Olen käyttänyt kuluneella viikolla paljon aikaa valmistellen pian alkavaa rippikoululeiriä. Tämä vuosi, kuten viime vuosikin on ollut poikkeuksellista aikaa leirin järjestelyjen kannalta. Mutta samalla tavalla myös rippikoulun päätös, eli konfirmaatio ja rippijuhlat vaativat paljon erityisvalmisteluja ja pohdintaa, ketä voidaan kutsua. Kuinka monta ihmistä voi olla samassa tilassa? Mitä, jos juhlat olisivatkin ulkona? Entäpä jos sataa tai on muuten huono ilma, Suomen kesästä, kun ei ikinä tiedä. Nämä ovat kysymyksiä, joita moni juhlia järjestävä ja kutsuja lähettävä joutuu miettimään.

No, mutta entäpä kutsun saaja? Miltä tuntuu, kun saa kutsun? Olen itse saanut elämäni aikana monenlaisia kutsuja: juhliin, haastatteluihin, erilaisiin tapaamisiin. Vaikka kaikki kutsut eivät ole ehkä tuntuneet pelkästään mukavilta, joka kerta kutsun saadessa on kuitenkin olo, että on tullut huomatuksi. On jollakin tavalla erityinen, kutsun arvoinen. Tämä tunne ehkä vielä voimistuu, nyt kun monet juhlat ja tilaisuudet on jouduttu viettämään hyvin rajatun vierasjoukon kesken.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on myös kutsun saaminen, se miten Jumala kutsuu meitä yhteyteensä ja miten siihen kutsuun vastaamme. Toisin kuin tämän hetkisten kutsujen järjestäjä, Jumala ei rajaa kutsuttujen joukkoa. Jumala kutsuu jokaista ja elämän eri vaiheissa. Elämän alussa Jumala kutsuu meidät elämään, kasteessa yhteyteensä, erilaisten tapahtumien ja ihmisten kautta muistuttaa kutsusta aina ajoittain. Myös sanoittamaton kaipas ihmisen sisällä, on kutsu Jumalalta yhteyteen.

Miten kukin sitten vastaa saamiinsa kutsuihin, se jää oman harkinnan ja päätöksen varaan. Ajattelen kuitenkin, että jokainen kutsu on erityinen. Jokaiseen kutsuun voi reagoida jollakin tavoin.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

Kesä hellii meitä nyt lämmöllään. Palasin Pietarin talousfoorumista lauantaina, ja matkan jälkeinen karanteeni on sujunut etätöiden merkeissä. Vauhti on jatkunut heti tällä viikolla kovana. Kävin torstaina Turussa lääkeyhtiön Bayerin 250 miljoonan euron tehdasinvestoinnin julkistustilaisuudessa valtiovarainministeri Saarikon kanssa ja tänään olen Nokian kampuksella Oulussa. Olemme vetäneet kovan loppukirin myös kampanjoinnissa, tavataan Lahden torilla ja satamassa lauantaina.

Pidämme tiivisti yhteyttä eri alojen yrityksiin ja pyrimme avaamaan ovia maailmanmarkkinoille hyvästä syystä. Esimerkiksi tällä viikolla esillä olleen lääke- ja terveysteknologia-alan osalta Suomi on onnistunut hienosti vahvistamaan asemaansa kansainvälisellä tasolla kiinnostavana investointikohteena. Olemme erittäin harvalukuisessa joukossa, sillä kuulumme niihin maailman seitsemään maahan, jotka vievät terveysteknologiaa enemmän kuin tuovat. Se on iso juttu.

Olen puhunut paljon siitä, kuinka kysyntä kasvaa nyt nopeasti maailmalla ja Suomen on päästävä vauhtiin mukaan. Kansantaloutemme kannalta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä nyt odottelemaan, vaan osaamiseen ja kasvuun on laitettava tosissaan rahaa. Korona on koetellut monia yrittäjiä ja palkansaajia kovakouraisesti, mutta taloudessa on ollut jo hetken aikaa nähtävissä varovaisen positiivia merkkejä.

Tällä viikolla kasvuennusteille saatiin lisää vahvistusta. Tuoreen selvityksen mukaan Suomen teollisuuden investoinnit tulevat nousemaan tänä vuonna ennätyslukemiin. Teollisuuden kiinteät investoinnit kasvavat noin 5,2 miljardiin euroon, mikä on kaikkien aikojen ennätys ja reilut 19 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Yritysten tutkimus- ja kehitysmenot nousevat vuorostaan vajaat 12 prosenttia noin 3,4 miljardiin euroon.

Näin kovia lukuja ei saa lukea joka päivä. Itseasiassa yksi Suomen talouden uudistumisen ja elinkeinorakenteen monipuolistumisen suurimpia esteitä on ollut nimenomaan matala investointiasteemme. Suomi on ollut tässä jo vuosikausia verrokkimaitamme, kuten Ruotsia ja Saksaa, jäljessä. Investointivajetta kuitenkin kurottua umpeen, jos nykyisestä tahdista pystytään pitämään kiinni.

