Lahti nousi tällä viikolla taas Ruotsinkin kartalle, kun kollegani länsinaapurista, Ruotsin ulkomaankauppaministeri Anna Hallberg vieraili kutsustani Lahdessa. Olen tehnyt tiiviisti yhteistyötä Hallbergin kanssa, joten oli hienoa päästä esittelemään hänelle Lahtea sekä lahtelaista osaamista ja tekemistä.

Suomen ja Ruotsin suhde on tiivis, ja hyvästä syystä. Maidemme välillä liikkuvat niin tavara ja investoinnit kuin työvoima, opiskelijat ja matkailijat. Kun katsoo maitamme yhdistäviä asioita, kuten huippuluokan koulutusta, julkista terveydenhuoltoa sekä puhdasta vettä ja elintarvikkeita, sieltä löytyy paljon maailmanmarkkinoiden hamuamia tuotteita. Olemme Ruotsin kanssa pöydän samalla puolella monissa asioissa myös EU:ssa sekä edistämässä avointa, vapaata kauppaa ja kansainvälisiä pelisääntöjä.

Suomen ja Ruotsin tiivistyvä talousyhteistyö tarjoaa kasvavia mahdollisuuksia myös Lahdelle. Hallbergin viesti oli selvä: Lahdella ja sen yrityskentällä on paljon tarjottavaa Ruotsille. Meillä on hyvä sauma nostaa profiiliamme esimerkiksi sähköistymisen ja energiateknologian sektoreilla, ja iskeä tätä kautta suomalais-ruotsalaiseen kauppa- ja kasvupotentiaaliin.

Myös Lahdessa pitää katsoa länsinaapuriin ja toisinpäin. Molemminpuolisella yhteistyöllä avautuu aivan uusia ovia vientiin ja tuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseen. Kävimme Hallbergin kanssa tähän jo läpi konkreettisia askelmerkkejä Seurahuoneella, jossa olivat mukana Lahden kaupunki, LUT-yliopisto ja Lahden Teollisuusseura ja sen kärkiyritykset Kemppi, Kempower ja Polttimo. Sähköisen liikenteen klusteri kehittyy Lahdessa edelleen, kiinnostusta kumppanuuksiin on nyt Ruotsissa ja Japanissa saakka. Kaupunkien välinen yhteistyö on tärkeää. Käymme nyt läpi eri vaihtoehtoja urheilun ja kulttuurin yhteistyötä unohtamatta.

Vierailimme Hallbergin kanssa lisäksi Lahden ruotsinkielisessä koulussa, jossa saimme kuulla oppilaiden upean lauluesityksen ja paljon mutta. On tärkeää, että myös toinen kotimainen kielemme näkyy ja kuuluu Lahdessa. Kun on kaksikielinen voi olla helposti myös monikielinen ja oppii helpommin muita kieliä. Meille on muuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana useita ruotsinkielisiä perheitä, mikä näkyy Svenska Gårdenin kasvaneissa luokkakoissa. Monikielisyys on kilpailuvaltti, ja kieliryhmien kohtaaminen rikastuttaa koko Päijät-Hämettä.

Puualan osaaminen ja hiilineutraali rakentaminen on tosi lahtelaista osaamista. Ruotsia ja ruotsalaisia kaupunkeja ja yrityksiä kiinnostaa olla tässä tiivisti mukana. Yhdessä yritysten, Lahden kaupungin, yliopiston ja ammattikorkean sekä myös Salpauksen kanssa kutsun koolle tapaamisen jossa luomme konkreettiset askelmerkit yhteistyölle.

Lahtelaiset äänestivät kunnallisvaaleissa koulutuksen, hyvinvoinnin ja työpaikkojen puolesta. Näiden tavoitteiden tulee siksi näkyä myös kaupungin taloudenhoidossa seuraavan neljän vuoden ajan. On pidettävä huolta siitä, että Lahden tarpeet ja tulot kohtaavat ja että talouden kokonaiskuva on hallussa. Se tarkoittaa investointeja ja panostuksia henkilöstöön. Suunnitelma tämän kokonaisuuden tekemiseksi on vielä liian ohuella pohjalla, tarvitaan koko Lahden ja valtuuston vahva tahto myös uuden tekemiseen ja luomiseen.

Oli siksi aivan oikein, että sivistyslautakunta torppasi viime viikolla budjettiesitykseen sisältyneet 4,9 miljoonan euron koulutusleikkaukset. Lautakunnan omassa ehdotuksessa päädyttiin päinvastoin lisäämään määrärahoja niin perusopetukseen kuin nuorisopalveluihin ja lukioille. Lahden koulu- ja nuorisotoimen budjetissa on jo nykyisellään vajautta – liikkumatilaa on lisättävä, ei kavennettava.

Kaupungin rahanjako tarkentuu vielä syksyn mittaan budjettivalmistelun edetessä. Kuitenkin jo nyt on selvää, että äänestäjien tahdon pitää näkyä lopputuloksessa. Lahden tulevaisuus rakentuu nuorten, osaamisen ja toimivien palveluiden varaan, eikä tästä voi tinkiä.

