Me-too -liikeen jälkeen kaikki maailman ikävimmät ja paskamaisimmat asiat on sysätty valkoisen keskiluokkaisen heteromiehen syyksi. Havahduin tähän konkreettisesti kuunnellessani luentoa Helsingissä radikaalifeminismistä.

Varmemmaksi vakuudeksi siteeraan heti alkuun naisfeministi Valerie Solanasin SCUM-manifestia, jossa hän kertoo seuraavaa:
”Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. ”Olla Mies” tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet emotionaalisesti rampoja. Mies on itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samaistumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä huonompi kuin apinoiden, sillä tosin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita”.

Suomi on eräs maailman tasa-arvoisimmista maista. Naiset saivat täällä äänioikeuden toisena maailmassa heti Uuden-Seelannin jälkeen 1906. Naisille Suomi on ”Luvattu maa”. Täällä naiset
määräävät ja elävät 10 vuotta pitempään, koska miehet kuolevat nuorina naisten komenneltavina loppuunpalaneina ihmisraunioina; toisessa kädessä rasia rauhoittavia ja toisessä kädessä pilleripurkki kiihottavia aineita, koskenkorvapullo sängyn alla. Naiset pitävät leskinä hauskaa Gambiassa niillä rahoilla, jotka suomalaiset Uunot ovat otsa hiessä vuosikaudet kovalla työllä raataneet perheensä turvaksi. Kaiken lisäksi ottavat lemmikkinsä sitten tänne Härmään palvelijoikseen ja rakastajikseen.

Mutta mitä tekee kiltti Suomen Uuno-poika? Hän palvoo näitä tasa-arvon väärinkäyttäjiä ja naisfeministejä ikään kuin nämä ”ladyt” olisivat jääneet jostain suuresta ja hyvästä elämästään Suomessa paitsi. Länsimaiset miehet ovat alistuneet tähän olotilaan, koska heillä on huono itsetunto. Suomalaisilla miehillä ei ole rohkeutta sanoa tätä ääneen. Mutta jonkun on uskallettava! Suomalaiset ja muutkin länsimaiset miehet ovat antaneet vallan näille feministeille ja jokainen ”normaali” mies tietää, miten siinä käy, kun vallan kerran antaa pois. Sitä ei koskaan saa enää takaisin!

Nämä ajatukset tulivat väkisin mieleeni, kun luin taas uudelleen kirjan, joka käsitteli primitiivikulttuureita. Intiaanit ja muut alkuperäisväestön asukkaat pitivät hevosta arvokkaampana kuin naista. ”Kun menet naisen luokse, älä unohda ruoskaa”, kirjoitti filofofi Nietzche aikoinaan. Monet kehittyneet uskonnot, kuten Islam ja sadat muut sivistyneet sivilisaatiot ovat huomanneet, että naiset ovat ovelia ”penteleitä”, jotka on pidettävä kaukana ”Vallan käytäviltä” tai muuten yhteiskunta taantuu lepsuksi koristelu- ja palveluyhteiskunnaksi, jossa miehille ei ole sijaa edes majatalossa.

Tämän kolumnin voisi tyhmempi käsittää vihapuheeksi, mutta sitä se ei missään nimessä ole, vaan vakavaksi puheenvuoroksi tarkoitettu normaalin keskiluokkaisen heteromiehen hätähuuto.
Naiset ovat korkeakouluissa ja yliopistoissa jo selvänä enemmistönä, sillä 70 % akateemisista loppututkinnoista suorittavat naiset. Tytöt kehittyvät poikia nopeammin ja koulu suosii tyttöjä paljon enemmän. Tytöt ovat sitkeämpiä ja kestävät kipua enemmän kuin pojat. Miehen osaksi on tulevaisuudessa varattu vain siittäjän osa, tuskin sekään, sillä keinohedelmöitys valtaa markkinat. Länsimaisten miesten ongelmaksi on tullut, miten vastata intersektionaalisen feminismin haasteeseen? Vaatimalla samanlaista kohtelua, kuin naisetkin Suomessa saavat. Miehet ovat jäämässä Suomessa oikeuslaitoksen jalkoihin. Tasapuolisuus ei enää toteudu sellaisissa tapauksissa, joissa naistuomarit pääsevät suhmuroimaan esimerkiksi avioeroissa. Nyt miehet eivät ole enää miehiä ja naiset naisia. Väitetään tosissaan, että sukupuolia onkin 16 ja kaikkia on huomioitava tasapuolisesti.

Suomessa ei ole naissyrjintää, koska tämä on varmistettu naiskiintiöillä. Naisnäkökulma huomioidaan joka paikassa, mutta miesnäkökulmaa ei. Tiedoksi nyt suomalaiset vellihousut. Nyt
on meneillään naisfeminismin neljäs aalto, jota en ala tässä erittelemään. Suosittelen kaikkia valveutuneita miehiä lukemaan Pasi Malmin väitöskirjan. Siinä yksilöidään erinomaisesti miehiin kohdistuva syrjintä, joka ohitetaan aina keskusteltaessa tasa-arvopolitiikasta.