Nykyinen hallitus on laittanut kestävän kasvun ohjelmassa ja muissa päätöksissään miljardiluokan summia kiinni investointeihin sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Neljässä vuodessa ei kuitenkaan saada kaikkea valmiiksi. Ratkaisevaa on, että poliittiset päättäjät sitoutuisivat nyt aidosti pitämään kiinni investointien ja TKI-panosten tärkeydestä eikä kävisi enää niin, että toinen hallitus panostaa ja toinen leikkaa. Tarvitaan pysyvä tasokorotus ihmisten osaamiseen ja uusiin innovaatioihin, jotta Suomen varallisuus saadaan kasvuun.

Valoisat näkymät eivät kuitenkaan itsessään takaa talouden nousukiitoa. Investoinnit ovat hyvä moottori, mutta niillä on saatata aitoa lisäarvoa aikaan. Toinen kysymys on se, että koronan jälkeinen elpyminen etenee eri tahtia talouden eri toimialoilla. Esimerkiksi lentoyhtiöt joutuvat kannattelemaan nyt kasvanutta velkataakkaa. Vaikka rahaa liikkuu hurjaa tahtia, riskejä on edelleen eikä koronakaan ole vielä hävinnyt mihinkään.

Talouden kokonaiskuvassa kyse on ennen kaikkea siitä, miten noususuhdanne eli hetkellinen poutasää saadaan pönkitettyä kestäväksi talouskasvuksi. Tämä ratkaisee pitkässä juoksussa sen, miten yritykset menestyvät ja ihmiset työllistyvät. Aivan hetkessä suunnanmuutos ei tapahdu, mutta Suomen kurssi on nyt oikea.

Ville Skinnari

Yhteiskuntamme suurin ongelma on eriarvoisuuden lisääntyminen ja keskiluokan supistuminen.
Maailma on koko ajan eriarvoistunut niin Suomessa kuin maailmallakin. Hyvätuloisuus on perinnöllistä ja yhteiskunnallinen liikkuvuus eri tuloryhmistä toiseen on vähentynyt. Miksi Suomessa, maailman onnellisemmassa maassa, alkaa esiintyä samoja piirteitä kuin USA:ssa?

Asuinpaikka alkaa määrittää meilläkin kohta koulut ja Nimby-ilmiö eli ”ei minun takapihalleni”
ajattelu alkaa muistuttaa yhä enemmän menoa USA:ssa. Eriarvoisuustutkimukset ovat selvästi
osoittaneet, että nimenomaan lapset kokevat Suomessa tämän kaikkein julmimpana ja epäoikeudenmukaisimpana. Parhaillaan esimerkiksi OAJ on tehnyt valituksen Opetushallituksen toiminnasta siksi, että oppivelvollisuuslaki ei takaa erityistä tukea tarvitseville oppilaille heidän
kipeästi tarvitsemaansa tukiopetusta, joka heille on oppivelvollisuuslaissa selvästi taataan ja määritellään. Lähikoulujen säilyttäminen ja tasokas tukiopetus voisi olla Lahden valtti saada asukkaita pääkaupunkiseudulta, mutta mm. Nastolan tapaus osoittaa päättäjien kyvyttömyyden nähdä edes tätä porkkanana?

Kärjistäen: vastakkain Lahdessa ovat siis Liisun älyttömyydet ja lahtelaisten erityisoppilaiden opetuksen turvaaminen. Sivistysvaltiossa, kuten Suomessa koulutus on ilmaista niin yliopistoissa kuin perusopetuksessa. USA: ssa vuosi yliopistossa maksaa yli 30 000 dollaria ellei onnistu saamaan jotain stipendiä. Keskiluokalla ei tähän ole enää varaa, mutta sen sijaan sitä huudetaan heti
maksamaan veronkorotuksilla liike-elämän älyttömät rahoitusstruktuureiden epäonnistumiset.

Samoin Suomessa pankit pelastettiin 1990- luvulla ja yrittäjät heitettiin susille Mauno Koiviston ”kovanrahan” politiikan takia. Nyt investointeja vältetään, koska raha valuu parempaa tuottoa
antaviin pörssiosakkeisiin. Mutta menepä ehdottamaan Suomessa tai muualla pörssivoittojen verotuksen korottamisella parilla prosentilla, niin sinut leimataan hulluksi tai kommunistiksi!

Jokainen yhteiskunta on eriarvoinen, joskin eri tavoin. Me suomalaiset joudumme joka päivä miettimään ja perustelemaan itsellemme, millaista eriarvoisuutta me siedämme ja hyväksymme?
Meille suomalaisille tärkeimpiä asioita ovat terveyteen ja koulutukseen liittyvät asiat, unohtamatta
ympäristöarvojamme ja ilmastonmuutokseen liittyviä kokonaissuunnitelmia. Lahti voisi olla tässä
suunnannäyttäjä ja vuoden ympäristökaupunkina osin myös onkin, mutta me voisimme tehdä
paljon enemmän esimerkiksi kehittämällä täällä Lahdessa kestävän kehityksen kansallisia malleja.

