Arkistot: Kolumnit

Eduskuntavaaleihin on alle kuukausi ja jokainen puolue saa nyt aidosti tilaisuutensa esitellä oman ohjelmansa Suomen tulevaisuuden tekemiseen. Politiikan kvartaali ei saa olla enää vain seuraavat neljä vuotta. Pitää uskaltaa katsota rohkeasti pidemmälle tulevaisuuteen. Siksi tarvitsemme uudistuksia sosiaaliturvaan, perhevapaisiin ja investointeja koulutukseen.

Lyhyellä aikavälillä työllisyyskehitys riippu pitkälle suhdannekehityksestä ja pikavoittoja tuovia toimenpiteitä on vaikea löytää. Työllisyyskysymys on ennen kaikkea osaamiskysymys. Peruskoulu ei enää riitä pohjakoulutukseksi. Siksi toisen asteen (lukio ja ammatillinen koulutus) tekeminen aidosti maksuttomaksi on oikea tavoite. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on vain 40 prosenttia, kun toisen asteen suorittaneilla se on selvästi parempi eli yli 70 prosenttia ja korkea-asteen suorittaneilla yli 85 prosenttia. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan oppivelvollisuuden pidennys on paras keino. Se nostaa koulutustasoa ja se maksaa itsensä takaisin parantuneen työllisyyden kautta.

Tarvitsemme myös tiiviimpää veropohjaa. SDP keräisi verotuloja ennen muuta tiivistämällä veropohjaa, jolloin veroprosentit voidaan pitää matalina. Veropohjien tiivistäminen tarkoittaa, että puututaan aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veronkiertoon. SDP kohdistaisi myös lähdeveron verovapaiden yhteisöjen osingoille, jotta myös ulkomaisten rahastojen Suomesta kertyvät tulot olisivat verotuksen piirissä.

Veropohjan tiivistäminen mahdollistaisi sen, että pieni- ja keskituloisten ansiotulo-verotusta voidaan alentaa. SDP ei nimenomaisesti haluaisi korottaa kulutuksen tasaveroja, sillä ne kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin.
Veropohjaa tiivistämällä voidaan rahoittaa tarvittavat investoinnit esimerkiksi koulutukseen, hoivaan ja lasten hyvinvointiin. Näillä uudistuksilla luodaan pohja tulevaisuuden kasvulle ja hyvinvoinnille.

Väite, että SDP:n korottaisi yrittäjien verotusta, mikä haittaisi taloutta ei pidä paikkaansa. Myös yritykset hyötyvät, kun SDP investoisi yhteiskunnan kestävään kasvuun. Ne saavat koulutettua työvoimaa, toimivan infrastruktuurin ja yhteiskunta tukee niitä riskien kantamisessa muun muassa sosiaaliturvan muodossa. Pohjoismaissa vahva talous ja korkea työllisyys ovat perustuneet luottamukselle ja sille, että kaikki pidetään työelämässä mukana.

SDP tukisi kestävää yritystoimintaa ja maataloutta muun muassa kannustamalla arvonlisäverotuksella ja kotitalousvähennyksellä kestäviin valintoihin. Kannatamme arvonlisäverotuksen alarajan nostamista 30.000 euroon, mikä vähentää pienimpien yritysten verovelvoitteita. SDP on ehdottanut niin kutsutun yrittäjävähennyksen poistamista sekä osinkoverotuksen uudistamista, sillä ne ovat suosineet harvoja suurituloisia yrittäjiä ja sijoittajia. Esimerkiksi yrittäjävähennyksen 130 miljoonan euron verotuesta kaksi kolmasosaa on kohdistunut kahdelle suurituloisimmalle kymmenykselle. Sen sijaan SDP:n tukisi nimenomaan pieni- ja keskituloisia yrittäjiä alentamalla heidän tuloverotustaan. Myös palkansaajiin kohdistuvat veronalennukset helpottaisivat myös yritysten työvoiman saantia.