Ville Skinnari

Tein toissa viikolla kirjoittaessani ”tahallisen” virheen , kun kerroin eläkevakuutusyhtiöden sijoitusomaisuusrahastojen olevan 334 miljardia. Todellinen määrä on 234 miljardia! Tämän tein siksi, että ihmisillä ei oikein ole minkäänlaista tajua paljonko miljardi on? Siis vielä kerran se on 1000 miljoonaa. Se on niin käsittämätön summa rahaa, että eihän sitä oikein kukaan tajua? Tein siis
100 miljardin virheen! Tätä ei kuitenkaan kukaan huomannut tai en nähnyt, että joku olisi halunnut korjata asian. Miksi? Esimerkki lienee paikallaan. Summa on kaksi kertaa Suomen valtion vuoden budjetti. Siksi tavallinen Matti Meikäläinen ei tajua tai hahmota näitä suuruusmääriä ja tässä tapauksessa sitä, kuinka suuria ja käsittämättömiä summia eläkevakuutusyhtiöt hallinnoivat.

Eläkevakuutusyhtiöt ovat pelotelleet poliitikot hiljaisiksi, koska ne jakavat suuria summia vaaliavustuksia puolueille ja suuryrityksille arviolta 350 miljoonaa euroa. Nämä oli naamioitu muka työhyvinvointi- ja asiakaspalveluiksi. Finanssivalvonta on antanut tästä yhtiöille viimeisen varoituksen. Tämä laittomuus on nyt Lahdessa johtanut poliisitutkintaan. Nyt eläkeyhtiöiden jakamat rahat on naamioitu työttömyysriskien hallinnaksi. Suomessa on 500 000 pieneläkeläistä, jotka kituvat köyhyysrajalla ja joita ei huomioida mitenkään. Tämä on räikeässä ristiriidassa viiden suurimman eläkevakuutusyhtiöiden johtajien yli miljoonan euron vuosipalkkioiden kanssa!

Mutta nämäkin puuhastelut ovat ”peanuts” eli olemattomia pähkinöitä kun puhutaan käsitteestä ”kaiken kupla”. Kuulin käsitteestä ensimmäisen kerran noin viisi vuotta sitten. Mutta tajusin asian vasta luettuani tänä kesänä markkinastrategi Graham Summersin kirjan ”The Everything Bubble – The Endgame for Central Bank Policy”. Tässä teoksessa Summers kertoo tosiasioita USA:n tavasta
hoitaa rahamarkkinoita. Kaksi vuosikymmentä Yhdysvallat on ratkonut jokaisen rahakuplan pumppaamalla ja puhaltamalla tilalle entistä suuremman määrän helikopterirahaa eli uuden kuplan. Näitä olivat vuoden 2000 teknologiakupla, vuoden 2008 asuntokupla ja nyt paisutettu uskomaton valtionlainakupla. Täytyy pitää mielessä, että nämä samat rahan puhaltamiset markkinoille liittyvät EU: hun ja sitä kautta Suomeen, joka nappasi koronarahaa sieltä 3,2 miljonaa euroa ja maksaa takaisin 7 miljoonaa euroa.

Summerin mukaan valtioiden lainapaperit ovat rahoitusjärjestelmän kivijalka, joten niiden kupla on johtanut kuplaan kaikkialla. Kyse on siis eränlaisesta keskuspankkivetoisen talouden päätepisteestä. Summersin mukaan ”kaiken kuplan” puhkeaminen saa vuoden 2008 maailman finanssikriisin näyttämään piknikiltä.

Tätä kaikkea kannattaa katsoa seuraavasta lähtökohdasta: koko maailman velanmäärä oli viime vuoden lopussa arviolta noin 300 000 miljardia dollaria ja se on kasvanut noin kolmanneksella vuodessa. Veroparatiiseissa makaa laiskaa rahaa arviolta 2500 miljardia, josta suomalaistakin veronkiertorahaa 5 miljardia. Pelkällä Tobin verolla valtiot hyötyisivät 1000 miljardia. Miksi mitään
ei tehdä kansallisvaltioiden toimesta?

Tässä taustat: Sijoittajien näkökulmasta kupla on muodostunut seuraavasti: alhainen korkopolitiikka ja keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka ovat johtaneet turvallisten sijoituskohteiden tuoton katoamiseen. Pankkitalletusten ja turvallisten valtionlainasijoittajien tuotot vajosivat nollan tuntumaan tai jopa negatiivisiksi. Siksi sijoittajat lähtivätt hakemaan sijoituksia muualta. Ensin ruuhkaa alkoi syntyä suhteellisen turvallisina pidetyistä kiinteistösijoituksista ja hyvien luottoluokitusten saaneiden yritysten lainapapereista. Kun niiden tuotot alkoivat ehtyä ruuhkan takia, tuottojen metsästys laajeni riskialttiimpiin kohteisiin osakkeisiin ja roskalainoihin.