Suomessa tehtiin äsken vuosikymmenen älyttömin koulutuspoliittinen uudistus: oppivelvollisuuden
lisääminen vuodella. Nyt siihen menee rahaa enemmän kuin arveltiin, vaikka mitään näyttöä sen tarpeellisuudesta ja hyödyistä ei ole kyetty näyttämään? Se tiedettiin varmasti, että erityistä tukea
tarvitseville oppilaille ei rahaa enää riitä, koska inkluusio ei toimi Lahdessakaan toivotulla tavalla.

Terveysasiat Lahdessa ovat joka päivä mediassa näkyvillä. Lahti on nopeasti ikääntyvä ja harmaantuva kaupunki, jossa eläkeläisten osuus Etelä- Suomen kaupungeista on suurin.
Mehiläisestä on tullut Lahden suurin terveystoimija, jonka pitäisi varmistaa myös ikäihmistemme mahdollisimman helppo pääsy hoitoon ilman ”digikirjautumisia”. Silti tämä ei tunnu toimivan,
jos katselee yleisönosaston kirjoituksia asiasta. Lahden 41 euron terveysmaksu Päijät-Hämeessä
ei ole oikeudenmukainen, jos Helsingissä tämä sairaalakäynti ei maksa mitään!

Lahden taloudenhoito vaikuttaa amatöörien näpertelyltä, sillä älyttömät tulevaisuuteen tehdyt optiot
lankeavat lapsiemme maksettaviksi. Miksi meillä on liian paljon täysin konkurssikypsiä konserniyhtiöitä? Onko todellinen syy se, että Lahden poliittinen eliitti on piilottanut sinne ”vaimonsa” piilotyöpaikkoihin? Vieläkään Lahdessa ei ole tehty tutkimusta rakenteellisesta korruptioista, jota entinen Lahden kaupungin reviisori Juha Tapiola peräänkuulutti jo Myllyvirran
aikana. Koska olisi oikea aika?

Lahtelaisena minun on moraalisissa kysymyksissä vaikea sietää kompromisseja ja epävarmuutta.
Pääomat voivat siirtyä silmänräpäyksessä mihin tahansa veroparatiisiin ja rahanpesu todella kannattaa, mutta silloin jos bisnestä tehdään terveydellä näen pelkää punaista.
Kun sote toteuttuu Lahden taloustilanne muuttuu radikaalisti ja keskiöön jäävät koulut.
Suosittelen uusille lahtelaisille kunnanvaltuutetuille iltalukemiseksi ranskalaisen taloustieteilijä Thomas Pikettyn teosta ” Capital and Ideology”. Ainakin eriarvoisuuden synty selviäisi!

Juhani Melanen

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna liehuvat liput: Puolustusvoimien lippujuhlana ja valmistujaisjuhlissa. Kunpa siniristilippumme saisi silloin hulmuta tuulessa vasten kirkasta sini-valkoista taivasta. Olisi hienoa juhlia kauniissa säässä (ja päästä olemaan koronaturvallisesti ulkona).

Siniristilipun viesti on kuitenkin vahva myös sateessa ja harmaassa kelissä. Meillä on oma maa, ja sen maan perustuksena on kristillinen usko. Siniset raidat lipussa eivät ole vain graafisesti mukavia viivoja. Ne kertovat Jeesuksen rististä. Kaikki Pohjoismaat ovat ottaneet lippuunsa ristin kertomaan kristillisistä juurista.

Risti nostaa katseemme ylös maasta, ylös omista mahdollisuuksistamme. Jeesus on kuollut puolestamme ristillä. Sitä ennen ristinpuu oli häpeällinen rangaistuspaikka. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ristin merkitys muuttui. Nyt se on osoitus Jeesuksen uhrautuvasta rakkaudesta, syntien sovituksesta ja siitä, että Jeesus voitti kuoleman.

Tuulessa hulmuava sininen risti kertoo hienosti Jeesuksen tuomasta vapaudesta. Me emme ole väärien tekojemme ja sanojemme vankeina. Me voimme pyytää syntejämme anteeksi ja saamme myös kokea anteeksiantamuksen. Saamme karistaa syntimme harteiltamme, saamme elää vapaina niin kuin liehuva lippu.

Riitta Särkiö

Korona-aika on muistuttanut siitä, kuinka tärkeää on järjestää meille kaikille ja etenkin ikäihmisille mahdollisuuksia päästä liikkumaan ulkona ja lähiympäristössä kaikkina vuodenaikoina, omien toiveiden mukaan. Erityisesti näin kesällä on mukava päästä viettämään aikaa pihamaalla ja puistoissa, kun kelit ja kunto se mahdollistavat.

Lahden Lähimmäispalvelu ry järjestää ikäihmisille läpi tämän kesän Niittykestit nimisiä avoimia tapahtumia, joissa osallistujat läheisineen voivat virkistyä niittykukkien ja hyötykasvien keskellä toisiaan ulkoilmassa tavaten. Niittykestejä tullaa järjestämään Mukkulassa, Kiveriössä ja Paavolassa. Tempaus on osa Lahden ympäristöpääkaupunkivuoden ohjelmaa.