Ville Skinnari

Luovan talouden merkitys tunnustetaan ja uskon luovan talouden olevan yksi merkittävin tekijä tulevaisuuden työllistäjänä. Siksi haluan, että Lahteen syntyy luova kaupunkikeskus, joka vastaa tulevaisuuden haasteisiin yhdistämällä taiteen, kulttuurin ja kiertotalouden. Viimeisen kahden vuoden aikana Lahdessa on luotu toiminta-alusta ja ainutlaatuinen osaajayhteisö ja verkosto, joka koostuu koko kaupungin toimijoista yhteiskunnan eri alueilta. Hankkeen keskiössä on Sammonkatu 8:n tilat Lahdessa, joissa vaikutti vuoteen 2016 saakka valtakunnallisesti arvostettu Lahden Taideinstituutti. Talon toimintojen merkittävyys syntyy sen toimijoista. Tällä hetkellä tiloissa toimii Painovoima ry:n ja Lahden Taidegraafikoiden ylläpitämä monipuolinen grafiikan paja, paperipaja, musta-valkopimiö. Vuokralaisina tiloissa noin 25 taiteilijaa ja luovan alan toimijaa.

Taiteilijoiden lisäksi keskuksessa toimii yrityksiä, jotka tuottavat ja kehittävät muotoiluun, palvelumuotoiluun, kestäviin elämäntapoihin, uusiutuviin energiamuotoihin sekä muihin innovaatioihin perustuvia tuotteita ja palveluja. Lisäksi keskus tuottaa kestäviä ratkaisuja myös itse taiteen harjoittamiseen – muutos kohti pienempää materiaalijalanjälkeä koskee myös taidetta. Lahteen sopii erinomaisesti taiteilijavetoinen luovan toiminnan keskus, joka yhdistää taidetta, muotoilua, kiertotaloutta, kokemuksellista oppimista sekä yrittämistä ja mahdollistaa niiden käytännönläheisen kehittämisen, tutkimisen ja toteuttamisen sekä tietenkin kaupallistamisen. Kiertotalouden näkökulmasta keskuksessa voidaan testata ja kokeilla erilaisia materiaaleja ja tuotteita, yhteistyössä alan yritysten kanssa. Toimivien pajojen kautta toisaalta säilytetään ja pidetään yllä perinteistä taide- ja käsityötaitoa sekä siirretään hiljaista tietoa, toisaalta kehitetään uutta ja testataan (kiertotalous) materiaalien toimivuutta. Sammonkatu 8:n tulevaisuudesta en ole saanut varmaa tietoa, mutta varmaa on se, että sopivat tilat luovalle kaupunkikeskukselle pitää löytyä.

Ville Skinnari

Elämme tällä hetkellä paaston aikaa. Paaston yksi ajatus on herätellä meitä huomaamaan, miten minulla itselläni menee ja miten suhtaudun muihin ihmisiin. Ensi pyhänä vietetään toista paastonajan sunnuntaita, jonka aiheena ovat rukous ja usko. Olemme siis aivan kristillisen elämän ytimessä.

Eri kirkkokunnat saattavat olla uskosta hyvinkin eri mieltä. Jonkun mielestä usko pitää lähes itse saavuttaa, kun taas toiset katsovat, että vankka yhteys Jumalaan syntyy jo kasteen kautta. Sen sijaan rukous on sellainen asia, joka yhdistää uskovia. Me suomalaiset olemme ahkeria rukoilijoita. Monet sellaisetkin, jotka eivät kuulu kirkkoon, saattavat silti rukoilla. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan rukoileminen kuuluu luontevaksi osaksi omaa elämää. Saattaa yllättää, että peräti neljäsosa suomalaisista rukoilee kerran päivässä, ja jopa kolmannes rukoilee vähintään viikoittain tai useammin. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia tuntemuksia tämä herättää. Itse yllätyin, että rukoileminen on niin suosittua.

