Olenko minä hyvä vai huono isä? Ainakin yritän parhaani, mutta aina ei tunnut siltä, että onnistuisin. On tärkeää nostaa isyyden arvoa sekä yhteiskunnallisella tasolla että käytännössä esimerkiksi neuvoloissa, jotta erilaiset isät uskaltaisivat toteuttaa omannäköistä isyyttään. Näin myös isien osallisuudentunne kasvaisi, mikä heijastuisi positiivisina kokemuksina perhe-elämäsät ja loisi lisää hyvinvointia. Siksi jokainen isä on arvokas.

Ville Skinnari

Elämme Suomessa tilanteessa, jossa vaikea kieli saattaa olla eräs syrjäytymisen syy, sillä monille tavallisillekin ihmisille nykyinen yleiskieli saattaa olla liian vaikeaa. Muutamissa yliopistojulkaisuissa sitä on jopa vaadittu Suomen lakiin. Yhteiskuntamme monimutkaistuu koko ajan. Niin tekee myös suomen kielemme, jolla hoidamme asioitamme ja jota puhumme. Tarvitsemme uusia käsitteitä koko ajan ja kieleemme syntyy uusia sanoja lisää. Tosiasia kuitenkin on, että abstraktit käsitteet ja sanat ovat aina ihmisten tuotosta. Voimme erottaa tiedekielen, virastokielen, juristien jargonian, teknokraatien kielen, poliitikkojen vuodatukset, slangin ja kymmeniä erityisryhmien kieliä. Silti meidän vastuullamme on, että keskiverto kansalainen ymmärtää lukemansa ja että monimutkaisista asioista voidaan puhua riittävän yksinkertaisesti. On totta, että monille tavallisille ihmisille yleiskielemme on liian vaikeaa.

Selkokeskuksen vuonna 2019 tekemän arvion mukaan Suomessa on jopa 650 000- 750 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä eli tietoisesti yksinkertaistettua kieltä. Joukko koostuu erilaisista ihmisistä. Siihen kuuluu monia iäkkäitä, muistisairaita, heikkolahjaisia, kehitysvammaisia ja koulupudokkaita sekä tietysti runsaasti maahanmuuttajia, jotka vasta opiskelevat suomen kieltä. Äidinkielemme on tärkein yhteiskunnallisen osallistumisen työkalu! Jokainen meistä suomalaisista hahmottaa yhteiskunnan ja ilmaisee ajatuksensa kielemme avulla. Onneksi suomen kielen sanat ja niiden merkitykset ovat monesti varsin läpinäkyviä. Meidän on normaalisti helppo yhdistää esimerkiksi sanat: tietää, tieto, tiedustella, tiede, tietokone ( parempi laskija; kuten englannissa), tiedoksianto ja tietoisuus merkitys toisiinsa kuin useimmissa muissa kielissä.

Suomen etuna ovat äänne- ja kirjainvastaavuus. Loistava peruskoulumme luo tähän jo valmiuden useimmille, mutta nyt tilanne on heikkenemässä. Ihmisten kyky tajuta kielellisiä vihjeitä vaihtelee suuresti eri yhteiskuntaluokissa ja ”heimojen” välillä. Valta-asemassa olevat viranomaiset ja poliitikot ovat vastuussa siitä, että tavallisetkin ihmiset ymmärtävät virastokieltä ja viranomaisohjeita niin kriisiviestinnässä kuin tavallisissa käyttöohjeissa.

On huomioitava, etttä yhteiskuntamme avoimuus näkyy sanojen selkeytenä, yhdenvertaisuus yksinkertaisena kielenä. Noudatammeko kieliasiassa valtioneuvoston kanslian ohjetta, jonka mukaan hyvinvointivaltio tasapainottaa vahvojen ja heikkojen asemaa ja kaventaa hyvinvointieroja? Tärkeintä asiassa on se, voivatko erilaiset ihmiset tehdä itseä koskevia päätöksiä ymmärrettävän tiedon pohjalta?