Lahdessa on nyt kesäkuukausien lähestyessä tärkeää pohtia, miten myös hoivakotien asukkaita voitaisiin auttaa paremmin ulkoilemaan turvallisesti. Hoivakodeissa on voinut vierailla, mutta läheisten kanssa ulkoilu ei ole ollut rajoitusten vuoksi mahdollista monin paikoin Suomea. Korona-aikana toimimisesta on meillä nyt päälle vuoden kokemus, ja edistyneet rokotukset tuovat hieman helpotusta. On välttämätöntä, että myös hoivakodeissa asuvat ikäihmiset pääsevät viettämään aikaa yhdessä läheistensä kanssa ulkoilmassa.

Valtakunnan politiikassa tapahtui tällä viikolla muutoksia. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen jätti paikkansa keskustalaiselle Annika Saarikolle. Tässä samalla myös tiede- ja kulttuuriministerin salkku vaihtui kun Antti Kurvinen nimitettiin ministeriksi. Tunnen Antin hyvin jo viime kaudelta, kun istuimme yhdessä neljä vuotta perustuslakivaliokunnassa. Antilla on kunnianhimoa ja pohjalaista tarmoa sekä suoraviivaisuutta, joka on tarpeen haastavassa urheilun, liikunnan ja kulttuurin kentässä.

Matti Vanhaselle avasin tänään torstaina Säätytalon oven viimeistä kertaa ministerinä. Matin kanssa paljon olemme tehneet hyvää yhteistyötä jo niin aiempina vuosina ja nyt ministerikollegoina. Matin kokemus ja osaaminen ovat valtiomiestasoa ja esitin hänelle toivomuksen, että hän jatkaisi ainakin ulkopolitiikan parissa eduskunnassa ulkoasianvaliokunnassa. Viimeisimmäksi olemme työstäneet yhdessä Suomen kestävän kasvun ohjelmaa, jonka julkistimme nyt keskiviikkona. Matin kanssa saimme yhdessä luotua sellaisen kunnianhimon tason ja mittarit, jotka nyt tulevat näkymään kasvupolitiikassa laajemminkin. Puoluerajat ylittävä yhteistyö on ollut aina minulle tärkeää. Talouspolitiikan hoito nyt uuden valtiovarainministeri Saarikon kanssa sujuu varmasti vähintään yhtä hyvin.

Ulkoministeriössä matkakalenteri alkaa koronan jäljiltä jo hieman liikahtaa eteenpäin. Puolisentoista viikkoa sitten ehdimme jo vienninedistämismatkalle Kazakstaniin mm. Nokian 5G-kanssa. Myös lahtelainen osaaminen oli hyvin esillä, kun Kazakstan rakentaa satoja uusia kouluja. Huonekalujen lisäksi kysyntää on suomalaiselle koulutusosaamiselle. LAB on Lahdesta tehnyt tässä hyvää työtä ja uskon että saamme rakennettua nyt laajemman yhteistyön koko vuosikymmenelle.

Erityisen vierailusta teki se, miten vieraanvaraisesti kazakstanilaiset ottivat meidät vastaan. Tapsin maan presidentin. pääministerin ja tärkeimmät ministerit. Kutsuin kollegat käymään myös Lahdessa. Suomen tappio MM-jäillä ei sekään jäänyt heiltä huomaamatta.

Tällä viikolla nähtiin kesän ensimmäinen kunnon myrsky. Toivotaan, että säät kääntyvät pian kohti poutaa, sillä ensi viikolla alkavat Lahdessa koulujen kesälomat. Meilläkin koululaiset odottavat jo innolla viimeisen kouluviikon tunnelmia ja lähestyvää lomaa.

Ville Skinnari

Ensi sunnuntaina vietetään pyhän kolminaisuuden sunnuntaina ja samalla uskontunnustuksen sunnuntaita. Se kutsui minut pohtimaan uskontunnustuksen sanoja. Oletko miettinyt, mitkä sanat siinä sinulle ovat erityisen tärkeitä tai pohdintoja herättäviä?

Uumoilen, että usealle meistä siellä on Jumalasta tärkeä sana Isä. Se tuo helposti mieleen ihmisisän ja lapsen suhteen. Sellaisen, jossa isä on vanhempana rakastava, huolehtiva, mutta myös kaitseva, ja siksi myös armahtava. Sellainen isä on myös monenlaisia lahjoja antava. Uskontunnustuksessa Jumala piirtyy meille siis turvalliseksi Isäksi.

Toisessa kappaleessa minun mielenkiintoani herätti tuo kohta, jossa sanotaan uskottavan Jumalan Ainoaan Poikaan. Jeesusta ei voi ajatella Jumalan Pojaksi samassa mielessä kuin inhimillinen isä ja poika ovat suhteessa toisiinsa. Ehkä kuitenkin tällä ilmaisulla ”Ainoa Poika” tavoitellaan sitä, että isä-Jumalalla ja Jeesuksella on oikein läheiset ja luottamukselliset välit.