Rukoileminen kertoo jotakin hyvin perustavaa meistä ihmisistä. Emme varmastikaan osaa täysin selkeästi nimetä tai kuvata kenelle osoitamme rukouksemme. Mutta me luotamme siihen, että joku on kuulolla. Jeesus neuvoi rukoilemaan, jotta asiamme tulisi Jumalan tietoon. Rukoileminen kannattelee yhteyttä Jumalaan. Samalla se hoitaa meitä. Saamme toteuttaa uskonelämäämme rukouksessa.

Milloin sinä olet viimeksi rukoillut? Kannustan sinua tuomaan ajatuksesi, tuntemuksesi, huolesi ja kiitoksesi taivaallisen Isän tietoon.

Siunattua paastonaikaa.

Ville Hakulinen

Kun muutama vuosi sitten kiertelimme etsimässä uutta kotia, huomasin että monissa uusissa taloissa on karsittu väliseinien ja erillisten huoneiden määrää. Ehkäpä tänä päivänä ihmiset haluavat ennen kaikkea tilan ja avaruuden tuntua. Avaraa tilaa ei samalla lailla saa täytettyä kuvilla, kirjahyllyillä ja koriste-esineillä kuin kotia, jossa on paljon seiniä ja erillisiä huoneita.

Ylimääräisestä tavarasta luopuminen on trendi, joka kertoo, että on paljon sellaista mistä voi luopua. Avaran tilan tarvitseminen ympärille kertoo ehkä myös siitä, että moni asia täyttää mielen ja tasapainon säilyttämiseksi on tärkeää luoda tilan tuntua ympärille.

Tällä viikolla on alkanut paaston aika. Paasto tarkoittaa jostain luopumista, tilan raivaamista pään sisälle, jossain määrin myös yksinkertaisuuteen pyrkimistä. Suostuminen paastoon voi olla hyvä ja tarpeellinen pysähtyminen kaiken ylimääräisen keskellä. Toisinaan paasto voi olla myös vaikea matka tyhjyyden ja erämaan keskellä, kokemus tai tila johon tulee työnnetyksi ilman omaa halua.

Olipa paaston tai luopumisen taustalla millaiset syyt hyvänsä niin usein, kun viettää aikaa avaruuden äärellä alkaa tyhjästä ja hiljaisuudesta kasvamaan jotain uutta. Mistä sinä olisit valmis luopumaan paaston ajaksi? Ja mitä mahdollisesti uutta pääsisi versomaan, jos sille antaisi tilaa?

Siunattua paaston aikaa!

Hanna Suominen
kappalainen
Launeen seurakunta

Sosiaali- ja terveysuudistuksen viimeisimmät tapahtumat ja ulostulot ovat herättäneet hämmennystä ja syystä. Pääministeri kertoi sunnuntaina selvittäneensä peruslakivaliokunnan selkeästi kirjaamaa notifiointiasiaa (epäselvyys siitä onko toiminta halutussa mallissa taloudellista vai ei-taloudellista) EU – komission suuntaan ja saaneensa vastauksia. Näin tätä prosessia ei hoideta.

Perustuslakivaliokunta on selkeästi ilmaissut näkemyksensä kokonaisuudesta ja tätä näkemystä tulee eduskunnan ja myös maan hallituksen kunnioittaa. Sosiaali- ja terveysuudistuksen perustuslaillisuus ei ole mielipidekysymys, vaikka pääministeri Sipilä näyttää niin uskovan – se on oikeudellinen kysymys. Perustuslakivaliokunta edellytti lausunnossaan yksiselitteisesti ja yksimielisesti, että sote-lakipaketille on joko hankittava oikeusvarmuus ilmoittamalla se komissiolle artiklan SEUT 108(3) mukaisesti tai vaihtoehtoisesti on lykättävä valinnanvapauden voimaantuloa, kunnes oikeusvarmuus löytyy. Tämä on selvästi luonteeltaan oikeudellinen kysymys. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa tulee noudattaa. Näin se yksinkertaisesti sanottuna on ja pitää olla.