Meille monelle lahtelaiselle on tuttua, ainakin lääkärikäynneillä se tosiasia, että huonosti mongertavan ulkomaanelävälääkärin jorinasta ei saa mitään selvää. Esimerkkejä on helppo kaivaa monista muistakin yhteyksistä kieliasiossa. Kyse ei siis ole vain yksilön oikeuksista, vaan laajemmin yhteiskunnan toimivuudesta ja kustannuksista. Huono kielitaito eriarvoistaa ja vaikeuttaa omien laillisten oikeuksien toteutumista erityisesti silloin, kun kyseessä ovat terveystiedot sairaus- ja onnettomuustapauksissa tai lain edessä. Pahinta kaikista on hallinnollinen peittely kielen avulla, joka toteuttuu koko yhteiskuntamme tasolla tietoisesti.

Paraskin sanakirja antaa sanalle vain kapean perusmerkityksen. Vaikka viestintä on muutakin kuin sanoilla kikkailua, sanat voivat siirtää tehokkaasti merkityksiä ja johtaa jopa vääriin diagnooseihin, hoitovirheisiin tai erilaisiin kielteisiin tukipäätöksiin. Sanojen merkitystä ja käyttöä on analysoitava oikeilla menetelmillä. Leksikaalisen semantiikan eli kielen ulkoisen merkityksen tutkijan tehtävä on tunnistaa sanojen sisällöt. Korona-aikana on selvästi ilmennyt, että monille tavallisillekin kansalaisille verbit: velvoittaa, suositella ja määrätä tuottavat vaikeuksia ymmärtää. Kuitenkin kielen kompleksinen järjestelmä voidaan tietoisesti yksinkertaistaa. Mutta se vaatii paljon työtä ja taitavia muokkaajia. Kuitenkin se kannattaa, sillä kielen selkeyttäminen kirkastaa usein myös ajattelua.

Hyvä selkokieli voi tuoda ymmärtämisen iloa ja luksusta meille jokaiselle suomalaiselle arjessa. Selkokielisessä suullisessa vuorovaikutuksessa korostuvat toisen ihmisen kohtaaminen ja yhteistyön vaalimisen taidot. Erityisopettajana törmäsin jatkuvasti selkokieli-haasteisiin. Koko selkokielen problematiikan ymmärsin vasta luettuani Leealaura Leskelän kirjan ”Selkokieli – Saavutettavan kielen opas”. Pilkullakin on merkitystä. Mitä eroa on Stalinin ajan tuomioistuin lauseissa. ”Siperiaan, ei armoa!” tai ”Siperiaan ei, armoa!”

Jussi Melanen

Tiistaina kokoontunut kaupunginhallitus päätti ensi vuoden talousarviosta. Samalla kaupunginhallitus päätti, ettei Lahti sittenkään vähennä opetushenkilöstöä eikä karsi päivähoitopaikkoja. Perusopetuksen henkilöstökustannuksiin lisättiin 1,1 miljoonaa euroa, vaikka alun perin säästövaatimuksena oli 23 henkilötyövuoden vähennys opettajien ja koulunkäyntiavustajien määrään. Lisäksi rahaa lisättiin päivähoitoon. Menojen vastapainoksi kaupunginhallitus teki päätöksen 3,7 miljoonaa euron vähentämisestä sivistyksen ostopalveluihin. Niihin kuuluvat muun muassa siivous ja ateriat. Nyt aloitetaan neuvottelut siitä, miten nämä leikkaukset toteutetaan. Uskon, että niihin löytyy kyllä ratkaistu. Lahti panostaa oikein, kun kaupunkimme panostaa nuoriin.