Ainoana Poikana Jeesus oli korvaamattoman arvokas isä-Jumalalle – niin kuin ainoat pojat ihmismaailmassa etenkin ensimmäisillä vuosisadoilla ja aina siitä eteenpäinkin ovat tavanneet olla. Meille merkityksellistä on, että tämä Jumalan Ainoa Poika teki merkittäviä tekoja. Se, että Jumala on elänyt poikana ja ihmisenä, sillä on meille valtava merkitys. Sitä kautta Jumala sai kasvot, tuli meille helpommin lähestyttäväksi ja tajuttavaksi. Jeesuksen kautta on tullut meille pelastus ja vapahdus.

Entä käsite Pyhä Henki – olisiko se vaikein asia Pyhässä Kolminaisuudessa? Minulle muistuu mieleen Riitta-kollegan erään saarnan ytimekäs muotoilu: Pyhä Henki synnyttää uskoa ja lisäksi antaa voimaa sekä viisautta, mutta antaa myös synnintuntoa ja sitten pelastuksen iloa! Siinä se!

On hyvä muistaa, että Jumalasta ja uskontunnustuksen käsitteistä puhuttaessa ollaan aina suurien mysteerien äärellä. Ei kukaan voi sanoilla selittää auki salatun Jumalan ominaisuuksia tyhjentävästi. Siksi minusta on jotenkin todella puhuttelevaa, kun messussa yhdessä ja yhteen ääneen sanotaan uskontunnustusta. Se on sellainen hetki, jolloin ikään kuin verho nostetaan hetkeksi ylös ja katsellaan Jumalaa, koetaan Hänet lähellä ja läsnäolevaksi.

Uskontunnustuksessa Jumala tulee luoksemme ja tutuksi inhimillisten sanojen kautta. Ja samalla siinä liitytään ajan ylittävään yhteisöön, kaikkien uskontunnustusta lausuneiden kristittyjen vuosisataiseen saattoon. Siinä hetkessä on mukana ihmettelyä, pyhyyttä ja kiitosta!

Sinuakin kutsutaan joka sunnuntai mukaan messuun ja yhdessä uskontunnustusta ääneen lausumaan – vaikkapa jo ensi sunnuntaina kello kymmenen Launeen messun! Olet lämpimästi tervetullut mukaan messuun Youtuben kanavalle Launeen seurakunta!

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta

Koko Suomi kärsii tuskaisesti koronasta, eniten tapahtumajärjestäjät ja sitten nimenomaan
ravintolayrittäjät. Monet ravintola-alan yrittäjät ovat ottaneet siksi tällaisiä tapauksia varten epidemiakeskeytysvakuutuksen Pohjolasta. Sadat yrittäjät ovatkin olleet hämmästyneitä ja suuren ihmetyksen vallassa, koska Pohjola ei ole korvannut heille mitään tästä liiketoiminnan keskeytyksestä! Monet yrittäjät ovatkin kyselleetl, miksi Pohjolalla on keskeytysvakuutus olemassa, jos se tällaisessa tilanteessa ei auta? Juuri ravitsemusalalla epidemiakeskeytysvakuutukset ovat yleisiä. Yrittäjät tietävät salmonellan ja noroviruksen vaaroista sekä liiketoiminnan keskeytyksistä aiheutuvista kustannuksista ja ovat sen tähden varautuneet tähän vakuutuksella.

Näiden epidemioiden varalle otetuissa vakuutusten ehdoissa on yhtiökohtaisia eroja. Vakuutusneuvonta Fine ilmoitti selkeästi, että Pohjolan vakuutus velvoittaa maksamaan myös koronakorvauksia. Pohjola on kuitenkin kieltäytynyt noudattamasta tätä suositusta. Ja kuten aina, Pohjolan korvauspalveluiden johtaja Sari Styrman sanoo, ettei vakuutusta ole ”muka” tarkoitettu koronan kaltaiseen tilanteeseen, jossa on jouduttu säätämään koko toimialaa tai laajoja alueita koskevia rajoituksia. Tilanne on täysin sama kuin vakuutuslääkäreiden kohdalla: ei makseta, ei makseta. Näissä tapauksissa joutuu yrittäjä aina ”tupaan” käräjöimään oikeuksistaan. Yksin ei kannata lähteä, vaan melkein ainoa keino on joukkokanne, jolloin kustannukset jakautuvat tasaisemmin häviön jälkeenkin.

Valoa on jo näkyvissä, sillä asiassa on jo yksi päätös. Kainuun käräjäoikeus tuomitsi Pohjolan maksamaan korvauksia kajaanilaiselle yritykselle viime helmikuussa. Juttu jatkuu, sillä molemmat osapuolet ovat valittaneet päätöksestä hoviin. Nyt asianajotoimisto Magnussonin asianajaja Mika Laapotti vetää kanneryvästä, jossa on mukana 23 Talenom Lain asiakasyritystä. Voitaako oikeus eli yrittäjät vai kiero vakuutusyhtiö, joka kiistää vastuunsa, vaikka sopimusjärjestely on lainvoimainen. Kuinka kauan tähän menee aikaa?