Tässä miestä syrjiviä asioita Suomessa. Naisilla on oikeus jäädä pitkäksi aikaa vanhempainvapaalle. Oikeus olla käymättä armeijaa. Oikeus saada lähihuoltajuus helpommin. Tulla tuupauksi työuralla rakettimaiseen nousuun esim. oikeuskanslerin toimesta. (Yli-Viikari). Naiset eivät joudu vankilaan yhtä helposti kuin miehet. Ja näitähän riittää. Nyt on kuitenkin aika ryhdistäytyä ja ryhtyä korjaamaan näitä miehiin kohdistuvia epäkohtia oikein joukolla. Päämääränä on aito sukupuolinen tasa- arvo!
Minun kohtaloni ovat olleet: nopeat naiset ja hitaat hevoset!

Juhani Melanen

Miten Jumalaa voi oppia tuntemaan? Miten hänestä voi tietää? Eikö hän ole tuonpuoleinen ja salattu? Ihmiset yrittävät eri tavoin tavoittaa häntä. Apostoli Paavali puhui kerran ateenalaisille: ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun…, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”

Jumala ei kuitenkaan ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, oman ymmärryksemme varaan tai oman hurskautemme turviin. Ei, vaan hän lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan, jotta tuntisimme Jumalan, Taivaallisena Isänä ja löytäisimme tien hänen yhteyteensä. Jeesus sanoo: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.”

Jos siis haluamme tuntea Jumalaa, meidän on tutustuttava Jeesukseen ja siihen kuka hän on, mitä hän opettaa ja mitä hän tekee. Siinä kaikessa, Jeesuksen elämässä, teoissa ja sanoissa näkyy Jumalan mielenlaatu. Raamattu sanoo: ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva.” Evankeliumi Jeesuksesta on sanomaa Jumalan rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Se armo ja rakkaus, jota Jeesus osoitti ja josta voimme lukea Raamatusta, ei ollut tarkoitettu vain joillekin joskus kauan sitten, vaan se on viesti myös meille. Tällainen Jumala meillä on. Hänen varjelustaan ja apuaan on turvallista pyytää.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lapsena huutelin lehmiä kokoon. Äidiltä opittu kutsuhuuto toimi, lehmät tulivat laitumen perukoiltakin ja lähtivät kohti navettaa. Suomi on maa, jossa jokaiselle lehmällä on nimi. Niinpä mekin pystyimme kutsumaan lehmiä nimeltä. Mutta lampaista en tiedä paljoakaan, enkä ole koskaan ollut oikea paimen – lehmille.

Jeesus sanoo, että hän on hyvä paimen, joka tuntee lampaansa. Tunteminen on molemminpuolista: myös lampaat tuntevat oman, rakkaan paimenensa. ”Lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” Joh. 10:4.

Millainen on hyvän paimenen, Jeesuksen ääni? Raamatussa me sen kuulemme. Evankeliumit kertovat meille, mitä Jeesus sanoi, mitä hän teki, miten hän kohtasi ihmisiä. Raamatusta kuulemme myös Jeesuksen viimeiset sanat ristillä. Hän on kuollut puolestamme, hän rukoili pahantekijöittensä puolesta, hän täytti Isältä saamansa tehtävän.

Jeesuksen ääntä kuulemme myös jumalanpalveluksissa ja kaikissa kristittyjen yhteisissä kokoontumisissa. Siellä mietitään, miten Jeesuksen opetuksia voi noudattaa nyt ja otetaan vastaan armon sanaa. Ehtoollisella Jeesus itse palvelee meitä. Hän sanoo meille: annoin itseni sinun puolestasi. Rukouksessa saamme lähestyä Jeesusta ja hiljentyä kuuntelemaan hänen läsnäoloaan.

Ylösnoussut Jeesus on kanssamme, vaikka me emme voikaan nyt häntä nähdä tai koskettaa. Juuri ylösnousseena hän voi olla kaikkia meitä lähellä ja jakaa armoaan koko maailmaan. Kannattaa kuulla hyvän paimenen ääntä ja levätä hänen huomassaan.

Riitta Särkiö

Suomen saaminen uuden kasvun polulle on Marinin hallituksen kärkitavoitteita. Maailmantaloudessa eletään myllerrysten aikaa, ja siksi myös meillä tarvitaan ennennäkemättömän laajoja, koko elinkeinorakennetta koskevia uudistuksia: rohkeus ja asenne ratkaisevat nyt paljon. Pääministeripuolue SDP kantaa tässä suurta vastuuta. Julkaisimme tätä silmällä pitäen viikolla jälleenrakennusta ja kasvua käsittelevän toimenpideohjelman. Ohjelmamme lähtee siitä, että koronanhoidon painopiste on hyvästä syystä ollut ensin välittömissä toimissa, kuten elvytyksessä ja hoitovelan purkamisessa, mutta jatkossa tarvitaan entistä rohkeampia toimia kasvun vauhdittamiseksi. Samalla pitää varautua myös mahdollisiin tuleviin kriiseihin.