Suomessa on tehty kautta historian paljon henkirikoksia humalassa. Siitä on peruja poliisien keskuudessa elänyt sanonta, että ilman viinaa heiltä loppuisivat työt. Enää tämä sanonta ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä maamme rikollisuudessa on tapahtunut iso muutos kuluneen kymmenen vuoden aikana. Alkoholiin liittyvien rikosten määrä on suorastaan romahtanut ja tilalle on tullut huumeiden ongelmakäyttöön liittyvää rikollisuutta. Vuonna 2010 Suomessa oli vain neljä kuntaa, joissa rikoksia tehtiin enemmän huumeiden vaikutuksen alaisina kuin humalassa. Vuonna 2019 Suomessa oli jo 39 kuntaa, joissa rikoksi tehtailtiin enemmän huumeissa kuin humalassa. Poliisin tilastojen perusteella tämä vuosi on todennäköisesti ensimmäinen maamme historiassa, jolloin epäiltyjä rikoksia tehdään enemmän jonkun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kuin kännissä. Koko maassa huumeiden vaikutuksen alaisena tehdyistä rikoksista yleisimpiä ovat erilaiset käyttörikokset, rattijuopumukset ja ajoneuvon ajo ilman ajo-oikeudetta. Lähiöissä korostuu myös omaisuus- ja väkivaltarikokset sekä vahingonteot. Tärkeintä on nyt jatkaa hyvää paikallista yhteistyötä sekä ottaa käyttöön uusia entistä tehokkaampia toimia. Haluan kiittää erityisesti Hämeen poliisia ja poliisipäällikkö Koskimäkeä aktiivisuudesta päihteiden vastaisessa taistelussa. Itä-uusimaa sai Hämeestä eriomaisen poliisipäällikön. Erityisesti nuorten ennalta ehkäisevä huumetyö tarvitse nyt kaikkien huomion. 

Koronaepidemia on ollut keskuudessamme yli puoli vuotta eikä tietoa sen lopusta tai tulevista vaiheista vielä ole kenelläkään. Siksi on entistäkin tärkeämpää pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja innostaa siihen myös läheisiään. Korona-aika on osoittanut, että liikkumista voi harrastaa helposti kotioloissa esimerkiksi netistä löytyvien videoiden avulla. Ei ole kovinkaan tärkeää, miten liikkuu. Pääasia on, että liikunta tukee jaksamista ja tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Tärkeää on vain muistaa pitää riittävät turvavälit muihin ihmisiin ja tietenkin huolellinen käsienpesu. Voimia ja jaksamista pimeneviin iltoihin. Kyllä me selviämme tästäkin.

Ville Skinnari

Nuorten veisukirjan suosituimpia lauluja ainakin Launeen nuoressa seurakunnassa on Juha Tapion kappale sitkeä sydän. Tuossa laulussa on kaunis ja vähän haikeakin tunnelma. Siinä pieni poika kysyy äidiltään pysäyttävän kysymyksen: onko isi taivaassa niin kuin puhuttiin?

Pappina olen seissyt lukuisia kertoja arkun äärellä. Olen katsellut kaipaavia ja surusilmäisiä omaisia. Toivonut ja rukoillut, että Jumala kantaisi heitä vaikeina hetkinä. Olen jakanut surua omaisten kanssa, kuunnellut muistoja edesmenneestä. Olemme itkeneet ja nauraneetkin, kaipaus, luopumisen kipu ja kiitollisuus ovat vuorotelleet.

Näin pyhäinpäivän aikaan kiitämme Jumalaa kaikista rakkaistamme. Niistä, jotka ovat vierellä ja niistä, joista olemme jo joutuneet luopumaan. Kiitämme, silmät kyynelissä, kaipausta tuntien ja samalla toivoen, että kerran vielä tapaamme rakkaamme taivaan kodissa.

Ilmestyskirjassa meille annetaan vahva lupaus ja kuvaus siitä, mitä on edessäpäin: Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm.21:4

Siunattua pyhäinpäivää!

Maija-Reetta Katajisto

Tällä viikolla käynnistynyt Rakasta joka murua -kampanja kannustaa suomalaisia vähentämään ruokahävikkiä ja lajittelemaan biojätettä niin kotona, työpaikoilla ja kuin myös lomamatkoilla. Kampanjan suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kampanjalle on tarvetta, sillä ruokahävikistä suurin osa, 35 % syntyy kotitalouksissa. Sen määrä vastaa noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. Suomi on sitoutunut puolittamaan ruokahävikin vuoteen 2030 mennessä.​ Meillä suomalaisilla on vielä töitä biojätteen parempaan lajitteluun. Jakeiden järjestäminen on toki suuri osa onnistumista. Biojätteestä jopa 60 prosenttia päätyy sekajätteeksi. Muun jätteen joukossa biojäte menee hukkaan, heikentää muiden materiaalien kierrätysmahdollisuuksia ja vähentää poltettavasta sekajätteestä saatavan energia määrää. Lajitellusta biojätteestä valmistetaan biokaasua, lannoitevalmisteita maa- ja metsätalouden käyttöön sekä multaa viherrakentamiseen. Jos kaikki kotitalouksien tuottama biojäte lajiteltaisiin ja käsiteltäisiin biokaasuksi, saataisiin biokaasua jopa 90 000 kaasuautoon. Lahti on aito edelläkävijä. Esimerkiksi Gasumin ja Launeen Citymarketin yhteistyö kaasuttaa jo autoja eteenpäin. Lahti Energian Kymijärvi II voimala otti loikan jätteen hyödyntämisestä jo aiemmin lämmön ja sähkön tuotannossa.   ​