Suomessa kotitalouksien velkaantumisaste on ennätystasolla. Velkaa on keskimäärin 132 prosenttia suhteessa kotitalouksien vuosituloihin. Maksuhäiriöisten suomalaisten määrä on noussut vuosi vuodelta ja vuoden 2020 lopulla heitä oli 392 000. Ja vuonna 2020 tehtiin yli 1,8 miljonaa uutta maksuhäiriömerkintää, kertoi Asiakastieto, kun soitin sinne eilen.
Eniten maksuhäiriöisiä on 30-39- vuotiaissa. Valitettavasti maamme synkin alue on oma Päijät- Hämeemme, jossa peräti joka kymmenes asukas omaa merkinnän maksuhäiriöstä. Kaikki me tiedämme, mitä tästä seuraa. Kun Jussi Meikäläinen luisuu maksuvaikeuksiin, liihottelee ensimmäisenä paikalle perintäyhtiö.

Perintä jaetaan vapaaehtoiseen perintään ja oikeudelliseen perintään eli ulosottoon.
Avi:n rekisterissä on tällä hetkellä 80 ammattimaisesti Suomessa perintää harjoittavaa yritystä. Perintä on luvanvaraista, mikä tarkoittaa, että sitä ei saa tehdä ellei ole Avi:n rekisterissä.
Omalaatuisinta asiassa on se, että monet perintätoimistot voivat jatkaa perintätoimintaa, vaikka
niillä olisi itsellään päällä useita huomautuksia epäasiallisesta ja laittomasta perintätoiminnasta.  Avi voi ojentaa perintäyhtiöitä neljällä tavalla: huomauttamalla lain tai hyvän perintätavan vastaisesta toiminnasta, hallinnollisella ohjauksella, varoituksella sekä määräaikaisella kieltämisellä. Perintätoimistojen kierous on siinä, että yhtiöillä on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen aina, kun niiden häntä palaa. Ja tämähän kestää samalla tavalla kuin asiakkaiden piina; vuosikausia!

Esimerkki valaisee asiaa. Instrum, eräs Suomen suurimmista perintäimperiumeista, on saanut Avi:lta vajaassa puolessatoista vuodessa kolme varoitusta vakavista rikkeistä. Se on saanut kaksi kertaa hallinnollista ohjausta ja seitsemän huomautusta ” lain ja hyvän perintätavan vastaisesta toiminnasta”, mutta pyyhkinyt näillä kaikilla suoraan sanoen persettä. Sen liikevaihto oli
vuonna 2019 lähes 77 miljonaa euroa ja työntekijöitä sillä oli 450. Mitkään lisäuhkaukset eivät ole auttaneet ja laittomat perinnät ovat voineet jatkua ihan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. On ilmiselvää, että Avi on voimaton tämän kaltaisten suurten ”rosvojen” suhteen. Avi on tosin kyennyt kieltämään liiketoiminnan pieniltä perintäpuljuilta, jotka toimivat ilman lupia. Näiden toimijoiden takana on usein ammattirikollinen tai rikolliset.

Lopuksi neuvo hyvä etelälahtelainen lukijani. Älä missään tapauksessa maksa perintää seuraaville perintäyrityksille. Himo Finland, AHV- Finance, Kasbono, Credit Agency Finland ja RQ Tieto. Ne tekevät perintää ilman asianmukaista lupaa. Muista silti äänestää!

Jussi Melanen

Ikääntyminen on meillä kaikilla edessä. Elämän tarpeet muuttuvat, kun vuosia kertyy ja työura jää taakse. On meidän jokaisen oikeus saada silloin tarvitsemamme apu ja tuki.

Vanhuspalveluiden järjestämisessä ei kuitenkaan olla Suomessa kaikilta osin onnistuttu. Väestömme ikääntyy ja tarpeet kasvavat. Monessa kunnassa on päädytty leikkaamaan vääristä paikoista, kun sote-järjestelmä on koetellut jo valmiiksi tiukoilla olevaa kuntataloutta.

Hallitus teki viime syksynä ison parannuksen kirjatessaan sitovan hoitajamitoituksen lakiin. Hoitajamitoitus tarkoittaa sitä, että kaikki palveluntuottajat – niin julkinen puoli kuin yksityiset hoitokodit – ovat velvoitettuja palkkaamaan riittävän määrän henkilökuntaa huolehtimaan asukkaistaan.

Myös vanhuspalvelulain uudistamisen toinen vaihe etenee. Tällä seuraavalla lakipaketilla parannetaan ennen kaikkea kotihoidon palvelujen saatavuutta ja laatua sekä edistetään kotihoidon henkilöstön riittävyyttä. Vanhusten kotihoitoon on järkevää panostaa, sillä moni ikäihminen haluaa ja pystyy viettämään eläkepäiviä tutussa kotiympäristössä. Usein myös ihmisen toimintakyky säilyy kotiarjessa pidempään.