Esittämiemme uudistuksien keskeisin tavoite on turvata suomalaisten hyvinvointi ja työpaikat vuosikymmeniksi eteenpäin. Tärkeimpiä askelia tällä tiellä ovat kestävään kasvuun panostaminen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahvistaminen. Niin julkiset kuin yksityiset investoinnit pitää saada liikkeelle. Tämä on ainoa tie kasvattaa kansallisvaurauttamme ja turvata jatkossakin hyvät palvelut kaikille suomalaisille.

Vihreä talous on tulevaisuuden avainsana. Suomelta löytyy jo edellytyksiä kivuta johtavaksi toimijaksi esimerkiksi energia- ja liikenneratkaisujen, ICT-teknologian, uuden sukupolven verkkoyhteyksien sekä kiertotalouden aloilla. Tavoitteemme ei saa olla yhtään sen pienempi, kuin että Suomi tulee olemaan maailman kilpailukykyisin toimintaympäristö hiilineutraalisuuteen tähtäävälle teollisuudelle. Tähtäimessä pitää olla myös BKT:n kasvuvauhdin kaksinkertaistaminen 2 prosenttiin koko vuosikymmeneksi.

Kuinka näin kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään? Talouspolitiikan suunnanmuutoksesta puhuessa lähestymme oikeaa mittaluokkaa. Suomen elinkeinorakennetta, eli sitä missä suhteessa talouden pyörät nojaavat alkutuotantoon, jalostukseen ja palveluihin sekä sitä minkä tyyppisestä toiminnasta puhutaan, on uudistettava ja monipuolistettava aiempaa kestävämmäksi. Kasvua tukeva rakennemuutos edellyttää maailman markkinoilla kilpailukykyisen liiketoiminnan vahvistamista. Koulutus ja osaaminen on tässä avainasemassa. Ammatillisen koulutuksen tulee entistä paremmin vastata työelämän todellisia tarpeita. Osallistuin alkuviikosta lahtelaisten puutuotetoimialan yrityksien tapaamiseen, jossa yksi suuri huoli oli juuri osaavan työvoiman saatavuus nyt ja tulevaisuudessa. Lähiopetuksen puute ja leikkaukset näkyvät. Korjaussarjan pitää nyt toimia ja nopeasti.

Haluamme Suomeen uutta yrittäjyyttä ja uusia yrityksiä. Myös Lahti voi houkutella uusia yrittäjiä omalla osaamisellaan ja uudella yliopistolla. SDP haluaa luoda yrittäjähenkistä Suomea ja luoda samalla yhteiskuntaan ennakoitavuutta. Me emme halua repivää ja riitelevää Suomea tai asioiden ja ihmisten vastakkainasettelua.

Ennen kaikkea on nostettava koulutustasoa sekä panostettava tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Pelkästään jälkimmäisten osalta puhutaan miljardeista euroista. Rahoitukseen pitää myös sitoutua, ettei käy niin, että jokin seuraava hallitus vetäisi maton ison kokoluokan hankkeiden alta.

Konkreettisia toimia tarvitaan nyt juuri paikallistasolla. Mistä nyt työtä esimerkiksi nuorelle, joka haluaa kesätöitä Lahdessa? Tilanne on koronastakin johtuen erittäin hankala, koska moni muukin etsii nyt työtä. Tässä Lahden kaupungin, yrittäjien ja työllisyyden toimijoiden kaikki ideat ja ajatukset tulee nyt saada käyttöön. Nykyiset 15-18 vuotiaat muodostavat 10 vuoden päästä sen pohjan, mihin Suomen taloudenkin suorituskyky perustuu. Koronan tuomat ongelmat ovat erilaisia kuin 1990-luvun alun lamassa, mutta pahimmillaan vielä laajempia. Siksi olen painottanut Lahden kaupungin toimijoille nyt erityisen rohkeuden, aloitteellisuuden ja aktiivisuuden merkitystä, jotta nuorten ja vanhempienkin haasteisiin löydetään ratkaisuja.

Nyt tehtävät fiksut investoinnit tulevat osoittautumaan julkisen talouden kannalta huomattavasti kestävämmäksi kuin joidenkin jo julkisuudessa esittämät leikkauslistat. Aiemmat talouskriisit ovat opettaneet, että kitsastelu parempia aikoja odotellessa osuu kipeästi ihmisten arkeen ja talouteen. Hyvinvointiin panostaminen taas maksaa itsensä takaisin monin verroin, ja siksi tämä hallitus on tulevaisuuslinjalla.