Perustuslainmukaisuus ei ole mielipidekysymys tai poliittinen kysymys. Suomen valtiosääntö on vahvistettu perustuslaissa. Se on koko järjestelmämme perusta. Hallituspuolueiden nyt nähty uhkapeli lainsäädännön perustuslaillisuudella ei ole kunniaksi poliittiselle järjestelmälle. Perustuslaki on olemassa suomalaisia varten, turvaamassa kansalaisten perusoikeuksia. Sitä ei voi sivuuttaa, oli kuka tahansa hallitusvastuussa ja pääministerinä.

Olemme nyt kolme kertaa (2017, 2018, 2019) perustuslakivaliokunnassa lausuneet SOTE – ja maakuntakokonaisuudesta. Miksi esittämiämme muutostarpeita ei ole tehty? Asiat olisi voitu korjata jo moneen kertaan, jos olisi ollut poliittista tahtoa. Sitä ei ole ollut. Sen sijaan on pidetty jääräpäisesti kiinni omista ja niiden edunsaajien tavoitteista, jotka esimerkiksi markkinamallia eli ns. valinnanvapautta ovat ajaneet. Huolimatta siitä, että asiantuntijat toisensa perää ovat todenneet hallituksen esittämän kokonaisuuden itse asiassa mm. nostavan kustannuksia ja vaarantavan jo nyt toimivia palvelukokonaisuuksia.

Terveyden – ja hyvinvointilaitoksenlaskelmat osoittavat (THL), että Päijät-Hämeen palvelutarve on 7% maan keskiarvoa suurempi johtuen ikärakenteesta ja sairastavuudesta. Valtiovarainministeriö on omissa laskelmissaan todennut, että Päijät-Häme tuottaa palvelut 40 miljoonaan euroa edullisemmin kuin palvelutarve edellyttäisi. Olemme pyytäneet THL:n asiantuntijoita mukaan Päijät-Hämeen sosiaali – ja terveysalan kehittämiseen, jotta saamme varmasti puolueetonta tietoa päätöksentekijöille.

Ja missä meidän todelliset ongelmat ovat esimerkiksi Lahdessa? Kotihoidon saatavuudessa (Suomen tiukimmat kriteerit), omaishoidossa (valtion antama rahoitus ohjattiin kunnasta muualle) ja perusterveydenhuollon toimivuudessa (jonotusaika edelleen jopa 20-30 päivää) lasten ja nuorten mielenterveystyötä unohtamatta. Näitä asioita ei voi tehdä ilman lisäeuroja. Toki samalla pitää huolehtia siitä, että omat prosessit ovat entistä tehokkaampia ja että johtaminen toimisi kuten pitäisi.

Suomi käyttää SOTE-sektoriin vähiten rahaa Pohjoismaista suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT). Luku oli ennen 9,5 % – nyt se on 9,2% BKT:sta. Eli olemme laskeneet SOTE-menoja huolimatta palvelutarpeen voimakkaasta kasvusta. Se ei voi olla näkymättä palveluiden laadussa ja saatavuudessa. Hallituksen esittämä rahoitusmalli pudottaisi Suomen SOTE – kustannukset 8,5 % BKT:sta. Se on jo vajoamista Itä-Euroopan tasolle. Siksi on tärkeää, että muutos Suomen suunnalle alkaa 14.4., kun järjestetään eduskuntavaalit.

Ville Skinnari

Laskiaissunnuntain evankeliumissa kuuluu paljon askeleita. Iso liuta ihmisiä kulkee Jerikon tietä. Väkeä on liikkeellä, sillä niin moni tahtoo nähdä Jeesuksen. Yksi ihminen ei pääse mihinkään. Hän on sokea mies, joka istuu kerjäämässä tien vieressä. Hän kuulee kuhinan ja askelten paljouden. Sokea mies kysyy muilta, mitä on tekeillä. Silloin toiset kertoivat, että Jeesus nasaretilainen oli menossa siitä ohi.