Lahdessa ja Päijät-Hämeessä oma alueellinen korjaustarve liittyy omaishoidon tilanteeseen. Meillä on käynyt vuosien varrella niin, että omaishoidon tuen kriteerit on ruuvattu liian tiukalle. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa vanhusten läheiset ovat joutuneet ottamaan suuren vastuun hoidosta vailla riittävää tukea yhteiskunnalta. Moni on joutunut nyt koronan aikana vielä normaaliakin suuremmalle koetukselle.

SDP ajaa yhtenäisiä kriteerejä omaishoitoon. Ei voi olla enää niin, että joissakin kunnissa kotiin tuotavia palveluita karsitaan sen vuoksi, että ikäihmistä hoitaa omaishoitaja esimerkiksi puoliso. Päinvastoin: kotipalveluiden tehtävänä on tukea omaishoitajaa paikoin hyvinkin raskaaksi käyvässä arjessa.

Sekä omaishoidon tukeen että vanhusten arjen elämää ja kuntoutusta tukeviin kotipalveluihin on varattava nykyistä paremmat resurssit. Samalla tulee etsiä pitkän tähtäimen ratkaisuja siihen, miten kustannukset saadaan pidettyä kestävällä tasolla.

Sote-uudistuksen myötä palveluita tullaan siirtämään kuntatalouksilta leveämpien hartioiden vastuulle. Kun uusi hallintomalli astuu voimaan, se on osattava jalkauttaa paikallisesti ja resursseja on käytettävä oikeisiin kohteisiin. Hallitus on esimerkiksi jakanut omaishoitoon rahaa myös nyt koronavuoden aikana, mutta kaikilla alueilla tätä ei ole käytetty oikein.

Lahdessa pitää saada vanhuspalvelujen kokonaiskuva nyt haltuun. Toimiva järjestelmä edellyttää kotihoidon ja omaishoitoa tukevien palvelujen vuoropuhelua. Kun tilanne sitä vaatii, pitää myös hoivakotipaikan järjestyä rivakasti, jottei vanhus jää kierteeseen kodin ja sairaalaan välille.

Laadukkaat ja kattavat ikääntyneiden palvelut ovat välttämättömyys. Tässä ei ole varaa epäonnistua. Moni meistä on antanut ja antaa arvokkaan työpanoksensa omien vanhempien tai muun läheisen hoidossa, mutta viime kädessä yhteiskunnan pitää kantaa vastuu.

Ville Skinnari

Suomen kieli kykenee tavoittamaan sivistyksen kahdella sanalla: olkaa ihmisiksi! Lahden uusi valtuusto on paljon vartijana seuraavat neljä vuotta. Lahden ongelmat ovat yhteisiä ongelmia, jotka on kyettävä ratkaisemaan yhdessä. Silti kukaan päättäjä ei saa työntää päätään pönttöön ja jättää ajattelematta yhteistä asioista omilla aivoillaan. Mikä yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ne kaikki tyhmät esitykset, joita valtuustosalissa yritetään saattaa manipuloivien virkamiesten ja johdon toimesta älyttömiksi päätöksiksi on torpattava päättäväisesti.

Eniten hallaa ovat vuosien varella Lahdelle aiheuttaneet ns. ”junantuomat kaupunginjohtajat”, joita ovat olleet esim. Pipatti ja Myllyvirta, jotka olivat myydä koko Lahden markkinamiehille. Osansa tästä vastuusta kantavat myös entinen kansanedustaja Ilkka Viljanen ja kaikki ne, jotka ovat näitä vekkuleita olleet valitsemassa. Etukäteen tiedettiin hyvin, että mikkeliläiset olivat erittäin tyytyväisiä päästessään Myllyvirrasta eroon, koska hän oli Eteenpäin- lehden mukaan ajanut Mikkelin täysin konkurssitilaan. Pormestarimallista Lahdessa päästiin, mutta nyt on valvottava tarkasti nykyisen Lahden kaupunginjohtajan päätöksiä ja niiden lainmukaisuusnäkökohtia ja
varmistettava, että hän myös noudattaa konserinlainsäädännön ohjeita syytäessään rahaa konkurssikypsille Lahden omistamille osakeyhtiöille.

Valtuuston on otettava se valta takaisin, jonka se on nyt menettänyt  Lahden kaupunghallitukselle, jolta on puuttunut täysin kyky erottaa tärkeät ja epäolennaiset asiat toisistaan ja nähdä, että tavallinen Lahden kuntalainen kaiken päätöksenteon keskiössä. Tärkein tulevan valtuutetun taito on katsoa ja arvioida realistisesti, mitkä asiat ovat tavalliselle lahtelaiselle veronmaksajalle ensiarvoisen tärkeitä ja hänen hyvinvointiaan edistäviä asioita. Näitä ovat sosiaaliset ja perheen hyvinvointiin liittyvät asiat, kuten terveyspalveluiden saatavuus ja helppous, lähikoulujen sijainti ja asuntoalueiden viihtyvyys. Mistä seuraa automaattisesti, että niiden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet on oltava etusijalla uuden valtuutetun työkalupakissa.