Ville Skinnari

Liityin oman yliopistoni eli Helsingin alumniksi (kasvatiksi), koska opiskelin siellä. Meillä sieltä valmistuneilla on mahdollisuus osallistua alumneina moniin mielenkiintoisiin pohdintoihin ajankohtaisista asioista, jotka avartavat maailmankuvaamme ja samalla pysymme edes jollain tavalla kehityksen rattailla (kvanttitietokone pois lukien)!

Eräs mielenkiintoinen ajatus ponnahti esiin parikin kertaa. Kuinka hyvin nykynuoret ja vanhemmatkin ammentavat tai ylipäätään tietävät nokkelista suomalaisista sananlaskuista ja niiden käyttökelpoisuudesta arkielämää ilahduttamassa? Useat sananlaskut ovat yleismaailmallisia, mutta on meillä omintakeisia ja sattuvia suomalaisiakin. Tähän juttuuni olen poiminut muutamia teille, upeat etelälahtelaiset, puntaroitaviksi. Esitän sanalaskun ja yritän tulkita sitä esimerkein. Mitä se on tai tarkoittaa, kuten entisessä puisevassa kirkomme katekismuksessa.

1. Ahneus kunnian pettää.
Hyvin tyypillinen suomalainen ilmaus, josta parhaana esimerkkinä voisivat olla ahneet suomalaiset eläkevakuutusyhtiöiden suurpalkkaiset pomot, joita presidentimme Niinistökin moitti. Nämä veijarit
saavat vuosipalkkaa yli 500 000 euroa ja nostavat eläkettä itse mitään kipua tuntematta 50 000 euroa kuukaudessa, vaikka Suomen yli puolen miljoonan köyhän eläkeläisen on tultava toimeen 1200-1300 eurolla kuussa. Kunnia menee siinä, että he valehtelevat siitä, että nämä ansaitut eläkkeet muka loppuisivat tai eläkemaksuja olisi korotettava, jopa alennettava, jotta eläkeet riittäisivät myös tulevaisuudessa nuorimmille ikäluokille! Tämä on silkkaa valetta, sillä eläkerahastoissa on nyt yli 221 miljardia, josta eläkkeiden maksuun tästä summasta ei ole vielä euroakaan, vaikka nämä verenimijät toista väittävät. Röyhkeys ja ahneus lyövät kättä juuri siinä pelottelussa, jota eläkevakuutusyhtöt harjoittavat suurpalkkaisten johtajiensa toimesta pieniä ja köyhiä eläkeensaajia kohtaan. Tässä on kunnia pettänyt pahemman kerran!

2. Nostetaan kissa pöydälle.
Tässä suomalaiset painivat aivan omassa sarjassaan. Meillä näitä kissoja nostetaan pöydälle joka päivä politiikassa ja liike-elämässä, mutta asioiden puolueeton pohdinta, arviointi ja aikataulut heittävät häränpyllyä ja tuottavat kriittisessä tarkastelussa varsin onnettomia lopputuloksia. Parhaimmat esimerkit tästä löytyvät Suomen lakien valmistelussa sekä oikeuden tuomioiden ja päätösten yli kymmenen vuoden odotteluna. Kansalaisilla ei ole oikeusturvaa, vaikka ongelmat tiedostetaan. Pilkkua nussivat ”perustuslakinikkarit” aiheuttavat sen, että hätätilalakimme eivät toimi silloin kuin pitäisi ja sote-uudistusta valmistellaan vielä toiset 20 vuotta. Tässä ei todella ole tullut” hiki laiskan syödessä”!

3. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Tämä on ominta härmäläistä menoa. Tässä meidän poliittiset puolueemme ovat erinomaisia esimerkkejä. Kaikki syyttävät kaikkia. Persut pistävät kaikki maahanmuuttajien piikkiin, vihervasurit syyttävät kaikesta autoilua, kokoomulaiset haluavat poistaa verot, mutta säilyttää palvelut. Demarit haluavat maksattaa kaikki palvelut veroina, mutta eivät kykene etsimään tähän rahoitusta, kristilliset rukoilevat, että Jumala maksaisi kaiken. Ruotsalaiset haluavat Ahvenanmaan itsenäiseksi ja sinne verovapauden, mutta eivät halua asepalvelukseen. Kepulaiset haluavat lisää EU-tukia maataloudelle, mutta haluavat silti eroon EU-maksuista ja eurobondeista. Kommunistit haluavat Neuvostoliiton takaisin, vaikka tietävät että vankileirien saaristo odottaa. Harkimo ei tiedä mitä haluaa ja muut pienpuolueet sitä vähemmän. Tätä polskaa riittää!