Englanniksi ilmiö tunnetaan nimeltä ”hunt for yield”! Kaikki alkoi tuntua kalliilta. Nyt tämä kupla on mielenkiintoisessa vaiheessa ja saattaa voida paksummin kuin koskaan? Juuri parhaillaan osakekurssit ovat tehtailleet viime viikkoina huimia tuloksia. Meidän Solidiummekin kurssi nousi 45 %! Asuntomarkkinat kuumenivat huimasti taas joka puolella. Virtuaalivaluutat voivat hyvin. Raaka-aineiden hinnat nousevat ja ympäristöteknologiaan panostetaan. Jos siis ”kaiken kupla” on olemassa, miksi se ei puhkea? Siksi, että sen puhkeamiseksi tehtäisiin ihan mitä vain. Tärkein kysymys onkin; Kuinka kauan keskuspankit voivat ostaa valtionlainapapereita?

Juhani Melanen

”Paina leukaa kohti rintaa ja rullaa nikama kerrallaan ja selkä pyöreänä alas asti. Anna käsien roikkua rentoina kohti lattiaa. Hengitä ulos, päästä irti jännityksestä ja anna taakkojen pudota harteiltasi.”

Näillä sanoilla Hiljaisuuden joogan opettajani ohjaa ryhmäläisiään päästämään irti ja olemaan kannateltuna Jumalan edessä. Samalla saan rukoilla: ”Olen Jumalan edessä sellaisena kuin olen. Hänen hyväksyvässä rakkaudessaan voin löytää kokoiseni paikan tässä elämässä, tässä maailmassa ja luomakunnassa.”

Ajattelen, että juuri tästä on kyse myös sunnuntain aiheen äärellä. Pyhäpäivän Psalmi puhuu Jumalan armosta ja huolenpidosta. Miten hyvä Jumala onkaan, antaa anteeksi ja jakaa runsaasti armoaan kaikille, jotka sitä häneltä pyytävät. Ja Jumala kuulee, kaikki rukoukset, kaikki avunhuudot, kaikki sydämen huokaukset.

Rukoilla voin monella tavalla: kädet ristissä hiljaa itsekseen, ikiaikaisten rukousten sanoin kirkonpenkissä, iltalenkillä koiran kanssa, sienimetsässä kuljeskellessa, saunan lauteilla rentoutuen, omaa kehoaan rukouksessa huoltaen ja venytellen. Missä tahansa ja miten tahansa rukoilet, muista tämä Psalmin lupaus voimalauseena tulevaan viikkoon:

”Jätä taakkasi Herran käteen,
hän pitää sinusta huolen.”

Pauliina Hatakka

Tämän viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä lukutaidon päivää. Lukutaito on välttämätön kansalaistaito. Siinä ei ole kyse vain kieliopista tai pänttäämisestä, vaan tiedon kriittisestä arvioinnista – siis ympäröivän yhteiskunnan ja maailman asioiden ymmärtämisestä.

Lukutaito on kaksisuuntainen väylä: se on paitsi keino paitsi vastaanottaa tietoa ja käsitellä sitä, myös ilmaista omia mielipiteitämme ja tunteitamme. Lukutaito on samalla keskustelutaidon ydintä: se auttaa meitä kommunikoimaan ympärillämme olevien ihmisten kanssa ja vaihtamaan ajatuksia.

Kolmen lapsen isänä huomaan jo kotona sen, että lukeminen ei enää ole itsestään selvyys. Liikkuvaa kuvaa on helpompi kuluttaa. Lukemisen taito heikentyy, ja huoli lasten ja nuorten lukuinnon hiipumisesta on aiheellinen. Myös aikuisilla – mukaan lukien itselläni – lukeminen saattaa työkiireiden keskellä jäädä ajoittain otsikkotasolle. Mutta kuitenkin juuri se monipuolinen lukeminen, aina kaunokirjallisuudesta urheilu-uutisiin, kehittää tehokkaimmin omaa ajattelua ja tietopohjaa.

Suomen koulutusjärjestelmän kulmakivi, peruskoulu, täyttää pian 50 vuotta. Se muodostaa yleissivistävän koulutuksemme perustan. Suomalainen peruskoulu on menestystuote, ja olemme hyvästä syystä tottuneet pitämään itseämme koulutuksen suurvaltana. Mutta nyt on tehtävä nopeat korjausliikkeet. Siksi Lahden kaupungin kaavailemat leikkaukset sivistyksen toimialaan tuntuvat käsittämättömiltä. Näinkö turvataan lahtelaisten tulevien aikuisten osaaminen?

Suomen sijoitus myös koululaisten osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on laskenut. Tulosten mukaan peruskoulun päättävistä jopa 13,5 prosentilla on heikko lukutaito. Mikä huolestuttavinta, oppimistulokset jakautuvat meillä yhä selkeämmin koulujen ja alueiden välillä.

Koulutuksellinen tasa-arvo tarvitsee puolustajia nyt enemmän kuin koskaan. Hallitus teki viime syksynä yhden itsenäisen Suomen historian merkittävimmistä koulutusteoista päättäessään laajentaa oppivelvollisuutta ja turvata toisen asteen koulutuksen maksuttomuus. Uudistus auttaa varmistamaan sen, että jokainen suomalainen nuori saa mahdollisimman kattavat valmiudet työelämään.