Niinhän he luulivat, mutta toisin kävi. Jeesus ei kulkenut ohi, vaan pysähtyi, kun sokea mies huusi apua. Jeesuksen perusluonne ei anna hänen ohittaa avunpyytäjää. Hän tahtoo tulla luo – edelleen!

Pysähtymisen lisäksi Jeesus kysyy sokealta avoimen kysymyksen: mitä haluat minun tekevän sinulle? Tässäkin Jeesus yllättää. Hänellä ei olekaan valmiita ratkaisuja, vaan hän kuulee ihmisen tarpeita, toiveita, kätkettyjä pyyntöjä. Jeesus armahti sokeaa, paransi hänet, antoi uuden alun. Siksi evankeliumi päättyykin iloisiin tunnelmiin. Askeleisiin tuli eloa, kaikki kiittivät Jumalaa.

Luota siihen, että Jeesus on edelleen sama, vaikka ei kuljekaan meidän katujamme. Hän kuulee avunpyyntösi, pysähtyy ja auttaa. Hänen kanssaan on hyvä matkata kohti kevättä, pääsiäistä, tulevia päiviä.

Riitta Särkiö

PS. Tervetuloa messuun sunnuntaina. Laskiaisen kunniaksi tarjolla hernekeittoa ja pannaria!

Eduskunnan talousvaliokunta antoi keskiviikkona mietintönsä kuluttaja- luottosopimuksia eli pikavippejä koskevaan hallituksen esitykseen. Nyt luottoja myönnetään myös kuluttajille, joilla ei ole mahdollisuuksia selviytyä takaisinmaksusta. Korkeakorkoisten pienlainojen markkinoinnissa saatetaan jopa korostaa, että maksuhäiriöitä ei katsota uuden luoton saamisen esteeksi. Valiokunta esitti yksimielisesti pikavippien enimmäiskorkoa laskettavaksi hallituksen esityksessä ehdotetusta 30 prosentista 20 prosenttiin. Tällaista liiketoimintaa voidaan kitkeä vain laskemalla enimmäiskorkoa niin alas, että luotonantajan on oman toimintansa varmistamiseksi välttämätöntä selvittää luotonhakijan maksukyky.

Esitimme myös, että eduskunta edellyttäisi hallitukselta perusteellista selvitystä siitä, onko pikavippijärjestelmä lainkaan tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Pikavippiyhtiöiden valvontaa esitimme siirrettäväksi Finanssivalvonnan käsiin. Valvonnan siirtämisestä tarvitaan erikseen hallituksen esitys, mutta asialla eduskuntapuolueiden yksimielisyys, joten asia voi edetä jo ennen kevään eduskuntavaaleja.
Talousvaliokunnan tahto tullee samaan eduskunnan tuen, mutta työtä pitää varmasti jatkaa myös ensi kaudella, koska ylivelkaantumisen ongelma tarvitsee paljon muitakin toimenpiteitä. Härskiin perintäbisnekseen pitää puuttua entistä tiukemmin ja usein perintä – ja pikavippifirmoilla on samat omistajat ja Suomen ulkopuolella.

Lahden työttömyysluvut pysäyttävät

Lahdessa työttömyysaste oli tammikuussa 14,1 prosenttia. Vuoden takaisesta Lahden työttömyysaste pieneni 1,3 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi Joensuussa työttömyysaste oli 13,5 prosenttia. Vähennys vuodentakaisesta oli 2,4 prosenttiyksikköä.
12 suurimman kaupungin työttömyysvertailussa kolmantena on Kouvola (12,8). Seuraavina tulevat Jyväskylä (12,1), Pori (12,1), Turku (11,9), Oulu (11,7), Tampere (11,4) ja Kuopio (10,4). Pääkaupunkiseudulla työttömyysaste on alle koko maan keskiarvon, joka oli tammikuussa 9,6 prosenttia. Helsingissä työttömänä oli tammikuussa 9,1, Vantaalla 8,6 ja Espoossa 7,9 prosenttia työnhakijoista.