4. Velka on veli otettaessa, velipoika maksattaessa.
Tätä ei tarvitse selittää lainkaan, sillä tähän riittää lakoninen lause. Katso Lahden virkamiehet vertaa
valtuusto.

5. Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa.
Lahden kisapuiston suunnittelu.

6. Se, joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Nykylasten curling- vanhemmat ja koulukiusaajat kuriin heti.

7. Ei luojakaan laiskoja elätä.
Kaikki nuoret olisi saatava töihin. Kansalaispalkka on houretta. Kaikki työ olisi otettava
vastaan. Paskaduuneja ei ole olemassa.

8. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Tämä kateus ja arvonkieltäminen on oikein suomalainen juttu. Kyyristellään, vähätellään ja
ja hyljeksitään sellaisia, jotka omalla työllään ovat nousseet korkeamalle.

9. Luulo ei ole tiedon väärti.
Tavallisen ihmisen on yhä vaikeampi tietää, milloin häntä manipuloidaan, milloin mediassa
trollit hääräävät ja mikä on tiedettä ja mikä selvää vedätystä. Miten tahallisella valehtelulla halutaan
vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen?

10. Jokainen on on oman onnensa seppä.
Näin on Näkkäläjärvet! Ja Kaasu pohjaan! Perkele!

Jussi Melanen

Evankelisluterilainen kirkkomme on tienhaarassa. Kansankirkomme on täysin riippuvainen toiminnassaan kirkollisveroista, jonka tuotto viime vuonna oli n.1,2 miljardia euroa. Tällä hetkellä kirkosta erotaan koko ajan tietoisesti. Homot, lama, Räsänen ja uudet tulkinnat saavat kirkon ovet paukkumaan kiivaalla tahdilla. Viime vuonna kirkosta erosi vain1200 henkeä, joka on vähemmän kuin pitkään aikaan.

Kirkko yrittää nyt mielikuvamarkkinoinin avulla estää jäseniään eroamasta ja lähtemästä sieltä pois. Se on hakenut apua tähän konsulttitoimistoilta. Miten tähän on ajauduttu? Eikö lupaus iänkaikkisesta elämästä enää riitäkään kansankirkollemme? Kirkko on omaksunut tässä tilanteessa omalaatuisen asenteen. Sen ohjaavana voimana ei olekaan enää tuonpuoleinen kaitselemus, vaan liberaali kristillisyys, josta on tullut monoteismin maallistunut jäänne. Aneita myydään nyt eri medioissa, koska kirkko instituutiona on uhattuna.
Kirkon koko laaja televisio- ja radiotuotanto maksaa sille vain miljoona euroa vuodessa, josta siitäkin pääosan maksaa Yle. Ilosanomaa levitetään nyt omien keskuuteen eli brändtään imagoa näkyvästi. Sloganit ovat joskus outoja. ”Täällä rakastan minä”, ” Ilman sinua” . Jotain näistä, kuten ”Make him love you. Sä oot hyvä just sellasena ku oot-Jezuz” on jouduttu vetämään pois, koska se ei avautunut sen enempää viestijöille kuin yleisölle. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, ovatko nämä ylipäätään teologisen pohdinnan tuloksia?

Mikä tarkoitus oli viestintätoimisto Kaikun emoji-kamppanja Anteeksianto? Kai tällä yritettiin saada anteeksiannolle symboli kännykköihin ja tietokoneisiin. Esitys ei mennyt läpi, mutta se huomioitiin kansainvälisesti jopa Guardianissa. Kirkko pelkää selvästi verotulojensa puolesta ja alkaa tulla epätoivoiseksi. Ilmassa alkaa olla katolisten opinkappaleita. Tarkoitus pyhittää keinot. Ellet ole meidän puolestamme, olet meitä vastaan.

Kirkosta erotetaan pappeja, jotka noudattavat omaa vakaumustaan ja esimerkiksi vihkivät homo- ja
lesbopareja ja koska he uskaltavat kyseenalaistaa joitain kirkon oppeja. Kirkon vainon kohteeksi ovat joutuneet sellaiset papit, jotka ovat esittäneet vetoomuksen tasa-arvoisen avioliiton puolesta. Kirkkoa arvosteleva pappisvirkansa menettänyt Kari Sadinmaa lataa kovilla. ”Kirkko on patologinen yhteisö, joka tuottaa hullua johtajuutta”, ”Temppelin puhdistus on kaikkien performanssien äiti. Ei Jeesus sattumalta sinne mennyt ja menettänyt hermojaan.” Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä hänen sanoistaan, mutta se ”henkinen vaino”, joka hänen tekemisiinsä kohdistettiin, täyttää kiusaamisen kriteerit ja saa epäilemään kirkon lojaalisuutta.