Kuntta ja multa ovat olleet molemmat positiivisesti esillä ja syystä. Multa oli esillä kuluvalla viikolla toisessakin kiinnostavassa uutisessa. Luonnonvarakeskuksen (Luken) ja suomalais-tsekkiläisten yliopistojen yhteisessä kokeellisessa tutkimuksessa päiväkotien asvaltoiduille, laatoitetuille ja sorapäällysteisille pihoille tuotiin elävää metsänpohjaa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita, joihin lapset saivat kylvää kasveja ja myöhemmin hoitaa niitä. Tutkimuksen mukaan elävän luonnon lisääminen päiväkodin piha-alueelle paransi lasten vastustuskykyä jo kuukaudessa. Aikaisemminkin on todettu liian korkean hygieniatason ja erillisyyden luonnosta köyhdyttävän elimistön mikrobistoa, mikä puolestaan lisää immuunijärjestelmän häiriöitä, kuten esimerkiksi allergioita, diabetesta ja keliakiaa. Monissa tutkimuksissa tämä tullut esiin maaseudun lasten pienempänä riskinä sairastua näihin tauteihin. Nyt sama todettiin käänteisesti. Tutkijoiden suosittelevat luontokosketuksen lisäämistä arkeen. Lapsille olisi parasta, jos päiväkodin lisäksi myös oma piha mahdollistaisi kuralätäkköleikit ja maan kaivamisen. Saman ajaa myös koko perheen yhteiset säännölliset metsäretket tai luontopoluilla kävelyt.

Aikuisillekin on nyt tarjolla uusia luontokosketuksia, kun luonnonläheiseen ulkoiluun tarkoitetuista maastoliikuntapoluista ensimmäinen on juuri valmistumassa Salpausselälle. Maastoliikuntapolku Raviksen Rento on noin 3,5 kilometrin mittainen rengasreitti, joka soveltuu kävelyyn, polkujuoksuun ja maastopyöräilyyn. Nimensä mukaisesti polun lähtöpiste on Vanha Ravirata. Kaiken kaikkiaan merkittyjä maastoliikuntapolkuja tulee Salpausselän maastoon viisi. Niistä neljä on rengasreittejä ja kaksi siirtymäreittejä. Reitit merkitään maastoon heijastavilla merkeillä, jotta ulkoilu onnistuu myös pimeän aikaan otsalampun tai pyörävalojen kanssa. Polkureitistön tiedot päivitetään Lahden kaupungin sivuille. Sinne lisätään myöhemmin ladattavat gpx-jäljet ja reittien lähtöpisteille QR-koodimerkit, joiden kautta tiedot saa nettisivulta suoraan omaan älypuhelimeen. Kaikkien maastopolkureittien valmistuttua käyttökuntoon polut merkitään myös Lahden sähköiseen karttapalveluun ja lähtöpisteille opastauluihin.

Ville Skinnari

Olen nyt jankuttanut viisi kuukautta Lahden asioista ja uskon, että ensi vaaleissa tapahtuu muutos, kun uusia päättäjiä saadaan valtuustoon. Palaute on ollut mukavaa luettavaa ja toki kannustavaa, mutta lienee paikallaan tarkastella nyt myös maailman tapahtumia tällä palstalla.