Koulutuksen tulevaisuutta tarkasteltaessa on katsottava riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Ei seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, vaan esimerkiksi vuoteen 2050. Tänä syksynä opinpolkunsa aloittavat ekaluokkalaiset ovat silloin jo omalla työurallaan, osa ehkä saattaa jo omia lapsiaankin koulutielle. Miltä maailma näyttää silloin? Mitkä ovat ne tulevaisuuden työelämän ja yhteiskunnan tarpeet, joihin tulisi jo nyt varautua?

Sanotaan, että maailmalla ollaan ajautumassa totuuden jälkeiseen aikaan. Tällä viitataan siihen kasvavaan virheellisen tai tarkoituksella harhaanjohtajan tiedon määrään, joka leviää etenkin verkossa. Sosiaalinen media on tarjonnut lähes rajattoman äänitorven sellaisille äärilaidoille, joiden viesti ei muuten keräisi kuulijoita.

Parhaita keinoja suojata yhteiskuntaa disinformaation vaaroilta on vahvistaa sen jokaisen yksilön kykyä tunnistaa ja torjua väärää tietoa. Erityisesti korona on muistuttanut meitä siitä, kuinka tärkeää tutkittuun tietoon pohjaava päätöksenteko on aina valtiojohdosta arkielämässä tapahtuviin valintoihin.

Lukutaito ja kriittinen ajattelu ovatkin itse demokratian elinehtoja. Kun meillä on yhteisymmärrys siitä, mikä on totta ja mikä ei, on yhteisistä pelisäännöistä ja tavoitteistakin huomattavasti helpompaa pitää kiinni.

Ville Skinnari

Lahdessa on eräs outo optinen harha, Lahti ei elä tapahtumajärjestelyillä. Kaupunginjohtajamme Pekka Timonen, entinen tapahtumajärjestelijä, on kuin sirkustirehtööri, jolta tiikeri on kadonnut. Eliittimme ei tätä tajua ja päämedia Etelä- Suomen Sanomat tukee ja toittottaa tätä agendaa, vaikka kylmä totuus on, että Salppurit ja KymiRingit ovat tappiollisia virityksiä, mutta silti niitä hinataan eteenpäin Lahden verorahoilla kuin kivirekiä.

Lahdessa on joustavia yrityksiä, joilla on investointihalua, digiosaamista sekä herkkyyttä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kuten Kempower, Uponor Infra, Fazer, Luhta ja Hartwall. Ne ovat meidän dynamomme ja vahvuutemme. Meillä olisi mahdollisuus luoda tänne voimakas kiertotalous & ympäristöklusteri, jos vain kykenisimme tarjoamaan näille uusille yrityksille sellaiset toimintaympäristöt, joissa niiden on helppo ja vaivaton toimia. Innovaatiot, tahtotila, logistiikka ja Lahden omat toimet ratkaisevat tulevaisuudessa uusien yritysten halun tulla Lahteen. Lahti elää tai sammuttaa valot ellei tätä tajuta. Tätä kehitystä haittaavat useat seikat, joita tässä kolumnissa yritän käsitellä objektiivisesti ja lakiin tukeutuen lahtelaisen veronmaksajan kannalta.

Lahdessa on noin 60 kaupungin omistamaa tytäryhtiöitä, joiden toiminnan tarpeellisuutta kukaan ei ole tutkinut tai edes asettanut niiden toimintaa kyseenalaiseksi, vaikka ne ovat tuottaneet Lahdelle merkittäviä tappioita vuodesta toiseen. Varsinainen murheenkryyni on ollut Lahti Events Oy. Tämä on saanut jatkua siksi, että Lahden virkamiehet ovat laiminlyöneet  näiden yritysten omistajanohjauksen ja valvonnan, vaikka Lahden kaupungin konsernin johto-ohjesääntö selkeästi näin edellyttää. Kuka kantaa tästä vastuun?

Nyt, kun on löytynyt kaksi rohkeaa, poliittista muskettisoturia Jorma Ratia ja Seppo Korhonen, jotka ovat uskaltaneet nostaa  kissan pöydälle, heidän toimintaansa yritetään suitsia niin päättäjien, virkamiesten kuin päämediankin taholta halventavilla kommenteilla. Vai miten on tulkittava Etlarin kommentti juristi Jorma Ratiasta, jonka toimintaa lehti kuvaa ”muskelimieheksi” ja oman egon pönkittäjäksi siksi, että hän haluaa tutkia kuuluuko Lahti Eventsin tukema yksityinen, toisen kunnan aluella toimiva KymiRing Lahden ydintoimintaan? Onko Lahden kaupunginjohtajalla oikeus siirtää Lahti Eventsille varoja 2,8 miljoonaa euroa, joilla se on solminut sellaisia ”salassa pidettäviä” sopimuksia, jotka ovat lahtelaisten päättäjien valvonnan ulkopuolella? Voiko Timonen todella tehdä näin, vaikka häntä sitoo Hämeenlinnan hallinto-oikeuden kielteinen päätös tästä tukemisesta? Moni opiskeluaikainen juristiystäväni pääkaupunkiseudulta on ihmetellyt, miksei kukaan tee Timosen
toiminnasta tutkintapyyntöä poliisille. Tällöin pulinat loppuisivat siihen paikkaan ja työrauha palaisi välittömästi.