Onko Suomessa viimein aika nostaa esiin keskustelu kirkon julkisoikeudellisesta asemasta? Olisiko
kirkon ja valtion eroa mietittävä uudelleen? Vai onko niin, että kirkkoruhtinaiden varpaille ei vieläkään hypitä? Joku siinä yhtälössä, jossa kirkko korostaa ruokakassiensa määrää ja lukuja ja ulkoistaa hyvän tekemisen kirkon työksi, mättää pahasti!

Juhani Melanen

Hankala sana tuo ylösnousemus. Kerran perhepiirissäni nuori tuskitteli, kun ei millään jaksaisi ylösnousemusta tehdä. Hän tarkoitti silloin valvotun yön jälkeen aamuisen heräämisen ja hommiin ryhtymisen vaikeutta. Yleensä ylösnousemus-käsite on tietysti lukkiintunut tarkoittamaan Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen tapahtunutta kuolleista herättämistä. Mitä sinä ajattelet Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Raamatun monista ylösnousemuskertomuksista, niistä, joissa Jeesus kohtaa opetuslapsiaan ristinkuoleman jälkeen? Ylösnousemuksen ihmettä on lupa pohtia ja siitä keskustella muiden kanssa!

Ylösnousemuskertomukset ovat olleet ensimmäisten kristittyjen keskuudessa hyvin rakastettuja. Niitä kerrottiin paljon jo ennen evankeliumien kirjoittamista. Jonkun tutkijan mukaan ilmestymiskokemukset ovat olleet ehkä vain suruun liittyviä psyykkisiä ilmiöitä. Sitä vastaan kyllä puhuu mielestäni se, että kertomukset ovat säilyneet niin vahvoina, että niiden takana uskon kyllä olevan todellisia kokemuksia kohtaamisista Jeesuksen kanssa.

Ylösnousemus on pääsiäisen suuri mysteeri, joka ei avaudu pelkälle järjelle. Oppi-isämme Luther sanoo, että jotta voisi ymmärtää pääsiäisen salaisuutta, pitää lähestyä sitä katsellen, kuvitellen, kuin luoden näyttämön, jossa Raamatun tapahtumat tapahtuivat. Mietiskellä sitä sydämellä sen sijaan, että erittelisimme sitä vain järjellämme. Mietiskellä ylösnousemuksen ydinviestiä, suurta lohduttavaa viestiä kuoleman voittamisesta.
Viime sunnuntain evankeliumissa enkeli sanoo haudalle tulleille naisille sanat, joita me tänäänkin voimme herkällä korvalla kuulla. Etenkin nyt korona-aikana, kun elämä on tuntunut monella tavalla epävarmalta ja voimavaroja koettelevalta. Enkeli sanoo, että älkää te pelätkö, Hän elää ja on tavattavissa. Se tarkoittaa meille, että Jeesus on tänäänkin keskellämme. Ja ettei mikään tilanne ole loputtomiin asti toivoton.

Rukoilemme:
Vapahtajamme Jeesus, kiitos, että sinä elät ja olet luvannut olla kanssamme joka päivä. Täytä meidät kaikki toivolla ja ilolla. Aamen.

Pastori
Kati Saukkonen

Liikuntaharrastus ja perheen kanssa ulkoilu ovat itselleni ja varmasti monelle muulle arjen henkireikä. Erityisesti näin korona-aikana on tehnyt itse kullekin hyvää hieman tuulettaa ajatuksia lähiluonnon rauhassa. Lahdessa onni ovatkin olleet olleet hyvin ylläpidetyt talviliikuntapaikat ja otollinen lumitilanne. Itsekin on tullut vedettyä lenkkiä moneen otteeseen. Nyt alkaa kevät tosin olla jo siinä vaiheessa, että on siirtyminen kohti kesälajeja ja pyöräilyä.

Tänä talvena Salpausselkää pääsi kiertämään huipputasoa edustavan latuverkkomme ohella uusilla tavoilla, kun käytössä oli ensimmäistä kertaa myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja talvipolkuja. Urheilukeskuksen ja Tapanilan alueelle merkityillä poluilla voi harrastaa ympärivuotisesti eri liikuntamuotoja sauvakävelystä polkujuoksuun ja maastopyöräilyyn. Tämä on avannut keskustan tuntuman harjumaaston entistäkin isommalle käyttäjäkunnalle ja toisaalta auttaa säilyttämään latupohjat jatkossakin hiihtokäytössä. Kaupungin ylläpitämät polut ovat olleet erittäin kannattava satsaus ja selvästi ahkerassa käytössä. Tapanilan hiihtomajalle täytyy nyt luoda puitteet ympärivuotiselle kahvio ja palvelutoiminnalle. Keskustelut ovat tästä juuri menossa. Paikka on upea.