Syitä on monia. Silti nyt ei voi enää odottaa, vaan on tehtävä sellaisia toimenpiteitä, joilla on aidosti vaikutusta. Myös omaan peiliin pitää katsoa. Työllisyyspalveluissa on resursseja mutta, miten kokonaisuutta johdetaan ja kuka on todellinen portinvartija? Olemme edelleen aivan liian organisaatiolähtöisiä – avain kuten SOTE – sektorillakin. Asiakasrajapintaan pitää molemmissa löytää uusia ratkaisuja ja se kuuluisa tietojärjestelmä, jolla kokonaisuutta johdetaan ja tuloksia seurataan. Työministeriössä tätä on kehitetty, mutta siitä ei sitten tullutkaan sitä mitä piti. Olen pyytänyt työvoimaviranomaisia kokoamaan kaikki toimijat yhteen, jotta yhteinen tekeminen ei jää vain seminaarien tasolle.

Työllistämisen esteeksi on Lahdessa tehty myös itse lainsäädännön tulkinta täällä meillä. Tämän olemme nyt nostaneet esille ja asia pitää korjata. 1500 syrjäytyneen nuoren ”löytämiseksi” tarvitaan uusi toimenpidekokonaisuus ja rahoitusta. Sellainen on nyt olemassa, mutta rahaakin tarvitaan. Olen nyt kääntynyt valtion eli työ – ja elinkeinoministeriön puoleen, jotta saamme Lahteen sellaisen paketin, jolla työllisyyskehitys saadaan nousuun.

Ville Skinnari

Helmikuun hangilla hiihdellessä sydän alkaa keventyä. Valon määrä alkaa lisääntyä ja mieli virkistyä pitkän talven jälkeen. Kuljemme kohti kevättä! Kirkkovuoden kierrossa alamme hiljalleen valmistautua paastonaikaan ja matkaan kohti pääsiäistä.

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo kuuluisan vertauksen kylväjästä, jonka kylvämät siemenet tuottavat erilaista satoa kasvupaikkansa mukaan. Jeesuksen vertauksessa kylväjä kylvää runsaalla kädellä, siemenet putoilevat muuallekin kuin keskelle peltoa. Viime keväänä harrastin itse pienviljelyä omalla parvekkeellani. Ei siitä kovinkaan paljon satoa tullut, vaikka jokainen siemen ja taimi istutettiin multaan tarkasti harkiten ja hellästi omin käsin. Kun Jumala kylvää sanaansa, siemeniä ei asetella yksitellen pellolle, vaan niitä kylvetään runsaasti, säästelemättä.

Siinä on jotain hyvin lohdullista. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on ylenpalttista, tuhlailevaa. Sama siemen kylvetään niin hyvään kuin huonoonkin maahan. Jumala ei ole saita rakkautensa kanssa. Siinä kylvössä on mukana armo, siinä kylvössä on mukana rakkaus. Se kylvö on omistettu sinulle, minulle, heille ja meille, vaikka keille.

Maija-Reetta Katajisto

Täytän tänään tätä kirjoittaessani torstaina 45 vuotta. Ja olen eduskunnassa aika lähellä syntymäpaikkaani eli Naistenklinikka Helsingissä. Vanhempani asuivat silloin Mechelininkadulla ja tekivät töitä Helsingissä. Isä aloitti niitä aikoja työuran eduskunnassa valiokuntasihteerinä, äiti oli nuorena ekonomina markkinointityössä.  Muutimme Lahteen vuonna 1975 ensin Kokkokallionkadulle ja siitä edelleen Korsitielle Ali-Juhakkalaan.

Usein sanotaan, että ikä on vain numero. Silti nyt tuntuu että 45 on aika paljon. Eräs edustajakollega kutsui tätä ikää puolimatkan krouviksi. Ehkä näin on.  Minulle tänään on parhaat synttäribileet, jos pääsen illaksi kotiin Lahteen. Meillä on kaikkien lasten synttärit kevään aikana. Eli luvassa on vielä hyviä ja vielä parempia synttäribileitä.