Lahdessa ei ole opittu mitään virheistä. Surullisia esimerkkejä on paljon, joten pieni kertaus lienee paikallaan, koska kuntalaisten poliittinen muisti on kuukauden mittainen. Ensimmäisenä tulee mieleen Lahden konserttitalon taloussotkut. Rakentamisoikeudet myönnettiin ”autokauppiasveijareille” Hannu Himasen ja Ilkka Viljasen toimesta. Ne ovat oivallinen esimerkki kyvyttömyydestä nähdä toimijoiden rehellisyys. Olisiko tässä syytä epäillä rakenteellista korruptiota? Lahden kaupungintarkastuslautakunta on monissa raporteissaan epäillyt tätä jo Myllyvirran ajoista lähtien.
Lahden johdannaisissa pyörii kymmenin miljoonien riskit, jotka on junaillut Lahden konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen. Millä valtuuksilla? Hän oli jo aiemmin hukata Islannin sotkuissa Lahden varoja miljoonia euroja.

Lahden virkamiehet ovat ottaneet vallan valtuutetuilta, koska nämä ovat sen kaikessa ymmärtämättömyydessään heille antaneet. Kun näitä virkamiesten toimia aletaan Lahdessa viimein peräänkuuluttaa Jorma Ratian kaltaisten valtuutettujen toimesta, hänen toimintaansa yritetään vaikeuttaa kaikin mahdollisin tavoin. Käytettyjä keinoja ovat hidastelut ja italialaiset lakkot. Missä on Lahden valtuuston tuki Jorma Ratialle, joka haluaa Lahden edun nimissä tutkia kannattomattomien tytäryhtiöiden toimia?
Monet sellaiset virkamiesten turhat suunnitelmat, kuten Liisu on torpattava, koska ne vain vaikeuttavat tavallisten lahtelaisten arkipäivää. Nyt uudella valtuustolla on näyttämisen paikka!

Juhani Melanen

Kuka on minun lähimmäiseni? Lähimmäisyyden reuna-alueita voi hahmotella kysymällä itseltään, keiden ihmisten elämään minulla on vaikutusta omassa elämänpiirissäni?

Ihmisinä meillä on kyky ymmärtää toistemme tilanteita ja tukea ja auttaa toisiamme, silloin kun se on mahdollista.
Silloin kun ei pysty auttamaan, ihmisen voi sulkea Jumalan huolenpitoon rukoilemalla hänen puolestaan tai siunaamalla Herran siunauksella.

Rukouksella ja siunauksella on salattu voima, koska se milloin ja miten Jumala toimii, on vain Hänen tiedossaan. Mutta kuulla ja auttaa Jumala on luvannut.

Inhimillisyys on lähimmäisyyden toinen nimi. Ehkä meidän pitäisi olla enemmän ihmisiä toisillemme.
Kun olemme lähellä toisiamme ja toisiamme varten, meissä oleva Jumalan valo ja hyvyys pääsee paremmin hehkumaan.

Antti Kilpi
pastori, Launeen srk

Eläkeyhtiöt ovat koko ajan tahallaan ja virheellisesti väittäneet, että me nykyiset eläkeläiset elämme työssäkäyvien aktiivikansalaisten siivellä. Tätä täysin käsittämätöntä ja virheellistä ”mandraa” ja tietoa levitetään kuin Jumalan sanaa nuorille. Tämä, jos mikä osoittaa sen härskiyden, vääristelyn ja
kieroutuneen asenteen, jolla uskomattoman varakkaat eläkeyhtiöt haluavat pelotella nuoria köyhästä tulevaisuudesta ja varjojen loppumisesta.
Suomessa on eläkevaroja tällä hetkellä 334 miljardia euroa eli täysin käsittämättömät 334 000 milljoona euroa. Viime aikoina suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt ovat ovat lähinnä kunostautuneet huonoilla sijoituksilla, joista on maksettu ulkomaille (USA) sijoitusosaamisesta jopa 1,4 miljardia euroa.

Onneksi tänä vuonna kurssit nousivat ennätyskorkeiksi ja tyhmimmätkin sijoittajat, kuten Suomen suurimmat eläkevakuutusyhtiöt tekivät huipputulosta tänä vuonna. Kevan kokonaistuotto oli 4,7 % eli 2,7 mljardia, Varman sijoitusten arvo ylitti 50 miljardia ja nousivat 2,8 prosentista 12 prosentiin ja tuottivat 1,4 miljardia euroa, Ilmarisen sijoitustuotto nousi tammi- syyskuussa 600 miljoonaan euroon ja sen sijoitussalkun markkina-arvo oli 50, 3 miljardia euroa.
Suomen valtion velka oli heinäkuun lopussa129,53 miljardia, mikä suomeksi tarkoittaa, että jokaista asukasta kohti meillä oli velkaa 23 326 euroa ja sama velkaantumistahti jatkuu. Monet kansantaloustieteilijät, kuten Helsingin kansantaloustieteen professori Roope Uusitalo, valtionvarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen sekä valtion budjettipäällikkö Sami Yläoutinen ovat lainanotosta varoitelleet toistuvasti. Mutta sama meno jatkuu ja lainakaruselli pyörii pyörimistään.