Koronavuosi on ollut malliesimerkki siitä, että lähialueiden monipuolisiin liikuntamahdollisuuksiin kannattaa panostaa. Hallit ja sisäliikuntapaikat ovat olleet entistäkin kovemmalla, mutta vastuullisella käytöllä. Sikäli kun rajoitukset ovat ikävä kyllä iskeneet niihin meilläkin, ihmiset ovat tuntuneet onneksi löytäneen entistä laajemmalla joukolla eri ulkoliikunnan muodot. Monessa perheessä on huomattu, ettei tarvitse lähteä Lappiin tai etelän maihin kokeakseen vuodenaikojen taikaa: lähiluontokin tarjoaa seikkailuja. Toivon ja uskon, että tästä tulee pysyvä piristys myös Päijät-Hämeen matkailulle ja palveluille.

Viime päivinä mediassa on ollut paljon juttua koronarajoitusten purkamisen aikataulusta. Hallitus on todella valmistellut tätä niin kutsuttua exit-suunnitelmaa ja kuulee paraikaa eri toimijoiden näkemyksiä aiheesta. Rajoituksia tullaan hellittämään mahdollisimman nopeaan tahtiin, kunhan tautitilanne pysyy vakaana ja rokotukset etenevät hyvin. Nykyisen tavoitteen mukaan tämä tarkoittaisi poikkeusoloista luopumista jo huhtikuussa, lähiopetukseen siirtymistä toukokuussa ja kokoontumisrajoitusten tarkastelua asteittain kesäkuusta eteenpäin. Juhannus olisi toivottavasti jo sellaista aikaa, että pääsisimme viettämään normaalia mökkikesää.

Mielestäni on välttämätöntä, että lasten ja nuorten harrastukset ja myös muu liikunta vapautettaisiin mahdollisimman pian rajoitusten piiristä. Liikkumattomuudella on hintansa: koululaisten kohdalla puhutaan pahimmillaan liikuntakipinän sammumisesta ja aikuisväestön tasolla kansanterveyden kuormituksesta. Arkiliikunta ja aktiviinen yhdessä tekeminen ovat kuitenkin viime kädessä ne, joilla meistä jokainen pysyy kunnossa. Kuljemme kaikesta huolimatta hyvään suuntaan. Nyt kun kesäkausi lähestyy, käyttöön saadaan esimerkiksi ulkokentät ja muutenkin ryhmäliikuntaa sekä kuntosaleja päästään taas avaamaan. Kisapuisto pitää nyt laittaa liikkeelle, samoin ulkokenttien kunnostukset ympärivuotiseen käyttöön.

Liikunta ja urheilu ovat edelleen vahvalla pohjalla Lahdessa, mutta kyllä meilläkin petrattavaa on. Matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia ja -paikkoja tarvitaan lisää. Esimerkiksi joukkuekäyttöön soveltuvista liikuntahallitiloista on pulaa. Kisapuiston alueelle taas on ollut vuosien varrella suunnitteilla monenlaista, mutta tähänkin pitäisi saada jo selkeä suunnitelma. Useampi paikka olisi myös peruskorjauksen tarpeessa.

Valtio on jakanut kunnille, myös Lahdelle, avokätisesti rahaa ja vipurahoitusta on jaossa lisäksi EU-poteista. Rahaa siis olisi. Toisaalta myös pienillä panostuksilla voi saada paljon aikaan, kuten maastoliikuntapolut ovat osoittaneet. Liikuntahankkeisiin pitää koronan opit mielessä panostaa jatkossa entistä enemmän ja siten, että mukana ovat niin kaupunki, seurat kuin palveluita käyttävät ihmiset.

Ville Skinnari

Olen paastonaikana lukenut Taizé-yhteisön kirjaa Uskallamme uskoa. Yhteisön perustajalle, jo edesmenneelle veli Rogerille paastonaika merkitsi jaksoa, jonka aikana hän valmistautui löytämään kevään merkkejä elämäänsä.

Tämä ajatus kevään merkkien löytämisestä ja etsimisestä on puhutellut minua erityisesti viime viikkoina. Eikö kevään merkkeihin kuulu valon lisääntyminen, uuden kasvun alkaminen, toivon herääminen? Tänä paastonaikana ei ehkä ole ollut ihan helppoa löytää noita merkkejä, kun talvi on ollut pitkä, tämä aika kovin pimeä ja raskas ja toivo paremmasta on painunut epävarmuuden alle.

Nyt elämme jo hiljaista viikkoa ja olemme keskellä suuren kertomuksen kiivaimpia tapahtumia. Valo alkaa hämärtyä iltaan, pian alkaa pimeys ja koittaa kuoleman yö. Mistä löytäisimme toivon tähän hetkeen?

Jumalan valtakunta murtautuu esiin pääsiäisen aamussa. Siitä on merkkejä näkyvissä jo keskellä pimeää, kärsimystä ja kuolemaa. Kun Jeesus kiirastorstaina pesi opetuslastensa jalat, se oli näkyvä merkki Jumalan valtakunnasta. Mestarista tuli palvelija, nöyrässä rakkauden teossa Jeesus osoitti todeksi sen, mikä on kaikkein tärkein: ”Minä olen rakastanut teitä loppuun asti.”