Aktiivimallista äänestettiin eduskunnassa

Muissa Pohjoismaissa työllisyyteen panostetaan moninkertaiset resurssit, eikä työttömyys päässyt nousemaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeenkään. Suomen huonompi tilanne ei johdu yksin Nokian tai hienopaperiteollisuuden alasajosta, vaan huonommasta työllisyyden hoidosta.

Palveluiden laatu heittelehtii liikaa paikkakunnittain. Parhaissa TE-toimistoissa työntekijät ovat jalkautuneet yrityksiin myymään asiakkaitaan työvoimaksi. Jos virkailijoille annetaan motivoivat mahdollisuudet ja oikeat kannustimet, he voivat aidosti auttaa yrityksiä ja yhteisöjä rekrytoinnin asiantuntijoina ja työelämän meklareina. Siksi olisi järkevää kirjata lakiin julkisen vallan palvelutakuu. Sanktioita tulisi harkita vasta sen jälkeen, kun aidot työtilaisuudet on menetetty.

Yli 140 000 suomalaista on vaatinut tilanteeseen muutosta, mutta heidän äänensä meni kuuroille korville. Oli pettymys huomata, ettei hallituksella ole tahtotilaa korjata Aktiivimallileikkurin ongelmia ja epäkohtia. Liian monet työttömät eivät kykene osoittamaan aktiivisuuttaan, vaikka halua olisi. Kursseja ja työpaikkoja ei ole riittävästi. Aktiivimalli leikkaa heidän toimeentuloaan kohtuuttomasti. Suomi tarvitsee panostuksia työllisyyteen, aktiivista työvoimapolitiikkaa ja julkisen vallan palvelutakuun työttömille. Näillä keinoilla työttömiä voidaan tukea aidosti eteenpäin työelämään.

Yrityksiltä toivon entistä enemmän sitoutumista harjoittelijoiden rekrytointiin ja opinnäytetyön tekemisen mahdollisuuksiin. Se on oikea polku vakiduuniin.

Myös kaupungeissa, kuten Lahdessa tämä tarkoittaa, että työllisyyden hoitoa pitää alkaa johtaa kokonaisuutena. Toimijoita on paljon, resurssejakin on. Tarvitaan pelkän yhteistyön lisäksi aito yhdessä tekemisen malli. Eli ohjataan oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ville Skinnari

”Ei onnistu”, oli molempien ensimmäinen ajatus. Heillä ei yksinkertaisesti ole mitään yhteistä. Miten sellaisen kanssa voi toimia työparina? Pähkähullu ajatuskin!

Parin viikon päästä kahvihuoneesta kuuluu naurun remahduksia. Se vastavalmistunut idealisti, varsinainen pojankloppi, ja työuransa viimeisiä vuosia elelevä kahdeksan lapsenlapsen mummo ovat ystäviä. Ihminen ei ollutkaan yhtä kuin kategoriat, joihin he toisensa ensisilmäyksellä sujuvasti sujauttivat. Ihmisyys yhdisti enemmän kuin persoonalliset ominaisuudet erottivat. Pojanklopin ohjeilla avatussa Instagram-profiilissa iltalenkillä otettuja luontokuvia. Mummon kutomat villasukat pakkasen puremilta suojaamassa.

Rentoa elämänasennetta tai rohkeaa heittäytymistä. Pilkettä silmäkulmassa tai luontaista johtajuutta. Filosofista pohdiskelua tai jämäkkää oman tien kulkemista. Hiljaista älykkyyttä tai elämän merkityksen tutkiskelua. Lämmön ja turvan tunnetta me jokainen kaipaamme. Nähdyksi tulemista ja yhteenkuuluvuutta. Omien taitojen ja vahvuuksien arvostusta työyhteisössä, perheessä tai kaveriporukassa.

Armoa on se, että joku näkee meissä hyvää ja rakastettavaa. Se, että Jumala näkee meidän mahdollisuutemme, vaikka emme itse niitä aina näkisikään.

Mira Vorne
Launeen seurakunta