Suomi tarvitsee elvytystä. Kun korona aikanaan päättyy, tulee tietysti lyhyt nousukausi. Mutta kykenemmekö hyödyntämään tämän nousun tehokkaasti ja se tärkein kysymys? Olisiko meillä muita vaihtoehtoja selviytyä tilanteesta kuin jatkuva uusi velanotto? Suomella on ainoana EU-maana todellinen keino elvyttää ilman valtion lisävelanottoa. Tosiasia on nimittäin, että elkäkerahastot ovat julkista taloutta ja niiden käyttö täysin Suomen omassa päätösvallassa!
Vaikka me suuret ikäluokat olemme eläkkeellä, vain pari miljardia näistä tuotoista tarvitaan meidän eläkkeidemme maksamiseen. Mikä tarkoittaa, että loput noin 8 miljardia kasvattaa eläkerahastoja.

Ei tarvitse olla ennustaja tai kansantaloustieteilijä huomatessaan, että 20 vuodessa rahastot ovat kasvaneet 400 miljardiin, mutta samaan aikaan Suomen talous kituu ennennäkemättömässä investointilamassa. Neljännesvuosisata sitten Lipposen hallituksen aikana eläkeindeksejä leikattiin laman paniikkitunnelmissa ajatuksella, että asian palataan myöhemmin ja leikkuri puretaan. Jokainen suomalainen tietää, ettei näin tehty, eikä tehdä, sillä siitä pitävät huolen ahneet eläkevakuutusyhtiöt, jotka haluavat kartuttaa omaisuuttaan ja arvovaltaansa ja tehdä itsestään korvaamattomia. Indeksi on leikannut jopa kolmanneksen monien työeläkkeistä. Samalla ajatus, että suomalaiset tulisivat toimeen työeläkkeellään ilman yhteiskunnan tukea murtui.

Valtiolle olisi yksinkertaisinta nostaa seuraavina kolmena vuotena eläkeindeksiä 2,0 prosenttiyksikköä enemmän kuin nykyinen indeksi määrää. Tämä olisi huikea piristysruiske taloudelle ja eläkeläisille. Tänä kolmena vuotena eläkemenot olisivat nousseet 1800 miljoonaa. Vieläkin eläkerahastot kasvaisivat voimakkaasti, mutta nyt 8 miljardin euron sijasta ”vain” 6 miljardia vuodessa! Täysin varmaa on, että eläkeläiset käyttäisivät rahansa kulutukseen ja samalla virkistäisivät ja piristäisivät Suomen nyt näivettynyttä taloutta. Merkittävää olisi myös se, että tuon rahan käyttö lisäisi työllisyyttä ja samalla vähentäsi valtion työttömyysmenoja sekä suoranaisia tukia yli puolelle miljoonalle nyt köyhyysrajalla kittuutavan eläkeläisen kohdalla.

Juhani Melanen

Olen tällä hetkellä Japanissa, minulle hyvin tutussa maassa. Osallistun täällä Tokion paralympialaisiin ja tapaan myös maan avainministereitä, kuten ulkoministerin, digiministerin ja lentoliikenteestä sekä rakentamisesta vastaavat ministerit, sekä japanilaisten yritysten edustajia.

5G ja 6G -osaamisen lisäksi esittelin Tokiossa suomalaista puurakentamista. Sibelius-talo ihastuttaa edelleen alan ammattilaisia. Lahdessa käynnistetty hiilineutraalin rakentamisen keskus kiinnostaa ja se pääsee näyttämään osaamistaan, kun japanilaiset saapuvat Lahteen vierailulle, kun se on mahdollista. Yhdessä voimme tehdä paljon enemmän. Japanilaiset tuovat mukanaan osaamisen lisäksi myös kaivattuja resursseja ja verkostoja eri puolille maailmaa.

On ollut hienoa seurata suomalaisten kisamatkaa, vaikka koronan myötä tunnelma stadionilla onkin erilainen. Ratakelaajat Toni Piispanen ja Leo-Pekka Tähti sekä tuolikeihäänheittäjä Marjaana Heikkinen avasivat Suomen mitalitilin komeilla tuloksilla. Myös kolminkertainen maailmanmestari Amanda Kotaja kelasi satasen paralympiahopeaa huippuajalla ja saavutti samalla uransa ensimmäisen paralympiamitalin.

Pajulahden valmennus – ja leiritysosaaminen tunnetaan Japanissa ja koko paraurheiluperheessä ympäri maailmaa. Uusia leirityksiä odotetaan jo innolla. Koronarajoitukset ovat Japanissa Suomea paljon tiukemmat eikä matkustaminen ole helppoa.