Jeesus on voittanut maailman – ei olemalla muita vahvempi, vaan näyttämällä ihmiskunnalle kokonaan uuden voiman. Hän voi varjella meitä lannistumasta ja täyttää elämämme uudella toivolla. Vähäiselläkin uskolla voimme yhtyä pääsiäisen ylistykseen: ”Kristus on totisesti ylösnoussut!”

Pauliina Hatakka

Kirjoitan tätä kolumnia näinä aikoina hyvin poikkeuksellisesti Suomen rajojen ulkopuolella. Olen Tukholmassa virkamatkalla keskiviikkona ja torstaina. Koronasta johtuen tapaamiset pidetään pienissä ryhmissä ja osa tulee mukaan etäyhteyksin. Terveysturvallisuus on nytkin etusijalla. Tapaan täällä Tukholmassa Ruotsin elinkeinoministeri Ibrahim Baylanin ja kehitysministeri Per Olsson Fridhin. Aiheena meillä on maidemme yhteisen tahtotilan ja tekemisen muodostaminen mahdollisimman nopealle ja kestävälle kasvulle koronakriisistä.

Tämä on aihe, jossa onnistuminen ratkaisee paljon. Kuinka rakennamme kestävän kasvun polun kriisin jälkeiseen Suomeen, Eurooppaan ja maailmaan? Esittelen ruotsalaisille kollegoille Suomen kestävän kasvun ohjelman ja sen, miten voisimme yhdessä luoda entistä houkuttelevamman investointiympäristön myötä uutta teollisuutta ja työtä Suomeen ja Ruotsiin. Suurvaltojen, kuten USA:n ja Kiinan panokset ovat huimia. Samoin suurten eurooppalaisten talouksien, etenkin Saksan ja Ranskan. Siksi meidän läheisten naapureiden yhteistyötä tarvitaan nyt, vaikka myös kilpailemme Ruotsin kanssa monessa asiassa, kuten pitääkin. Historia yhdistää meitä, samoin tulevaisuus.

Talousvaikuttaja Jakob Wallenbergin ja suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin toimitusjohtaja Kjell Skoglundin kanssa keskustelemme maailmankaupan haasteista ja varmasti siitä, miten teollisuutemme kehittyy ja onnistuu maailmalla jatkossakin. Lisäksi tapaan ruotsalaisten, Suomen kannalta merkittävien teollisuusyritysten johtoa, kuten Stora Enson ja SSAB:n. Vierailen myös Ruotsin parlamentissa, jossa tapaan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kenneth Forslundin ja EU-valiokuntaa johtavan Pyry Niemen. Keskustelemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisista asioista sekä Suomen ja Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyöstä ja eroavaisuuksistakin.

Jacob Wallenberg muuten vieraili Lahdessa vuonna 1998. Silloin isäntänä oli isäni Jouko. Löysin Joukon puheen tästä tapaamisesta ja pakko sanoa, että moni tavoite on toteutunut, mutta paljon on vielä yhdessä tehtävää.

Lahdella on nyt mahdollisuus luoda vahva ote uudella yliopistolla ja ilmasto-osaamilla uusiin mahdollisuuksiin, kuten sähköisen liikenteen nykyhetkeen ja vetykehityksen tulevaisuuteen. Kuulostaa ehkä kaukaiselta, mutta esimerkiksi sähköistyvän maailman, liikenteen ja vedyn ympärillä tehdään tutkimusta ja kehitystä nyt miljardeilla ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Teollisia investointeja syntyy nyt joka puolelle maailmaa. Lahdessa on paljon osaamista ja tarjottavaa vientiin. Mutta nyt pitää olla hereillä, jotta kasvuun päästään mukaan.

Lahden pitää myös pitää huolta omistaan. Olen huolissani seurannut sitä, että huolimatta hallituksen miljardiluokan elvytyksestä kaupungeille, raha ei nyt mene eteenpäin sinne mihin se oli tarkoitettu: pitämään huolta heistä, joita korona on kurittanut eli nuorten ja perheiden ahdinkoon, mielenterveysongelmiin ja arjen palveluihin.

Jokainen kaupunki, myös Lahti, tarvitsee nyt oman, selkeän suunnitelman miten pääsemme eteenpäin korona-kriisistä. Tämä työ pitää tehdä nyt, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jos nyt saamme epidemian hallintaan, voimme jo kesän aikana päästä nauttimaan tapahtumista ja yhteisestä tekemisestä Lahdessa. Siksi pitää nyt jaksaa malttaa, vaikka se tuntuu jo varmasti itse kustakin raskaalta.

Ville Skinnari