Seuraavaksi tulevat ympäröivään luontoon ja liikennejärjestyihin liittyvät asiat. Tärkein torpattava asia on heti koko Liisu-järjestely, joka suorastaan vaikeuttaa ja hankaloittaa Lahden liikenettä eikä millään muotoa edesauta lahtelaisten pääsyä torille tai keskustaan sekä pelkästään kaventaa ja hidastaaa Mannerheiminkadun ja Vesijärvenkadun liikennettä.

Uuden valtuutetun on tutustuttava hyvin Lahden talouden mittareihin ja luotava näistä oma kuva itselleen. Hänen on kyettävä katsomaan tulevia talousasiota suoraan silmiin ja nähtävä, mitkä teot ovat Lahden tulevaisuuden ja työllisyyden kannalta kaikkein tärkeimpiä. Tässä tilanteessa on myös uskallettava puhaltaa peli poikki sellaisilta Lahden konserniyhtiöitä, joiden tuloksenteko on jo vuosia ollut tappiollinen. Lahti Eventsistä on kaikkien helpoin aloittaa. Muitakin konserniyhtiöitä on syytä pitää silmällä ja seurata niiden tuloksentekoa. Nyt näyttää siltä, että monet konserniyhtiöt ovat pelkästään lahtelaisten virkamiesten luomia suojatyöpaikkoja.

Sote-uudistuksen jälkeen koko talouspakka menee täysin sekaisin. Tässä tilanteessa on tärkeää pitää hattu kourassa ja tutkia, mitkä ovat Lahden talouden kruununjalokiviä. Näitä ovat Lahti Energia Oy ja Lahti Aqua Oy. Niitä ei missään tilanteessa myydä, vaikka sijoittajaguru Mika Mäkinen ja Lahden johtotroikka tätä tulevat taas varmasti esittämään. He ovat jo myyneet suuren osan Lahden kannattavista kiinteistöistä ulos ja samalla sitoutuneet mielettömiin vuokrakuluihin hamaan tulevaisuuteen.

Erityisesti toivon, että uudet valtuutetut huomaisivat Lahden olemattoman oikeudellisen osaamisen tason. Lahti on saanut eniten huomautuksia oikeuskanslerilta käsittämättömistä ja kallista lausunnoistaan sekä lainvastaisista päätöksistään, koska Lahden kaupungin lakimiehet eivät ole itse osanneet ratkaista yksinkertaisiakaan lakiasioita, vaan ovat tarvinneet tähän konsulttien apua? Mihin Lahti tarvitsee neljää lakimiestä, jos osaamisen taso on, mikä on?

Viimeisin ja tärkein asia on rakentavan yhteistyön merkitys. Tässä asiassa auttaa uutta valtuutettua paljon kyky kuunnella vastapuolta ja nähdä asiat myös vastustajan kannalta. Silti hänen on kyettävä erottamaan hillopurkkiedustajat ja oppurtunistiset omanedun tavoittelijat, sillä näiden lukumäärä ainakin nykyisessä valtuustossa on erittäin suuri. Nämä ovat niitä kriteereitä, joita lahtelaisten veronmaksajien tulisi huomioida valitessaan uusia valtuutettuja Lahden valtuustoon. Samalla ne pyrkivät olemaan ohjeita uusille valtuutetuille, ilman jeesustelua.

Juhani Melanen

Kun kuljen keväisessä metsässä lenkillä koirani kanssa, kuulen, tunnen ja näen merkkejä Jumalan rakkaudesta ympärilläni. Kesää kohti kurottuvassa luonnossa, koivujen vihreässä heleydessä, lintujen riemun kiljahduksissa ja lemmekkäässä kukerruksessa, vuokkojen valkoisessa kukkamatossa, monenlaisten pölyttäjien surinassa kukasta kukkaan. Missä Jumala, missä Jumalan Henki, siellä on myös rakkaus.

Kun poljen pyörällä keskikaupungilla, kuulen, näen ja tunnen Jumalan rakkauden läsnäolon ympärilläni. Potkulaudalla ajamista opettelevassa pikkupojan innossa, pientä vauvaa vaunuissa työntävän äidin hellyydessä, koirapuiston raisusti leikkivissä koirien ilossa, rollaattorin istuimella huilaavassa vanhan naisen kiireettömyydessä, kadunkulmaan isojen muovipussien kanssa pysähtyneiden miesten keskinäisessä yhteydessä. Missä Jumala, missä Jumalan Henki, siellä on myös rakkaus.

Kaikille näille kohtaamilleni ihmisille, myös sinulle, haluan toivottaa virvoittavan ilon, lohduttavan toivon ja Jumalan Hengen rakkauden täyttämää kesää ja helluntaita kelttiläisen siunauksen sanoin:

Isän kädet kannatelkoot sinua.
Vapahtajan kädet syleilkööt sinua.
Hengen kädet keinutelkoot sinua.
Jumalan kaikkivaltiaan siunaus,
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen siunaus
pitäköön sinua ikuisesti sylissään.

Pauliina Hatakka