Jenkkien vaalit on median ykkösuutinen, jonka takia muut asiat ovat unohtuneet. Supervalta Kiina käyttää röyhkeästi hyväkseen sitä, että se tukahdutti epidemian kilpailijoitaan aiemmin. Nyt se on ottanut kohteikseen Taiwanin, Hongkongin ja uiguurit. Lokakuun alussa kansallispäivänä matkusti 550 miljoonaa ihmistä eri puolille kotimaataan ja kaikki hotellit olivat buukattu täyteen. Tätä ”kultaista” viikkoa ohjaili suvereenisti yksinvaltias Xi Jinping, joka väitti Kiinan kukistaneen koronaviruksen. Tautihan lähti liikkeelle juuri Hubein maakunnan pääkaupungista Wuhanista joulukuussa 2019. Tällöin Kiinan keskusjohto Xi mukaanlukien joutui harvinaisen armottoman kritiikin kohteeksi epidemian salailun johdosta. Kansalaiset syyttivät siis valtiota, mikä oli tosi harvinaista erilaisilla keskustelupalstoilla. Tällöin Kiina tukahdutti epidemian äärimmäisen jyrkin ottein ja sai suosionsa takaisin.

WHO:n raportin mukaan 2.10. Kiinassa sairastui koronaan enää 155 ihmistä, kun Suomessa tautiin sairastui 166. Syntyi menestystarina, jonka kansa nieli, vaikka Trump leimasi koko pandemian Kiinan syyksi. Nyt Kiina on kääntynyt hiljaisesta taustavaikuttajasta ääriagressiiviseksi eduntavoittelijaksi! Se ei enää peruuttele, vaan käy avoimeen vastakkainasetteluun Australian, Japanin, Kanadan, Britannian ja eritoten Taiwanin kanssa. Intian kanssa Kiinalla on napit vastakkain Kashmirissa ja uikuurien ongelmat häivytetään täysin.

Kiina hyödyntää talousmahtiaan ostamalla ulkomaiden tukea suurlainoilla, kehitysapuprojekteilla ja lahjarahalla. Johtava kiinalainen toisinajattelija Al Weiwei kutsuu rohkeasti Kiinaa poliisivaltioksi eikä kommunismiksi. Kiinan kommunismi ei suojele ihmisoikeuksia tai ihmisarvoa, vaan omaa etuaan. Hän nauraa avoimesi presidentti Xi Jinpingille, joka väittää kirkkain silmin, että eri etnisten ryhmien onnellisuus on kasvamassa päivä päivältä.

Kiina on ainoa maa maailmassa, jonka kansantuote kasvaa tänä vuonna prosentilla. Keskushallintoon käyttänyt korona-ajan tehokkaasti tukahduttamaan demokratialiikkeet ja vähemmistöt. Miljoona uiguuria on suljettu kasvatusleireille, naiset on pakkosterilisoitu sekä uskonnon harjoittaminen kielletty. Kiina on tuhonnut tuhansia moskeijoita Xinjangissa järjestelmällisesti. Tämän todistavat australialaisen ASPI- instituutin sateliittikuvat. Kiina väittää kirkkain silmin, että sadoilla vankileireillä harjoitetaan uudelleenkoulutusta ja sopeutumista yhteiskuntaan. Valhe on uskomaton ja helppo todistaa vääräksi.

Hongkongille taattiin 50 vuoden siirtymävaihe Brittien luovuttua vallasta 1997, mutta nyt se peruttiin ja kaikki mielenosoitukset tuomittiin kapinaksi keskushallintoa vastaan. Kiina ei pidä Taiwania itsenäisenä alueena, vaan Kiinan maakuntana. Täyttä itsenäisyyttä vaatinut presidentti Tsai Ing-wen on Kiinan pakotelistalla numero yksi. Mitä Kiina tekee, jos tämä tapahtuu? Veikkaukseni on, että miehittää Taiwanin ja jättää maailman seisomaan sen tosiasian kanssa. Kiinan tie on sama kuin Venäjän tie Krimin valtauksessa. Kiina häärää kaikkialla maailmassa ja Suomessakin sen omistus on koko ajan laajentunut. Kiina jyrää nyt, kun muiden katse on keskittynyt täysin koronan voittamiseen.

Juhani Melanen