Suomella on paljon tarjottavaa Japanille ja Japanilla myös meille. Japani on kolmanneksi suurin kauppakumppanimme Euroopan ulkopuolella. Japanin panostukset suuriin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, kuten digitalisaatioon ja vihreään siirtymään, ja myös alueen kulutustottumukset tarjoavat isoja bisnesmahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Kysyntää ja potentiaalia kaupalle siis löytyy.

Myös Suomen maakuva on Japanissa erinomainen. Japanilaiset tuntevat meidät korkean tason osaamisesta, teknologiasta ja puhtaasta luonnosta. Japanin ja Suomen kulttuureissa ja toimintatavoissa on paljon eroavaisuuksia, mutta toisaalta hämmästyttävän paljon samaa. Perisuomalaiset hyveet, kuten rehellisyys ja täsmällisyys, ovat myös täällä suuressa arvossa.

Suomen ja Japanin välisen lentoliikenteen palauttaminen normaaliin on ollut vierailuni asialistan kärjessä. Finnairin suorat yhteydet Japanin suuriin kaupunkeihin Tokioon, Osakaan, Fukuokaan ja aina pohjoiseen Sapporoon saakka ovat olleet iso kilpailuvaltti, joka on mahdollistanut niin matkustajien kuin rahdin kulun Japaniin ja takaisin paitsi Suomesta myös Euroopan markkinoilta. Lahdesta lähtee Japaniin joulukuussa yritysryhmä, jonka myötä syntyy uutta vientiä ja yhteistyötä, mikä näkyy myös työpaikkoina.

Ensi sunnuntaina vietetään Yrittäjän päivää. Yrittäjätoiminnan tukemiseen ja yrittäjyyden arvostuksen edistämiseen tähtäävää päivää on vietetty vuodesta 1997 alkaen.

Ilman yrittäjyyttä ei olisi kasvua ja työllisyyttä. Yritystoiminnan merkitys Suomen taloudelle on korvaamattoman suuri, aina vientimenestyjistä pien- ja yksinyrittäjiin. Yrittäjyys on myös hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka: julkisten palvelujen rahoitus on riippuvainen liiketoiminnan luomasta tulovirrasta.

Moni yrittäjä on ollut kovilla korona-aikana. Myös Lahdessa ja Päijät-Hämeessä löytyy paljon yrittäjiä, jotka ovat joutuneet tekemään vielä normaaliakin pidempää päivää ja miettimään oman firman ratkaisuja uudelleen. Toisaalta meiltä löytyy myös iso joukko kasvuyrityksiä, jotka ovat jo nyt luomassa loikkaa koronanjälkeiseen maailmaan.

Kun ostaa kotimaista ja kannattaa paikallista yrittäjää, ostaa samalla työtä Suomeen. Yrittäjä – aivan kuten työntekijäkin – on päivänsä ja arvostuksensa ansainnut.

Ville Skinnari

Lahti on saanut jopa valtakunnallista kuuluisuutta leikkiessään poliittisella hiekkalaatikolla luottamuspaikkaleikkiä ”mulle sulle mulle mulle”. Tässä pelissä ei keinoja ole kaihdettu ja lakeja on muutettu demokratiasta piittaamatta kuten Venäjällä.
Kuolemattoman kunnallispoliitikko Penti E. Rantasen tokaisu pitää edelleen paikkansa, kun hän tokaisi 1970- luvulla: ”Ensin tulee oma etu, sitten tulee kaverin etu ja sitten tulee Reippaan etu”. Myös toinen vanha slogan pitää paikkansa. Politiikassa pahin vihollinen ei ole toisen puolueen edustaja, vaan se, joka tulee oman puoleen keskuudesta ja hamuaa samaa hillopurkkia ja on muka ”kaveri” tai ”toveri”. Mika Kari sai tuta tämän konkreettisesti oman demaripuolueensa ns. ”nomenklatuuran” eli puoluebyrokraattien ja ns. suoritusporrasta pyörittävien junttamiesten toimesta.
Pekka Komu, Heikki Moilanen ja  Sirkku Hilden monottivat kansanedustaja Karia suoraan päähän. Tämä jos mikä osoittaa sen raadollisuuden ja tason missä mennään, silloin kun maksullisia hillopurkkeja jaellaan lainkaan kysymättä kompetenssia!

Luottamuspaikkojen korimallia ei haluttu ja suurin petturi tuntuu olevan Lahden perussuomalaiset, jotka viis veisasivat mistään ennakkolupauksistaan, tosin ainakin yksi uusi edustaja Jari Pykäläinen huomasi tämän ja pomppasi Pro Lahteen. Hän näki välittömästi, kuinka Rami Lehto teki kaikkensa pitääkseen Kalle Aaltosen ja muut pienryhmät pois luottamuspaikkakekkereistä. Nyt suurin kysymysmerkki on poliittinen konkari Jorma Ratia, joka nappasi tärkeimmistä tärkeimmän hillopurkkipaikan eli konsernin ja tilajaoston puheeenjohtajuuden. Noudattaako hän linjaansa ja pyrkii selvittämään Lahti-konsernien tuottamattomat ja turhat rönsyt ja pistämään kuriin KOKO-Lahden ja Lahti Eventsin Kymiring-hölmöilyt, vaan antaako hän saman pelin jatkua?

Lahti käyttää rahaa noin 2 miljonaa euroa koko oman koneistonsa pyörittämiseen ja on koko ajan korottanut lautakuntapaikoista maksettavia maksuja ja luonut sellaisen kulttuurin, jossa näiden haltijat sananmukaisesti ansaitsevat reilusti yli sen, mitä todelliseen työmäärään tulee. Poimin Teille arvon etelälahtelaiset hiven näitä lukuja, jotta tiedätte mihin verorahojanne kaadetaan. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja ( Sirkku Hilden) kuittaa vuodessa 60 000 euroa ja eri jaostojen puheenjohtajat 30 000 euroa. Kokouspalkkiot ovat 150 euroa ja lisäksi kokouspalkkioiden ulkopuolisesta työstä puheenjohtajalle 7200 euroa ja varapuheenjohtajille 3600 euroa. Kaikkien lautakuntien puheenjohtajat kuittaavat myös 3600 euroa vuodessa tästä ”lisätyöstä”.

Erityisen haluttuja hillotolppia ovat Lahden kaupungin konserniyhtiöiden jäsenyydet siksi, että niistä maksetaan oikein kunnolla. Kokouspalkkiot vaihtelevat 145 eurosta sataan euroon ja näitä paikkoja on 43. Lisäksi tulevat tietysti mukavat vuosipalkkiot, jotka vaihtelevat Lahti Energian 5380 eurosta ja Lahden Talojen 4800 eurosta Lahden Konservatorion 1000 euroon. Kokouspalkkiot ovat kaikki 100 euroa.

Kannattaa olla silmä tarkkana , sillä henkilöt näihin hillotolpille valitaan 31.8. Erikoiseksi tämän tilanteen tekee se, että monet sellaiset, jotka eivät ole edes Lahden valtuuston jäseniä, hoitelevat useitakin lautakuntapaikkoja puolueansioiden perustella. Monet taas, kuten Milla Bruneau kykenevät hoitamaan oman työnsä ohessa, jopa kolmekin luottamuspaikkaa mennen tullen. Todellisuudessa valta kuitenkin siirtyy Sote-uudistuksen myötä täysin muualle ja Lahden valtuuston talousvalta siirtyy Päijät-Hämeseen. Ensi tammikuussa on vuorossa tärkeämmät vaalit kuin nyt pidetyt ”hillopurkkivaalit”, jotka hiertävät lahtelaispoliitikkojen kengissä vielä pitkään. MOT.

Jussi Melanen

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on lähimmäinen, siis ne lähellä olevat ihmiset. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut, että sana on aika vieras monelle lapselle ja nuorelle. Olen miettinyt, mistä tämä mahtaa kertoa. Siitäkö, että sana on vanhahtava, tai ehkä se kertoo jonkinlaisesta kulttuurisesta muutoksesta?

Kirkollisissa piireissä sana lähimmäinen on kyllä käytössä, koska puhe lähimmäisistä oli Jeesuksen puheissa niin keskeisessä roolissa. Jopa siinä määrin, että kun häneltä kysyttiin mikä on suurin käskyistä, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”  Jeesus myös laajentaa käsityksen lähimmäisistä. Lähimmäisiä eivät ole ainoastaan itselle läheiset ja luonnostaan rakkaat ihmiset, vaan myös kaikki sellaiset, joita on vaikea kohdata rakkaudella.

Käskypari: rakasta lähimmäistä kuten itseä, onkin yllättävän vaikea. Ehkäpä yksi syy sanan ”lähimmäinen” katoamiseen jokapäiväisestä kielenkäytöstä, liittyy käsitykseen lähimmäisenrakkaudesta. Aika usein se on ymmärretty sellaisena itsensä uhraavana rakkautena ja mahdollisesti myös rakkaudella tukahduttamisena, siis eräänlaisena vallan välineenä.

Jos lähimmäisenrakkaus ymmärretään yllä kuvatulla tavalla, mennään pahasti metsään. Jeesushan kehotti rakastamaan lähimmäistä samalla tavoin kuin itseä. Itsensä uhraaminen toisten puolesta, ei osoita rakkautta sen paremmin itseä kuin toistakaan kohtaan. Jos en pysty rakastamaan itseä, miten voisin rakastaa ketään toistakaan. Mutta samaan aikaan on kuitenkin huomattava, että jos rakastan ainoastaan itseäni, alan pystyttää raja-aitoja itseni ja toisten välille.

Ehkäpä vastaus löytyykin Jeesuksen muokkaaman käskyn alusta, eli Jumalan rakastamisesta, tai paremminkin Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Pystyn rakastamaan itseä ja toisia, koska olen itse rakastettu.

Hanna Rikkanen
Kappalainen
Launeen seurakunta